Parasta just nyt

... on se, että työhuoneeni on siistimpi kuin ikinä! Kyllähän minä siivosin sen jo ennen joulua, mutta siitä huolimatta se oli uutena vuonna jälleen siinä jamassa, että ovesta ei mahtunut kävelemään sisään. Siis siitä huolimatta, että minä olin lomaillut koko ajan! Ihan uskomatonta, millainen kaaos huoneeseen syntyy vain sillä, että minä käväisen siellä.

Olin suunnitellut joululoman aikana saattavani loppuun viime keväänä aloittamani seinien maalaus- ja tapetointityön ja nyt sainkin intoa siihen aivan loman loppumetreillä. Koska seinien maalaaminen vaatii sen, että huonekaluja pitää siirtää, ja huonekalujen siirtäminen vaatii yleensä niiden tyhjentämisen, urakka oli aikamoinen.

Kaksi seinää oli valmiina ennestään, kaksi jäljellä. Sain kuitenkin nyt maalattua vain seinien punaiset alaosat, sillä yläosan pitää olla hengittävää maalia, jota meillä ei ollutkaan. Koska tämän kaupungin Uula-jälleenmyyjä ei suostu myymään Uulaa, minun on haettava maalipurkki Lappeenrannasta saakka ja sen vuoksi homma tyssäsi taas kesken.

Koska en voinutkaan maalata, päätin mööpleerata. En paljon tällä kertaa, mutta pienikin muutos saa aikaan valtavaa piristystä. Mööpleerauksen alkuunpanema voima oli kuvassa näkyvä puinen kaappi. Sulo teki sen minulle joululahjaksi ja se on tarkoitettu työkaluille. Ripustan sen seinälle vasta sitten, kun saan tuon vaaleansinisen maitomaalin peitettyä valkoisella pellavaöljymaalilla.

Työhuoneen kalusteet ovat kaikkea sitä, mikä on jäänyt yli muista huoneista. Niiden värit ovat suoraan sirkuksesta ja se tympii minua. Ertityisen paljon inhoan jadenvihreää, jota yhä on joissakin lipastoissa ja pöydissä. Vielä tulee sekin päivä, kun ryhdyn maalaamaan näitä kalusteita yhteneväisiksi. Jospa kesälomalla? Myös painopöytä kaipaa kipeästi uutta kerniä pintaansa.

Kahdelle ulkoseinälle ei siis tule kiemuraista tapettia, kuten sisäseinille, sillä tapetti on nykyaikaista ja hengittämätöntä. Minun pitää mennä tapettipalasen kanssa maalikauppaan ja etsiä tapetin valkoista sävyä vastaava sävy myös maaliin. Koska ajatus siitä, että nurkassa tapettiseinä muuttuu töksähtämällä maaliseinäksi, tuntuu minusta hankalalta, suunnittelin ratkaisun, jonka toimivuuden näen vasta kun se on valmis.

Leikkelin tapetista valmiiksi tällaisen pehmeän laskun, jonka liisteröin tuonne ylänurkkaan. Tapetti siis tulee vähenemään tuolla lailla kuviota mukaillen ja muuttumaan maalatuksi pinnaksi. En oikein malta odottaa, että pääsisin toteuttamaan tämän suunnitelmani loppuun, mutta Lappeenrantaan ei oikein pelkän maalipurkin takia kannata ajella, joten nyt minun on pakko hillitä halujani.

Aloitan tänään taas työnteon. Kuukauden loma teki todella hyvää. Mutta uskotteko, että siisti työhuoneeni on huomisaamuna enää pelkkä kaunis muisto?