Sulolle kävi töissä haaveri ja hän on nyt tilapäisesti yksikätinen. Näiden sairaslomapäivien aikana olemme huomanneet, että yllättävän moneen asiaan tarvitaan kahta kättä.
Nyt sitten minun oli aika opetella lumien auraaminen mönkijällä. Se on ollut toinen niistä asioista, jotka minun pitää oppia "siltä varalta, että Sulolle käy jotain". Nyt kävi, mutta onneksi ei pahasti.
Tulin aika äkkiä sinuiksi mönkijän kanssa, vaikka etukäteen vähän arvelin, ettei tästä mitään tule. Loppujen lopuksi minulla oli oikein hauskaakin.
Se toinen "siltä varalta"-taito, jonka opetteleminen on vielä edessä on moottorisahan käyttö. Sitä minä pelkään aivan kamalasti. Mutta pakkohan se on oppia. Siltä varalta.
25 kommenttia:
Iei ptäs opettaa waimo kultaa liian helopolle elämälle :-D Piakin joutunut opetteleen vaikka mitä, kun mua on leikelty yms. :-D Terkkui sinne.
Paranemista Sulolle! Mun raja taitaa mennä moottorisahan käytössä. Tuo auraus vielä menettelee tai lapsellisena olen sitä mieltä, että teinipoika voi opetella minun sijaan ja minä huolehdin ne puut (ilman moottorisahaa). Nyt oli onni kun liiterissä on runsaasti klapeja kun mies on kylkiluunsa takia poissa pelistä. Saan minä puut sisään kannettua, se on jopa ihan mukavaa puuhaa, mutta pilkkominen on toinen juttu.
Pikaista paranemista! Itsekin mietin näitä juttuja kun K jäi jumiin anoppilaan noroviruksen takia useiksi päiviksi. Ajatus lähti siitä kun käsi jäätyi kiinni pihalla olevaan lyhtyyn ja iski paniikki ;) Nojoo, minun pitäisi lähinnä opetella tylsiä juttuja kuten teknisen tilan nippeleitä ja nappaleita. Taidot loppuu sulakkeen vaihtoon.
Tuollahan saa lumet sutjakasti luotua, olisi kiva itsekin joskus kokeilla :)
Mun tarttis opetella ainakin miten öljypannu toimii ja tyhjentämään keskuspölynimurin säiliö. Mut vaikka ne oppisinkin, niin en varmaan pärjäis täällä yksin kuukauttakaan. Karmeeta tuntee ittensä avuttomaks naisihmiseks. Paranemista Sulolle.
Tässähän sitä helppoa elämää just opetellaan. :D On se vähän toista joutua kolaamaan käsikolalla koko lääni. Mönkkärillä selviän suit sait ilman hikeä ja raivoa.
Minä olen meillä lämmitysvastaava, eli kuskaan puut sisälle ja poltan ne. Sulo on polttopuuvastaava, joka hankkii ne puut ja enimmäkseen myös pienii ne.
Me aloimme meittiä silloin, kun isäni kuoli viime kesänä. Kaikesta muusta käytännön elämästä selviäisin paitsi en moottorisahauksesta.
Miten sinä onnistuit jäädyttämään kätesi kiinni lyhtyyn?! :D
Suosittelen! :)
Niin on. Ja vielä sellaisissa kliseisissä asioissa, kuten vaikkapa autojen kanssa. Koneista en tajua mitään. Jos auto tai mopo tai ruohonleikkuri ei lähde käyntiin, minulla ei ole mitään hajua siitä, mistä syyn edes voisi kuvitella löytyvän.
Hienoa!!! Siis sun uudet taidot, ei Sulon tapaturma! Kyllä sitä on erittäin monia kotitöitä, mitä meidän naisten pitäis edes hiukan osata - ainakin näin omakotiasujana huomaa toisinaan!
MOOTTORISAHA! Ai kamala! En koskisi itse ikinä. :D Vaan jos pakko on, niin sitten on pakko, ei auta murinat.
Niin, kyllä mäkin noita aina unettomina öinä mietin. Onneksi on vielä se isä, joka ainakin jonkun aikaa jaksaa tulla auttamaan moottorisahan kanssa. Mulla on myös vara-aviomies puhelimen päässä, joka on rempannut meidän talon ja tietää enemmän kuin me.
