sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Oppimisen vuosi


Tämä on ollut iso vuosi minulle. Eihän se vielä ole läheskään lopussa, mutta melkein.

Tammikuussa tein loppiaistaikoja: kolme lupausta ja kolme toivetta. Lupasin olla vähemmän tietokoneella. Hmmm... olen kyllä onnistunut siinä, mutta vain hyvällä tahdolla laskettuna. Olen nimittäin viettänyt aikaa netissä varmasti entistäkin enemmän, sillä tietokoneen sijasta hiplaankin iPuhelinta ihan koko ajan. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin tämä lupaus meni kyllä ihan plörinäksi.

Lupasin pudottaa 10 kiloa ja pitää ne kilot poissa. Kun olin pudottanut 7 kiloa, totesin, etten halua olla yhtään laihempi. Lupausta voi muuttaa, jos siihen on hyvät perusteet, eikö? Pysyin koko kevään ja kesän hienosti kuosissani, mutta sitten tuli kylmyys ja pimeys ja sen mukana sokerinhimo ja juoksemisen lopetus. Olen alkanut taas pullistua, mutta minulla on vielä mahikset kääntää kelkkaani ja alkaa juosta kuntosalin juoksumatolla. Jos painan ensi loppiaisena 65 kiloa, voin katsoa onnistuneeni tässä lupauksessa.

Lupasin myös olla vähemmän tuomitseva. Olen onnistunut siinä. Joskus erehdyn toki paheksumaan ja tuomitsemaan kanssaihmisiä, mutta yleensä huomaan, mitä olen tekemässä ja aika usein saan jarrut päälle. Olenkin oppinut pitämään turpani kiinni vähän paremmin kuin ennen.

Eli mitä? Puolitoista pistettä kolmesta?


Tein myös kolme toivomusta. Toivoin Susannan Työhuoneelle yhtä hyvää tulosta kuin viime vuonna. Toivoin, etten menettäisi Suloa ja toivoin paljon aurinkoa. Vain yksi toive on toteutunut, sillä Sulo on onneksi yhä rinnallani. Aurinkoa en muista juurikaan nähneeni. Heinäkuussa se taisi paistaa kovasti, mutta minulla ei ole siitä muistijälkeä. Kurjinta on kuitenkin se, että Susannan Työhuone on tekemässä varsin huonoa tulosta, ellei jouluna tapahdu ihmettä.

Siinä on ollut todella tärkeä opin paikka. Taikatemput eivät auta. Edes leikkimielisesti.


Kun viime vuosi meni hyvin ja joulumyynti oli upeaa, minulla oli edessäni helppo kevät. Elelin mukavasti ja kävin jopa Teneriffallakin silloin alkuvuonna. Shoppailin holtittomasti Playmobileja ja ostin uuden kännykän.

Hankin firmalle satoja metrejä kankaita varastoon ja painatin isoja eriä rättejä. Kävin myyntitapahtumissa, jotka eivät tuottaneet juuri mitään muuta kuin arvokkaita kokemuksia. Sitten nostin rättieni laatuvaatimuksia, ja ne isot määrät alihankkijan painamia valmiita riepuja pitikin myydä polkuhinnalla ja kankaat painaa itse uudestaan. Monia virheliikkeitä siis.

Ja sitten kuoli isi.

Tästä kaikesta opin, että minulla olisi pakko olla hätävaraa tilillä. Sain kokea sen ihan konkreettisesti, kun elämässä kaikki meni sijoiltaan kuolemaa seuranneiden tapahtumien ja tunteiden vuoksi. Jos jostain syystä menetän työkykyni, olen todella puilla paljailla. Hoksasin toki lopulta hakea sairauslomaa ja sainkin Kelalta päivärahaa. Parilta viikolta tuli muistaakseni 130 euroa. Totesin, että olisin tienannut paremmin olemalla "töissä", vaikka en olisikaan tehnyt yhtään mitään. Kunhan saisin verkkokaupan tilaukset lähtemään postiin, niin olemassaoleva varastoni pitäisi minut kyllä hengissä paremmin kuin naurettavan pieni sairauspäiväraha.

