lauantai 26. huhtikuuta 2014

Kanakurssin antia


Olin puolitoista päivää kestävällä kurssilla, jossa opiskeltiin harrastekanalan perustamista ja sen pitämistä. Kun ensimmäisen koulupäivän jälkeen tulin illalla kotiin, sanoin heti ensimmäiseksi Sulolle: "Meille ei koskaan tule kanalaa." Sulo vaikutti aika tyytyväiseltä.

Minä sen sijaan olin pettynyt. Olin arvellut, ettei haaveeni kanamummoksi ryhtymisestä olisi mitenkään epärealistinen, mutta nyt minusta näytti siltä, että haave olikin ihan hölmö ja mahdoton, täysin saavuttamaton. Kanalan pitäminen onkin liian vaativaa, liian työlästä, liian sitovaa, liian vaikeaa, liian pelottavaa. Mikä vaan voi mennä pieleen, tauteja tulee, luonnonlinnut levittävät salmonellaa, oikean ruokinnan oppiminen on mahdotonta, kanalan siivoamisessa on tolkuton työ, kanalan rakentaminen ja ylläpitäminen hirvittävän kallista ja kanan rehu ja pehku vasta kallista onkin.

Järkevintä olisi vaan jatkaa luomumunien hakemista kaupasta niinkuin tähänkin asti.


Mutta tämän päivän jälkeen mieli taas muuttui ja olenkin lähtöpisteessä: ehkäpä kuitenkin jonain päivänä! Ei ihan heti, mutta joskus tulevaisuudessa kyllä.

Kurssi oli erinomainen. Siellä käytiin läpi ihan kaikki kanan kahdesta umpisuolesta munien oikeaoppiseen keittämiseen asti. Käytiin läpi kanojen pitoa niin harrastamisen näkökulmasta kuin tuotantokanalankin kannalta, mikä oli erittäin mielenkiintoista. Saimme katsoa videolta, miten lattiakanala, luomukanala ja ulkokanala eroavat toisistaan, ja miten kana tapetetaan ja "perataan".


Paikalla oli myös seitsemän kaunista kananeitoa, joita me saimme pitää sylissämme ja käsitellä. Niille rakennettiin kanala pakettiauton perään, ja siellä ne tyytyväisinä viettivät yönsä. Aamulla löytyi kuusi munaa. Ainakin sillä hetkellä onnellisen kanan munaa, niin minä ajattelen, sillä nuo seitsemän tyttöä olivat elämänsä ekaa kertaa ulkona. Omituisia kanoja ne olivat, tulivat suoraan 4500 kanan lattiakanalasta, ja olivat niin kesyjä, kuin olisivat aina olleet sylilemmikkejä. Se on kuulemma tämän ruskean rodun ominaisuus.


Olin ajatellut, että ulkorakennuksessamme oleva vanha talli olisi täydellinen kanoille. Siellä on betonilattia, hirsiseinät ja lantaluukku, jonka voisi avata kanojen omaksi oveksi niiden omaan pihatarhaan. Mutta nyt sainkin kuulla, että sellainen vanha rakennus onkin kanoille huonoin mahdollinen. Betonilattia on hyvä, mutta puurakenteita ei pysty pitämään tarpeeksi puhtaina. Mikä pahinta, vanhaan rakennukseen pääsee rottia. Rotat kuulemma tulevat takuulla sinne, missä on kananrehua. Jos minä jotain kammoksun enemmän kuin sammakoita, niin nimenomaan rottia.

Mutta kesäkeittiöstämmepä tulisikin ihan mahtava kanala. Se vaan pitäisi vuorata kauttaaltaan routaeristeellä ja vesivanerilla. Ulkopuolelle alaosiin pitäisi laittaa pellit rottien torjumiseksi. Se olisi sopivan kokoinen neljälle kanalle ja koska se on ihmiselle mitoitettu, sen siivoaminen kävisi helposti. Sisälle pitäisi tuoda munintapesä, orret, ruokinta-astiat ja lämpöpatteri. Talvella riittävä lämpötila olisi 10-15 astetta.


