maanantai 5. tammikuuta 2015

Parasta just nyt


... on se, että työhuoneeni on siistimpi kuin ikinä! Kyllähän minä siivosin sen jo ennen joulua, mutta siitä huolimatta se oli uutena vuonna jälleen siinä jamassa, että ovesta ei mahtunut kävelemään sisään. Siis siitä huolimatta, että minä olin lomaillut koko ajan! Ihan uskomatonta, millainen kaaos huoneeseen syntyy vain sillä, että minä käväisen siellä.


Olin suunnitellut joululoman aikana saattavani loppuun viime keväänä aloittamani seinien maalaus- ja tapetointityön ja nyt sainkin intoa siihen aivan loman loppumetreillä. Koska seinien maalaaminen vaatii sen, että huonekaluja pitää siirtää, ja huonekalujen siirtäminen vaatii yleensä niiden tyhjentämisen, urakka oli aikamoinen.

Kaksi seinää oli valmiina ennestään, kaksi jäljellä. Sain kuitenkin nyt maalattua vain seinien punaiset alaosat, sillä yläosan pitää olla hengittävää maalia, jota meillä ei ollutkaan. Koska tämän kaupungin Uula-jälleenmyyjä ei suostu myymään Uulaa, minun on haettava maalipurkki Lappeenrannasta saakka ja sen vuoksi homma tyssäsi taas kesken.


Koska en voinutkaan maalata, päätin mööpleerata. En paljon tällä kertaa, mutta pienikin muutos saa aikaan valtavaa piristystä. Mööpleerauksen alkuunpanema voima oli kuvassa näkyvä puinen kaappi. Sulo teki sen minulle joululahjaksi ja se on tarkoitettu työkaluille. Ripustan sen seinälle vasta sitten, kun saan tuon vaaleansinisen maitomaalin peitettyä valkoisella pellavaöljymaalilla.

Työhuoneen kalusteet ovat kaikkea sitä, mikä on jäänyt yli muista huoneista. Niiden värit ovat suoraan sirkuksesta ja se tympii minua. Ertityisen paljon inhoan jadenvihreää, jota yhä on joissakin lipastoissa ja pöydissä. Vielä tulee sekin päivä, kun ryhdyn maalaamaan näitä kalusteita yhteneväisiksi. Jospa kesälomalla? Myös painopöytä kaipaa kipeästi uutta kerniä pintaansa.

Kahdelle ulkoseinälle ei siis tule kiemuraista tapettia, kuten sisäseinille, sillä tapetti on nykyaikaista ja hengittämätöntä. Minun pitää mennä tapettipalasen kanssa maalikauppaan ja etsiä tapetin valkoista sävyä vastaava sävy myös maaliin. Koska ajatus siitä, että nurkassa tapettiseinä muuttuu töksähtämällä maaliseinäksi, tuntuu minusta hankalalta, suunnittelin ratkaisun, jonka toimivuuden näen vasta kun se on valmis.



Leikkelin tapetista valmiiksi tällaisen pehmeän laskun, jonka liisteröin tuonne ylänurkkaan. Tapetti siis tulee vähenemään tuolla lailla kuviota mukaillen ja muuttumaan maalatuksi pinnaksi. En oikein malta odottaa, että pääsisin toteuttamaan tämän suunnitelmani loppuun, mutta Lappeenrantaan ei oikein pelkän maalipurkin takia kannata ajella, joten nyt minun on pakko hillitä halujani.

Aloitan tänään taas työnteon. Kuukauden loma teki todella hyvää. Mutta uskotteko, että siisti työhuoneeni on huomisaamuna enää pelkkä kaunis muisto?

25 kommenttia:

tuksu kirjoitti...

Ihana huone ja kun värit on suoraan sirkuksesta, sehän on upeaa! Inspiraatiotkin lähtevät liitoon, varmasti <3 Mukavaa uutta työvuotta sinulle <3 tuksu Wanhasta Mummulasta :)

Susannafin kirjoitti...

