lauantai 12. huhtikuuta 2014

Lukijan puheenvuoro


Ilolla esittelemäni kiilaferre kirvoitti muutaman kommentin, jossa sen hintaa pidettiin liian kalliina. Jopa "kohtuuttomana". Tottakai tajuan, että 159 euroa on iso raha ja monelle täysi mahdottomuus. Mutta se, että kehotetaan hilaamaan hintaa alas, jotta saisimme edes jotain myytyä, tuntuu todella loukkaavalta. Yhdessä kiilaferressä on kolmen käsityöyrittäjän työpanos, joten ostamalla sen asiakas auttaa kolmea yritystä pysymään hengissä tässä maassa.

"Hinta kohdalleen" on käsite, joka tarkoittaa asiakkaan suusta aivan päinvastaista asiaa kuin meidän käsityöyrittäjien suusta. Jos me laitamme hinnan kohdalleen, kiilaferre maksaisi kolmattasataa. Mutta asiakkaan mielestä kohdallaan oleva hinta olisi 80 euroa.

Suurin osa kommenteista oli kuitenkin kannustavia ja muutama lukija kirjoitti tosi koskettavasti ja puhui varsin tärkeistä asioista. Koska minä haluan, että heidän kommenttinsa tulevat luetuiksi ja huomatuiksi, nostan ne tähän ihan pikkuisen lyhennettyinä.


"Tiedän, että maksamani hinta sisältää pelkästään arvonlisäveroa 24%. Siis neljänneksen hinnasta yrittäjä kerää valtion puolesta ja tilittää eteenpäin valtion kassaan. Lisäksi työtilan vuokra, yrittäjän eläkemaksut sekä sijoitetut rahat työkoneisiin ja muihin työn tekemiseen vaadittaviin asioihin jne. Että tutkimatta asiaa sen syvemmin minusta jokainen ihan kykenee ymmärtämään, ettei 159 euron kiilaferren hinnalla millekkään tuntipalkoille pääse edes etäisesti.

Halpaketjujen 5 euron t-paidat ja muut aivan liian halvat vaatteet hämärtävät käsitystämme siitä, mitä mikäkin oikeasti maksaa. Jos ostaa sen 5 euron t-paidan, niin silläkin on sitten oma hintansa. Sitä ei ehkä halua miettiä, kun on kiva saada usein uutta ja halvalla, mutta paidan tekijä ei paljon palkkaa saa. Pahempi vielä, että menettää ison osan terveyttään siksi, että me saamme paljon ja halvalla, yleensä vielä huonoa laatua.

Juurikin Yle uutisoi (taitaa olla ensi maanantain MOT:ssa), että suomalaiset yritykset teettävät edelleen - vaikka ei ole kauaa hirveiden työolojen uutisoinnista - paljon Bangladeshissa ja muissa vastaavan työhintaluokan maissa vaatteita, siis ns. hyvätkin merkit ja brändit.

En käsitä millään sitä ajattelun ristiriitaa, että ollaan pahana, kun työpaikat eivät pysy Suomessa, mutta ei olla valmiita ostamaan Suomessa valmistettuja tuotteita "koska ne ovat liian kalliita". Ovatko tosiaan? Ja ovatko aina?

Ja onko kaikkea tarpeen saada? Tarpeet ja halut ovat menneet aika lailla sekaisin, koska on tullut niin normaaliksi ostaa määrällisesti paljon vaikkapa juuri vaatteita tai esimerkiksi ostaa parin vuoden välein uudet ruokapöydän tuolit, koska vanhat kyllästyttävät. En minä tästä lähde kovasti yksittäisiä ihmisiä osoittelemaan, tähän tapaan kuluttaa meitä ohjataan markkinoinnilla hyvin voimakkasti ja sen markkinoinnin houkutuksen vastustaminen on vaikeaa, itsellenikin usein.

