torstai 3. heinäkuuta 2014

Siellä jossain


Bloggaajatoveri Koti1898 kyseli jokunen aika sitten, miltä se venäjänsininen näyttää. Minä en osannut sanoa, mutta lupasin valokuvata niitä turkoosihtavia taloja, joita reissuillamme näemme.

Niitä on siellä varsin paljon, mutta tässä postauksessa on vain muutama kuva. Jos tuo väri on se kuuluisa venäjänsininen, niin se on aika hankala valokuvata ja hankala myös kuvailla sanoin. Se on jotakin turkoosininisen ja taivaansinisen väliltä. Se vaikuttaa olevan suosittu väri, ja erityisesti sitä näkee vanhojen talojen seinissä kauniisti haalentuneena.


Näissä valokuvissakin se näyttää joka kuvassa eriväriseltä, vaikkakin aina kauniilta. Mahtaakohan minulla olla edes oikea sävy bongattuna? Olisiko jollakulla teistä parempaa tietoa "ryssänsinisestä"?


Svetogorskin poliisiasema maalattiin vastikään tuolla turkoosiinmenevällä sinisellä ja sitä näkee myös aidoissa, porteissa ja käsittelemättömälle puupinnalle jätettyjen talojen ikkunanpielissä. Minusta se sopii mainiosti ruskean puun kaveriksi. Harmittaa, etten hoksannut valokuvata yhtäkään ikkunaa!


Tässä paritalossa näkyy uutuuttaanhohtava sininen ja naapurin puolella se, minkä me olemme ristineet vastaavasti venäjänvihreäksi. Räikeä mintunvihreä on toinen yhtä suosittu väri talojen seinissä, kuin tämä puheenaoleva sininenkin.


Minä tietysti kuvaan mielelläni näitä ränsistyneitä vanhoja rakennuksia, mutta tätä sävyä näytään sudittavan vielä nykyisinkin mieluusti seiniin - myös upouusiin taloihin.


Panin merkille tänään, että betoniset bussipysäkkien katokset on maalattu aina jommallakummalla näistä väreistä, jos ne vaan maalattuja ovat.


Me löysimme tänään Laatokan. Ja sen Käkisalmenkin. Käkisalmi oli pettymys, mutta Laatokka onneksi ei. Tosin rannan löytäminen oli uskomattoman vaikeaa. Mikään tie ei vienyt rantaan asti ja ne, jotka ilmeisesti veivät, päättyivät meidän osaltamme puomeihin ja sotilastyyppeihin. Lopulta, aika pettyneissä tunnelmissa satuimme osumaan oikealle tielle ja toden totta päädyimme sinne, missä Vuoksi loppuu: Laatokan rannalle. Reissu kannatti kuitenkin.


Olen luullut, että meidän oma Immolan rantamme on maailman paras ranta, mutta nyt huomasin erehtyneeni. Kyllä tämä jokisuu Laatokan rannalla vei kirkkaan voiton käsittämättömän hienon hiekkansa ansiosta. Ja sitä jatkui ja jatkui. Vesi oli kirkasta ja aivan tolkuttoman kylmää.


Harmi, että oli sateista ja koleaa. Hellepäivänä olisi hienoa päästä tuolla rannalla käymään. Mahtaisikohan se silloin olla täynnä porukkaa vai olisiko se silloinkin kovin rauhallinen?


19 kommenttia:

  1. Tuo talon seinä on aivan ihanan sävyinen. Voisin ihailla vaikka miten kauan Livenä se on ollut varmasti vielä kauniimpi. Noita tiettyjä vaalean turkoosin vihreän sävyjä tuntuu olleen käytössä Suomessakin pula-aikaan. Oisko ollut sitten samoja maaleja, joita laitettiin vientiin tai sotakorvauksiin? Ja sit on se sellainen vaalea vihreä, jolla varmaan puolen Suomen rintamamiestalojen muurit maalattiin. ;) Ihania värejä. Nam... Ja tuo ranta. Oi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyisin Venäjällä käyetään paljon sellaista aika järkyttävää sähkönsinistä. Sitä on varsinkin pelleissä: katto- ja seinäpelleissä. Uudet hallit ovat monesti sitä väriä ja uusien omakotitalojen katot ovat sellaisia. 80-luku tulee mieleen. Toivottavasti se ei syrjäytä tuota hienoa turkoosia.

      Poista
  2. Enpä tiedä yhtään mikä sävy tuo sininen voisi olla, mutta älyttömän kaunis se on. Etenkin puupinnassa ja vähän haalistuneena. Parempi kuin vihreä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa sinänsä, että kun minä sain oman huoneen 13-vuotiaana, seinäni olivat aika lähellä tuota turkoosia ja katto lähes täsmälleen tuo vihreä. :D

      Poista
  3. Aivan ihana tuo ekan kuvan seinä, väri on tosi kaunis!!

    Hih, en ihmettele, että tykkäät talon seinässä turkoosin ja ruskean yhdistelmästä. Sun vaatteetkin on just samaa, ja kieltämättä yhdistelmä on kyllä tosi hyvä!

    Laatokka näyttää kerta kaikkiaan upealta. Mieletöntä ajatella, että ukkini on joskus asunut sen rannalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, niinpä olin väriteeman mukaan pukeutunut. :D

      Noilla vesillä se sinun ukkisikin on varmaan kalastellut. Siellä oli rannalla kalamiehiä, mutta muita ihmisiä ei ollenkaan.

