Sulon täti tyhjensi varastoaan ja pyysi meitä hakemaan sieltä joutilaita huonekaluja. Ja milloinkas me muka olisimme kieltäytyneet ottamasta vastaan kodittomia, kaatopaikkauhan alla olevia vanhoja kalusteita? Niinpä lähdimme Perunalla huristelemaan paikan päälle.
Tädin varastolla odottikin monta hienoa aarretta! Kuten kaksi painavaa hyllykköä, jotka ovat aikoinaan olleet Ruokolahden Postin lajittelulokerikkoja. Ne ovat aivan unelmaiset kankaiden säilyttämisessä!
Minun on laitettava koko työhuoneen sisustus nyt uusiksi, jotta hyllyt mahtuvat sinne. Ja ne pitää putsata ja maalatakin ensin. Koska lattiakin odottaa uusintamaalausta, kaikki hoituu sitten taas yhdellä kertaa. Samalla pitää yrittää rakentaa jonkinlaiset kuivatustelineet painokankaille.
Tekisi niin mieleni jo ryhtyä tähän puuhaan, mutta kun on miljoona kiirellisempääkin hommaa odottamassa. Ensimmäistä kertaa tässä kodissa huomaan olevani stressaantunut. Se johtuu starttirahan loppumisesta ja siitä, että yrittämisellä on tästä eteenpäin ihan oikeasti elettävä. Huolettomuus on kadonnut. Remontti ja sisustelu ovat tipahtaneet tärkeysjärjestyksessä monta pykälää alemmas. Niiden edellä on nyt tuotteiden sarjatuotanto, uusien tuotteiden kehittely, jälleenmyyjien etsiminen, asiakashankinta, graafisten suunnittelupalveluiden markkinointi, verkkokaupan tunnettuuden lisääminen... torikojussa istuskelu...
13 kommenttia:
Voi WAU, miten hienot!!! Onkohan lie ihan Billnäsin tuotantoa? Joka tapauksessa hienot. Olen kade, vaikka en olisi tuollaisia välttämättä tarvinnutkaan! Mutta kankaille kyllä loistavat.
Mulla on vanhan paperitehtaan Billnäsin laatikosto. Yksi rakkaimmista huonekaluistani. En ole raaskinut vaihtaa noita etikettejä: niissä on se tarina:) Vaikka laatikoissa ei enää olekaan paperiteloja sun muuta:)
Minustakin hienot, vaikken tiedä, mitä alkuperää ovat. Toisaalta aika sääli niitä maalata, mutta teen sen silti. Ehkä. Jos nimiteippauksia ei saa irti kunnolla.
Noita metallisia nimikointikylttejä on valitettavasti vain muutama. Olisi makeaa, jos joka lootassa olisi omansa.
Ui, miten hienot aarteet! Kannatan ehkä maalaamattomuutta, JOS ne saa tarpeeksi siisteiksi ja JOS ne maalaamattomina istuvat silti hyvin työhuoneeseen ;)
Sylitäydeltä tsemppiä ja stressinkarkoitusta työhösi!
Oi miten upeat hyllyt. Mäkin vain puhdistaisin ja jättäisin maalaamatta, mutta kukin makunsa mukaan. Pääasia, että noin hienot hyllyt ovat nyt turvassa ja tulossa käyttöön. :)
Tajusin vasta nyt, että aiot ne maalata...uups...pliis, älä! Tuo lakattu koivupinta on aika hankala saada enää myöhemmin esiin ja on kuitenkin oman aikansa ja tietyn huonekalutyylin tulkki niin voimakkaasti jotta! Kankaathan on niin kirjavia, että kyllä sun värisilmäsi tottuu puun pintaankin yhdessä huonekalussa, eikö?:)
Ymmärrän, totisinta totta tuo - käsityöyrittäjälle. Tilaisin itselleni tuollaisia nimilapun metallisia "pesiä", en vain tiedä, mihin niitä käytän. Niitä voisi ehkä "vanhentaakin"?
Hienot hyllyt, todella! Ja vaikka et ehkä kaipaa neuvoja niin yhdyn muutaman muun mielipiteeseen siitä, että lakattua kalustetta ei kannata maalata, sillä silloin siitä katoaa sen oman aikakauden tyyli. Kulunut kaluste vastamaalatun lattian ja seinäpintojen vierellä tekee lisäksi (minun mielestä) kiinnostavamman yhdistelmän kuin jos kaikki olisi uudenkarheaa ja vastamaalattua.