Viiden euron t-paidan osto on ok, jos ei ole paitaa päälle ja rahaa on vain se viisi euroa. Yleensähän kuitenkin tuon halvan ostopäätöksen tekemisen syy ei ole se viimeisen vitosen käyttäminen. Ja tietenkin tilanteen mukaan pitää voida toimia, jos vaikka lapsille ei ole sopivia vaatteita ja rahaa on sillä hetkellä tosi vähän, niin sitten on pienempi paha ostaa se halpa vaihtoehto kuin velkaantua ostamalla aina kalliimpi, jos siihen ei ole varaa.

Meni aikamoiseksi tajunnanvirraksi, mutta itse olen muuttanut kulutustani niin, että ostan mitä tarvitsen sekä myös mitä ihan haluankin, mutta haluan vähemmän, laadukkaampaa ja mieluusti kotimaista, jos se on vaihtoehtona. Usein joudun odottamaan, välillä pitkäänkin, mutta ilman vaatteita en ole joutunut olemaan tai istumaan lattialla tuolin puutteessa."


Paula Turusta


"Minulla oli ystävän kanssa keskustelu tuosta maatuskaferrestä. Hänen kantansa oli ensin aika kielteinen. Kuviot isoja ja hallitsevia, väri räikeä ja tuo hinta, huh miten korkea. Yritin avata hänen silmiään ja viittasin hänen kaapissa roikkuvaan Marimekon pinkkiin unikkokuosiseen mekkoonsa. Mielestäni siinäkin on aika värikkäät isot kuviot ja hinta sillä on ollut paljon korkeampi. Lisäksi epäilin sitäkin, onko tusinamekko edes tehty suomessa. Tämän ystäväni sain voitettua puolelleni, loppujen lopuksi.

Minusta tuollaisella ferrellä on paljon isompi arvo, kuin mitä hintalappu osoittaa. Siinä on palanen historiaamme, siinä on yhden ihmisen elanto, leipä, sähkölaskut ja verot. Siinä on ommeltuna käsityöläisen henki, ajatukset ja pala arkea. Verrattuna tusinamekkoon, joka on brändätty ja isolla rahalla maailmalle mainostettu ja siellä osin tehtykin, on tämä ferre paljon arvokkaampi. 


Tottahan on, ettei kaikki tuotteet ole kaikkien ulottuvilla. Toisilla on varaa hienoihin taloihin ja kaliisiin autoihin, ja me toiset ajamme vanhalla opelilla ja remontoimme vanhaa taloa. Pointtina tässä tarinoinnissani on se, että halusin kertoa saaneeni yhden ihmisen ymmärtämään tuotteiden arvon ja hinnan eron.


Kyllä minäkin haluaisin tuollaisen ihanan ja kauniin ferren, mutta joudun kyllä hetken siihen säästämään :) Mutta uskon, että kun sen saan, on se minulla vuosia, jolloin sen käyttöhinta on laskenut hurjasti, mutta arvo on noussut paljon korkeammalle."



Eija Salo


Kiitän sydämestäni Paulaa ja Eijaa näistä sanoista. On ihan surkeaa, että me joudumme puolustelemaan työmme hintaa. Aina uudestaan ja uudestaan. Tällaiset lukijoiden ja asiakkaiden kannanotot ovatkin meille sellaisia voimavaroja, joita ei rahalla voi saada.


45 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

<3

Mimmi kirjoitti...

Jokainen kadehtija ja valittaja voi itse kokeilla elää halpatuotantotuotteilla hymy huulilla päivästä toiseen. Ja kun hänelle valitetaan tuotteen hinnasta, niin alentaa heti hymyillen ja omaa vyötä kiristäen.... Juu en kadehdi yrittäjiä en!!
Tsemppiä :)

Mimmi kirjoitti...

Ja tän ptkän suosittelen katsomaan!

http://www.stara.fi/2014/04/11/video-vaantaa-rautalangasta-wahlroosin-tapauksen/

Anonyymi kirjoitti...

