lauantai 5. huhtikuuta 2014

Oppikirjaesimerkki, yäk


Olin Luovan Etelä-Karjalan järjestämässä koulutuksessa viime keskiviikkona. Aiheena oli tuotteistaminen ja tarinallistaminen. Arvelin oppivani ihan uusia keinoja markkinointiin ja lähdin innokkaana matkaan. Päivän edetessä menin kuitenkin hiukan hämmennyksiin.

Kuulin asiantuntijan suusta, että tarinallistaminen on yrityksen inhimillistämistä. Kun kerrotaan avoimesti omasta yrittämisestä, tuodaan asiakkaan ulottuville ihan oikea ihminen sieltä kliinisen yrityksen takaa. On kerrottava omista vahvuuksista ja heikkouksista, koska ne ovat inhimillisiä aiheita, jotka aiheuttavat asiakkaassa samaistumista. Tuotteelle syntyy asiakkaan silmissä merkitys, kun sen syntyhistoriaan ja valmistamiseen liittyviä asioita avataan julkisesti, rehellisesti ja avoimesti. Samalla luodaan asiakkaalle elämyksiä.


Ensin olin vähän polleana. Mitä muuta minä muka olen tässä viimeiset neljä vuotta tehnyt, kuin tuonut teille esiin inhimillisen ihmisen eli itseni; kertonut teille kaikki pieleenmenneet yritykseni ja epäonnistumiseni, iloinnut onnistumisistani ja tilittänyt pelkojani? Olen avannut teille tiskirättien valmistuksen jopa eurontarkkoina lukuina. Tyytyväisenä ajattelin, että kylläpä olenkin osannut olla fiksu, kun olen ihan tajuamattani tehnyt kaiken oikein. Olen ilmeisesti kirjoittanut blogiani justiinsa niinkuin pitääkin. Olen kertonut tarinaa, omaa tarinaani. Olen tuotteistanut itseni tajuamatta kunnolla, mitä teen. Olenkin ollut oman elämäni anuharkki. Toki olen koko ajan tajunnut, että tapani kirjoittaa blogia on edesauttanut huimasti yritystäni ja ollut minun kohdallani oikein sopiva tapa toimia. Mutta että näin siis oikein suositellaan toimimaan...

Vaan mitä pidemmälle kuuntelin, sen vähemmän polleaksi tunsin itseni. Minulle tuli sellainen olo, etten halua kuulla enää yhtään enempää. Olen kirjoittanut tätä blogia tunteella, monesti harkitsemattomasti, joskus sen seurauksista vähän kärsienkin. Nyt minulle tuli sellainen olo, että jos saan tietää yhtään enempää tarinallistamisesta, menetän taitoni kirjoittaa blogia sydämestäni, ja tilalle tulee laskelmointi.


Tottakai olen ymmärtänyt jo pitkään, että blogini on tuonut ja tuo jatkossakin minulle asiakkaita, ja että mitä mielenkiintoisempana saan sen pidettyä, sitä todennäköisemmin myös yritykseni pysyy toiminnassa. Mutta näiden keskiviikkona oppimieni asioiden valossa katson blogiani nyt huolestuneena. Kuinka laskelmoidulta tämä nyt näyttääkään? Jostain syystä se tuntuu minusta tosi kiusalliselta.

Yhden päivän koulutus oli pieni avaus tuleviin työpajoihin, joihin voisi nyt hakea mukaan. Olin ajatellut ilman muuta hakevani, mutta nyt en aiokaan. En missään nimessä halua alkaa aktiivisesti ajatella, että kertomalla nyt asian X minä saan aikaan lukijoissani samaistumisen tunteen, joka johtaa asiakasuskollisuuteen ja lopulta silkkaan rahantuloon.


Kylläpä on outoa, miten harrastamiseni ja yrittämiseni iloinen sekamelska muuttaa luonnettaan, kun joku ulkopuolinen järjestää kaiken luonnollisen tajunnanvirtatouhuamiseni teoreettiseen muotoon ja lätkii sen eteeni powerpoint-esityksenä.

