keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Yhteentörmäyksiä


Vaikka me virallisesti asummekin kaupungissa, täällä tuntuu kuin asuisimme maaseudulla. Ympärillämme on vain metsikköä ja rautatie. Tämä sopii minulle, joka pohjimmiltani olen maalaistyttö. On kuitenkin kivaa, että kaupat ovat lähietäisyydellä.

Näin kesän tultua maalaiselämään liittyvät kohtaamiset pienten eläinten kanssa ovat lisääntyneet. Talvi-iltoina oli mukavaa katsella pihalla istuvaa jänistä tai toivoa jonkin linnun eksyvän lintulaudallemme.

Mutta nyt...

Hyttysiä on aivan kohtuuttoman paljon. Olin menettää järkeni eilen pihakylpylää puuhaillessani. Pöheikköinen, villiintynyt tontti on hyttysten paratiisi.

Ja kun kaivan ylös kiviä polun viereltä, tuhoan miljoonien muurahaisten pesiä. Olen kovettanut sydämeni, sillä jos itkisin yhä jokaista pesää, saisin itkeä aamusta iltaan.


Keväällä kaatopaikkavuortamme raivatessani säikyin sisiliskoja, jotka varmasti säikkyivät minua vielä enemmän. Moni maksoi kohtaamisemme hännällään. Voi minun syyllisyyteni määrää!

Myyriä emme ole vielä kohdanneet, mutta niiden kaivamat kolot ovat pirullisia ansoja Sulolle, joka könkkää pihalla keppeineen.

Eilen minä meinasin aiheuttaa Sulolle sydänkohtauksen kirkaisullani, kun polttopuita pinotessani jouduin silmätysten hiiren kanssa. Hiiripoloinen vilahti klapien turviin ja kurkisteli sieltä pitkään ennenkuin uskalsi liikahtaakaan.

En tajua, miksi minun pitää pelätä hiiriä. Kun katselin tätäkin kaveria kaikessa rauhassa, näin miten sievä pikku otus se olikaan. Sitten se kipitti liiteriin sellaista vauhtia, etteivät minun silmäni pysyneet perässä. Vaan kukahan ne puut pinoaa nyt, kun tieto hiirien majailusta on näin konkretisoitunut? Sulo.




Sammakkoja ei luojan kiitos ole omalla tontilla vielä vastaan tullut. Niitä saakin pelätä hyvällä syyllä, kammotuksia.

13 kommenttia:

  1. Kohtalotovereita, mitä tulee hyttysiin ja kaatopaikan raivaukseen...jos haluat vilkaista blogissani lukua Pihaelämää.
    Minä myös olen vanha maalaistyttö ja nyt nautin, kun ollaan päästy maalle :)

    VastaaPoista
  2. Maalla On mukavaa, mutta nuo hirvitykset, hiiret, myyrät, KÄRPÄSET, hyttysetkin...ne on kamalia pelotuksia...
    Muistan eka talvena, kun meidän lintulaudalle oppi tiensä ROTTAperhe...ja niiden häätämiseen tarvittiin oikeat myrkyt, kahta erilaistakin, ennekuin hävisivät...eivätkä onneksemme ole palanneet.
    Mukavaa kesää sinne Asemalle :)
    tuksu
    p.s. Blogger ei anna kommentoida kirjautuneena, siksi anonyymi
    tuksu

    VastaaPoista
  3. Pelkään myös sammakoita. Hysteerisesti.

    VastaaPoista
  4. Kyllä muakin pikkuisen jännitti yhtenä päivänä, kun tuli hiiri vastaan. :) En tiedä mikä siinä onkin, niin pienessä eläimessä. Sammakoita en onneksi kammoksu. Jos kammoksuisin, en voisi mennä kellariin ollenkaan. Meillä asustaa siellä jokunen yksilö. Tosin toivoa on, että häviävät salaojituksen myötä.

    Mutta hyttyset on kamalia... Joen rannassa asumisen varjopuolia moiset.

    VastaaPoista
  5. No, meidän pihalla on kyy jokakesäinen kaveri. Ole iloinen jos ei teillä vielä niitä oo näkynyt!
    Eilen siivouspuuhissa nostin maasta jonkun jämälevyn ja eikös siellä ollut pieni ruskea kärmes kerällä. Naapuri tappoi kuulemma jo yhden alkukesästä pihatiellä.
    Hiiriä ja sammakoita mä kohtaan nykyään jo pelotta, mutta käärmeenpelko ei katoa: kun yhden näkee, on pakko heti laittaa pitempivartiset saappaat jalkaan, tömistellä kaikkialla, ei uskalla enää mennä huoletta kitkemään vuohenputkipöheikköä eikä jättää silmälaseja laittamatta nenälle pihahommiin mennessään. Ehkä on pakko se pitkä keppikin pitää käsillä ihan varmuuden vuoksi.
    Ja vaikka niitä on ollut siellä ihan yhtä paljon koko ajan, vasta kun näen luikeron omin silmin, muistan ruveta niitä pelkäämään! Todennäköisyys pistoksen saamiselle lienee aika pieni, todennäköisyys vakavalle vammautumiselle samoin, silti sitä puskasta hyökkäävää torahammasta vain kammoaa kuin mieletön..