Olen ihmetellyt miksi juuri käsityön hinnasta on yritettävä tinkiä. Itselle mieleen syöpyneitä kuulemiani lauseita ovat esim. "eihän ne kankaat siellä tukussa maksa mitään", "t-paitojahan saa 2 €:lla muualta!", "kuinka paljon ilmaisia paitoja saat aina tilauksen mukana?", "saisinko yhden tällaisen halvemmalla malliksi, niin teen itse näitä?". jne.. (Ihmetelläänkö esim. terassilla tai kaupassa oluen tms. hintaa ja yritetään tinkiä siitä? Tämä oli siis vain esimerkki, mutta tulee vaan aina mieleen...)
Tyrmistykseltä ei ole pystynyt alkaa vääntää itsestään selviä asioita vastaukseksi noihin kysymyksiin.
Onhan sitten onneksi myös niitä ihmisiä, jotka alkaa miettiä että mites tuo voi olla tuon hintainen, kun sen tekemiseenhän on mennyt ihan hirveän paljon aikaakin? :)
Raija

ziu kirjoitti...

Hienoa ja todella tärkeää tekstiä teiltä kaikilta! :) Noora

Susanna kirjoitti...

Tosi moni yrittäjä lankeaa siihen, että kun asiakas haluaa halvemmalla, niin saa halvemmalla. Monilla on vaikeuksia arvostaa sitä omaa työtään, ja miten silloin voisi muutkaan arvostaa. Meidän ihana nuohoojammekin alkoi pyöristää hintaa alaspäin ihan omasta aloitteestaan, kun kirjoitti minulle laskua. Minä kivahdin, että älä nyt hölmö olo, kyllä minä maksan sen, mitä työ maksaa. Ja maksoin.

Markkinoinnin ammattilaiset hokevat mantraa "persaukisille ei pidä yrittää myydä". Minusta se on tosi rumasti sanottu, mutta asia on oikein. Kaikilla ei ole varaa tai halua ostaa kallista käsintehtyä mekkoa. Me emme toki sitä väkisin kenellekään tuputa. "Persaukiset" eivät tietenkään ole kohderyhmäämme. (Mehän olemme niitä!) Me toivommekin saavamme pään kääntymään niiltä, jotka ostavat kalliita merkkivaatteita, jotka valmistetaan kurjissa oloissa maapallon toiselta puolelta. Kyllä täällä on pilvin pimein ihmisiä, jotka halutessaan pystyvät ostamaan oikean hintaisia vaatteita. He ovat se joukko, jonka kannattaisi miettiä ostaako seuraavan mekon Stockalta vai käsityöläiseltä. Sillä niin kauan kuin ne vähemmän persaukiset ostavat kotimaisiltä yrityksilyä, pieniltä tai suurilta, tämä maa pystyy toivottavasti pitämään huolen myös niistä "persaukisistaan". :)

Saila kirjoitti...

On hurjaa, miten halpatuotetut vaatteet ja tavarat hämärtävät käsitystä, todellakin.
Tuo oli erinomainen pointti tuo Marimekon isokuosinen, tod. näk. jossain Aasian maassa tehty merkkivaate, joka maksaa enemmän kuin teidän oikeasti uniikki ja Suomessa ajatuksella ja laasulla käsintehty vaatteenne.

Heli kirjoitti...

Tähän pitäisi kyllä pystyä painamaan tykkäyspeukkua noin tuhatkaksisataakolmekymmentäneljä kertaa!

t: persaukinen, joka ostaa vaatteita harvoin, jotta voisi silloin ostaa laadukkaampaa, mielellään jopa käsityötä.

Sra kirjoitti...

Onpa tosi ikävää kun kävin lukemassa nuo pari hintakommenttia tuolta toisesta postauksesta. En kyllä kadehdi käsityöläisen ja yrittäjän asemaa, ei musta siihen olisi. Samanlaisia juttuja mietittiin vähän aika sitten myös toisessa blogissa http://sweetsweetthings.blogspot.fi/2014/03/kasityolaisyys-aliarvostettua.html

Kiva että tilauksia on tullut kuitenkin. Jos yhtään seuraa muita kuin halparättikauppojen tarjontaa, tajuaa että tuo ei ole kohtuuton ollenkaan. Varsinkin kun vertaa esimerkiksi juurikin tuohon Marimekkoon(joka tosin valmistaa esim. tämän kevään vaatteita Turkissa(on sentään Bangladeshia parempi)). Ja tämän sanoo opiskelija, jolla jää vuokran jälkeen 90 euroa käteen kuussa.