35 kommenttia:

  1. Sori en osaa sanoa tuohon tekstiin mitään mutta tuo viimeinen nuotiokuva on aivan loistava :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä kohtaa lienee paikallaan kertoa, että kuvat tarinankerronnan alkusijoilta eli leirinuotiolta ovat tarkkaan harkittuja, ja tuon viimeisen kuvan jättäminen viimeiseksi on erityisen laskelmoitu teko. :)

      Poista
  2. Mä en usko laskelmoituun tarinointiin, vaan aitoon ja spontaaniin. Varmaan tässäkin tieto lisää tuskaa.

    Olin taannoin seminaarissa, jossa Fazerin edustaja kertoi, kuinka maistattivat ja testasivat tuotteita ulkomaassa. Sitten maistaneilta kysyttiin paljonko maksaisit. Sitten kerrottiin Karl Fazerin tarina ja maistatettiin uudelleen, tuotteiden arvo nousi kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tieto tosiaan lisää tuskaa. Eikä tällainen "itsensä tuotteistaminen " kertakaikkiaan sovi kaikille. En tiedä, miten he tekisivät tarinallistamisen, se varmaan selviäisi niissä työpajoissa.

      Olen itsekin kuluttaja, ja tiedän kokemuksesta, että tällainen yrittäjän itsensä likoon laittaminen tehoaa myös minuun. Ostan tosi paljon mielummin jonkun tuotteen yrittäjältä, josta tiedän jotain oikeaa, kuin yritykseltä, josta tiedän nimen.

      Poista
  3. Voi sua, ossaan kuvitella millai sun fiilis on koulutuksessa laskenu. Oli niin elävää toi sun tekstis, että näin kaiken silmisäni. Koita nyt vaan pysyä polleena ja aatella, että sää oot vetävä yrittäjä ihan luannostans. Ei tartte aatella ja laskelmoida, olla vaan aito. Sitähän sää oot. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja hianot kuvat taas. :-D

      Poista
    2. Luulen, että yritän aktiivisesti unohtaa kaiken oppimani. :)

      Niin, ja kiitos.

      Poista
  4. Ymmärrän fiiliksesi, mulle tulisi takuulla vastaavassa tilanteessa ihan vastaavanlainen olo. Tai tavallaan toi on varmaan sukua sille tunteelle, mikä tulee, jos lukee vaikkapa erilaisia kuluttajatyyppikuvauksia ja löytää sieltä sitten aivan selvästi itsensä ja saa lukea, millä tavalla juuri sinunlaisellesi ihmiselle yritetään myydä tavaroita ja palveluja. Niistä seuraa aina jonkinlainen vastareaktio, että eiii, en oo noin helppo! Ja samalla alkaa jollain tavalla nolottaa, että joku kertoo, että kuulut tällaiseen ja tällaiseen isompaan ryhmään ja toimit näin ja näin koska jne.

    Mutta hei! Lohdutuksen sanana voin kertoa, että blogistasi ei minulle rehellisesti koskaan, ikinä ole tullut laskelmoiva olo! Joistain blogeista tulee ja sellaiset tippuvat aika pian lukulistalta pois. Kiinnostavimpien postaustesi joukossa ovat nimenomaan olleet rehellisesti yrittäjän arjesta kertovat jutut, koska tuotteiden ja palvelujen yms. hinnoittelu ja yrittäjien taustatyö niiden takana ovat kiinnostavia aiheita mutta niistä ei kauheasti kirjoitella.

    Mutta suosittelen, että et mene jatkokoulutukseen, jos on vaarana, että sen seurauksena muutat tyyliäsi jotenkin :) Tää blogi on hei hyvä just näin! <3

    - JohannaH

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, en mene. Haluan jatkossakin sinkoilla pää kolmantena jalkana ja katsoa, minne se minut vie.

      On niin valtavasti sellaisia asioita, jotka liittyvät ihmisluontoon, ja joita ei koskaan tule yhtään miettineeksi. Kuten vaikka omaa kulutuskäyttäytymistään. Ja kaikesta joku jossain on tehnyt tutkimuksen, kirjoittanut kirjan tai pitää kursseja.

