Kirjoitin kolumnia Taito-lehteen viime vuoden ajan ja ilokseni ja yllätyksekseni saan jatkaa sitä vielä tämänkin vuoden. Se on asia, joka jotenkin lyö minut jatkuvasti ällikällä. Koska en ole mikään oikea kirjoittaja eikä minulla ole siihen ammattitaitoa, minusta on käsittämätöntä, että voin saada palkkaa sellaisesta.
Olen tykännyt näiden kolumnien kirjoittamisesta. Toivoisin toki olevani siinä parempi. Vaikeinta on keksiä aiheita. Nytkin deadline jo hengittää niskassa ja olen ihan tyhjäpäinen.
Taito-lehti on ollut olemassa paljon kauemmin kuin minä itse. Se perustettiin jo vuonna 1907 nimellä Käsiteollisuus ja on sen jälkeen vaihtanut nimeä useampaan otteeseen. Kyseinen lehti on ollut tietoisuudessani aina, sillä äidille se tuli silloin, kun sen nimi oli Kotiteollisuus. Lapsena en ollut kiinnostunut siitä ja jotenkin tuo silloin omaksuttu ajatus siitä, että se on "äidin tylsä käsityölehti" jäi minuun kiinni.
Kun minua pyydettiin kolumnistiksi, jouduin lainaamaan lehtiä Sojalta, jotta saisin päivitettyä käsitykseni tähän päivään. Olin todella yllättynyt siitä, miten hieno Taito olikaan ja miten hyvin tehty. Laadukas paperi, hyviä kuvia, hyvää tekstiä ja mikä tärkeintä: todella mielenkiintoisia aiheita käsityön alalta laidasta laitaan. "Tylsä" oli adjektiivi, joka viimeisenä tuli mieleeni Taitoja lukiessa. Monipuolisuus sen sijaan olisi osuva sana.
Vaikka itse kuvittelen olevani aika hyvin jyvällä siitä, mitä käsityön saralla tapahtuu, en todellakaan ole. Hämmästelen sitä monipuolisuutta, jota Taito on täynnänsä: kenkiä vanhoista matoista, iltapukuja miesten kauluspaidoista, perinteisiä kintaita ja kanteleita, painavaa asiaa eri kuiduista, keramiikkaa nukkekotikoossa, silmälasinkehyksiä puusta, kukkaroita kalannahasta, kansanperinnettä ja aivan uusia innovaatioita, pitkän linjan ammattilaisia ja innostuneita harrastajia. Taidon tekijäkunta onnistuu ihmeellisesti kaivamaan esiin tämän maan kiinnostavat käsityöläiset ja taiteilijat. Sekaan mahtuu paitsi kiinnostavia artikkeleita taitajista, myös käsityöohjeita niille, jotka tykkäävät tehdä jotain omin käsin.
Kun Taito tulee kotiin, katson ensin paniikissa oman kolumnini, joka yleensä vaikuttaa lehden sivulle painettuna paljon viksummalta kuin silloin, kun sen kirjoitin. Sitten rauhoitun ja selaan lehden läpi. Panen pois ja otan aina uudelleen esiin silloin, kun annan itselleni hetken rauhoittua sohvalla teekupillisen kanssa. Taitavasti tehty lehti taitavista ihmistä. Vitsit, että olen päässyt hyvään seuraan.
15 kommenttia:
Uusia haasteita pitää olla...ja sinähän osaat oikein mielenkiitoisesti kirjoittaa...ei aina tarvitse olla"alan ihminen"saadakseen tekstiä aikaan
Ja jos aiheet loppuu kirjoittamisesta, niin täällä blogikaverit varmasti ovat valmiita aiheita antamaan.
Minulle kyseinen lehti on aivan tuntematon...olisikohan tuo kirjastossa...pitääkin tsekata.
Mun mielestä sä olet tosi hyvä kirjoittaja! Sun jutut on aina mukaansatempaavia ja mielenkiintoisia, ja lisäksi vielä oikein hyvällä kielellä kirjoitettuja. Miksi tarttis olla ammattilainen, että voi kirjoittaa julkaistavia artikkeleita...? Riittää, että saa lukijat mukaansa. Toki se, että osaa käyttää kieltä oikein, eli siis kirjoittaa ilman älyttömiä kirjoitusvirheitä, on edellytys (mun mielestä), mutta toisaalta kyllä juttuja yleensä aina joku vähän oikolukee, jos nyt ihan älyttömiä kirjoitusvirheitä sinne on päässy jäämään. Olen itsekin kirjottanut sekä myös oikolukenut lehteen meneviä juttuja, enkä tosiaankaan ole ammattilainen... mutta kiinnostunut kielestä ja suhteellisen hyvä oikeinkirjoituksessa kuitenkin. (Ja blogissani tämä ei kyllä välttämättä näy, mutta se onkin sitten sellasta puhekielistä juttua iihan tarkoituksella...)