Voitte arvata, että minä olen jo melkein tekemässä rakennuspiirustuksia aiheesta! Mökin takaseinään tekisin luukun, josta kanat pääsisivät pihalle. Niille saisi ihan hulppean aitauksen kesäkeittiön taakse, talomme päätyyn. Siihen pitäisi laittaa vahva verkko, jotta pihalla pyörivät ketut ja kissat pysyisivät poissa. Myös tarhan päälle pitää kuulemma laittaa verkko, jotta petolinnut eivät pääse saalistamaan tai kanat lentämään karkuteille.

No, miksi ei siis kanalaa meille nyt saman tien? Siksi, että eläinsuojelulain mukaan kanoja pitäisi käydä katsomassa vähintään kerran päivässä. Kurssin vetäneen kanafarmarin mukaan mieluiten kolme kertaa päivässä. Ja minä ihan tosissani olin kuvitellut, että kanat voi huoletta jättää keskenään kolmeksikin päiväksi, jos niille jättää kylliksi ruokaa ja vettä. Mutta ei voi, ja niin sitovaan kanaelämään minä en ole valmis. Me tykkäämme matkustaa joskus harvakseltaan, mutta meillä ei ole ketään, joka kävisi lomittamassa.

Toisekseen, vaikka kanalan rakentamisen aiheuttamista kuluista vielä selvittäisiinkin, niin en uskalla edes ajatella, mitä tuollaisen kopin sähkölämmittäminen talvipakkasilla tulisi maksamaan.


Vaihtoehtona olisi tietysti kesäkanojen ottaminen. Mutta siinä minulle tulee seinä pystyyn ihan heti, kun niistä kanoista olisi luovuttava. Olen pohjimmiltani sitä mieltä, että jos ihminen syö lihaa, hänen pitäisi myös kyetä tappamaan eläin ravinnokseen. Olen myös sitä mieltä, että jos syö lihaa, niin parasta on syödä itse kasvattamiaan eläimiä, koska niiden elämänlaadusta voi mennä takuuseen. Omavaraisuus varsinkin lihan, munien ja maitotuotteiden suhteen olisi erittäin upea asia (vaikkakin silkkaa utopiaa).

Mutta kun katselin kanantappamisfilmiä tänään, ymmärsin, etten pystyisi siihen. Uskoisin ehkä pakon edessä pystyväni lopettamaan kärsivän, sairaan kanan, mutta en tervettä. Enkä pystyisi riipimään siltä nahkaa pois, kaivamaan esiin sisälmyksiä ja hinkkaamaan puukolla raajoja poikki.

Jos eilen tulin kotiin siinä varmuudessa, etten ikinä voi ottaa kanoja, tänään tulin kotiin vakuuttuneena siitä, että minun on pakko ryhtyä taas kasvissyöjäksi. Lihansyönnin moraalinen ongelma on huomattava. Nyt ainakin yritän etsiä jotain pientiloja, joilta saisi ostaa hyvin elänyttä lihaa. Se on varmasti kallista, mutta ei tämä jatkuva huonon omantunnon kanssa eläminenkään varsinaisen kohottavaa ole.



Muttamutta, jos joku kykenee teurastamaan kanansa kesän päätteeksi tai saa palauttaa ne sinne, mistä ne hakikin, niin kesäkanalaksi sopii siis mainiosti leikkimökki tai vastaava lautarakenteinen pikkurakennus. Tai vielä paremmin vanha pakettiauto! Se on helppo ruiskia puhtaaksi painepesurilla ja sinne eivät rotat pääse sisälle.


PS: Koska minä aion toistaiseksi pysyä tiskirättitehtailijana, enkä rupeakaan kanafarmariksi, on verkkokaupassa Mummon kanaset -tiskirätit pienessä alennuksessa tämän illan ajan.