      Poista
  5. Eikös blogit olekin ns.persoonallisia? On paljon kivempi lukea blogia, jonka kirjoittaja kertoo jotakin rehellisesti itsestään. Toivottavasti pysyt jatkossakin aitona ja ei-laskelmoivana, koska kylmä rahastuksen maku näkyy ja kuuluu. Tottakai sun täytyy myös markkinoida yritystäsi ja tuotteitasi, mutta mielestäni teet sen hyvin :). Koulutukset ovat hyvä juttu ja hyödyllisiäkin, mutta tieto saattaa lisätä tuskaa ;)..
    - Päivi -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja koulutuksissa on kiva käydä. Nuo Luovan E-K:n koulutukset ovat olleet ihan huippujuttu tällaiselle pikkuyrittäjälle, jolle ei ikimaailmassa olisi mahdollisuutta käydä maksullisissa kursseilla. Olen ilmoittautunut myös Wordpress- ja some-kursseille, enkä usko, että niistä tulee mukaan tällaista hämmennystä. :)

      Poista
  6. Blogistasi ei koskaan ole tullut laskelmoivaa fiilistä koskaan, mutta ymmärrän kyllä tuntemuksesi. Uskon että pysyt jatkossakin aitona ja persoonallisena, kunhan et vain ala liikaa miettimään - anna palaa entiseen malliin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä aloin nyt jo miettiä, että oliko tämän postauksen kirjoittaminen hyvä veto vai ei. :D
      No, tuskin katastrofaalinen ainakaan.

      Poista
  7. Mä uskon, että toi homma ei toimi, jos sitä yrittää tehdä laskelmoidusti. Ihmiset on hyviä tunnistamaan aitouden ja laskelmallisuuden. Yhden postauksen verran vois ehkä huijatakin, mutta ei aina ja jatkuvasti.

    Oon varma, että säkin tiedät sen tunteen, kun on kirjoittanut jonkun Tärkeän Jutun sydämestään. Silloin tietää, että nyt tuli hyvä kirjoitus (tai postaus). Se tunne ei tule väkisin vääntämällä vaan päästämällä irti. Sitä ei voi teeskennellä, suunnitella saati laskelmoida.

    Ota tuon kurssin anti vahvistuksena sille, että olet oikealla tiellä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään usko, että huijaamalla kovin pitkälle pötkisi. Olisihan se aika outo ajatuskin.

      Tuo on hyvin sanottu, että tuo oppi kannattaa ottaa vahvistavana. Ei saa nyt jäädä taas ylianalysoimaan tätäkin.

      Minä en muuten koskaan tiedä, milloin tuli tehtyä hyvä postaus ja milloin ei. Tosi usein käy niin, että kun arvelen pulpattaneeni jotain ihan tyhjänpäiväistä, se kirvoittaa tosi mahtavaa keskustelua kommenteissa. Ja joskus taas, kun ajattelen, että tämä on tärkeä ja tykättävä kirjoitus, niin ei vastakaikua tulekaan. Usein minä saan yllättyä. Ehkä se on hyvä - ainakin niin kauan kuin tällaiset yllätykset jatkuvat, voin olla varma, ettei tullut laskelmoitua. :D

      Poista
  8. Susanna, komppaan edellisiä! Laskelmoiva on kyllä viimeinen sana joka blogistasi mieleen tulee! Aito ja rehellinen - niin minä sitä kuvailisin. Aurinkoista kevättä sinne entiseen kotikaupunkiin!
    t:Tiitiäinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja aurinkoa sinullekin, Tiitiäinen!

      Poista
  9. Minä tykkään blogistasi ihan sen itsensä takia, enkä shoppaa puodissasi. Mutta vain koska asun USAssa ja postikulut on pähkähulluja. Tykkään vaan lukea ja eläytyä. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Postikulut ovat pähkähulluja. Mutta silti mainiota, että sieltä saakka jaksat käydä lukemassa, kiitos! ;)

      Poista
  10. Hei, mikä osa tässä sun blogissasi nyt näyttäis laskelmoidulta... Ei mikään! Jatka, kiitos samaan malliin kaikin puolin. Sulla on asiaa ja mielipiteitä muustakin kuin tuotteistasi, päivä on pilalla jos ei oo uutta tekstiä tullut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kaikki voisi näyttää! :D

      Hitsi, pilasin päiväsi, kun en saanut tänään uutta postausta aikaiseksi.