Eli siis tsemppiä ja iloa vaan jatkossakin kirjotteluun! Mulle tuli PikkuBertan tapaan mieleen, että pitäisköhän käydä vähän kirjastossa kurkkimassa noita lehtiä...
Käy ihmeessä tsekkaamssa. Se varmaan on aikalailla eniten luettu käsityöammattilasten keskuudessa, mutta mun mielestä se sopii kyllä ihan kaikille suomalaisesta taidosta kiinnostuneille.
Ei tarvitse olla ammattilainen, ja juuri siksi se on minusta tosi kunnia, että olen kelvannut kirjoittajaksi.
On muuten tärkeää hommaa se oikolukeminen. Me aina välillä tilataan Hesaria, kun on hyvä tarjous ja olen surukseni huomannut, että siinä on todella paljon kirjoitusvirheitä ja hulluja lauseita nykyisin. Ihan kuin oikolukeminen olisi lopetettu kokonaan. Joskus muinoin Hesari oli ainoa sanomalehti, jota kykenin lukemaan, koska muissa oli niin huonoa kieltä. Nyt Hesarissakin on. Pöh.
No siinähän tuli ohimennen tehtyä kolumni lehteen. Aiheena siis Taito-lehti. Ihan valmista kamaa! Olet sinä ihmeen taitava.
Taito on käsityölehtien ehdoton helmi! Ja sinne tuntuu nykyään eksyvän enemmän ja enemmän "tuttuja". Viime vuonna varsinkin yhdess lehdessä sattui olemaan useampi kenet oli oikeasti tavannut ja sitten oli näitä blogeista tuttuja. Kerrankin tunsi olevansa kärryillä maailman menosta :D
:D Harmi, että tuli jo julkaistua tässä.
:D
Juttujasi lukee niiin mielellään:) En yhtään ihmettele, että sinut on pyydetty Taidon upeaan maailmaan. Onnekseni sain Snyltäni ihanan Taito-lehden ja oli se ennestäänkin tuttu, yhden käsityöalan tutun kautta, jolta olen välillä ottanut lehtiä lainaan.
Kyllä sinä aiheen keksit ja kummasti saat päihitettyä deadlinen usko pois.
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Kiva, että olet tykännyt lukea! Deadline tuli päihitettyä. Saa nähdä sitten taas lehden ilmestyessä, että oliko se kolumni mistään kotoisin.
Melkein jo ikävä tullut, kun en ole pitkään aikaan ehtinyt lukea kuulumisia. Tuo kolumnijuttu on hieno homma. Ymmärrän fiilikset sen kanssa, olen itsekin kirjoittanut Etelä-Suomen Sanomiin pari vuotta kolumneja näin kouluttamattomana kuin olen, mutta pitää luottaa tilaajan arvioon. Eli toisin sanoen kivaa luettavaa olet ollut. Onnea!
Joskus on liian kiire lukea kuulumisia! Mulla on samaa ongelmaa. Luen sitten kerrallaan enemmän, kun joskus kerkiän. :)
Tykkäsin kovasti kolumneistasi. Tulin tänne blogiisi ihan vartavasten lähettääkseni kiitokset erityisesti tästä viimeisimmästä blogista, jossa todella hienosti kiteytit yksinyrittäjyyden. Tuli sellainen olo, etten ikinä voi itse kirjoittaa aiheesta omassa blogissani, kun sinä jo sanoit tässä kaiken oleellisen niin upeasti. :-)
Siitä viimeisimmästä kolumnista olenkin saanut kiittävää palautetta ja se tuntuu kyllä tosi mukavalta. Varsinkin kun kirjoitin sen ihan hätäpäissäni ja lehden ilmestyessä olin jo unohtanut aiheenkin. :)
Harmi, että ruotsinkielen luetunymmärtäminen on minulla työn ja tuskan takana. Blogisi vaikuttaa tosi kiinnostavalta!
Lähetä kommentti