tiistai 20. tammikuuta 2015

Lomailua ja pakkolomailua


Syksy ja alkutalvi oli niin tiukkaa työntekoa, että tunsin todella ansainneeni kunnon joululoman. Päätin etukäteen, että aloitan loman itsenäisyyspäivän viikonlopusta ja jatkan sitä loppiaiseen saakka. Lomailu onkin ollut todella ihanaa. Me emme esimerkiksi normaalisti juuri koskaan katso televisiota, mutta tämän kuluneen kuukauden aikana me olemmekin melkein kasvattaneet juuret sohvamme pehmeään pintaan. Aloitimme katselemalla Dexterin kaudet 1-2, koska ne sattuivat käteeni Lidlin hyllystä. Jäimme koukkuun. Ja koska minä olen minä, enkä tunne käsitettä "kohtuus", niitä Dextereitä sitten ahmittiin ihan mahdottomat määrät. Lisää kausia ostettiin ja ahmittiin lisää. Ja samalla ahmittiin herkkuja, koska joulu on hyvä tekosyy.


Olemme edenneet jo seitsemännen kauden loppuun ja loppiainenkin meni jo aikoja sitten. Jatkamme silti yhä sohvaperunaelämää, koska viimeinen kausi on yhä jäljellä. Päiväsaikaan pitää käydä kaupassa, lämmittää kotia, tehdä lumitöitä, tehdä lisää lumitöitä, kantaa puita ja sen semmoista arkista. Mutta illat menevät sarjamurhaajamaailmaan uppoutuen.


En ole koskaan tykännyt telkkarin tuijottelusta ja joutilaana lohnottamisesta, mutta nyt olen nauttinut siitä ihan hirveästi. Olen rentoutunut tavalla, jota en edes muistanut. Olen ollut yllättynyt siitä, kuinka en ollut tajunnutkaan, miten stressaantunut olinkaan.

Paha kyllä, Dexter tulee jo uniini ja siksi odotan jo hiukan malttamattomana kahdeksannen kauden viimeistä jakosa, jolloin joudun/pääsen sanomaan jäähyväiset tuolle sympaattiselle (ja onneksi kuvitteelliselle) psykopaatille. Jos sinä katselit kyseistä sarjaa joskus, varmaan tiedätkin, miten hämmentävää on huomata joutua olevansa sarjamurhaajan puolella. Pelkään sarjan päätösjaksoa... voiko amerikkalainen rikossarja päättyä muuhun kuin oikeuden voittoon, joka tällä kertaa tuskin tarkoittaa "happily ever after." Älkää paljastako minulle loppuratkaisua, sillä olen kuin ihmeen kaupalla onnistunut säästymään siltä tiedolta.


Saatatte ihmetellä, miten yrittäjä pystyy lomailemaan näin pitkään. Joulu toi verkkokauppaan tervetulleen pakkostopin, koska posti on posti ja se ei kulje joulun aikana normaalisti. Joulu tuo mukanaan myös aina tuskaisen kevään, jolloin myynti lähentelee nollaa. Minulle tulee nyt noin yksi tilaus päivässä. Tässä vaiheessa se ei vielä ole saanut minua pelon valtaan. Tiedän, että pelko iskee myöhemmin. Joka kevät minä istun jossain nurkassa lattialla kauhun lamauttamana ja mietin, mitä ihmettä minä teen, kun yrittäminen ei sujukaan. Yhtenä keväänä menin jo hätäpäissäni ilmoittautumaan varamiespalveluun.


Nyt yritän taas kerran muistaa, että sama kuvio toistuu joka vuosi. Keväällä teen miinusta, mutta kauppa elpyy kesällä, kiihtyy syksyllä ja saavuttaa huippunsa joulun alla. Miinukset muuttuvat plussiksi, kunhan maltan odottaa. Ainakin tähän mennessä niin on käynyt joka vuosi. Mutta jokainen vuosi on aina eri asia kuin sen edeltäjä ja ikinä ei voi kuitenkaan luottaa siihen, että kaikki jatkuu hyvänä. Koko ajan lisää yrittäjiä tippuu pelistä.

Koska nyt on hiljaista, minä otan rauhallisesti ja teen aivan pikkuhiljaa riepuja varastoon. Olen päättänyt käyttää tämän hiljaisen ajan hyödyksi tekemällä asioita, joista todella nautin. Dexterin lisäksi olen lukenut kirjoja ja puuhaillut paljon Playmobilieni parissa. Meillä on kotona koko ajan ihanan siistiäkin, kun työnteko ei ole vienyt minun kaikkea huomiotani, vaan olen pystynyt siivoilemaan sotkuja sitä mukaa kuin niitä syntyy. Virkistävää.