    VastaaPoista
  6. Hyttysyt saa helposti menettämään järjen, se korvia raastava ininä ja pistävät piikit...

    Hiiriä en säikähdä enkä sääli, jokainen kohdalle osuva saa huutia.

    Sisiliskot taas on ihan jopa söpöjä :)

    VastaaPoista
  7. Sesse, maalaistyttönen, käyn kurkkaamassa!

    Voi Tuksu, minä luulen, että ihan oikeasti menettäisin järkeni, jos tänne tulisi rottia. Rotat ovat pahin ajatus, mitä keksin. Onneksi teidän rotat katosivat. Niistä kuulemma on tosi vaikea päästä eroon.

    Ti, ihanaa! Tiedäthän, että olemme vähemmistön edustajia? :-)

    Sari, minä en edes käärmeitä tullut ajatelleeksi, vaikka teidän ja varsinkin Sagan takia aina olen niistä käärmeistä huolissani. Kun en niitä oikein ole koskaan nähnyt, niin en osaa niitä omalle kohdalle pelätäkään.

    Kati, etukäteen arvelin, ettei näin kuivalla ja kuumalla paikalla olisi hyttysiä. Jotenkin ne tosiaan sopivat paremmin jokien ja ojien varsille.

    Katja, entäs paarmat. Minä olen ihan varma, että niiden tarkoituksena on nimenomaan saada uhri menettämään järkensä!

    VastaaPoista
  8. Tiedän. :)
    On todella harvinaista löytää kohtalotoveri, jolla on näinkin kummallinen fobia. Olen kohdannut ilkkumista ja suoranaista kiusantekoa sammakkokammoni suhteen. Ihmiset eivät ymmärrä.

    VastaaPoista
  9. Tosiaan, eivät tajua! Tiedän, että jos joku ilkeyttään toisi sammakon naamani eteen, niin en kyllä ikinä voisi antaa anteeksi. Näen sammakoista painajaisiakin.

    VastaaPoista
  10. Hyttysiä on täällä etelässäkin tänä vuonna oikeasti paljon, ei ole tarvinnut muina kesinä ininää kuunnella. Se on toosi rasittavaa. Mitään ei voi ulkona tehdä ilta ysin jälkeen.

    Meillä on sammakoita ja sisiliskoja ja vaskitsankin olen nähnyt. Hiiret on joka syksyinen riesa kuiva-ainekaapissa, rotatkin pyrki sisään roskiskeikalle kunnes kyllästyin ja vaadin miestäni laittamaan kunnon sulut ettei ne ainakaan pääse sisään. Hiirille ei oikein voi kuin loukkua, sillä jostain luin ett ne tulee jopa 7mm reiästä sisään. Miten voi löytää vanhassa talossa kaikki 7mm reiät, kysyn vain? Onneks on kissat.

    Muurahaiset on ärsyttäviä kun niitä on joka puolella, ainakin joka toisen kiven alla. Mutta muurahaiset kuulemma pitävät käärmeet loitolla, eli en ihan aio kaikkia tuhota. Sillä kyitä täällä on, viime kesänä oli yks jääny just meidän portin kohdalla auton alle. Että jos muurahaiset inhottaa kyitä, saavat mun puolesta olla meidän pihassa.

    Mä en tykkää yhtään kaikenmaailman koppisista ja muista öttiäisistä, ja ne kärpäset ja paarmat, riesa!

    VastaaPoista
  11. Minä taas olen monien ötököiden ystävä. Koppakuoriaiset, ampiaiset, hämähäkit, perhoset, varsinkin sudenkorennot ovat kaikki ihania.

    Tuohan on hyvä tieto, että murkut ja käärmeet eivät viihdy samoilla pihoilla. Nimittäin muurahaisia meillä tosiaan on kauheasti, yrittävät jo vallata puutarhakalustonkin.

    Hiirten tunkeutuminen sisälle on aika mahdotonta estää, jos niillä tuloaikeita on. Meillä onneksi viihtyivät vintillä koko syksyn, eivätkä yhtään halunneet tulla tänne alakertaan.

    Mutta ne rotat... miten ihmeessä te ihmiset pystytte henkisesti selviämään niistä?

    VastaaPoista
  12. Hyi hemmetti, sammakot!!!Mä niin inhoan niitä ja onneksi niitä ei ole ainakaan vielä täällä näkynyt, mökillä ihan tarpeeksi...
    Kissat onneksi tuhoaa hiiret ja myyrät, tänäänkin saivat monta saalista!:) Niitä mä en niinkään inhoa, onhan meillä kotona gerbiilejäkin lemmikkinä. Hiiristä ja myyristä on vaan haittaa. Ei tosin ole kivaa kun kissat tuo saaliinsa sisään...
    Muurahaisiakin meillä on paljon, ne meinasi vallata lasten hiekkalaatikon...

    VastaaPoista
  13. Toivottavasti teidän kissat ei ala vaania niitä gerbiilejä!
    :-D

    VastaaPoista