Kivaa pääsiäisen odotusta kaikille kiilaferren tekijöille, toivon teille suklaamunien sijasta paljon tilauksia. :)

Soja kirjoitti...

Kiitos, Sra :) Iloista ja munarikasta pääsiäistä siulle!

Anonyymi kirjoitti...

Minusta(kaan) tämä vaate ei ole erityisen kallis. Ihmiset vaan ovat tottuneet liian halpoihin vaatteisiin, kuten kommenteissa tuotiin esille. Menin lukemaan Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappi -kirjan ja sen jälkeen käsitykseni vaateteollisuudesta ei ole ollut enää entisensä - vaikka ihan tynnyrissä en ollut elänyt ennen kirjan lukemistakaan. Teollisesti valmistetut vaatteet ja muut tuotteet eivät maksa kuluttajille sitä, mitä niiden oikeasti kuuluisi maksaa, ja kustannus lankeaa niille bangladeshilaisille ym. lähes-orjatyöläisille, jotka tekevät ympäripyöreää työpäivää saamatta silti edes säällistä elantoa. Ja luonnolle, kun tehtaat voivat päästää jätevetensä ja muut saasteensa suoraan läheiseen jokeen ja savuna ilmaan. Minua ahdistaa nykyisin joka kerta, kun kuulen, näen ja luen ihmisten menevän shoppailemaan halpoja vaatteita. Etovaa, suorastaan!

Itse aion kiinnittää entistä enemmän huomiota vaatteen ja tuotteen laatuun ja valmistustapaan ja -olosuhteisiin, en hintaan. Tällä hetkellä olen pitkällä vaateostostauolla mutta ylläpidän itselläni listaa, johon laitan muistiin merkkejä ja valmistajia, joiden tuotteiden pariin haluan palata myöhemmin. Mieluiten aidosti kotimaista ja ekologista, mutta jos kotimaista ei ole saatavilla, niin sitten muita ei-riistomeiningillä valmistettuja tuotteita. Ostan vähemmän mutta parempaa ja todelliseen, harkittuun tarpeeseen. Ostan sellaista, mitä kannattaa ja mitä haluan myös huoltaa ja korjata. Ostan tuotteita, joiden hinta on kohdallaan, kaikkien mielestä.

Johanna

JohannaH kirjoitti...

Äh, jäi harmittamaan, kun laitoin noin yleisluontoisen nimimerkin tällä kertaa. Oon siis kommentoinut aiemmin huisin uniikkina JohannaH:na. Ettei sekaannu, jos useampi Johanna kommentoi! :)

Minna kirjoitti...

Älä pyytele anteeksi hintoja, äläkä ota itseesi, jos joku niitä arvostelee. 159.- on paljon rahaa myös työssäkäyvälle duunarille (ei vain kotiäideille), mutta niinkuin sanoit itsekin, kohderyhmä näille kiilaferreille on se, joka sen haluaa/pystyy maksamaan. Pers'aukisille on kenen tahansa vaikea myydä yhtään mitään, sen ymmärtää myös muut kuin markkinoinnin ammattilaiset. Kuten itsekin sanoit, todella rumasti sanottu ja täysin minun (ja luultavasti myös sinun) maailmankatsomuksen kanssa ristiriidassa oleva fakta. Ei ole kovinkaan mukavaa kohautella olkapäitä ja sanoa voi voi, kun joku ei voi ostaa mieleistään tuotetta. Varsinkin, kun itse kokee olevansa jollain lailla "pienen ihmisen" puolella ja sitä samaa jengiä, joka ei voi ostaa 159.- maksavaa vaatetta kuin huolellisesti harkitsemalla ja/tai säästämällä.