Kylmä metallilyhty pakkasella ja kuuma käsi kai? Samoin kun lapsena sai kielensä jäädytettyä vaikka tolppaan tai muuhun metalliin. Lyhty oli todella suuri, joten sen kanssa sisälle ja kuuman veden alle pääseminen olisi vaatinut vähän akrobatiaa.
Mä haltsaan, ylä- ja alajyrsimet, oiko- ja tasohöylät, erilaiset sirkkelit, mut moottorisaha. Sitä en uskalla edes kokeilla. Mieskään ei ole kovi pätevä sen kanssa, joten kukas opastais. Meil on kyllä turvahousut ja muut sellaiset varusteet.
Kylhän se syytä ois "hyvän sän aikaan" opetella hommat varuiks. Onneks auton ajo on mulle menny veriin jo vuosikymmeniä sitten. Modernien autojen huolto ei edes omatoimisesti onnistuis. Riittä kun tankkaa ja täyttää pissapojan, tsekkaa öljyt ja rengaspaineet.
Onkos muuten Sulolla mitään sellaista taitovajetta, jonka sä voisit hälle opastaa; jahka toipuu toipuu tapaturmastaan?
Vau mitä kolausta! Mäkin tahdon mönkijän :-) No meillä ehkä riittää se kola vielä, kun linko siivoo sentään tien. Mutta turhaan pelkäät moottorisahaa. Onhan niitä moottorisahoja myös sähkökäyttöisiä ja ihan päheitä (!) pelejä nekin. Siis ajavat asiansa. Semmosella kyllä pilkkoo metrin pätkät kolmeen osaan aika sukkelaan ja sitten voi käytellä kirvestä klapikasaa kasvattamaan. Käynnistäminen on niin paljon helpompaa kuin "tavallisen" moottorisahan. Mutta terän teroitus ja koneen huolto on kyllä tuon miehen vastuulla. Eikä meillä ole vielä puita kaadettu sähkösahalla, kun ei sitä piuhaa saa riittämään joka puolelle metsää. Jos moottorisahailu pelottaa, niin turvahousut ja turvasaappaat tuo ehkä turvallisuuden tunnetta, vaikkei sitä terää kannata jalkoihin saakka päästää. Puun kaatamiset onkin sitten eri juttu noin niinkun piharakennusturvallisuuden kannalta: kyllä ne isoimmat puut voi metsurille jättää ja tulee työllistäneeksi ammattilaisen.
Kiva blogi sinulla muuten!
Auts!
Kyllä, toden totta!
En minäkään oikein haluaisi. Ja sitten luulen, että se, että pelkää, on huonoin mahdollinen lähtökohta harjoitteluun.
Sulollakin on kaikki varusteet. Sekä saappaat että housut ovat jo makseneet itsensä takaisin. Minä en tajua, miten jaksan edes nostaa jalkaani niissä vehkeissä, painavat tonnin.
Sulolla muuten ei ole mitään sellaista taitovajetta, joka haittaisi hänen selviytymistään, jos mulle tapahtuisi jotain. Olen kirjoittanut hänelle ohjeet verkkokaupan sulkemiseen ja sellaisiin asioihin siltä varalta, että kuolen.
Pelkään ajatusta sähkösahasta vielä enemmän. Takuulla sotkeentuisin siihen johtoon, kun muutenkin niissä saappaissa ja haalareissa on niin kömpelöä liikkua. :)
Mellä on klapisirkkeli, joka oli minun pelastukseni ennen Sulon ilmaantumista elämääni. Sen kanssa on helppoa tehdä polttopuut, mutta runkojen paksuus on toki rajoitettua. Ja sitten meillä on sähköinen halkomakone, joka tulee hätiin silloin, kun on niin paksu pökkelö, etteivät minun kirvesvoimani riitä.
Hei, löysin blogisi kun hain tietoa himmeleistä. Löysin myös kirjoituksesi yrittäjyydestä sekä käsityön arvostamisesta. Kerroin oman näkemykseni mummojen neulomista villasukista ja niiden hinnoista omassa viikon vanhassa blogissani. Olen aloittelija täällä blogien maailmassa, enkä käsityöläinen, mutta mummo kylläkin.
Kypärä päähän! Nimim. kerran mönkijän kanssa ympäri mennyt
Tervetuloa blogimaailmaan!
Olet ihan oikeassa. Jotenkin sitä on hölmö ja kuvittelee, että omalla pihalla ja pelkällä ykkösvaihteella ajaessa ei kypärää tarvitse.
Otetaan tämän vuoden tavoitteeksi. :)
Lähetä kommentti