48 kommenttia:

  1. Minä taasen haaveilen mehiläispesästä, vaan on siinäkin kaikenlaista juttua otettava huomioon. Onneksi haaveita piisaa, niissä on elämän suola<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mehiläisissäkin on varmaan hirmuisesti hommaa, vaikka näin totaaliummikkona voisi helposti ajatella, että ei. Jatkakaamme haaveilua! :)

      Poista
  2. Kuulostaa todella hyvältä ja monipuoliselta kurssilta. Hyvä kun kävit sen, sillä näytät saaneen siitä hirmuisesti irti monilla tasoilla.
    Minulle yllättävän monet heittävät, että ota lampaita, kun ne on niin helppoja. Siis täh, minähän olen välillä viikonkin pois, joskus ylikin. Kuten kanojen kanssa, niitäkin pitäisi käydä katsomassa kolmisen kertaa päivässä, tai ei minulla ainakaan olisi puhdas omatunto, ellen kävisi. Ja sitäkin ihmetellään, ettei kissaa voi jättää viikoksi yksin. Outoja ihmisiä, ei todellakaan voi! Ketun voi, tai karhun, tai siilin ;-)
    Minnan kommentista yllä tuli mieleen, että kävin joskus mehiläisenhoitajakurssin. Sepä mielenkiintoista puuhaa olisikin! Ja ne ehkä kestäisivät muutaman päivän poissaolon...
    Miten ultrasöpö kanala tulisikaan kesäkeittiönne kukallisten verhojen ja kahvikuppien keskelle :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tosi tyytyväinen, että menin kurssille. Ei minusta se satanen ollenkaan hukkaan mennyt, vaikka aika moni päivitteli etukäteen, että tajuatko, kuinka monta kanaa tai kuinka montaa munaa sillä satasella voi ostaa! :D

      Niinkuin sanoit, kurssi pani tosi paljon liikkeelle ajatuksia, ja eri kanteilta. Se ei tosiaan ollut mikään leppoisa höpölöpökurssi, vaan koko ajan täyttä asiaa. Ei tarvinnut nukahdella pulpettiin.

      Meillä oli lampaita, kun olin lapsi. Sillä lapsen silmin katsotulla kokemuksella ajattelisin, että lampaat ovat helppoja, mutta minun hommahan se niiden hoitaminen ei ollutkaan. Rasitti vaan, kun karkasivat aitauksestaan ja niitä piti kaurakipon kanssa houkutella kotiin jostain kylänraitilta. :)

      Poista
  3. Meillä oli kesäkanoja viime vuonna ja veimme ne talvihoitoon sovitusti. Tänä vuonna tulee uudet kanat ja pitäisikin viikonlopun aikana kunnostaa vanha aitaus ja laittaa uudet pesät... Lapsetkin jo puhuu kanoista, onhan tässä jo monta kuukautta kun vietiin ne talvihoitoon. Talvella on käyty kanoja kyllä katsomassa monta kertaa ja kovasti odotetaan toukokuun puoliväliä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä ihan kätevä tapa aloittaa kanaura, että voisi kokeilla yhden kesän kanoilla, jotka saisi viedä takaisin syksyn tullen. Mukavaa kanakesää teille! :)

      Poista
  4. Hei,
    kaikesta muusta siinä kanalanpidossa selviää, mutta tosissaan niitä pitää hoitaa joka päivä. Minulla oli pieni kanala ja varmasti tulee joskus uudestaankin, nyt on toiveissa saada kesäksi kukonpoikia, joita voisi sitten laittaa pataan syksyn tullen. Sähkölasku ei ole mahdoton, kun eristykset on kunnossa, riippuu siitä pehkusta, miten paljon siihen saa rahaa menemään. Jos tyytyy tavan rehuun, se ei ole kallista, mutta jos luomua haluaa, niin sillä nousee hinta. Jos vielä haaveilet, niin hyvä paikka haaveiluun on munanetti, kanaharrastajien sivusto, jossa on neuvoa joka asiaan ja kuvia jotka vievät sydämen. Onnea matkaan onnellisen kanan emännäksi :)
    terveisin Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos toivoa herättävästä kommentista! Tuosta munanetistä pari kurssilaistakin puhui. En tiedä, tohdinko käydä tutustumassa, jos vaikka kanahaave paisuu siellä ihan holtittomaksi. Nyt se on vielä siedettävällä tasolla. :)

      Poista
  5. Näin tuon kurssin pitäjän täällä Kouvolassa, kun olin katsomassa Eveliina Lundqvistin keskustelutilaisuutta (kirjoitti sen Salainen päiväkirja eläintiloilta -kirjan). Tunnen nuo Puurit muutenkin sillein joten kuten ja olen itse asiassa tehnyt aiemmissa opinnoissani yhden kirjallisen tehtävän heidän kanalastaan. Todella kivoja ihmisiä ja heidän kanalansa munia meillä syödään. Vaikka ne ovat aika isosta kanalasta, olen vakuuttunut, että heillä on kanat hoidettu hyvin. Tätä Ari halusi tuoda esille myös siellä keskustelussa. Hän oli siellä erittäin fiksu ja asiallinen puheenvuorossaan, toisin kuin vouhkaavat maidontuottajat.

