keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

*


Joskus on vaikea tietää, mitä blogissa sopii ja mitä ei sovi kirjoittaa. Minä nyt kuitenkin kirjoitan, että meidän isi kuoli lauantaina. Ihan yhtäkkiä.

Jos tässä blogissa milloinkaan oli muutama päivä hiljaista, isi aina soitti ja kysyi, onko meillä kaikki kunnossa, kun blogissa ei tapahdu mitään.

Nyt ei isi enää soita.

Blogissa tulee nyt olemaan hiljaista epämääräisen pitkän ajan. Palaan sitten, kun pystyn taas ajattelemaan jotain muuta. Nautittehan toisistanne ja kesästä.


97 kommenttia:

  1. Suurin osanottoni! Itsekin pelkään kovasti aikaa kun omia vanhempia pitää alkaa hyvästelemään...

    VastaaPoista
  2. osanottoni :/ isi soittaa sulle sitten unessa ja on aina sydämessä.

    VastaaPoista
  3. Voi Susanna! :*( En oikein tiedä mitä sanoa, vaikka olen kokenut saman äkillisyyden. Tiedän ettei mikään todellakaan auta. Ikävä ei koskaan katoa, mutta se helpottuu ajan kanssa. Lupaan.

    Ihan järkyttävän paljon voimia suruusi. Ja lämmin halaus. <3

    VastaaPoista
  4. Otan osaa suruusi. Minunkaan isi ei enää soittele, joten tiedän tuon tunteen.

    VastaaPoista
  5. Voi Susanna, osanottoni. Voimia sinulle jaksaa kaikki edessä oleva!

    VastaaPoista
  6. Otan osaa. Voimia näihin päiviin ja tulevaan.

    VastaaPoista
  7. Osanottoni suureen suruusi. Voimia sinulle ja muille läheisille!

    VastaaPoista
  8. Voi ku kurjaa, otan osaa! Kumpi mahtaa olla pahempaa, se että toinen lähtee yllättäen, vai se että sen tietää kohta tapahtuvan... Suru ja ikävä on kuitenkin aina sama, voimia nyt sulle, Susanna-kulta.

    VastaaPoista
  9. Lämmin osanottoni sinulle Susanna.

    VastaaPoista
  10. Osanottoni Susanna ja voimia jaksaa surun keskellä.<3

    VastaaPoista
  11. Osanottoni - muuta en osaa sanoa. Voimia.

    VastaaPoista
  12. Otan osaa suruusi. Voimia tuleviin aikoihin.

    VastaaPoista
  13. Otan osaa. Kauniit muistot elävät ja toivo jälleennäkemisestä lohduttaa monia. Voimia!

    VastaaPoista
  14. Osanottoni, isit ovat tärkeitä.

    VastaaPoista
  15. Aina sanat ei vaan riitä, mutta lämmin osanotto ja voimaa kaipuun hetkellä <3

    VastaaPoista
  16. Kiitos kun kirjoitit, niin me täällä ruudun toisella puolen ymmärretään kunnioittaa blogihiljaisuutta.
    Ja koitahan pärjäillä siellä <3.

    VastaaPoista
  17. Pakko kirjoittaa jotain vaikken osaa sanoa muuta kuin että otan osaa. Toivon sinulle voimia.

    VastaaPoista
  18. Lämmin osanotto suruunne, voimia.

    VastaaPoista
  19. Lämmin osanottoni suruusi. Ja voimia surutyön tekemiseen. Äkillisen kuoleman kohtaaminen on shokki, kun itse jouduin tilanteeseen menetin makuaistini kolmeksi päiväksi.
    Monelle, itsellenikin, varsinainen suru alkoi vasta hautajaisten jälkeen, kun siihen asti surun työstäminen oli konkreettista hautajaisten valmistelua. Se kuitenkin helpotti omalla kohdallani, kun huomasin ettei maailma mihinkään pysähtynyt, vaikka omani olikin. Konkreettinen, yksinkertainen tekeminen oli terapiaa -istutin sinä syksynä 500 kukkasipulia.

    Ikävän kanssa oppii elämään ennen pitkää, vaikkei se tällä hetkellä lohduta minkään vertaa. Jossain vaiheessa huomaa, ettei arjensa keskellä ole ajatellut poismennyttä päivään tai kahteen. Toisaalta, isä saattaa tupsahtaa mieleen mitä yllättävimmissä asiayhteyksissä.

    Kenenkään ei pitäisi joutua kohtaamaan lähiomaisen äkillistä kuolemaa. Se, ettei ole voinut jättää hyvästejä ja viimeisiä sanoja, on asia jota on hirvittävän vaikea hyväksyä.

    Olen pahoillani puolestasi, voimia teille kaikille omaisille.

    -kiikar

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos R. En jaksanut silloin heti kommentoida, mutta nyt lueskelen näitä uudemman kerran. Olen huomannut, että ikkunaremontti sujuu nyt hyvin. Työtyöt taas eivät lainkaan. Kaikki, mikä vaatii keskittymistä, on aika mahdotonta. Ikkunoiden rapsuttaminen on mekaanista, varmaan vähän sama juttu kuin kukkasipuleiden istuttaminen.