Ymmärrän hyvin harmituksesi kommenteista, joissa arvostellaan ferren hintaa, mutta jokaiselle tuotteitaan markkinoivalle käsityöläiselle/yritykselle/firmalle se on vain fakta, jonka kanssa on elettävä. Minusta sinä olet hoitanut hienosti yrittäjyyden eettisen ja "empaattisen" puolen tarjoamalla erilaisia ja eri hintaisia tuotteita, monelle kukkarolle sopivia vaihtoehtoja. Maatuskakuvioista kangasta saa paloina, metreinä, tiskirätteinä ja nyt ihan kokonaisena vaatteena yhdessä toisen yrittäjän kanssa. Saat olla ylpeä itsestäsi ja tekemisestäsi.

Arvot ja yrittäminen on hankala pala monelle käsityöläiselle. Missä tilanteessa ja miten paljon olen valmis tinkimään arvoistani jos toisella vaakakupilla on toimeentulo ja perheen jokapäiväinen leipä? Elänkö mielummin köyhyydessä sielu puhtaana vai mukavasti sielu hieman tahriintuneena? No, ihan noin mustavalkoista ei tietystikään elämä ole, mutta ymmärrät varmaan ajatukseni.

Tsemppiä teille ferren tekijöille ja erityisesti sinulle Susanna. T. nimimerkki entinen käsityöyrittäjä ja realistinen idealisti ;D

Elina kirjoitti...

Tuo Marimekkovertaus on tosi osuva! Kurkatkaa esim. tämän marimekon hintaa: https://www.marimekko.fi/verkkokauppa/tuote/mehumaija-mekko-040870-439
Marimekolla ei taida nykyään mennä kovin hyvin edes. Kyse lienee siitä, että olemme kovin tottuneita brändäämiseen. Maastamme löytyy ihmisiä, jotka ovat valmiita maksamaan huikeita summia Louis Vuittonin tusinalaukusta. Sitten jonkun käsityöläisparan kojulla valitetaan, että käsityönä tehty nahkalaukku on liian kallis. Miten nuo Vuittonin ihailijat saataisiin tuomaan rahansa teille käsityöläisille.. Varmaan jonkun amerikkalaisjulkkiksen avulla. Jos Julia Roberts kekkuloisi jollain kokkareilla teidän ferre päällään, voisi sen hintaan varmaan pian lisätä nollan perään ja se menisi kuin kuumille kiville ;-)

Anonyymi kirjoitti...

Seurailen blogiasi satunnaisesti ja ilmeisesti olen sattunut piipahtamaan sinne aina "huonoon aikaan" eli juuri silloin kun siellä on meneillään jokin "kriisi". En nyt ota kantaa tuohon hintakeskusteluun, vaan yleiseen keskusteluilmapiiriin. Tuntuu siltä, että jos joku onneton kertoo yleisestä mielipiteestä eriävän näkemyksen/oman mielipiteensä, niin häntä ollaan kohta yhteisvoimin lynkkaamassa ja kauhistelemassa, kuinka joku voi olla noin ilkeä ym. Vain, koska jollakin on eriävä mielipide. Ikävää on se, että olen huomannut tämän kerran aikaisemminkin blogissasi (en nyt muista mikä oli aiheena). En usko, että jokainen eriävän mielipiteensä/ oman ajatuksensa ilmaiseva on paha kiusaaja-anonyymi. Olisikohan selvempää, että blogiisi saisi kommentoida ainastaan kirjautuvat ja sinun hyväksymäsi kommentoijat, jos kerran haluat vain kanssasi samanmielisten kommentteja?

Mandariinimania kirjoitti...

Mekko on kivan näköinen, toivottavasti kauppa käy! Palatakseni tuohon hintakeskusteluun: kaikki suomalainen työ on arvokasta verrattuna monen muun maan hintoihin, oli sitten kyse auton korjaamisesta, kampaamosta tai käsityöläisestä. Toisaalta suomalaisen käsityöyrittäjän tuotteet ovat pienen sarjan tuotteita, joita ei kävele kadulla vastaan, ne ovat suomessa suunniteltuja ja tehtyjä, mikä on myös arvo sinänsä.

viimatar kirjoitti...