    No enivei, mulla on vuosikausia ollut myös tuollainen kanalahaave. Meidän saunasta tulis niille ihan täydellinen paikka. Mutta mies ei anna tälle haaveelle siunaustaan... Ehkä vielä joskus, ehkä... Joka tapauksessa tuollainen kurssi olis taatusti todella hyvä käydä. Pitää kyllä selvittää, pitääkö Ari niitä täälläkin. Mistä sinä sen kurssin löysit?

    Mulla on myös aivan sama tuska lihan syömisen kanssa kuin sulla... Aika ajoin tuskailen enemmän, sitten taas vähemmän... mutta koskaan en ole asian kanssa aivan sujut. Vegaaniksi alkamistakin olen miettinyt, mutta en usko että siihen kuitenkaan alan. Tässä kun on tosiaan sellainenkin pointti, että myös ne maito ja munat on asioita, minkä kanssa miun omatuntoni ei ole aivan puhdas... siis että kyllä niidenkin tuottaminen aiheuttaa kärsimystä.

    Hyvät oltavat eläimille on asia, jota todella toivoisin olevan kaikkialla. Ja aivan samaa ajattelen, että jos vain tietäisin, ettei eläimet kärsi ja voisin ostaa lihat, maidot ja munat sellaisista paikoista, niin se olis loistavaa. (Munien kohdalla siis kuitenkin luotan tuohon Puuriin.) Olen jopa ajoittain harkinnut sitä kanalahommaa siltä kantilta, että kykenisinkö tappamaan ne sitten ja syömään omat kanat... en tiiä, en todellakaan. Nyt tuntuu, että en varmasti pystyis, mutta... no, en tiiä.

    Jos tosiaan sitä kanalaa joskus laitat, niin ne suojat kettuja vastaan on sitten oltava TODELLA järeät. Meidän naapurista kettu vei kanan jos toisenkin, vaikka mun käsittääkseni heillä oli hyvät aitaukset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, Ari Puuri oli hirmuisen miellyttävä ihminen ja puhui hämmästyttävän rehellisesti, mitä minä arvostan tosi paljon. Omat silmäni avautuivat ainakin siinä, että en suhtaudu enää ollenkaan niin penseästi lattiakanaloihin, sillä ne videot, mitä katsoimme ja ne kanat, jotka eteemme tuotiin, ainakin näyttivät erittäin hyvinvoivilta eläimiltä. Oli tosi kiinnostavaa kuulla siitä elinkeinon kannattavuuden ja eläimen hyvien olojen yhteensovittamisesta. Siltikin, aion jatkossakin ostaa vain luomumunia. :)

      Minusta oli yllättävää se, että 4500 kanan kanala on tosi pieni. Suomesskain on sadan tuhannen kanan kanaloita! Käsittämätöntä. :o

      Poista
  6. Kanalan pito ei todellakaan ole vaikeaa tai raskasta. Ensinnäkin kun ottaa maatiaiskanoja, ne ovat terveitä ja pärjäävät vähän viileämmässäkin. Toiseksi, kanat eivät tarvitse manikyyrejä tai vaaleanpunaisia peittoja-kuten jotkut vouhkaajat tuntuvat ajattelevan. Kanoille riittää lajityypilliset olot, ruoka ja vesi. Kanojen hoito ei ole rakettitiedettä eikä kananrehu kallista! Ne eivät myöskään tarvitse ihmisen seuraa, riittää kun hoitaa ruoat, juomat ja aluset.
    Itselläni on vanhassa tallissa kanala ja todellakin on puurakenteet. Ei ole mitään rottia näkynyt, hiiriähän kanat tappavat itsekin. Talli on kylmä, talvella kanoilla on lämpölamppu lisänä, se ei paljoa sähköä kuluta.
    Nämä ovat olleet aina terveitä, ja hautovatkin kovasti, tipuja tulee aika-ajoin. Kesällä ovat vapaana pihalla, silloin niille ei edes kelpaa tarjottu ruoka, kun etsivät itse "parempaa" :)
    Itse en ymmärrä hysteeristä vouhotusta minkään eläintenpidon kanssa. Paremmin eläimet voivat ilman inhimillistämistä ja turhaa hössötystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista!!

