lauantai 25. kesäkuuta 2011

Työhuoneen avoimet ovet

Ennen juhannusta Leena pyysi minua kertomaan, miten työhuoneen avointen ovien päivät ovat onnistuneet ja ovatko asiakkaat löytäneet tänne. Olen nyt pitänyt näitä työhuonepuotipäiviä neljänä keskiviikkona, ja joka kerralla kävijämäärä on aina pikkuisen kasvanut. Se ei kyllä ole enimmilläänkään paljon! Ensimmäisinä keskiviikkoina tänne saapui vain muutama ihminen, mutta viime kerralla kauppa jo kävi oikein kivasti. Siihen nähden, miten olematonta markkinointini on ollut, olen ollut todella yllättynyt siitä, että täällä on käynyt yhtään ketään.



Moni luki meistä kertovan jutun paikallislehdestä ja tuli sen ansiosta. Eli kannatti mennä lehteen. On ihan jännittävää nähdä, käykö jatkossa niin, että väki vähenee, kun uteliaimmat ovat käyneet paikan päällä, vai niin, että sana alkaa kulkea ja ihmisiä tuleekin vielä lisää.


Olin ajatellut, että kun kun minun on pysyttävä tiukasti työhuoneessa ihan koko päivän, saan tosi paljon töitä tehtyä. Se oli väärä luulo. Vaikka asiakkaita ei ehkä määrällisesti ole käynyt mitenkään virtaamalla, niin he ovat lähes kaikki viivähtäneet pitkään. Viime keskiviikkona sain töitä tehtyä noin tunnin verran koko päivän aikana, mutta muulloin täällä oli koko ajan joku.

Näinä päivinä on tämä eteläkarjalainen ihmisluonne taas tullut minullekin tutummaksi. Täällä väki on kovin luontevaa ja avointa, ihmiset juttelevat (vai pitäisikö minun jo osata sanoa "haastavat") minullekin, kuin olisivat minut iät kaiket tunteneet.


Osa ihmisistä on tullut vain uteliaana kurkistelemaan ja juttelemaan mukavia, osa vartavasten ostoksille ja osa kertomaan aseman entisistä loiston päivistä. Olemme saaneet kuulla monia hienoja yksityiskohtia ja muistoja, ja minusta ne ovat arvokasta kuultavaa. Mukavaa on ollut sekin, että pari paikallista yrittäjää on käynyt toivottamassa minut tervetulleeksi Imatralle. Käy väkisinkin mielessä, olisiko Orivedellä ikinä tapahtunut sellaista. Epäilen.



Näin kylmiltään tämä on toisaalta ihmeellisen hauskaa ja innostavaa, mutta toisaalta minulle hiukkasen raskastakin. Näiden sosiaalisten päivien kallistuessa iltaa kohti olen todella poikki ja puhun viimeisille kävijöille jo ihan höperöitä!

2 kommenttia:

  1. ei ne niin höperöitä juttuja ollu tän viimeisen asiakkaan kanssa ;) kiva oli käydä!

    VastaaPoista
  2. Kiva kun kävitte! Minulla oli ainakin sellainen olo, että olin ihan höperö. Kuuntelin vähän ihmeissäni, että mitä kummaa suustani oikein tulee.

    VastaaPoista