Niinhän minä jo keväällä päätin, ettei minulla tänä kesänä tule olemaan aikaa edes yrittää pitää kukkasia hengissä. Jyrkästi ilmoitin, etten yhtäkään kasvia pihallemme istuta, kun sisäkukissakin on jo liikaa huolehtimista, remonttihommat eivät ole aikeissa loppua ja töitäkin olisi ihan pakko tehdä.
Sitten lipsuin vakaasta päätöksestäni, kun keksin naamioida viemärikaivon kannen kukkapenkiksi. Ostin orvokkeja. Yritin kasvattaa krasseja siemenestä siinä kuitenkaan onnistumatta. Orvokit ovat pysyneet hengissä siitä huolimatta, että olen laiska niitä nyppimään. Krassien tilalle istutin salaattia ja persiljaa - kaupan vihanneshyllyn ruukuista. Kaivonkansi on peittynyt aika mukavasti.
Uskoin tehneeni kukattomuustoiveeni selväksi myös lähipiirilleni, mutta silti sain äidiltä siemenpusseja ja anopilta mansikan ja kurkun taimia ja jonkun vaaleanpunaisen ruukkukukan. Äidin siemenpusseista onnistuin jopa saamaan yhden lajin itämään, mutta koska hukkasin pussit, en tiedä, mikä se on. Se selviää myöhemmin, mikäli taimet eivät kuole.
Anopilta saatuja kasveja yritän pitää hengissä kaikkein suurimmalla pelolla, sillä minusta on hirveän noloa, jos ne kuolevat. Koska anoppini tietää miten onneton olen viherpeukaloinnissa, hän on laittanut mansikat istutuslaatikoihin ja lannoittanut ne oikeaoppisesti. Hän kielsi minua edes yrittämästä siirtää mansikoita maahan. Kurkut jouduin siirtämään. Olen jokseenkin varma, että ne heittävät henkensä ennenkuin ehtivät edes kukkaan asti.
Olen saanut myös muilta vierailta tuliaisiksi kukkasia. Valkoisia pieniä kukkia runsaassa puskassa, oikein kauniita amppeleissa. Näiden rankkojen sateiden aikana olen tyytyväisenä jättänyt kaikki pihakukat oman onnensa nojaan, ja samalla unohtanut kokonaan, että amppelikukat ovatkin kuistin katon alla suojassa. Niinpä havaitsin tänään, että ne ovat rutikuivia ja ruskeita. Laitoin ne kellumaan lasten uima-altaaseen, johon olen säilönyt saaveittain ränneistä syöksyvää vettä. Onpa sitten kasteluvettä saatavilla, kun helteet joskus alkavat.
Jos tästä tekstistä joku on aistivinaan alakulon, niin hän on oikeilla jäljillä. Kurjat ilmat eivät tee minulle hyvää. Matalapaine saa pääni tuhnuiseksi ja muutun hyvin aikaansaamattomaksi. Kaipaan kesää, oikeaa aurinkoista kesää. Sitä kesää, joka täällä Itä-Suomessa aina on: kuiva, kuuma, paisteinen ja aina välillä hurjia ukkosia.
Tiedättekö, että tämä on nyt yhdeksäs peräkkäinen vuosi, kun kesäkuu on kolea ja sateinen? Minä tiedän, koska pidin aiemmin sääpäiväkirjaa. Ennenmuinoisesti heitin sukat jaloistani joskus toukokuun lopulla, kuljin kesän läpi avojaloin ja vasta syyskuun tultua jouduin opettelemaan jälleen sukkien käytön. Viimeinen sellainen kesä oli 2002.
Tälläkin hetkellä minulla on paksut sukkahousut ja villasukat. En halua uskoa, että nämä heinäkuussa alkavat nykykesät ovat tulleet jäädäkseen, mutta kai se alkaa olla pakko.
(kuva Ilmatieteen laitoksen sivulta)
15 kommenttia:
Voi, onko siellä niin kurja keli? Mutta sääennusteen mukaan huomisesta lähtien on pelkkää auringonpaistetta vain :-) Ja kukatkin näyttävät kaikki oikein hyvinvoivilta!
Eilen ne lupasivat aurinkoa jo tästä aamusta alkaen. Nyt ovat siirtäneet sen huomiselle. Huomenna varmaan siirtävät tiistaille. Mutta heinäkuu alkaa ihan kohta ja kesän on pakko alkaa! Jipii!
