Ihan liekeissä

Tulipa tämäkin koettua: messureissulta saldona on parinsadan euron tappio, mutta mieleni on ihan mahdottoman iloinen! Mitä kummaa?

No, enhän minä lainkaan odottanut, että Tampereen Käsityökortteli-puserrus voisi minulle mitään tuottaa, niin enpä päässyt pettymään. Mutta voi ähky, miten rikkaaksi silti tunnenkaan itseni nyt - nimittäin niin mahtavan hieno kokemus tämä oli.

Kuvat ovat tässä postauksessa ihan kaameat. Ymmärtääkseni kännykässäni on hyvä kamera, ja mielestäni olen sitä osannut aina ihan hyvin käyttääkin, mutta siitä huolimatta kaikki messuhallissa otetut kuvat ovat nyt ihan hirveitä. Onneksi Minttumaan Minttumaria otti hyviä kuvia näyttelystä. Niitä tulee Käsityökorttelin blogiin.

Lähdin torstaiaamuna ennen heräämistä ajelemaan Tampereelle ja taisin saapua ensimmäisenä meikäläisenä paikalle rakentamaan Käsityökorttelin näyttelyä. Meitä odotti siellä osaston kehikko, mutta seiniin ei köyhällä porukalla ollut varoja, joten niitä piti loihtia itse. Minä raahasin mukanani ison kasan panelia ja nikkaroin paikan päällä keittiööni seinän. Ja maalasinkin sen.

Pelkäsin etukäteen, että hutera kehikko ei kestä painavan rakennelmani taakkaa, mutta sehän kesti hienosti ja nippusiteet pitivät seinän pystyssä! Mikä suunnaton helpotus. Maalin kuivumista odotellessa kokosin infopistettä.

Meillä oli ihan oikea painettu otsalauta - koko 12 metrin osaston levyinen. Siitä graafikkosydämeni oli erityisen ylpeä. Tässä hommassa kun on niin tottunut askartelemaan itse kaiken maailman plakaatteja, niin tuollainen virallinen otsalauta oli minun silmissäni jotain ihan älyttömän professionaalia. Tosin suureksi mysteeriksi jäi se, miksi ihmeessä painotalolle lähettämäni valmis painotiedosto oli päätetty korvata ihan toisennäköisellä ratkaisulla. Fontti oli väärä ja asettelu aivan eri kuin mitä olin suunnitellut. Väri kuitenkin oli kohdallaan, joten en jaksanut nostaa asiasta kohtausta. Väärää fonttia tuskin huomasi juuri kukaan. Maailma kun on niin erilainen graafikon silmin.

Näyttelyn rakentaminen porukalla oli todella kivaa. Jokainen meistä viidestä rakentajasta teki oman huoneensa, mutta apua annettiin puolin ja toisin tarvittaessa. Siinä kohtaa olin taas kovin onnellinen siitä, että pääsen tekemään tällaisiakin asioita, kun kuulun tähän hienoon ryhmäämme. Pääsin kokeilemaan stailaamista!

Näyttelyssä oli 53:n yrityksen tuotteita. Niitä ei oltu rankattu mitenkään, joten vaarana oli, että mallikodistamme tulisi hurja sekamelska. Kaikki tuotteet kun olivat hyvin eri tyylisiä. Mutta suureksi riemuksemme kodistamme tuli oikein kaunis kokonaisuus. Joku messukävijäkin huokaisi, että miten saisi siirrettyä sen tunnelman omaankin kotiinsa. Sellaisen palautteen kuuleminen teki todella hyvää.

Ja kyllä sitä hyvää palautetta tosiaan tuli! Kolme päivää pelkkää kehua ja kiitosta - se kuulkaa tekee ihmiselle hyvää! Kun vertaan tätä näyttelyemännän pestiäni normaaliin messureissuun, jossa myyn omia rättejäni, voin sanoa, että kyllä oli eri meininki, kun ei tarvinnut yrittääkään saada mitään kaupaksi. Iloinen mieli vaan pysyi ja pysyi. Epätoivo ei vaaninutkaan nurkan takana.

Olin oikein tyytyväinen keittiöön. Minusta se oli hirmuisen nätti. Oli sääli joutua purkamaan se sunnuntaiu-iltana. Oma kehu haisee, niinkö? Ei toki, sillä keittiön tunnelman loivat ne kaikki hienot tuotteet, joita sain sinne asetella. Siksi haluan tuoda niitä tässä postauksessa nyt oikein kunnolla esiin. Kiitos ja kunnia kuuluu tuotteiden tekijöille. Nyt seuraa siis tämän postauksen mainososuus. Lopettakaa lukeminen tähän, jos mainostaminen kismittää.