Sulla on kyllä niin ihana työhuone

Katja kirjoitti...

On se siisti huomennakin :) Uula muuten myy maalia suoraan heiltäkin. Toimitus matkahuollon kautta, tulee nopiaan. Jos et välttämättä halua sinne Lappeenrantaan :)

Thilda kirjoitti...

Inspiroiva huone! Ja pirteä! Hauska ajatus tuo tapetin liukuminen maalipinnaksi :)
Näkisit mun "työhuoneen"! Se on ensinnäkin PIENI ja ahdas kellarikerroksen huone jossa on yksi pieni matala ikkuna katonrajassa. Ja siellä on kerrossänky joka on rakennettu joskus seinään kiinni; no voihan siinä kyllä säilyttää tavaraa kätevästi, joten ei sitä ole pakko purkaa. Mutta huone on täynnä kaikke, eikä siellä voi mitään tehdä. Joskus mietin että kannattaako kaksia kangaspuita säilöä siellä kun en ole 7ään vuoteen kutonutkaan... Matskuista en osaa silti luopua! :D

Susanna kirjoitti...

Joo, olen heiltä tilannutkin perusvärejä, mutta nyt kun tarvii värikartalta etsiä sävy, niin ei taida onnistua. Käymme torstaina munamatkalla luomukanalassa, niin haemme samalla maalin!

Susanna kirjoitti...

Niin, tiedän olevani hyvin onnekas, kun mulla on valtava työhuone! :)

Se luopuminen on tosi vaikeaa. Minäkin kun survoin noita kaikkia tilpehöörejäni kaappien kätköihin, yritin samalla ajatella, että mistä luovun. No en mistään! Ihan varmasti kaikelle tulee käyttöä jossain vaiheessa.

Susanna kirjoitti...

Kiitos, niin se on. Kunhan saisin huonekalut maalattua ja seinät valmiiksi, niin sitten se vasta ihana onkin. :)

Susanna kirjoitti...

Kiitos Tuksu! Pitkästä aikaa. :)

Jovelan Johanna kirjoitti...

Oli missä kuosissa tahansa, sun työhuone tuntuu aina niin energiseltä! Vaan on se kumma, miten tosiaan pieninkin aie töiden suuntaan saa aina aikaan valtaisan kaaoksen. Tunnen tuon tilanteen niin hyvin! Itselläni tuntuu aina tuuman toimeen tarttuessani olevan myös jokin oleellinen työväline kateissa tavalla, joka vaatii suunnilleen kaikkien kaappien tyhjentämisen sekalaisiksi keoiksi ympäri huonetta. Aina :D

Tuo kuviohäivytysidea on mielenkiintoinen. Taitaa toimia! Kivaa nähdä lopputulos.

Kiitos muuten aiheideasta. Nappasin siitä kiinni, joten tervetuloa lukaisemaan miten arkea hoidellaan viemärittömässä talossa ;)

Susanna kirjoitti...

Minulla kumma kyllä ne välineet pysyvät tallessa. Ainoastaan kameran kaukolaukaisija on kapine, joka katoaa just sillä hetkellä, kun otan sen käteeni ja sitten sitä ei enää ole missään. Niin, ja sakset katoavat, mutta kun omistaa tarpeeksi monet, niin vähintään yhdte kyllä jostain löytyvät.

Ihanaa, että jaksoit kirjoittaa tuosta viemärittömyydestä. Tosi hyvä postaus!

Jaana kirjoitti...

Siis miksi jälleenmyyjä ei suostu myymään??

Soja kirjoitti...

Ei ku miul on valtava työhuone (viitaten vastaukseen Thildalle), mutta taivas, että sinne mahtuu ryönää! Vaan ehkä se siivousinto ja aika sattuvat vielä joskus samaan ajankohtaan :)

vaalean vihreää kirjoitti...