Minulla on siis oltava isompi varasto ja isompi salaraha tilillä turvaamassa hätätapauksia. Viime vuosi teki minusta liian huolettoman, kun kauppa kävi niin mukavasti. Aikoinaan yrittäjäkurssilla korostettiin riskien hallintaa.  Kun yksinäisellä yrittäjällä ihan kaikki on kiinni omasta itsestä, on pakko kehittää backuppeja, jotka kannattelevat silloin, kun se oma itse pettää.


Yhteiskunnan tuen varaan en voi laskea, vaan minun pitäisi panna ihan konkreettisesti sukan varteen jotain. Vaikka makselen lain määräämää yrittäjän eläkemaksua, en ikimaailmassa pysty maksamaan sitä niin paljon, että siitä olisi minulle jotain hyötyä sairastuessani. Tai eläkkeellejäädessäni. Jos laittaisin saman verran rahaa toiselle tilille säästöön, kuin mitä maksan YELiä, minulle kertyisi oikein mainio turvarahasto. Mutta minä en pane sitä rahaa omaan piiloon, vaan makselen eläkemaksuja mukisematta, koska nyt on minun vuoroni olla maksajana. Yhteiskuntahan tarjosi minulle työttömyyskorvaukset, toimeentulotuet ja psykoterapiat silloin, kun itse olin heikoilla.

Neljä vuotta yrittäjyyttä on lyhyt aika. Pikkuhiljaa tässä opitaan, vaikka sitten kantapään kautta. Pitää alkaa kehittää riskienhallintaa. En toki kadu hetkeäkään uravalintaani, mutta myönnän, että joskus minua meinaa pelottaa.

23 kommenttia:

  1. Ensiksi taas yksi halaus! Ja ihanan rehellisesti tilität elämää ja yrittäjyyttä. Minäkin aina välillä haaveilen kaikista yritysideoista, ja sitten taas lakkaan haaveilemasta. Olen liian realistinen heittäytyäkseni. Olen ajatellut, että nettibisneksistä parhaiten tuottaisi joku sellainen, joka ei vaadi varastoa tai logistiikkaa. Joku palvelu ehkä. Olisiko sinulla mahdollista huonoina aikoina lisätä graafisen suunnittelun osuutta? Voisin veikata, että se on aika kivaa ja siihen vaaditut investoinnit on jo oletettavasti tehty? Jos sinulla on hyvä asiakasverkko, voisit varmaan saada asiakkaitasi suosittelemaan sinua muillekin.

    Minä taitaisin jo taas tarvita muutaman uuden rätin. Taidanpa suunnata kauppaan, onko siellä minulle sopivia kuoseja ja värejä. Joulumieltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainahan kannattaa haaveilla. Joskushan ne haaveet sattuvat toteutumaan.

      Ainakin teoriassa se, ettei olisi varastoa tai logistiikka, kuulostaisi houkuttelevalta. Postin taksat ovat niin tolkuttomat, että joskus tekisi vaan mieli lähteä ajamaan itse niitä rättejä pitkin Suomea. :)

      Tiedätkö, ihmeen kummasti ne graafiset hommatkin kasaantuvat aina niihin kiireaikoihin. Olen nytkin joutunut muutamalle tiedustelijalle ikäväkseni sanomaan, etten nyt kerkiä ottaa työtä vastaan.

      Poista
  2. Minä toivon ja uskon, että suunta on ylöspäin. Käsityön arvostus on nousussa, kulutushysteria on tullut tiensä päähän, vaikkei sitä heti uskokaan, jos nyt menee näin joulun alla kauppaan. Kestävät valinnat ovat nousemassa esiin ja siihen sakaraan laittaisin kyllä myöskin lempirievut. Nautin suuresti siitä, että voin heittää tiskirätin pesukoneeseen eikä roskikseen, enkä ole maan ainoa sellainen. Olen antanut rättejä lahjoiksi ja koska olet tehnyt niihin hyvät vyötteet, ovat lahjan saaneet taas tilanneet itselleen lisää rättejä. Kyllä jaksan uskoa, että koska olet koko ajan kehittänyt ja parantanut tuotettasi, suunta lähtee ylös.