Kiva vaate, harmi kyllä en pysty hankkimaan sitä kun vie niin ison osan kuukausituloista. Koetan kuitenkin ostaa pienyrittäjiltä käsityötä, eettisiä vaatteita, vaikka sitten pipon ja kestovaipan kerrallaan. Leipää se on pienikin palanen.

Anonyymi kirjoitti...

Koen kovin loukkaava vastauksesi kommentiini, jonka lähetin ihan ystävällisenä viestina. En moittinut tuotteen hintaa, vaan kehuin miten kaunis tuote on ja miten mielelläni sellaisen ostaisin.

"Niinpä. Ei ole kaikkien ulottuvilla valitettavasti".

Mielestäni tämä ei ole ihan asiakaslähtöistä. Mutta koska kuitenkin haluan niillä rahoilla joita minulla on käytössä, ostaa kotimaista käsityötä, ostan sitä sitten jatkossa muualta. Mielestäni asiakasta ei saisi ihan noin aliarvioda, koska se kuitenkin vaikuttaa myös siihen omaan myyntiin. Olen tilannut tiskirättejäsi yms itselleni ja lahjaksi, mutta enää en sitä aio tehdä.

-Saari

Anonyymi kirjoitti...

Ja edellisen lähettäjä on siis Sari.

Susanna kirjoitti...

Ikävää, että loukkaannuit tuosta. En tosiaan tarkoittanut sitä vastaustani millään lailla tylyksi, vaan pahoittelevaksi. Tämä mekko kun vaan ei ole kaikkien ulottuvilla., mikä minusta on valitettavaa. Tottakai minusta olisi ihanaa voida valmistaa tuotteita, jotka sopivat kaikkien kukkarolle. Se ei vaan ole mahdollista. Valitettavasti. :(

Soja kirjoitti...

Hmm... Blogisti kirjoittaa niistä asioista, jotka hänellä on mielessä päällimmäisenä. Tuo yksi "eriävä" kommentti, jota voi ihan osoittelematta sanoa myös loukkaavaksi, oli nyt mielessä päällimmäisenä. Tässä kirjoituksessa ei keskitytty siihen, vaan noihin positiivisiin kommentteihin, jotka saimme.

Anonyymi kirjoitti...

Oih, julkista kiitosta,ihan tohkeennuin! Tuntuupa muuten TOSI hyvältä tulla ymmärretyksi kuten halusin, se kun ei aina kirjoitetussa tekstissä ole itsestäänselvää.

Ja hyvältä tuntuu myös se, että oma teksti ja ajatustapa tuo iloa ja tukea teille yrittäjille. Yrittäjänä ei ole helppoa tai yksinkertaista elantoaan tienata, sen olen sivusta seuranneena aikoinaan nähnyt.

Ootte te ihan mahtinaisia, semmoisia, jotka nostaa tämän Suomen vielä jossain vaiheessa talouslamasta, ehkä hitaasti mutta sitäkin sinnikkäämmin.

Ja meitä, jotka haluamme jakaa saman tavan suhtautua kuluttamiseen - tai vaikka osaankin siitä, sekin on ihan riittävän hyvä - on koko ajan enemmän ja lisää tulee.

Paula Turusta

Susanna kirjoitti...

Aloitin katsomaan, mutta tipahdin kärryiltä, kun päässä oli kaikkea muuta. Pitää yrittää rauhallisemmalla ajalla uudestaan. :D

Susanna kirjoitti...

Ilmeiseti yritetään ja ilmeisesti kauhistellaan. Taitavat kaikki autonkorjaajat, sähkömiehet, putkimiehet jne. törmätä samaan ongelmaan: kaikki on liian kallista.

Susanna kirjoitti...

Niinpä. Mutta Marimekon mekon "kuuluukin" maksaa paljon, koska se on Marimekkoa. Brändäystä vain.

Susanna kirjoitti...

