sunnuntai 2. marraskuuta 2014

No näitähän meillä ei vielä ollutkaan


Eilen illalla, kun vieraat olivat lähteneet, Sulo kysyi, onko minulla nyt jotain ohjelmaa. Kakistelin, että "no uuneissa on tulet", kun pelkäsin, että pitää taas lähteä jonnekin. Yleensä tuo kysymys tarkoittaa lähtemistä, ja minä kun en mitenkään mielelläni koskaan minnekään lähtisi, jos kotonakin voisi olla.


Mutta Sulopa singahti pihalle ja toi autosta ison pussillisen lapsuudesta tuttuja Fabuland-Legoja, jotka oli bongannut päivällä kirpparilta. Voi, miten riemastuin! Säkillinen ikkunoita, ovia, kattoja, autoja, lentokoneita, eläinhahmoja, tuoleja, pöytiä, kattiloita ja patonkeja, hurjat määrät! Levitimme Legot heti salongin pöydälle ja aloimme rakentaa. Loihdimme värikkään maailman, jossa oli huoltoasema, poliisilaitos, huvipuisto, sekatavarakauppa ja pari asuintaloa.



Tiesin heti, että Sulo oli tehnyt edulliset kaupat, kun koko satsin hinta oli vain kympin. Mutta kun aloimme tutkia nettihuutokauppoja, hämmästyimme siitä, kuinka hyvät kaupat ne olivatkaan. Fabulandeja valmistettiin vain 80-luvun ajan ennenkuin ne kohtasivat loppunsa ja nyt niistä sitten pyydetään sen mukaisia hintoja.


En nyt tiedä, miten tästä eteenpäin. Minulle tuli rakentelusta pakottava tarve ostaa iso kasa Legon peruspalikoita, jotta noista kivoista ikkuna- ja ovipaloista voisi rakentaa ihan hulppeita kartanoita ja monimutkaisempia rakenteita. Toisaalta meillä on tavaraa ihan silmittömästi jo muutenkin, ja minä haluaisin päinvastoin vähentää roinaa, enkä lisätä sitä. Mutta Legot... olen niin kaivannut meille Legoja.


28 kommenttia:

  1. Näitä oli mullakin :) Tai on edelleen, lapset leikkivät niillä mummolassa. Oli kissaneiti, mursuherra (kapteeni) ja joku kolmas. Ehkä lammasrouva. En tiennyt, että näillekin on keräilijänsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli vain muutama tällainen, saimme ne serkuiltamme. Muuten meillä oli ihan tavallisia Legoja. Rakastin legoja. Ja nukkekotia. Ja Playmobileita. Lapsuuden rakkaudet pysyvät.

      Poista
  2. Voi kuinka ihanaa, että teillä on tuollainen yhteinen harrastus....kiva yllätys..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huvittavinta tässä on, että Sulo ei tuonut löytöään sisälle heti, koska arveli, että minä alan HUUTAA hänelle, kun hän haalaa tänne taas lisää roinaa. :D

      Poista
  3. Oi, Fabulandeja! Minulla on meidän lapsuuden Fabulandit vielä vintissä, kun tuo kuopus tunkee vielä kaikki isot ja pienemmätkin kappaleet kitusiinsa kun silmä välttää, mutta nuo ovat NIIN ihania. Meillä oli lapsena pikkuveljen kanssa yläkerran olohuone välillä kansoitettu Fabuland-maailmalla kuukausikaupalla. Muistan, että ensimmäinen saamani hahmo oli kani, joka ajoi Mummo Ankan auton näköisellä autolla. Ja meillä oli sellainen iso huvipuistokin, mietin että pitäisi etsiä siihen ohjeet netistä kun en muista, mitä kaikkia osia siihen kuului. Mutta yhtä kaikki, kylläpä oli hieno kirppislöytö kerrassaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, että sulla on ne tallessa! Meillä oli ihan valtavasti legoja ja niistä ei taida olla mitään jälhjellä. Miten ne voivatkin sillä lailla haihtua ilmaan...?