Meillä on kyllä ollut harvinaisen lämmin toukokuu ja kesäkuu! Mutta sinne asti ihan ne lämpöaallot eivät ole tainneet ehtiä:(
Orvokeissa on se hyvä puoli, että ensi kesänä ne kasvaa jo sinne tänne itsestään, eivätkä vaadi ollenkaan hoitoa. Iso amppelisi on lumihiutale. Itse erehdyin sitä ostamaan myös tänä kesänä ja oli kyllä virhevalinta -ei tykkää yhtään epäsäännöllisestä kastelusta! Lumihiutale on kaunis, jos sitä hoitaa, mutta meikäläisen hoivissa se on kärsivä kurjuun....
Minäkään en tykkää harmaista päivistä, mutta en helteestäkään. Pitäisi olla noin +22 asteen aurinkoiset päivät ja öiset sateet. Ne kun saisi niin kesä olis kohdallaan:)
Heh, kuulostat aivan samanlaiselta puutarhurilta kuin minä! Ainoa ero taitaa olla se, että sinun orvokeissasi on enemmän kukkia kuin minun ;) Kokeile viime postauksessani olevia talvioita. Ne pysyvät hengissä itsestään!
Leena, voihan poloiset lumihiutaleet. Ainakin tiedän, etten heitä itse koskaan mene ostamaan.
Meilläkin oli toukokuussa pieni lämpöaalto ja kesäkuun puolelle se jatkui, mutta sitten mentiin takapakkia. Pitkäksi aikaa.
Tarutikki, olen samoilla linjoilla. Ennen minä aina halusin vähintään 26 astetta, ennenkuin olin tyytyväinen. Mutta kai se vanhuus teettää senkin, etten enää jaksa olla helleauringossa.
Mia, koitan muistaa talviot ensi keväänä. Tai sitten kun taas vuoden kuluttua täällä kyselen, että mikä olisi idioottivarma kukka, niin hihkaise silloin.
Täältä saat vertaistukea! Minäkin kylvin juhlallisesti kasvimaan, tosin äitini mukaan liian myöhään ja väärään kuunkierron aikaan. Nauriit, joita mielelläni olisin syönyt eivät nousseet lainkaan.
Juhannusilma on aina kolea, mutta viime kesänä meillä oli juhlat 3.7. ja silloin oli KUUMA! Kyllä ne helteet vielä tulevat, älä huoli!
Heinäkuun mukana tulee myös Big Bandit, :) Jos se tietää yrittäjälle kiireitä niin hyvä ja työn iloa, jos taas ehdit lomailla niin nauti.
Puutarhuroiminen ei ole vakavaa, eikä yhtään haittaa vaikka epäonnistuu. Mehikasvit ovat sitkeitä ja kasvavat itsekseen vaikka hiekassa :)
Toivotan sulle lämmintä villasukatonta kesää!
Ilona H, sympatiaa sinulle! Ehkä saat nauriita sitten ensi kesänä.
Iineri, Big Bandien aikaan pitäisi olla kojun kanssa Kulmilla, mutta myyntipaikat ovat hinnoissaan... joudun paneutumaan tähän nyt tarkemmin.
Nettimartta, kiitos! Meillä taitaa mehikasveja ollakin tuolla pihalla jo ennestään. Niitä en ole sentään minäkään saanut hengiltä.
Nettimartalta erittäin osuva huomio! Kurjaa puutarhuria ei ole, mutta on vääriä kasvivalintoja...Minun mielestäni puutarhoimisen yksi kivoimpia asioita on se, että kaikki onnistuminen ei ole päivänselvää. On hauska seurata, että kukoistaako kasvi jopa MINUN hoidossani! :D
Mitä maksaa myyntipaikat bandeille?
Hei, se vaalean punainen ruukkukasvi on kerrottukukkainen tulilatva. Saattaa kukkia hvyinkin toisenkin kerran kun nuo kuvat ovat kuolleet. Eli ei siis kannata heti heittää toivoaan sen kanssa, jos jäljelle jää vain vihreät lehdet :) Kyllä se peukaloiden viherrys pikkuhiljaa tarttuu, kunhan valitsee helppoja ja kestäviä kasveja mm. orvokkeja.
Leena, Big Bandeille maksaa torilla (syrjässä kaikesta) 25 e/pv, eli ei paha. Mutta jos kävelykadulle (kaiken keskelle) haluaa, niin siellä on oltava koko viikko aamusta yöhön saakka (en pysty), mutta paikkamaksua en nyt muista. Ja paikkahakukin oli joskus talvella jo.
Minä menen torille kokeilemaan yhdeksi päiväksi ja jos näyttäää hyvältä, niin useammaksi.
Maesa, kiitos kannustuksesta!
Ja mikähän se päivä on? ;)
Ensi sunnuntai, 3.7.!
Lähetä kommentti