Kaunis työhuone. Tunsin oikein riemun, kun kuulin, että joku muukin saa sotkettua, vaikka ei juuri mitään teekään. Olen oikein taitava sotkija (se voisi olla minun supervoimani). Tai tarkemmin sanottua tavaroiden levittelijä. Jos olen pitkään kotona yksin (mitä tapahtuu nykyisin tosi harvoin), sokeudun helposti myös sille kaaokselle. Ärsyynnyn kyllä juniorin aiheuttamasta legokaaoksesta, joka uhkaa vyöryä kaikkiin huoneisiin. Puolisoni taas haluaisi tavaroiden olevan järjestyksessä. Häntä taas ei häiritse pöly, hiekka tai muu lattioilla ajelehtiva roska, jotka taas häiritsevät minua (ellei lattiakin ole paikoin jonkun projektin vallassa, jolloin sitä pölyä ei erota).

Oikein mukavaa työntekoa!

Oliko jouluaaton kuvat muuten Malonsaaresta? Kuvat näyttivät tosi tutulta.

tarutikki kirjoitti...

Mikä se sellainen jälleenmyyjä on, joka ei suostu myymään?
Iso työhuone on minullakin ja lattiat ja joka paikka täynnä isompia ja pienempiä laatikoita täynnä kaikkea tärkeää. Oikein pelottaa lähestyvä muutto ja kuinka maltan mistään luopua siinä tavarakaaoksessa. Mutta pakkohan se on.

Jadezza kirjoitti...

Wautsi wau! Kävin täällä ensimmäistä kertaa ja taidanpa liittyä lukijaksesi :).

Ninnu kirjoitti...

Ihanan ihana työhuone sinulla!

Susanna kirjoitti...

Hyvä kysymys. Eivät pidä hyllyssä Uulan maaleja. Jos niitä pyytää tilaamaan, alkaa kiukuttelu siitä, että muovimaalit ovat ihan yhtä hyviä ja parempiakin. Kun kerran sain heidät siitä huolimatta tilaamaan minulle pöntön, velottivat he tuplasti rahtimaksua siihen verrattuna, mitä suoraan Uulalta tilaaminen olisi minulle maksanut. Olen lähtenyt itkien pois siitä kaupasta. En enää viitsi edes mennä sisään.

Susanna kirjoitti...

Joo totta. Mulla on iso työhuone, sulla on valtava. Mulla on paljon tavaraa, sulla on valtavasti tavaraa. :D

Susanna kirjoitti...

Minua ärsyttää kaaos, mutta ei tahrat tai pölyt. Mutta olen silti huono siivoamaan sitä kaaosta. Se syntyy jotenkin niin salakavalasti.

Kuvat tosiaan olivat Malonsaaresta! Lopuduin kyllä kastomaan kartasta, onko saari sen niminen, mutta olihan se.

Susanna kirjoitti...

Se on huono jälleenmyyjä. Olen valittanut heistä Uulalle kahteen kertaan. Ovat tietoisia tästä, mutta ongelma taitaa olla se, että kyseessä on ketjuliike ja jos Uulalla on sopimus koko ketjun kanssa, niin yksittäinen kauppias voi kyllä kiukutella mielensä mukaan.

Minua on huvittanut se, mitä kaikkea minä olen muutoissa kuskannut mukanani. Kun ei vaan osaa luopua.

Susanna kirjoitti...

Tervetuloa vaan! Lukijamääräni onkin junnannut paikoillaan ikiajat. Onpa kivaa, että tänne eksyy uusia. :)

Susanna kirjoitti...

Kiitos, Ninnu! :)

Lotta kirjoitti...

Tuo pehmeä lasku tapetista maaliin on kyllä tosi hyvä idea! Jään tänne jännäämään, miltä se näyttää omalla paikallaan... :)

Susanna kirjoitti...

Kunhan vaan kerkiäisin tehdä! Maalia saan torstaina, mutta illalla on puutyö ja perjantaina laitan anopille permanenttia, joten menee varmaan viikonloppuun asti ainakin! Aaargh! :D

Lotta kirjoitti...

Oijoi, malttia malttia... :D