      Voitko kertoa lisää tuosta lämpölampusta? Itse olen nimittäin miettinyt just sitä mitä Susannakin, että miten kallista mahtaa olla pitää lämpöä yllä jos mekin tuonne saunalle joskus se kanala laitettais.

      Entä sitten tuo irti pitäminen? Me asutaan ihan keskellä peltoja ja naapurimetsikössä majailee jonkunlainen haukkaperhe. (En tiedä mikä haukka... viekö kaikki haukat kanoja?) Mua kiinnostaa, että miten ne kanat saa kiinni, jos ne saa olla vapaana pihalla, vai köpötteleekö ne itse yöksi sinne sisätiloihinsa sitten?

      Poista
    2. Maatiaiskanoja minäkin ottaisin, jos ottaisin. Omalla vähäisellä kanakokemuksella tiedän, että nekin kyllä kesyyntyvät ja ovat seurallisia tyyppejä. Valkoiset kanat eivät jostain syystä herätä minussa mitään erityistä sympatiaa. :)

      Meillä on ollut kanoja, kun olin lapsi. Eikä meilläkään koskaan ollut rottia. Siksi tuo kurssin jatkuva rottapuhe oli jotenkin hämmentävää. Hiiriä meillä on täällä nykyisessä kodissakin, joten niihin en suhtaudu mitenkään hysteeerisesti.

      Lämpölampusta Ari Puuri sanoi, että siinä on suuri tulipalonvaara, eikä sitä pitäisi sen takia käyttää. En tiedä sitten... minusta kaikissaa sähkölaitteissa on jonkinlainen tulipalonvaara.

      Poista
    3. Ai niin, Heli, kanat tulevat itse kotiin nukkumaan illan tullen. :) Siskollani maatiaiskanat olivat ihan vapaana, vaikka vieressä kulki rautatie. Eivät ne kauas lähteneet, ja illan hämärtyessä ne palasivat kotiorsille nukkumaan.

      Poista
    4. Vaikka kyllähän niitä kettu taisi muutaman napata...

      Poista
    5. Mäkin haaveilin pitkän aikaa kotitarvekanalasta mut homma tyssäs siihen, kun työkaveri toimitti mulle kirjan luettavaksi. Siinä oli ohjeita maatiaiskanojen kasvattamiseen ja kyllä muuten oli rakettitiedettä kanankasvatus. Kirjassa pelattiin erivärisillä lampuilla, lämmön- ja valonsäätelyillä, lattiamateriaaleilla ja pehkun koostumuksella. Luovutin siinä vaiheessa.

      Eevi

      Poista
    6. Voi olla, että mistä tahansa aiheesta saa aikaan rakettitiedettä, jos sitä oikein alkaa vääntää. :)

      Poista
  7. Munanettiä luen itse kun kanakuume tasaisin väliajoin iskee. Tilat olisi, mutta kunnostamisen kautta. Olen ymmärtänyt, että pehkun avulla kanala saattaa pysyä lämpimänä ilman lämmitystä. Mutta toinen luku onnistuuko sen pehkun tekemään oikein. Tuollaiselle kurssille pitäisi ehdottomasti päästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla kurssilla joku siitä lämmittävästä pehkusta jotain mainitsi, mutta se jäi minulle ihan epäselväksi.

      Poista
  8. Olipas mielenkiintoinen kirjoitus. :) Ja samassa omantunnon tuskassa pyöriskelen usein lihansyönnin kanssa.. :( Munat me haetaan nykyään luomutilalta, josta niitä saa huomattavasti edullisemmin kuin kaupasta luomut.. Lihaa ostan välillä luomuna, mutta aina ei vaan ole saatavilla helposti/ole varaa ostaa. Riistaa söisin erittäin mielelläni, mutta koska tuttuja hirvimiehiä ei ole, senkin saaminen on vähän hankalaa. Koen, että riistan syöminen olisi aika paljon eettisempää kuin kasvatetun lihan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin riistan syöminen olisi parasta lihansyömistä, sama juttu kalan suhteen. Ja me ei edes käydä onkimassa koskaan! Ei se kalastelukaan mitään rakettitiedettä olisi, pitäisi van ryhtyä toimeen.