      Poista
  11. Äh, sun blogi on kiva erityisesti siksi, että se on rehellinen, bloggauksia on laidasta laitaan ja kirjoitat sitä mukavan usein. Erityisesti tykään sen rehellisyydestä, eikä kaikki ole aina vaan sitä hattarahöttöä, mitä useat blogit on. Uskon myös, että moni pienyrittäjä saa täältä mukavaa vertaistukea. Ja täytyy tunnustaa, että en ole tiskirättiasiakas :)

    VastaaPoista
  12. On kyllä kiva, että tekin, jotka ette ole rättiasiakkaita, jaksatte lukea blogiani. Onhan tämä nykyään aika paljon kuitenkin myös mainospaikka. Kiitos, Annika!

    VastaaPoista
  13. Olen lukenut tätä blogia aina silloin tällöin ja pitänyt siitä. Kieltämättä nuista maatuska bambuvaate postauksista tuli häivähdys mieleen, että lipsahtikohan jo kankaan mainostamisen puolelle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lipsahti? Tottakai ne olivat kankaan mainostamista, ja ihan avoimesti. Tietysti minä mainostan omia kankaitani täällä, ja tulen aina mainostamaan. :O

      Poista
    2. Ihan vaan, ettei kenellekään jäisi varmasti epäselväksi: jokaikinen kuva täällä, jossa näkyy minun yritykseni tuote, on aina mainos. Aina. Ja jos minä kerron sanallisesti jostakin tuotteesta, jota myyn, se on aina mainos. Aina.

      Poista
  14. Taisi käydä niin että tieto lisäsi tuskaa. Jatka vaan omalla, sinulle sopivalla tiellä. T. Johanna HS

    VastaaPoista
  15. Tuo tarinallistaminen on vähän sellainen juttu, että toisilta se tulee luonnostaan ilman että on koskaan kuullutkaan koko termiä ja toisilta ei. On hyvä että siitä puhutaan ja sitä opetetaan niille ketkä ei luonnostaan tule ajatelleeksi. Näkisin että se sakki jakautuu vielä kahtia, niihin jotka löytää uudenlaisen tavan myydä tuotteitaan ja niihin joille koko touhu on niin oman luonteen vastaista että ei edes halua kuulla enempää.

    Sä olet kyllä onnistunut hienosti luontaisella tyylilläsi :) t. ompelija joka painaa kankaita ja hyllyt notkuu räteiksi sopivia kankaita mutta silti ainoat talon tiskirätit tulee sulta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih. <3

      Uskoisin, että olet oikeassa. Ja ne, joille ei ole luonteenomaista tilittää ihan omia henkkoht juttujaan, voivat kehittää jonkin muun tavan tarinallistaa yrityksensä ja tuotteensa. Se jäi mieleen vielä tuosta kurssista, että virheen tekee silloin, jos kertoo LIIKAA. Ehkä mulla on mennyt siinä jossain vikaan. :)

      Poista
  16. Voisitko sinä Susanna tehdä yrityksesi tarinasta Powerpoint-esityksen? Powerpointeihin kaivataan selvästi jo uusia tuulia.

    Olisit vaan lähtenyt mun kanssa peligrafiikkakoulutukseen, etkä kuuntelemaan jotain höpöjä. Meitä on kurssilla niin vähän, että saadaan sentään itse valita, millaisia juttuja ja ohjelmia halutaan oppia :)

    -Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun pitäisi ihan ensimmäiseksi mennä sitten Power Point -kurssille, koska siinä vasta vastenmielinen ohjelma, jota olen vältellyt kuin ruttoa.

      Poista
  17. Minä jätin väliin tuon tarinaseminaarin, mutta ilmoittauduin mukaan kuvataiteilijoiden työpajakoulutukseen sekä WordPress/some-juttuun. Mukavaa tavata sitten siellä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä nähdään! Toukokuu tulee olemaan minulle ihan kauhea. Kaksi koulutusta ja neljä myyntitapahtumaa. Ehdotin jo Sulolle, jolla on silloin kesäloma, että lähtisi jonnekin itsekseen. Olen takuulla ihan hirvö kaikesta stressistä, ja en haluaisi Sulon kärsivän siitä.

      Poista
  18. Nyt vaan pyyhit pään tyhjäksi kaikesta kuulemastasi ja jatkat omalla, hyväksi havaitulla linjalla! :)

    VastaaPoista