Paneliseinän yläosan jouduin tekemään kankaasta. Valitsin valkoista bambua, koska sitä nyt sattuu minulla jostain syystä olemaan aika paljon. Se ei kuitenkaan mielestäni tuonut Jussakan ihania Onnenavaimia ja Elämänlankoja parhaalla tavalla esille. Onneksi niitä oli myös eteisessä, jonka harmaata seinää vasten ne olivat äärimmäisen kauniit. Lepattavaa seinää vasten oli myös hiukan hankalaa saada Mahekan ihanaa vintagetapetista ja ompelukehyksestä tehtyä kelloa asettumaan suoraan.

Mutta pöydälle oli helppo loihtia kiva aamiaiskattaus, kun Kirjosillan Johanna oli tehnyt niin upean liinan, jonka värikin oli toiveeni mukainen limenvihreä. Rekvisiitaksi toin muun muassa paahdettuja leipiä, jotka tietysti unohdin yöpymispaikan keittiöön ekana messupäivänä. Paahtoleivät laitoin Loruloimen kangaskoriin PS Design Pajan paahtispihtien kanssa.

Minua hiukan paljon jännitti paneliseinälle rakentamani hyllyn kestävyys, kun Lohikäärmepuun sipulipiilo paljastui livenä noin kolme kertaa suuremmaksi, kuin olin kuvitellut. Huh, mikä helpotus, että hylly ei romahtanut sen painosta, sillä alla olevalla pöydällä oli vaikka mitä särkyvää.

Metkunin kissamainen taloupaperirullateline edusti keittiössäni leikkisyyttä. Samainen Metkuni antoi minun sotkea leikkuulautansa. Autenttisuutta peliin pilkottujen vihannesten ja munien muodossa! Aika hyvin nahistuivat siinä päivän aikana.

Tässä näkyy Lasistudio Jan Torstenssonin kierrätyslasista tehdyt kermanekka ja sokerikko. Heiltä tuli näyttelyyn myös entisestä pullosta muotoiltu kaunis vaasi. Lasista on tehty myös tuo Noituus Designin pirteän keltainen mortteli.

Ullakko-tuotteen kattilahatut ovat muutakin kuin nätit hiipat puurokattilan päällä. Ne ovat nimittäin oikein näppärät pannulaput. Pannulappuja oli kahdelta muultakin yrittäjältä mukana: Loruloimen possupiparilaput ja Kirjosillan herkät pellavalaput ja patakinnas, jotka laitoin roikkumaan seinähyllyn alla olevaan tankoon.

Nunnun oli painanut valkovihreät verhot, jotka roikkuivat keittiön sivuseinillä sekä upeat pellavapyyhkeet.

Minua harmitti, kun Risakon lp-levystä tehty alamanakka ei oikein kunnolla erottunut hyllyltä. Tai erottui se kalenteri, mutta vinyylilevy saattoi monelta jäädä hoksaamatta.

Varsin moni sen sijaan hoksasi Minttumaan keraamisten teepussialusten ja puurokulhojen lempeät tekstit.

Keramiikkaa tekee myös Päivin Öin, jolta mukana oli älyttömän hieno setti. Oli kahdenlaisia koukerokorvaisia mukeja, teepannu ja liikkis suolasirotin.

Lattiallakin näytti hyvältä. TYLLin sini-lime raitamattoa minä ihan rakastan. Kun sitä tarjottiin keittiöön, olin oikein ilahtunut. Matto määrittikin sitten koko keittiön värimaailman.

Kipriikan kierrätyskassi on minusta hirmuisen kaunis. Sitä myydään ymmärtääkseni sekä ihan pelkkänä kassina että yhdessä puisen telineensä kanssa.

Keittiössä piti olla emäntä, tällä kertaa vähän päätön kylläkin. Emäntä oli pukeutunut Kirjosillan pellavaessuun, jonka koristeena oli Minttumaan keraaminen siipikoru. Noinkin pieni yksityiskohta huomattiin, ja sainkin opastaa jonkun asiakkaan messulaitoksen toiselle puolelle saakka Minttumaan osastoa etsimään.

Jos meillä ei olisi ryhmässä verhoilija Nooraa, olisimme joutuneet vähän pulaan kalustuksen kanssa. Mutta Nooran kunnostamat ja hauskasti maalaamat pinnatuolit pelastivat keittiön. Nooran kalusteita olikin melkein kaikissa huoneissa.