Niinhän se on.. minäkin niin toivon, että saisin vain rempata ja laittaa pihaa, mutta kun sillä ei elä, vaikka kuika kasvattaisi omia perunoita :-D Työ aina haittaa harrastustoimintaa...
Voi miten kurjaa, että stressaat! Se vie työn ilosta niin suuren osan pois! Tuttua minullekin. Juuri tällä hetkellä stressaan ensimmäisen kerran elämässäni meidän koirien määrää. Työtä (=siivousruokintapyykkäys...) on liikaa ja se taas vie aikaa muulta tuottavammalta työltä. Ja vaikka työni onkin harrastukseni, niin silti se tuntuu välillä liikaa työltä, kun ei ehdi sitä tehdä ja kun ei aina edes jaksaisi.
Minä kyllä maalaisin nuo hyllyt. Ei kaiken tarvitse näyttää alkuperäiseltä, varsinkaan jos ne eivät ole kovin kalliit. Minä en tuollaista puunväriä jaksaisi yhtään katsoa kotonani. Mutta jos epäilisin vähänkään, että myöhemmin tykkäsinkin tuosta ja että minua kaduttaisi asia myöhemmin, niin sitten en maalaisi. Minä kuitenkin tiedän, etten katuisi maalaamista noissa hyllyissä omassa kodissani :)
Vastasin kommenttiisi blogissani (Talo kukkulalla).
No niin, älkää pillastuko! :-D
Maalaamista puoltavia asioita:
Puunvärisyys ei sovi minun makuuni eikä työhuoneeseeni. Kaikki puunväriset kalusteet on meillä keskitetty olkkariin, koska en osaa yhdistää niitä värillisten kalusteiden kanssa.
Hyllyt ovat kurppaisessa kunnossa. Niihin on teipattu tuhat kerrosta maalarinteippejä ja liimapaperia, joissa lukee ihmisten nimiä. En tiedä, millä saisin ne kokonaan pois.
Maalaamista vastustavia asioita:
Saatan katua, kun maalausjälki ei olekaan hyvä.
Maalaamisen voisi tässä tapauksessa laskea raiskaukseksi.
Tuollaisen häkkyrän maalaaminen on vihoviimeistä näperrystä, mikä ei houkuttele minua yhtään.
Kankaat ovat niin värikkäitä, että hyllylevyjen värillä tosiaan ei ole mitään väliä.
......
Tänään paistaa aurinko. Lopultakin! Alakulo väistyy, olen taas energisellä tuulella.
Mitä jos maalaisit vaan hyllyjen etureunat ja ulkosivut? Säästyy maalia ja on melko yhdentekevää, minkä värisiä lokerot ovat sisältä, jos ne tulee täyteen tavaraa. Tai kiinnitä ulkosivuihin niiteillä paperointi ja etureunaan reunapitsiä.. ne saa helposti pois, jos alkaa kaduttaa.
hyllypapereita vähän itsekin mietiskelin. Mutta nyt kun tuota hyllykön kuntoa olen vähän tiiraillut, taidan olla pakotettu maalaamaan ne lokeroiden sisäosat, sillä ne ovat kurjassa kunnossa ja saattavat tarhria kankaat putsaamisesta huolimatta.
Meinasin myös ehdottaa hyllypapereita. Nuo lokeroiden sivut vaikuttaisi olevan aika siistit, ja jos laittaisit hyllypaperit sillai levyn ympäri, että levyn alapinnallakin on paperia, niin ei tarvisi pelätä kankaiden puolesta kun niitä tuonne työntelee. Paperit vaan nastoilla kiinni, ja kuosia on helppo vaihtaa kun kyllästyy ;-) On siinä maalaamisessa aika homma...
Mulla on vanhoja postin hyllyköitä käytössä, sekä kotona vaatehuoneessa, että työhuoneella.
Selkeitä neliöruudukkohyllyköitä, just sopivia vaatepinoille,
että sellaisia joissa
hyllyvälin voi vaihtaa.
Joskus 90-luvulla niitä sai vielä puoli-ilmaiseksi.
Ensin pesin hyllyköt.
Sitten hioin pois kaikki muste- ym liimajutut.
Yhden pienen (90 x 100) maalasin valkoiseksi.Se toimii nykyään lehtihyllynä.
Muita en maalannut,
vaikka en mikään kellastuneen koivun ystävä olekaan,
hyllyköt vaan ovat sopivan vanhan oloisia hiomisen jälkeen.
Kannatan, että mietit vielä tarkkaan, maalaatko vai et.
Ja nykyäänhän vanha kellastunut koivun väri kulkee nimellä "hunaja"
Lähetä kommentti