Kiitos linkistä, Sra! Olikin minulle ihan uusi tuttavuus, pitää tutustua tarkemmin. On mukavaa, että näistä hinnoista on ruvettu puhumaan ääneen. Tosi moni käsityöläinen on rohkaistunut tässä asiassa.

Susanna kirjoitti...

En muuten vieläkään ole saanut aikaiseksi etsiä sitä kirjaa käsiini, vaikka sitä suositeltiin minulle jo monta aikaa sitten! Mahdoitko olla juuri sinä, en musita. (Minulla on maailman huonoin nimimuisti. Erotan teidät noiden avatar-kuvienne perusteella ja anonyymien erottaminen toisistaan on lähes mahdotonta. :) )

Susanna kirjoitti...

Juu, se on aikamoinen ristiriita. Vasemmistolainen sieluni ja kokoomuslainen yrittäminen ovat aika vaikeasti sovitettavissa yhteen. :D

Susanna kirjoitti...

Ah, ne Luis Vuittonit. En jaksa käsittää. Onneksi minun ei tarvitsekaan.

Olen monesti miettinyt sitä, millä saisimme jonkun julkkiksen vaikka Käsityökorttelikiertueen "suojelijaksi". Se olisi takuulla hyvä markkinointikeino, mutta tottakai täysin mahdotonta meille. Olkoon se tavoitehaavelistalla. Sitten joskus... :)

Susanna kirjoitti...

Kiitos!

Ero varmaan on siinä, että jos auto hajoaa, se pitää viedä korjaamoon, joka aina on suomalainen ja jossa aina on tietty hintataso riippumatta siitä, mihin korjaamoon sattuu sen autonsa viemään. Käsityön kohdalla vertailukohtana ovat ne halpatuotetut vaatteet ja käyttöesineet, joita jokainen marketti on pullollaan. Silloinhan se hintaero nousee heti tosi räikeästi esiin.

Susanna kirjoitti...

Noin minäkin ajattelen. Kuolaan usein ihania vaatteita messuilla, mutta tulen kotiin jonkun huovutetun pampulan kanssa. Tuntuu mukavalta voida ostaa joltain edes jotain, ja jättää ne kalliit ihanuudet sellaisen ostattavaksi, jonka kukkarolle ne sopivat. Kyllä minäkin mielessäni suren jonkun ihanan pellavamekon äärellä, että voi kunpa raaskisin panna tähän 200 euroa.

Taina K kirjoitti...

Nousi mieleeni juttu suomalaisesta puusepästä, joka tekee upeita kalusteita puusta, kuinka hän sanoi, ettei hänellä ole varaa omiin käsitöihinsä. Ihmiset eivät todellakaan ole yleisesti ottaen valmiita maksamaan käsityöstä sen vaatimaa hintaa. Kalliit merkit saavat maksaa, mutta mikään muu ei saisi. Myös kalliita merkkejä tuotetaan niillä samoilla ihmisraukoilla, jotka käytännössä ovat orjan asemassa...Toissa viikolla Saksassa käydessä tuli jälleen vaatekaupassa vahvasti aasialaiset ompelijat mieleen. Sitä vaatteiden määrää ja hintoja, joita ei Suomessa näe. Saksa on niin iso maa ja porukkaa niin paljon, että kyllä oli halpaa. Olis Karpolle töitä silläkin suunnalla!;)
Tsemppiä vain kovasti käsityöyrittämiseen! Sitä yrittämistähän voi ihan jokainen meistä kokeilla, jos kademieli iskee...;)

Susanna kirjoitti...

No hei, me Sojan kanssa tohkeennuimme sinun ja Eijan kommenteista, joten sitä saa mitä tilaa, eikö. :)

Niin. Bloggaamisessakin on todella turhauttavaa se, että ei saa oikeaa äänensävyä tuotua esiin siihen tekstiin. Aina joku lukee jotenkin ihan toisin, kuin miten itse tekstinsä kirjoittaa. Pitäisi olla tekstintuottamisen ammattilainen.

Susanna kirjoitti...

