Pidin eilen vapaapäivän. Sellaista minulla ei olekaan ollut niin moneen viikkoon, etten edes muista. Lähdin kotoa aamulla, kävin hierottavana, lounastin, makasin kirjaston sohvalla yrittäen pysyä hereillä venäjän kirjan äärellä, tein kävelylenkin Vuoksen rannalla ja sitten menin kansallispukutunnille ja venäjäntunnille. Vasta illalla tulin kotiin katsomaan Domea Sulon kanssa ja syömään suklaavanukasta. Hyvä päivä. Oikeasti, kun työ on kotona, siitä pääsee eroon vain lähtemällä pois kotoa. Ja joskus se todella kannattaa tehdä.
Mutta nyt on taas pinnisteltävä työjuttuja. Niin ihania kuin isot messut ovatkin, niin valitettava tosiasia on, että kyllä ne meikäläisellä menevät pelkän markkinoinnin piikkiin, eikä niistä oikein plussalle meinaa päästä. Siksi kokeilen nyt jotain ihan muuta ja menen oman kylän joulumyyjäisiin.
Myyjäisiä on tyrkyllä kahdet päällekkäin ja niinpä Sulokin joutuu nyt rättiedustajaksi. Hänet minä lähetän lauantaina Imatran ABC-asemalle pienen rättivalikoiman kanssa. Sulo ja riepulaiset ovat Apsilla klo 10-14. Ajatelkaapa, miten ihana mies minulla on, kun tällaiseenkin suostuu!
Samaan aikaan minä itse pystytän Riepukioskini Imatrankosken kävelykadulle. Minulle on annettu paikka vähän syrjästä, mutta toivon, että tällä kertaa torillakin olisi myyjiä, jotta minunkin ohitseni olisi edes ihmisvirtaa. Paikkakuntalaisille tiedoksi, että olen siinä torin portaiden yläpäässä klo 9-15 tuona samaisena lauantaina.
Toivottavasti en vaan jänistä! Tällaiset tapahtumat hermostuttavat minua paljon enemmän kuin isot messut tai Käsityökorttelit. Näissä tulee niin helposti se kamala torimuijafiilis. Messuilla on helpompi olla selkä suorassa ylpeänä käsityöläisenä satojen vertaisten keralla, mutta kaiken maailman toritapahtumissa minä kovin helposti muutun säälittäväksi muijareppanaksi, joka värjöttelee pakkasessa nenä jäässä, kun ei muutakaan voi. Siksipä aion pitää nyt huolen siitä, että muistan päivän loppuun saakka olevani tärkeä käsityöläinen!
19 kommenttia:
Olipa sulla ihana vapaapäivä! Kyllä tekee niin hyvää vaan olla! Toivottavasti myyjäistapahtumatkin sujuvat hienosti :D - ja on tosiaan Sulo upea mies, kun auttaa noin sinua!!! Mukavaa kiireistä joulunalusaikaa!
Kiitos! Minä niiiin odotan sitä, että joulukiire loppuu. Tuossa on vieressä uusia playmobileja askarreltavaksi, Kenin asuntovaunu on ihan vaiheessa ja Sulon joululahjojakin on kiva lopulta päästä valmistamaan. Kaikkea mukavaa on siis odottamassa sitä hetkeä, kun saan sanoa työlle heihei. :)
Hyvä, muista se, että olet tärkeä käsityöläinen, joka tekee Imatraa tunnetuksi! Minä ainakaan en ole kuullut Imatrasta yhtään mitään pitkään aikaan, paitsi sinun uutisiasi. Uskon, että moni lukija tulisi mielellään käymään Imatralla siksi, että Susannan työhuone on siellä! Mietipä sitä, kun seisot selkä suorana ;-)
Jos en olisi näin kaukana, tulisin ilman muuta kannattamaan myyntiäsi ja huutamaan kannustushuutoja.
Mitäs jos sinulla olisi rintanappi "Olen käsityöläinen – ja ylpeä siitä!"?