      Minun maailmani ei kaatunut, mutta äidin maailma kaatui. Se suru on minulla peittänyt oman suruni. Haluaisin hypätä kolme kuukautta eteenpäin ja katsoa, miten äidin käy.

      Poista
  20. Voi itku... suurensuuri osanotto suruusi. Minäkin tiedän millaista on menettää isi ihan yhtäkkiä, omani kuoli onnettomuudessa. Suru on yhä ihan mahdottoman suuri... Voimia sinulle ja kaikille muillekin, keitä asia koskettaa.

    VastaaPoista
  21. Voimia sinulle Susanna ja voimia perheellenne♥

    VastaaPoista
  22. Osanottoni suuressa surussasi ja voimia matkalle eteenpäin.

    VastaaPoista
  23. Me kuolemme, emmekä kuitenkaan kuole,
    vaan elämme niiden ihmisten sydämissä,
    jotka ovat meitä rakastaneet. (M.Lindgvist)

    Voimia Sinulle ja perheellesi, t.Kirsi

    VastaaPoista
  24. Osanottoni. Oma äitini kuoli juhannusaattona, tosin hän sairasti jonkun aikaa joten lähtö oli tiedossa. Loppu oli silti niin nopea ettei ehtinyt valmistautumaan. Voimia! Niitä tulet tarvitsemaan.

    VastaaPoista
  25. Voi Susanna, lämmin osanottoni sinulle ja perheellesi!!

    VastaaPoista
  26. Voi ei, Susanna, en voi kuvitella (vai voinko, ehkä aavistaa?) miltä susta juuri nyt tuntuu. Voimia! Otan osaa surussasi...

    VastaaPoista
  27. "Jos voisi viimeisen tunnin
    jotenkin saada takaisin,
    kiittää vai hyvästellä,
    kuinka sen ajan jakaisin?"
    Timo Rautiainen

    Osanottoni.

    VastaaPoista
  28. Lämmin osanotto sinulle ja perheellesi. Oma isäni kuoli myös äkillisesti muutama vuosi sitten, joten jotain voin kuvitella tunteistasi. Ikävä on edelleen, mutta ihanat muistot säilyvät ikuisesti.

    VastaaPoista
  29. Osanottoni ja voimia, oma isäni kuoli aika tarkalleen vuosi sitten, vieläkin on välillä vaikea muistaa ettei häntä enää ole.

    VastaaPoista
  30. Lämmin osanotto ja voimia sinulle, Susanna, sekä koko perheellenne. ♥

    VastaaPoista
  31. Osanottoni, hyvä että kerroit tämän niin maltamme rauhassa odottaa paluutasi.

    VastaaPoista
  32. Uskon että meillä jokaisella on oma ennalta määrätty aikamme joka jonain päivänä tulee täyteen. Jonka jälkeen elämämme jatkuu, mutta erilaisena, henkenä. Ilman ruumiimme rajoittavaa vaatetta.

    Isäsi on nyt vapaa mennä ja tulla, osanottoni suruusi.

    VastaaPoista
  33. Osanottoni suruusi.
    Seurasin läheisen hiipumista vajaan vuoden. Hän lähti sunnuntaina.
    Sain hyvästellä hänet, se helpottaa.
    Äkkilähtö ois kauhea ajatus.
    Kaikkeen tottuu ajan kanssa, sen ajan pituutta ei vaan etukäteen tiedä.

    VastaaPoista
  34. Voi Susanna, olen niin pahoillani. Iso halaus ja voimia. Kiva kun kävit asiasta meille kertomassa ♡

    VastaaPoista
  35. Toivotan paljon voimia ja jaksamista. Se ottaa aikansa aina.

    VastaaPoista
  36. Osanotto suureen suruusi. Minunkin isäni on kuollut äkillisesti, siitä on nyt jo yli 16 vuotta aikaa. Suru on raskas työ, voimia siihen. Elämä kuitenkin kantaa elämään jääneitä.

    VastaaPoista
  37. Suuri osanotto, Susanna!

    Paljon voimia koko perheelle. Olet ajatuksissa. :/

    VastaaPoista
  38. Voimia suruusi! Itse olin samanlaisessa tilanteessa kaksi vuotta sitten.

    VastaaPoista
  39. Lämmin osanotto sinulle ja läheisillesi.
    Voimia tapahtuneen ymmärtämiseen ja hyväksymiseen.
    Pysäyttävät hetket elämässä saa ihmisen näkemään kaiken ympärillään erilailla.
    Sure loppunutta yhdessäoloa ja anna yhdessä koettujen asioiden täyttää mielesi.
    Ajan kuluessa muistot kantavat eteenpäin.

    Rakkaudella

    Sirpa

    VastaaPoista
  40. Otan osaa ja toivotan voimia koko perheelle.

    VastaaPoista
  41. Osanottoni ja jaksamista surun keskelle.

    VastaaPoista
  42. Voimia suureen suruun! Aurinko paistaa vielä aivan varmasti, välillä se vaan menee pilvien taakse odottamaan.