      Poista
  4. Jee! Hyvä juttu, että Laatokka löytyi. Se on vaikuttava! Minä olen joskus 90-luvulla käynyt Käkisalmessa ja muistan sieltä oikeastaan vain linnoituksen ja jokusen vanhan funkistalon...

    Piti kommentoida joskus aiemmin aihetta käsittelevään postaukseen, että Venäjä-kirjojakin on niin monenlaisia... Luulen, että vaikkapa Anders Mårdin ja kumppaneiden Pietari - metropoli nurkan takana ja Takaisin Viipuriin! voisivat olla sellaisia, että niissä korostuisi se Venäjän kiehtovuus enemmän kuin ABC-tyyppiset vaarat ja faktat. Anna-Lena Laurenin kirjatkin ovat vähän samanlaisia. Minun tämän hetken lempi-Venäjäkirjani on Oili Tannisen vuonna 1963 julkaisema Samovaari - elämää Moskovassa - mutta se saattaa johtua siitä, että olen parin viime vuoden aikana lukenut noin tuhannen kertaa Oili Tannisen Nunnu-kirjat jälkikasvulle joten jonkinlainen Oili Tannis-vaihe on jäänyt päälle :)

    Olen muuten huomannut, että jos tuossa Kommentti nimellä -kohdassa ei lue Laurakaisa vaan pelkkä Google-tili, tämä onneton systeemi hävittää sen kommentin. En käsitä, ennen pystyi jälkikäteen kirjautumaan ja nytkin kommentti hävisi, vaikka minulla on naapurivälilehdessä Gmail auki. Räyh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritänpä metsästää noita kirjoja!

      Käkisalmi on hirmuisen siisti. Siellä oli paljon uutta rakentamista ja vanhatkin talot olivat kunnostetumpia. Mitä kauemmas Suomen rajasta ajoimme, sitä siistimmäksi kaikki muuttui. Ja huomasin, että samalla myös vähemmän mielenkiintoiseksi.

      Poista
  5. Venäjällä näyttää olevan samoja ristikoita ikkunoissa (4.kuva) kuin mihin oon Virossa kiinnittäny huamioo. Vaikka eihän se ny mikkään ihme oo. Oon seiskaluakalla käyny Venäjällä, jäi kans noi siniset talot miäleen. Samoin ko punaset teltat. Näkykö niitä viälä? Vaikka no, ei tainnu olla telttailukelit ja Neuvostoliiton liput on tainnu jo hapertua teltoisa. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Instagrammissa on muuten kiva seurata yhren venäläismuijan kuvia, se kuvvaa ikkunoita vanhoista taloista. Kyllä on ikkunat erilaisia ko meikäläisten. Etsi milacyprian, jos kiinnostaa. :-)

      Poista
    2. Punaiset teltat? Ei ole näkynyt! :D

      Etsin milacyprianin nyt heti. Tottakai kiinnostaa.

      Poista
  6. Laatokka näyttää näinkin vaikuttavalta ja sinä näytät onnelliselta!:) Mä kuvaan kans matkoilla mieluiten (vanhoja) rakennuksia. Barcelonassa kuvat oli lähinnä parvekkeita, ikkunoita ja oviaukkoja.;) Kaunista sinistä, varsinkin tuon ekan talon seinä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu. Meidän lomakuvat ovat aina lähinnä arkkitehtuurikuvia. :D

      Sulo kuvailee autojakin.

      Poista
  7. Kaunis maalinsävy....käyppäs paikallisesta maalikaupasta ostamassa purkinen mukaan niin jos selviäis värisävyn nimi..ihania kuvia:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Panen Sulon tehtäväksi sen. Minä olen niin haluton käymään kaupoissa. :P

      Poista
  8. Venäjänsininen tarkoittaa imelää, vähän vihreään taittuvaa vaaleansinistä. Näyttää aikalailla siltä. Olisiko tuo minttu sitten se venäjänvihreä? Sen pitäisi taas olla sinertävänvihreä, mutta ehdottomasti yhtä imelä.

    Kuvien mintunvihreä on ihana!

    Muistelisin, että Karjalassa maalattiin (vai maalataan edelleen?) paljon sinisellä, koska se symboloi toivoa.

    VastaaPoista
  9. On minulla sitten ollut oikea sininen kiikarissa. Onneksi on väriasiantuntija paikalla! <3

    VastaaPoista
  10. Minulla oli näköjään sama ongelma viestin katoamisen kanssa kuin Laurakaisalla. Kirjoitin päivemmällä viestin, mutta sitä ei näy.

    Kuinka pitkään te ajoitte sinne Käkisalmeen? Miksi se oli pettymys? Jännää, että rajan takana talojen värimaailma vaikuttaa niin paljon räväkämmältä kuin täällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaksi tuntia ajettiin, kun ei tarvinnut eksyä. Se siltakin oli nyt valmistunut.

      Käkisalmi oli minulle pettymys, koska siellä oli niin siistiä ja hienoa. Mitä kauemmas Suomen rajasta ajettiin, sitä hoidetumpia olivat talot ja pihat. Tuollaisen ei tietysti pitäisi olla pettymys, mutta minä odotin sitä rakastamaani ränsistyneisyyttä. Linnakin oli niin puunattu, ja kaupungissa oli hienoja hoidettuja puistoja. Ei ollenkaan ollut venäjätunnelmaa. :D

      Siellä myös rakennettiin paljon uutta joka paikassa, ja oli tosi komeita, suuria taloja. Jotenkin vaikutti siltä, että varakkaampaa väkeä siellä asuu kuin täällä meidän rajan pinnassa.

      Poista