16 kommenttia:

  1. Toihan kuulostaa elämältä.
    On sitäpaitsi loppuelämän kannalta onnellista oppia jossain vaiheessa hölläämään (siis oikeassa vaiheessa) eikä vaan paahtaa kiristyvällä tahdilla, vaikkei homma kulkiskaan.
    Erityisesti tulevaisuuden ennustaminen on vaikeeta sanonnan mukaan, mutta tiedät jo ton syklin ja sen todennäköisyyden.
    Eihän se luovuuskaan pääse pintaan, mikäli elämä on pelkkää pakkopullaa. On asioita joihin voi vaikutta ja sitten on niitä toisia. Hyvä homma oppia erottamaan ne toisistaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämältä, sinäpä sen sanoit. Monesti tulee niitä kommentteja, että ihanaa, että olen irtautunut oravanpyörästä ja tehnyt omanlaiseni elämän, mutta kyllä se omanlainenkin elämä ja yrittämisen vapaus on yhden sortin oravanpyörää. Sitä vaan ei niin helposti huomaa, sillä yrittäminen ja elämä kietoutuvat niin tiiviisti toisiinsa, että se elämä hyvin helposti antaa yhä enemmän tilaa yrittämiselle.

      Poista
  2. Hienoa jos pystyt viettämään hiljaisen kauden rennosti. Itsekin olen yrittäjä, ja ne kuolleet kaudet saavat kyllä pienen tuskanhien pintaan aina, vaikka tässä vaiheessa on onneksi jo vähän tottunut. Panikointi ei onneksi auta mitään, sen sijaan voi rakentavasti ja inspiroivasti suunnitella, miten kehittäisi toimintaansa, kun kerrankin visiointiin on aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pystyn ja pystyn. Jos en viimeistään helmikuun kirjanpitoa katsoessani mene paniikkiin, niin ihmettelen. Siinä vaiheessa ne miinukset yleensä alkavat horjuttaa henkistä tasapainoani. Mutta niin kauan, kuin tämä olotila jatkuu, olen onnellinen. :)

      Poista
  3. Mä koukutun myös helposti sarjoihin tai peleihin. Meillä ei olekaan mahdollisuutta katsoa telkkaa, paitsi netflixiä ja sieltä bongasin Dexterin. Ja pitihän myös kaikki tuotantokaudet etsiä jostain, sillä netflixissä ei ole kaikkia. Tykkäsin ihan hirmuisesti ja harmitus oli suuri kun katsoin vikan jakson. Hetken tuntui tyhjältä, mutta pian löytyi taas uusi sarja seurattavaksi.
    Jännittäviä hetkiä teille kasikauden parissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että minullakin tyhjyys iskee, kunhan olemme siellä viimeisessä jaksossa.

      Mulla oli Criminal Minds tällainen samanlainen adiiktiivinen, kun se tuli Foxilta joka ilta. Nyt kun Nelonen törkeästi viime keväänä katkaisi sen kesken kauden, jouduin ostamaan isolla rahalla uusimman kauden dvd:llä ja sitä katseltiin Dexterien lomassa joulunpyhinä.

      Poista
  4. Minuun Dexter ei kolahtanut, mutta olen enemmän sellaista janeausteen-tyyppiä. Mutta tiedän tunteen kun sarjat tulee uniin, minä olen tällä hetkellä niin uppoutunut vanhoihin kirkonkirjoihin, että näen esipolvista unta. Mutta ihan mielettömiä unia, katson mielelläni :D
    Meilläkin oli jouluna löhöloma ja kyllä teki hyvää, en ole aikaisempina vuosina tajunnut, miten tärkeää sellainenkin loma on. Kesän vapaat menee aina puutarhassa vaikka on sekin lomaa, mutta ei siinä ehdi sohvalla löhötä tai vain olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki asiat, joihin uppoaa syvälle, tulevat uniini. Minulla on nyt sotkeutunut unissa Dexter ja Playmobilit! Playmobil-hahmot toisiaan sarjamurhaavat... aika hämärää. :D

      Minäkään en ole tajunnut, että kotona löhöäminen voisi olla hyväätekevä asia. Olen kuvitellut, että voidakseni todella LOMAILLA, minun pitää lähteä matkalle, koska koti on täynnä kaikkea suopritettavaa ja tehtävää. Mutta näköjään sekin riittää, että etukäteen päättää loman alkamisajankohdan ja pakenee sitten telkkariin. Hienoa. Tulee halvemmaksi kuin matkustelu!

      Poista
  5. Dexter on tosiaan koukuttava -mekin katsoimme samalla lailla lähes putkeen kaikki tuottikset pari vuotta sitten. Vinkkinä, että kun seuraavaa röhnöttelykautta suuttittelette, hommatkaa Breaking Bad -tuottikset. Ne ovat aivan yhtä koukuttavia!