Kiitos! Puseppä ei taida olla poikkeus. Käsityöläsiet aika usein ovat itse sitä porukkaa, jotka hädintuskin pysyvät hengissä työllään. Mutta silti, hassua kyllä, missä tahansa myyntitapahtumassa me aina ostelemme toistemme tuotteita. Ajatusmaailmani ja konkreettiset kulutustottumukseni ovat muuttuneet hirmusiesti käsityöyrittäjyyden myötä. Nykyisin minun on aika tosi vaikeaa ostaa yhtään mitään minimanista, vaikk senkaltaisista kaupoista minä ennen aina ihan kaiken ostin.

Susanna kirjoitti...

Mitäpä tähän nyt sanoisi taas ettei taas loukkaisi... kannattaa lukea useammin tai olla lukematta kokonaan, ehkä... :)

Susanna kirjoitti...

Kiitos, Noora!

Anonyymi kirjoitti...

Jos jotain kalliimpaa oikein kovasti haluaa - olipa se mitä hyvänsä, eikä sitä ole varaa ostaa heti, niin säästäminen ei ole huono idea :).
- Päivi -

Annukka kirjoitti...

Hassua miten esimerkiksi partureiden ja kampaajien hinnoittelua ei kyseenalaisteta niin vahvasti kuten käsityöläisten, vaikka kyseessä on myös käsityöläisammatti. Joissain myyntitapahtumissa tulee vastaan niitä jotka avoimesti kauhistelevat hintaa. Kun selittää kaikki käsintehdyt työvaiheet suuri osa hahmottaa miksi hinta on mikä on, mutta osa ei siltikään.

Toivottavasti kuluttajien kasvanut kiinnostus luomu- ja lähiruokaan saisi seuraavaksi pohtimaan myös omia ostopäätöksiä, silloin kun valitaan vaatteita ja muita kulutustuotteita. Omalla kukkarolla pystyy pienillä summillakin vaikuttamaan vaikka siihen mitä palveluita (kahviloita, putiikkeja, suutareita yms.) on omalla kotipaikkakunnalla tarjolla.

Soja kirjoitti...

Kallein yksittäinen vaatekappale, jonka olen myynyt yksityishenkilölle, oli kansallispuvun paita, joka maksoi 2780 €. Melkein kolme tonnia!!! Tämä rouva vielä pohti, että korjauttaako ensin vuotavan katon vai ostaako sen paidan. Ilmoitin, että en myy paita hänelle ennenkuin katto on korjattu. En todellakaan mitenkään pystyisi maksamaan tuollaista summaa paidasta. Minulle jäi tuosta palkkaa n. 7 €/tunti, eli niitä pieniä juttuja. tiskirättejä, pompuloita, magneetteja ja vihkosia miekin ostelen. Se on tarpeeksi, kun tekee parhaansa :)

Koti1898 kirjoitti...

Tähän jatkoksi Hesarin uutinen: http://www.hs.fi/talous/MOT+Ompelija+saa+Reiman+vauvanpaidasta+kaksi+sentti%C3%A4/a1397439082392

Susanna kirjoitti...

Reiman operatiivinen johtaja Juha Alitalo: "Bangladesh on ollut meille sellainen kokeilu".

Hienoo... MOT katseluun tänä iltana.

Susanna kirjoitti...

Ei olekaan. Mutta ah niin vaikeaa. :)

Susanna kirjoitti...

Minä uskon, että tietoisuus lisääntyy koko ajan ja sitä mukaa myös toimiminen. Jatkuvasti puhutaan enemmän näistä asioista, ja yhä useampi joutuu tilanteeseen, jossa on pakko vähän avata silmiä.

Anonyymi kirjoitti...

Kannattaisi tosiaan (kuten joku edellä totesi..) ottaa käyttöön kommenttien hyväksyminen - sillä ehkä voisi välttyä kriisistä kriisiin -fiiliksistä

Susanna kirjoitti...

Missähän te sitä kriisiä näette? Luette kuin piru raamattua, jos tästä jotain kriisiä löydätte.