    Mukavaa joulunodotusta ja tuotoksellisia joulun myyntiaikoja:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti asia on juuri noin, kuin sanot. Itsekin olen ollut huomaavinani käsityön arvostuksen nousua kulutushysterian kustannuksella. Toisaalta on vaikea arvioida, kun olen kuitenkin "käsityöpiireissä" ja se ei kuitenkaan ole kovin kattava otanta kansasta. :)

      Moni käsityöläinenkin on tänä vuonna lopettanut hommat kokonaan. Lamalamalama tuntuu meilläkin. Olen kuitenkin luottavaisella mielellä, sillä minä teen käyttötavaraa ja uskon, että hyödyllisille tavaroille löytyy kyllä kysyntää.

      Olen miettinyt, olisiko tämä vuosi ollut minullekin hankala, vai johtuuko heikompi vuosi vain näistä omista henkilökohtaisista ongelmistani ja virhearvioinneistani.

      Poista
    2. Luulen, että kyse ei ole siitä, että olisit tehnyt jotaki väärin.

      Koko ajan yrittäjä tekee valintoja, ja väkisinkään kaikki ei osu maaliin. Niin se on aina, myös hyvänä aikana. Riskejäkin on kuitenkin pakko ottaa ja suuntaansa kehittää. Ei kai se vielä virhearviota tarkoita....?

      Tätä tosin mietin omallakin kohdalla jatkuvasti, että enkö vain osaa, ja mitä teen väärin.

      Olen tullut siihen tulokseen, että nyt alkaa lama näkyä. Ostamisen väheneminen tulee viiveellä.

      Minäkin olin vielä viime keväänä Espanjassa, ensi keväänä en mene. Viime keväänä osteskelin kaikkea, tulevana keväänä en osta. Fyrkat ovat nyt käyneet vähiin ihan itselläkin.

      Minunkin tiedossani on, että tosi moni on lopettanut. Myös monet kivjalkaliikkeet ovat lopettaneet (vaikuttaa jälleenmyyntiin minulla), joten ei se voi olla siitä, että tekisimme varsinaisesti mitään väärin...

      Tietenkään en halua ulkoistaa rahahuolia itseni ulkopuolelle. Totta kai omat teot vaikuttaa, enkä missään mielessä ajattele, että huono tilanne olisi "jonkun muun syy".

      Mutta ajatteles se niin päin, että esimerkiksi sinä olet edelleen pystyssä ja yrityksesi olemassa! :) Se on valtavan hieno saavutus!

      Poista
    3. Tiedän, voimme olla ylpeitä siitä, että olemme edelleen pystyssä. Vaikka vähän horjuenkin. :D

      Mä en ole tutkinut viime vuoden liikevaihtoa vielä. Mutta veikkaan, ettei tämä vuosi jää siitä kovin pahasti jälkeen. Eli myyntiä mulla on käsittääkseni ollut ihan hyvin. Ne on vaan nuo menot olleet nyt liian holtittomat. Ja tosiaan, se lamasäästäväisyys tuntuu tulevan viiveellä, joten siksikin tuo ensi vuosi vähän mietityttää tavallista enemmän.

      Poista
    4. Jos me tästä selvitään, niin sitten selvitään mistä vaan!!

      Poista
  3. Susanna olet fiksu ja uskomattoman rehellinen nainen!<3 Yrittäjyys on kovaa hommaa tosiaan, mutta sinä, jos kuka, hoidat sen upeasti! Tuossa koti1898-kommentissa oli minusta hyviä ajatuksia mietittäväksi...Mäkin olen kuule jo monet kerrat selaillut taas kauppasi sivuja, mutteen vaan ole saanut päätettyä, mitä tilaan. Ajattelin joululahjaksi äidilleni ainakin, sillä rättisi ovat huippuhyviä.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yrittäjyys on välillä kovaa hommaa, mutta enimmäkseen se on minulle ollut helppoa ja nautinnollista. Onhan se ihan kohtuullista, että välillä joutuu ihan tuntemaan tekevänsä TYÖTÄ. :)

      Ennenkuin kauheasti tilaatte, niin sanon, että Käsityökorttelin Joulu -viikonloppuna on sitten postikuluttomuus. Silloin itsenäisyyspäivän viikonloppuna siis. Ja samoin Käsityökorttelin ETUpäivien aikaan, eli tämän kuun kolmena viimeisenä päivänä.