      Minua ei haittaa luomumunien korkea hinta. Enemmän minua haittaa häkkikanojen munien naurettavan alhainen hinta, jonka takia ihmiset ostavat niitä mielummin, eikä suurkanaloiden tarvitse muuttaa käytäntöjään... Nurinkurista.

      Poista
    2. Olen samaa mieltä noista halvoista munista... Ihan ärsyttävää, miten vähän ihmiset miettii eläinten olosuhteita ja miten paljon merkitsee vaan se, että saa halvalla!

      Mulla taas on sellainen ajatus riistasta, että en tykkää siitä metsästämisestä. Minusta on kauheeta ajatella, miten paniikissa ne eläinraukat on siellä metsässä pakoon säntäillessään... Eli tässä kohtaa kallistun sitten mieluummin kasvatettuun lihaan, kunhan se vaan saisi elää kunnollista elämää eikä olis tehotuotettua ja kauhuolosuhteissa kasvatettua.

      Niin ja minä olen ajatellut, että jos laittaisin kanalan niin hakisin sieltä Puurilta muutaman kanan jatkamaan elämäänsä meille.

      Teillä taitaa siellä olla se iso luomukanala (Kuorttinen), käytkö hakemassa munia suoraan sieltä, Susanna?

      Poista
    3. Kuorttisella käynti on to do -listalla. Myyvät munia vain torstaisin ja matkaa meiltä tulee aikalailla.

      Poista
    4. Mietin jossain vaiheessa kans sitä metsästyksen puolta.. mutta toisaalta hyvissäkin olosuhteissa elävät kasvatettu liha on silti kasvatettua.. ei siis lajityypille ominaisissa kasvuolosuhteissa elänyttä plus nekin kuljetetaan pitkiä matkoja teuraaksi autolla (kotiteurastusta ei kai saa nykyään tehdä ja teurastamoita on vain muutama suomessa). Ja suurimman osan vuottahan nuo eläimet saavat olla rauhassa, elellä niin kuin niiden luontaisesti kuuluu ja metsästysaika on rajattu. (onneksi näin). Mutta aika kaksipiippuinen juttuhan tuo on.. siis lihansyönti ylinpäänsä.. :(

      Ja totta on muuten tuokin, että tehotuotetut munat ovat todella halpoja, liian halpoja.. vääristää ihmisten ajatusta ja arvostusta ruokaa kohtaan.. huoh.. tää maailma on välillä niin *piiip*

      Poista
    5. Justiin eilen illalla aloin lueskella Animalian suvuja ja sain tietää, että tiloilla teurastettuja eläimiä ei saa myydä. Ne onnellisimpinakin kasvaneet luomueläimet joutuvat kokemaan lopuksi sen helvetillisen matkan teurastamoon. Maailma on mennyt niin älyttömäksi.

      Poista
  9. Jos kysyisin Appiukolta, millasta kanojen pitäminen on, se varmaan vastais että helppoo. Toi sun kirjotukses ei kuullostanu helpolta. Tarttis varmaan kattoo, että löytyykö näiltä kulmilta kurssia. Kovasti muaki kiinnostais...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että tämäkin on niitä asioita, jotka teoriassa ovat vaikeampia kuin käytännössä. Hamsterin hoitokin tuntui etukäteen aika monimutkaiselta ja alkuun stressasin tosi paljon sitä, että Kertulla kaikki on hyvin.

      Poista
  10. Lämpölamput on tarkoitettu nimenomaan eläinsuojiin, eikä niissä ole sen enempää tulipalovaaraa kuin muissakaan lämmittimissä (mitään sähköpuhaltimia ei ikinä kanalaan!). Lamppuhan roikkuu katosta, eikä se edes kuumene hurjasti, eu:han kielsi taannoin oikein tehokkaat lamput joten nuo mitä nyt saa on jotain 200-wattisia, ei juuri siis valaisinta kummempia. Sitten on myös saatavilla lämpölamppuihin infrapunalamppuja, jotka lämmittävät vain kohdettaan. Itse kokeilin sellaista, mutta en tiedä toimiko se, ei tuntunut omaan käteen ainakaan miltään...