    VastaaPoista
  43. Voimia <3 Suruun, jota ei millään mittarilla voi mitata, Suruun jonka syvyyttä ei voi millään kuvata, siihen tyhjyyteen, jota mikään ei täytä. Ajatuksissa kanssasi!

    VastaaPoista
  44. Susanna <3 voimia. olet ajatuksissa.

    VastaaPoista
  45. Kiitos. Jostain syystä mua lohduttaa paljon se, että te olette siellä. Tiedän, että ajan myötä kurkkua lakkaa kuristamasta, rintaa polttamasta. Viimeistään sitten joskus, kun voin luottaa siihen, että äiti varmasti selviytyy tästä.

    VastaaPoista
  46. Voi Sussu, lämmin osanotto. Ja voimia.

    VastaaPoista
  47. Lämmin osanotto täältä myös! Voimia koko teidän perheelle.

    VastaaPoista
  48. Lämpimin osanottoni, tippa linssissä ♥

    VastaaPoista
  49. Voi Sussu rakas ystäväni <3 Paljon haleja ja voimia meiltä kaikilta <3

    VastaaPoista
  50. Susanna, olen niin pahoillani puolestasi. Oma isäni kuoli kymmenisen vuotta sitten yllättäen. Yht'äkkiä häntä ei vaan enää ollutkaan.

    Vaan oli sittenkin. Nyt kun poismenosta on jo tämän verran kulunut aikaa, muistelemme häntä kuin surua ei olisi ollutkaan tässä välissä. Vitsailemme hänestä. Ei ole joulua tai perhejuhlaa, jossa ei naureskeltaisi ja muisteltaisi mitä isäni milloinkin siihen tilanteeseen liittyen oli tokaissut tai tehnyt. Kuinka yhtenä jouluna Teneriffalta ostetut housut ottivat liekkiä kun isä peruutti peffa edellä tuikkukynttilöiden päälle kuvatessaan uudella videokameralla joulupöydässä syövää perhettä. Kuinka hän, kielitaidoton ja vähäsanainen mies aina matkoilla onnistui olemaan minkä tahansa seurueen keskipisteenä, jota pyydettiin mukaan jos mihin peleihin.

    Juuri nyt joudut sen surun käymään läpi. Se ei tapahdu ihan hetkessä, mutta tulee vielä päivä, jolloin ei enää muistakaan sitä päivää, jolloin isäsi nukkui pois, vaan kaikkia niitä päiviä, joina hän oli läsnä.

    Otan osaa suruusi ja toivon, että ne päivät tulisivat sinulle jo pian, vaikka suru viekin sen oman aikansa.

    <3 Voi niin hyvin siellä, että jaksat surra <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D
      Lueskelin nyt uudestaan näitä tämän postauksen kommentteja, kun oma pääni alkaa jo olla vähemmän sumea. Kiitos nauruista. Ihana isäsi.

      Poista
  51. Kiitos vielä teille viesteistänne! ♥ Olen tässä huomannut hankaluuden, joka syntyy siitä, kun melkein koko oma sosiaalinen elämä on täällä blogissa. Haluaisin kertoa teille kaikista niistä tuntemuksista ja muista asioista, mitä tässä joutuu kohtaamaan, koska tämä olisi minulle se ainoa luonteva tapa niitä ajatuksia purkaa. Mutta koska suru ei ole vain omaani, niin muun perheen vuoksi en voi täällä mitään jutella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiljainen halaus-rutistus. Olen kyllä sitä mieltä, että vaikka teitä surijoita siellä on varmasti monta, niin oma surusi on vain ja ainoastaan sinun surusi, ja jos sinulle paras tapa käsitellä suruasi olisi kirjoittamisen kautta (kuten itselläni), niin se ei ole keneltäkään muulta pois. Tiesihän isäsikin blogisi tärkeyden.. Voimia! <3

      Poista
    2. Minä kirjoitin, mutta kirjoitin sitten vain itseäni varten. Tähän liittyy niin paljon muutakin kuin vain isin menettäminen, että jos alan kirjoittaa tänne, kirjoitan kuitenkin liikaa.

      Poista
  52. Voi Susanna ♥ Osanotto suuressa surussasi, voimia ja lämpöinen halaus ♥ Kirjoita vaan, jos se tuntuu hyvältä. Niin mäkin tein, kun mummuni ja enoni kuolivat.

    VastaaPoista
  53. Olen pahoillani puolestasi. Kiitos, kun olit rohkea ja jaoit sen meidän kanssa.

    VastaaPoista
  54. Osanottoni suureen suruun ja paljon voimia Susanna, sinulle ja perheellesi.

    VastaaPoista
  55. Lähetän täältä suuren ja lämpimän halauksen sinne suuntaan. ♥

    VastaaPoista
  56. Voi, ikävä kuulla. Voimia teille.

    VastaaPoista
  57. Voi Susanna :( Otan osaa suruusi ja lähetän virtuaalisen halauksen.

    VastaaPoista
  58. Huh, voimia. Itku on tärkiää...

    VastaaPoista