Kirjoitin muuten ensin ...rintanappi "Ylpeä käsityöläinen", mutta se kuulosti melko huonolta... :) :)
Mää olin teininä yhden kesän myymäsä torilla marjoja, perunaa ja sen sellasta. Mulle jäi siittä kauhee kaipaus torimuijailuun, se oli niin... mitenköhän sen sanois... nostalgista, perinteistä?
Laita iso käsityöyrittäjien plakaatti selkäs taakse, kenenkään ei jää hoksaamati, että sää oot aito käsityäläinen. :-)
Sellaisen plakaatin tekeminen on aina ollut suunnitelmissa ja huomaan jälleen kerran liian myöhään, ettei sellaista ole vieläkään!
Ne oikeat torimuijat ja ukot ovatkin ihania. Mutta sitten kun se tori onkin täynnä kiinalaista krääsää, josta kukaan ei saa palkkaa eikä varmasti maksa veroja, niin silloin minua aina alkaa ahistaa.
Tarvitsisin myös rintanapin, jossa lukee "Kaikista tuotteistani maksan arvonlisäveroa 24%" :)
Uuh, toivottavasti Imatralla on sentään jotain muuta mielenkiintoista, jonka takia tänne kannattaa tulla. :D
Tulit mieleen tästä jutusta, aika vapauttava ajatus kieltämättä:
http://www.messynessychic.com/2014/11/26/stop-everything-its-the-tiniest-coziest-home-on-wheels/
Hyviä myyntejä ja reippaasti vaan siellä edustamassa suomalaista käsityötä!
No joo, kieltämättä. Haluaisin käväistä katsomassa Valtionhotellin katolla lymyävää peltikissaa.
Noita nimenomaisia Tiny houseja olen kuolannut jo kauan. Mutta koska omalta kohdalta se haave taitaa toteutumatta, niin Ken saa elää sen unelman puolestani omassa vankkurissaan. :)
Enpä olekaan huomannut kissaa siellä koskaan. Lepakko on minun lempparini Valtionhotellin eläimistöstä. :)
Mitäs vikaa torimuijissa? Viisi kesää olin sellainen :D Tuli potut ja mansikat tutuiksi!
Torimuijat on kivempia kuin messuilla töröttäjät :)
Ihanaa kuin otit vapaapäivän. Siinä saa perspektiiviä asioihin kun lähtee vaan pois tekemättömien töiden luota. Tsemppiä myyjäisiin!
Toistan saman kuin mitä sanoin Rynttyliisalle:
Ne oikeat torimuijat ja ukot ovatkin ihania. Mutta sitten kun se tori onkin täynnä kiinalaista krääsää, josta kukaan ei saa palkkaa eikä varmasti maksa veroja, niin silloin minua aina alkaa ahistaa.
Kiitos! :)
Tänäänkin otin vapaapäivän ja menen elämäni ensimmäistä kertaa mielenosoitukseen. Hui!
Tervehdys, olen jo jonkin aikaa lukenut blogiasi ja vihdoin kommenttikynnykseni ylittyi :). Olen itse puutarhayrittäjä Hyvinkäältä tai pihan monitoiminainen ehkä paremminkin, alalla ei tosin ei ole väliä - jaan kokemuksesi ja ahdistuksen aiheesi yrittäjyydestä. Havaintosi vapaapäivän viettämisestä poissa kotoa oli muuten aivan totta, täytyy itsekin tehdä niin (teen töitä kotoa käsin, suunnittelen pihoja jne, joskus on keikkaa asiakkaiden pihoille ja se tuo vähän vaihtelua kotitoimistolle)
Älä vaan jänistä, vaikka voikin olla torimyyjä olo, minusta Nonnan idea rintanapista on hieno ja hauska. :) Selkä suoraksi ja hymyä huuleen siitä on hyvä myynti tehty. ;) ( Ja muuten markkinoita kiertäessä se halparihkaman myynti on ärsyttävää). Mutta käsityötuotteiden myyjät saavat minut lähtemään markkinoille, melkein voisin lähteä Imatralle saakka. :)
Lähetä kommentti