    Meiltä ei ole lähtenyt ythtään kanaa kettujen tai muiden matkaan. Yhden kerran meinasi haukka viedä, mutta se jäi yritykseksi. Haukkoja on paljon, joten riski tietysti on...Kanat menevät itse illalla aina sisälle tai sitten mökkiin jossa on orret. Vapaana pitämisessä on vaan se riski, että kanat katoavat ja kolmen viikon päästä pihalle ilmestyy tipuarmeija :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D

      Mites sitten talviöisin, kun lamput sammutetaan? Pysyykö kanala plussan puolella sen aikaa?

      Poista
    2. Itselläni on kovilla pakkasilla ollut lamput päällä yöllä, se ei tietysti ole kanoille niin mukavaa, Toisaalta lamput ei ole kovin kirkkaita. Muistaakseni on saatavilla myös "mustia" lamppuja, joista ei lähde valoa ollenkaan.

      Poista
  11. Maatiaiskanat menevät kylmemmässäkin talvella, nollan pinnassa. Meillä tulee kohta kanaverkkoa ja ensiksi ulkokanala, kesän aikana rakakennetaan niille koppi talliin.

    VastaaPoista
  12. Taas niin ihana postaus :) Toivotaan että palaset loksahtaa kohdilleen jossain vaiheessa ja saatte edes vaikka kesä"laina"kanoja, ja lähistöltä löytyy vaikkapa eläinrakas teini joka käy tarvittaessa pientä korvausta vastaan hoitamassa.
    Ainakaan eräs kanallinen tuttavamme ei ressaa juurikaan, vaan kanat juoksentelee päivisin pihassa lasten, koirien ja kissojen seurana, ja liuta pikkutipuja kipittää perässä :D

    Raija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo teidän tuttavanne tilanne on justiinsa se, mikä tätä minun haavetta ylläpitää. <3

      Poista
  13. Hei,

    Helille sellaiset terveiset, että riista joutuu joskus juoksemaan henkensä edestä, vaikkei sitä pyssyn kanssa jahdattaisikaan. Ketut syövät jäniksiä, sudet hirviä ja vastuullinen metsästäjä pyrkii siihen, ettei eläin edes huomaa mitä tapahtui. Koko elämä eläimen normaalia ja lajityypillistä elämää ja sitten loppu. Sitä ei kasvatettu eläin saa milloinkaan kokea, mutta aivan varmasti stressin matkatessaan teurastamolle. Ja kyllä, meillä syödään hirven, teeren, jäniksen ja sorsan lisäksi myös isot palat sikaa ja lehmää. (ja lampaita :)) Niitä omia kukonpoikia odotellessa :)
    t Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne valtavat teurastamotkaan eivät varmasti voi olla kovin eläinystävällisiä paikkoja. Nopsalla tahdilla likuhihnatyönähän ne eläimet siellä tapetaan, ja hyvissä kotioloissa kasvaneelle eläimelle teurastamon vieras ympäristö on varmasti suurempi stressi kuin mitä mikään riistaeläin joutuu elonsa päätteksi kokemaan.