Esimerkiksi olohuoneessa ollutta nojatuolia veikkaan yleisöäänestyksen voittajaksi tai ainakin kakkoseksi. Niin paljon sitä ihailtiin. Ja onhan se upea! Vanhat muodot ja moderni kangas, ja lopputulos on ihana! Olohuoneen sisusti TYLLin yrittäjä Marja.

Pukeutumishuoneesta vastasi Nunnun Annukka. Minä en ollut näköjään onnistunut nappaamaan yhtäkään edes semitarkkaa kokonaiskuvaa tästä huoneesta, joten tässä nyt kaksi tällaista.

Tuossa pöydällä ja seinällä oli paljon hienoja koruja. Inhottavaa, että niistä ei nyt ole ollenkaan kuvia.

Neenuskan Hilla loihti huoneen lapselle ja nimesi lapsen Kuuraksi!

Viides huone oli eteinen ja sen sisusti KongaRoon Marika. Tämä oli minun suosikkihuoneeni. Sen seinäratkaisu oli nerokkuuden huipentuma ja tykkäsin tosi paljon huoneen värimaailmasta.

Ei taida yllättää, että minun keittöni oli näyttelyn kirkasvärisin huone. Mutta yleisöä tuntuivat kuitenkin miellyttävän eniten harmaan sävyt ja hillittyä olohuonetta kuulin kehuttavan aivan erityisesti. Oli ihan mahtavan hienoa nähdä, miten antaumuksella ihmiset paneutuivat äänestämään kivointa huonetta ja tuotetta. Toisille vastaus oli heti ilmiselvä, mutta jotkut tutkivat näyttelyn jopa moneen kertaan.

Näyttelyn lisäksi meillä oli Käsityökorttelin myyntiosasto, jonka puski kasaan Pompulan Mia. Kun torstai-iltana myyntiin tuotu tavaramäärä oli levällään osastolla, ei tosiaan käynyt kateeksi Mian urakka. Mutta tosi hienosti hän apujoukkoineen sai niin mahdottoman erityyliset tuotteet istumaan samaan tilaan. Minusta se oli ihan mission impossible.

Lempiriepujakin meni kaupaksi jonkin verran. Niitä tultiin kuulemma vartavasten hakemaan. Kiitos jokaiselle, joka niin teki. Joku osti kahdeksan kappaletta kerralla ja kassavuorolaisen oli kuulemma tehnyt mieli halata häntä minun puolestani! Minunkin tekee mieli halata häntä. Kiitoskiitos!

Kolmantena yhteiskivana meillä oli lavanäytös "Taidon tarina". Siitä on laitettu videotallenne Youtubeen, käykääpä siellä ihailemassa. Näytöksen puuhasi kasaan House of Simonen Pia, joka myös juonsi näytöksen. Ajatelkaa, miten eri alojen ammattilaisia meiltä löytyy ihan omasta takaa. Kaikenlaisia menneisyyksiä sitä voi käsityöyrittäjällä ollakin. Minusta näytös oli ihana. Meillä ei ollut ammattimalleja tuotteitamme esittelemässä, vaan mallitkin olivat omaa porukkaa ja oman väen lapsia. Paitsi vauvan roolia näyttelevä Baby Born, jonka sain siskontytöltä lainaksi.

Pia on se, jonka ansiota koko tämä Tampereen hienous alunperin oli ja joka tässä teki ihan suunnattoman suuren työn. Minulla oli isoja epäilyksiä näin megalomaanisen yrityksen onnistumisesta, mutta onneksi sain pitkän nenän epäilyksineni. Kaikki meni ihan tolkuttoman hyvin. On niin hyvä mieli!

Väsynyt yrittäjäporukka on nyt itseensä varsin tyytyväinen ja minä kiitänkin paitsi oman porukan osallisia, myös ennen kaikkea kaikkia Tampereella Käsityökorttelin kohteilla käyneitä asiakkaita ja myös kaikkia niitä, jotka ostivat jotain kotiinviemistä niiltä sadalta Suomen Käsityöyrittäjät -ryhmän yrittäjältä, jotka messuilla olivat mukana. Vau. Hyvä me ja hyvä te! Edes messuparkissa puhjennut ja tyhjentynyt autonrengas ei saanut minua pyyhkimään hyvää mieltäni pois.

Ja nyt purkamaan sitä autoa...