    Muuten mistä tuon alimman kuvan oikeanpuoleiset tyynyt ovat? Juuri tuollaista kangasta olen etsinyt jo pitkään!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaverini juuri varoitti, että tuo Breaking Bad saattaa olla minulle liian pelottava. Jos se on pelottavampi kuin Criminal Minds, niin sitten en voi katsoa. CM menee just sillä rajalla, että minä vielä kestän sen. Vinkuen ja säikähdellen, hengittämättä ja jokaista lihasta jännittäen, mutta kuitenkin. :D

      Nuo tyynyt olen saanut lahjaksi. En osaa yhtään sanoa, mistä sellaisia voisi etsiä.

      Poista
  6. Minä tulin just isosta kaupasta ja siellä oli piiiitkään odotettu Mad Menin uusin kausi! Uujee, tulossa mahtava viikonloppu sohvalla :)

    Me ollaan katsottu aika vastikään Mullan alla boxi (minä katsoin sen aikoinaan telsusta kans) ja oon miettiny että osaisko tuota Dexteriä katsella ilman, että tyyppi on vaan hautausurakoitsija David Fisher?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, hyvää sohvaviikonloppua! Miten maltat odottaa koko viikon?

      Minäkin katselln Mullan allaa telkkarista, mutta siitä on niin monta vuotta jo, että Dexter ei enää yhdistynyt Davidiksi. Mutta tsekkaapa tämä:
      https://www.youtube.com/watch?v=SelfcX1PwGI
      Voi luoja, miten paljon olisin halunnut sinkoutua New Yorkiin näkemään tuon livenä!!!!!

      Poista
  7. Heh, mekin harrastamme sarja-maratoneja. Katsoimme esimerkiksi Housen kaikki kaudet viime syksyn ja alkutalven aikana. Täällä Imatralla ei ole hirveästi tekemistä, etenkään talvella. Tai siis tekemistä tietysti olisi (remontti!), jos ei nirsoile sen suhteen mitä haluaa tehdä. Yritämme aina välillä retkeillä, mutta tuntuu että parhaat retkipaikat on jo nähty. Viimeksikin kävimme jossain luolassa, joka oli periaatteessa ihan hieno, mutta ei sellaisessa pienessä kallionraossa jaksa kovin pitkään kököttää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, olet sentään olemassa yhä! Olen kaivannut blogiasi.

      Mekin retkeilimme tois paljon orivedellä. Siellä oli lähietäisyydellä niin hienoja retkikohteita. Täällä ei ole, ja kyllä se on kovasti retkeilyintoa pilannut.

      Poista
  8. Sellaistahan se yrittäjyys on, kun pitää itse tehdä ne roposensa, eikä kukaan tuuppaa tilille säännöllisesti rahaa vaan sen vuoksi, että on olemassa. Tuppaa välillä olemaan sellainen kauhuhiki, että homma ei kulkisikaan, kuten on kulkenut. Täydellä vauhdilla tohottaessa sitä vaan tekee ja tekee, sitten kun tulee hengähdystauko, alkaa helposti huolestumaan sen sijaan että osaisi nauttia. Niin tuttua.

    Opettelen samoja asioita. Luottamaan tulevaan, luottamaan siihen, että kaikki menee lopulta ihan hyvin. Menee miten menee, on ennenkin mennyt ja jos ei menisi, sitten olisi aika miettiä vaihtoehtojaan, joita siinä tilanteessa kuitenkin sitten jollain tavalla löytyisi.

    Mekin katsellaan sarjoja usein juuri tuolla tavalla ja sitten kun viimeinen jakso on loppunut, tulee melkein haikeus :D On niin mainiota katsella jotain juttua yhdellä kerralla niin kauan, että silmät luppaa ja herättyään jo tekee mieli laittaa seuraava jakso rullaamaan. Meillä oli joulupyhinä aina tuonne vuodenvaihteen ilotulituksiin saakka pyörimässä Revenge (Kosto suom.) ja se oli hitsin hyvä. Harmi vaan kun DVD -kauppa alkaa olla aika pienimuotoista kaupoissa, varsinkin kun Anttilat vähensivät liikkeitään. Onhan noita verkkokauppoja, mutta usein se katseluhimo iskee aika akuutisti, eikä siinä sitten ehdi odotella toimituksia postin kautta.

    Hyvää taukoa ja virkeää starttia myynnille, joka taatusti sieltä taas tulee. Ei lopu rättien tarve maailmassa ja sun rätit on vaan niin hitsin hyviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiesin, että Dexterin päättyminen tulee olemaan rankkaa, kun sitä on viimeisen kuukauden ajan katsonut joka ilta keskimäärin kolme jaksoa. Oli kamalaa. Tuli ikävä, tuli suru, tuli raivo huonosta sarjanlopetuksesta.

      Onneksi näistä pääsee yli. :P

      Minä tykkään cdon.comista. Sieltä saa edullisesti ja yleensä tilaukset tulevat nopsasti perille.

      Poista