      Tässä Sulon löytämässä säkissä oli paljon tuttuja juttuja, ja nyt tuo istuu iPadin kanssa selaamassa netistä, mitä kaikkea hänellä lapsena olikaan.

      Poista
  4. Huippuihana harrastus! Meidän aikuisten pitäisi osata sisällyttää elämäämme paljon enemmän leikkimieltä arjen piristykseksi. Mie otan harkintaan - mikähän olis se miun juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ota ihmeessä harkintaan. Näissä peruslegoissahan on niin lapin väritkin. :D Kerro sitten, kun keksit, mikä on se just sinun juttusi.

      Poista
  5. Ooooooooo!
    Nyt olen virallisesti kade.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saat tulla meille leikkimään milloin ikinä haluat.

      Poista
    2. Mä voisin ottaa mun nallen ja lampaan mukaan :) : )

      Poista
  6. Ihana ylläri! Muistan, kuinka taskurahoja kerättiin, että saatiin haettua lelukaupasta aina uusin hahmo..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on tosi hauskaa, miten niiden rakennusohjeissa näyttää olleen aina se hahmo mukana opastamassa, mikä pala seuraavaksi mihin pannaan. :D

      Poista
  7. Faabut! Nämä oli just ihania, ihme että olivat tuotannossa vain vuosikymmenen. Oli Aapo Apinaa ym. Pikkusiskon kanssa leikittiin näillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin vähän ihmettelen, että miksiköhän niitä niin vähän aikaa tehtiin.

      Poista
  8. Johan teki Sulo löydön! Ihan mieletön määrä osia, ja tosi hyvässä kunnossa. Mulla on pari hahmoa tallessa lapsuudesta, tuo vikan kuvan kani ja sen kottarit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, valtava määrä. Noista rakentelee vaikka mitä. Sain minä sen kartanonkin aikaiseksi.

      Poista
  9. Mää kattelin bloggerin pikkukuvasta, että siinähän on krokotiili Gena, mut eipäs ollutkaan. Hiano löytö tosiaan! Kertulle myähästynneet onnittelut. :-)

    VastaaPoista
  10. Olen aina tykännyt legoista - joskus sain niitä rakennella ihan työssänikin :D - joten melkein vihreenä täällä luin juttuasi! Ihana Sulo!

    VastaaPoista
  11. Vau!
    Meillä on vain yksi keltapaitainen lammas, jonka on tullut meille lapsena, nyt sillä leikkii oma lapseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika ikuisia taitavat olla nämäkin lelut.

      Poista
  12. Ja hei, tuo kuvassa näkyvä vihreä kastelukannu kuuluu varmasti sille lampaalle, sillä sellainenkin meillä on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä inhoan tuota kastelukannua, kun se ei napsahda palikoihin kiinni. Kaikki muut vehkeet osuvat kiinni, mutta kannu ei. Väitin kivenkovaa Sulolle, että kannu ei voi olla samaa sarjaa, mutta pakko oli uskoa, kun netistäkin löytyi todisteet asiasta.

      Poista
  13. Olisin minäkin ostanut, jos olisi tielleni sattunut, vaikken tarvitsisi mihinkään. Sitten olisin rakennellut ja leikkinyt yksinäni. Laittanut ehkä tyypit johonkin hyllylle ja ihastellut. Nuo on kyllä jotenkin leikkihaluja herätteleviä ja siksi hyvin onnistuneita leluja. Serkuillani oli noita, muistan sen, kuinka rentoniskaisia niistä oli tullut, kun niillä oli leikitty niin paljon, ne katselivat taivasta niska vääränä tai pitivät leuan rinnassa. Possun muistan parhaiten.
    Minä olen se, joka syöksyy kyläillessä legojen ja lasten pariin, aina. Rakastan niitä lukemattomia rakennusmahdollisuuksia.

    VastaaPoista