      Poista
  14. Silloin, kun puhuit, että olet menossa kurssille, mietin, että voi kun itsekin pääsisi. Mutta nyt kirjoituksesi perusteella, olen ihan tyytyväinen, kun en mennyt. ;) Kurssi on varmasti todella hyvä ja täyttä asiaa, mutta veikkaan, että itsekin olisin pelästynyt kanalan pidon vaikeutta, kun sen noin hienosti teoriassa käy läpi. Mutta eiköhän se käytännössä ole varmasti paljon helpompaa. Itse olen kanssa kanalaa suunnittelemassa ja surffaillut paljon munanetti sivuilla ja totesin, että meidän vanha ulkosauna on varsin hyvä kesäkanalaksi ja menisi talvikanalakin. Ajattelin näin alkuun ottaa vain kesäkanoja, vaikka hieman ahdistaakin, että ne pitäisi laittaa pataan syksyllä. Jos kesäkanalan pito alkaa tuntumaan helpolta, saatan siirtyä ympärivuotiseen kanalaan, koska vaikkakin olen metsästäjäperheestä, niin kyllä se kuitenkin tuntuu pahalta laittaa kanakaverit heti syksyn tullen pataan, niin olisi mukavampi pitää niitä pidempi aika. Nyt vaan pitäisi ruveta tuumasta toimeen ja kanalan askarteluun. Toivottavasti sinäkin joskus saat oman kanalasi ja vaikka välillä joutuisikin olemaan poissa kotoa, niin kyllä sinne varmasti saa jonkun innokkaan kananhoitajan lomittamaan poissaollessa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että kanojen hoito käytännössä on helpompaa kuin miltä se kurssilla kuulosti. :) Varmasti teille tulee kiva kesä kanojen kanssa!

      Poista
  15. Mielenkiintoista! Minäkin olen joskus miettinyt, että mökin vanhasta aitastahan tulisi oiva kanala, mutta ei sitten vissiin kuitenkaan. Ja kukas ne kanat arkisin hoitaisi, kun minä olen kaupungissa?? Sitä paitsi, naapurin aitassa pesii joku-iso-pöllö, ettei mun kanaset taitaisi senkään puolesta kovin turvassa olla. Mutta haaveillahan aina voi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No haaveilla saa vaikka tiikerinpennusta. :)
      Tuolla kurssilla oli yksi nainen, joka oli ajatellut, että kanat voi elää mökillä ja hän käy vain viikonloppuisin antamassa ruokaa. Oli aika hyvä, että hänkin oli hoksannut tulla ensin kurssille.

      Poista
  16. Kiitos tästä tietoiskusta. Siinä meni haaveet kanalasta. Onneksi!

    VastaaPoista
  17. Oli tosiaan mielenkiintoista :) Meillä oli joskus kalkkunoita kesä ajan. Oli tarkoitus rakentaa lisärakennus ja sit se muuttui et siihen tulisikin kalkkunoita. Onneksi sekin ajatus lähti pois ja sinne tulikin kangaspuut. Ny asutaan toisessa paikkassa ja on ollut vähän mielessä söpöt kanat, mutta kyllä ne munat kaupasta haetaan vastaisuudessakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, onhan ne kangaspuutkin tainneet aika hyötykäytössä olla, jotta hyvä päätöshän tuo oli. :)

      Poista
  18. Tosi kiinnostavaa tietoa. Voi hyvinkin olla, että kanat olisivat meille liian vaativia ja sitovia, jos niitä ei tosiaan voi jättää vuorokaudeksi yksin. Eikä meistäkään olisi tappamaan kesäkanoja. Minulla on edelleen mielikuva viiriäisistä vähän helpompina eläiminä, mutta mistähän löytyisi viiriäiskurssi?

    Mietin, että uskaltaisinko tarjoutua lomittajaksi, jos perustatte kanalan ja tarvitsette silloin tällöin hoitoapua. Tuskin se suuri vaiva olisi, tai ehkä sellainen sopiva, että se torppaisi omat järjettömät kanahaaveet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen vähän samaa salaa miettinyt, että JOS meillä olisi kanala, ja JOS teillä olisi viiriäisiä, niin varmaan voitaisiin lomittaa toinen toistamme tarvittaessa. :)

      Poista
    2. Pitäkää asia mielessä, jos kanalasuunnitelmanne etenevät :) Meille tosin tuskin tulee viiriäisiä pitkään aikaan, jos koskaan, mutta olisi oikeasti kiinnostavaa tutustua kanojen hoitoon.

      Poista
  19. Jos olisin käynyt kanakurssin en varmaan koskaan olisi uskaltanut ottaa kanoja! :)

    Mutta jos ei ole kotona eläimiä katsemassa ei niitä voi ottaa, kaikenmuun melkein voi kiertää. Meillä on onnellinen tilanne kun pystymme sillointällöin olemaan kotoa pois viikonlopun, se tosin edellyttää että otamme kaikki 6 sisäkoiraa mukaan...sattuneesta syystä emme kovin paljon ole pois kotoa.

    VastaaPoista