      Poista
  4. Jos yhtään lohduttaa niin pelottaa silloinkin kun on toisen palveluksessa, asuntovelkaisena ja äitinä. Ei ne liiton korvaukset auta montaa pätkää eteenpäin, on jo ikää jne. Työttömyyttä ei haluaisi kokea enää, tai pätkätöitä joita tein 10 vuotta. Lama näkyy kaikilla, minullakin kohta edessä taas vain puolikas ryhmä, ja se tarkoittaa puolikasta palkkaa. Siis bruttona 900e kuukaudessa 40 tunnin työviikosta. Ei tule talous kestämään joten olen alkanut jo miettiä vaihtoehtoja. Aina pitää olla se suunnitelma B :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puolikas ryhmä? Mihin ne lapset katoavat? Kuulostaa todella kurjalta, ja tuollainen palkka on ihan surkea pitkästä työviikosta. :o

      Tsemppiä teidän perheelle, toivottavasti kehität hyvän Plan B:n!

      Poista
    2. Lapset jäävät kotiin tai ovat hoidossa esim. vain 10 päivää kuukaudessa. Ja se tietää palkan ositusta. Suunnitelma B on siirtyä takaisin päiväkotien maailmaan, onneksi on koulutus joka mahdollistaa siirtymisen. Suunnitelma C on vielä ihan avoin :)
      Tsemppiä sinne oman kylän markkinoille! Mainosta mainioita lähiriepuja hyvällä omallatunnolla, ne on toimivia!

      Poista
  5. Taas niin hieno kirjoitus yrittäjän realismista. Onko jossain yrittäjäkoulu? Kaikille sen koulun oppilaille pakolliseksi aineeksi Susannan blogin lukeminen!

    VastaaPoista
  6. Paljon onnea yrityksen kanssa 2015! (kirjoitan toiste lisää kun näppis taas suostuu kirjoittaan kaikki kirjai-et nyt hankalaa!!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Onpas sinulla mokoma näppis. :D

      Poista
  7. Kiitos tästä, Susanna!

    En tiedä auttaako, mutta täällä on aivan samat fiilikset, mitä tulee yrittäjyyteen. Vuosi on ollut hankala, ja se on ollut sitä tällä alalla kaikille.

    Tsemppiä vuoden loppurutistukseen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä sinullekin! Ja ihan kaikille muillekin kollegoille! Ja kaikille, joita lama jollain lailla kourii.

      Poista
  8. Voih :/ Minäkin lähetän kovasti toivoa, että suunta olisi vain ylöspäin!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, jos kovin pohjalle vielä joudutaan menemään, niin sieltä ei ainakaan sitten ole muuta suuntaa kuin ylös. :)

      Poista
  9. Anteeksi, tämä ei liity mitenkään (todella hyvään!) kirjoitukseesi. Törmäsin vain tähän Tori.fi ilmoitukseen tänään ja se toi niin vahvasti mieleeni sinut että minun oli aivan pakko se sinulle näyttää! Kiitos valtavan hyvästä ja innoittavasta blogista!
    - Ann-Nina

    http://www.huuto.net/kohteet/legoja-n-10-kg--85-ohjekirjaa/339351167?utm_source=FB&utm_medium=fb_postaus&utm_campaign=fb_huuto&cmp=fb_huuto

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Kiitos itsellesi.

      Hirmuinen määrä legoja. Onneksi ei ole noin paljon irtonaista rahaa täällä pyörimässä.

      Poista