tiistai 15. huhtikuuta 2014

Tuskallinen tieto, kirottu omatunto


Eilen tuli telkkarista MOT: Verentahrimat muotivaatteet. Katselitko? Herättikö se ajatuksia? Minä tietysti katselin. Tänään on se päivä, kun kauhistellaan, miten Reima kehtaa ja miten törkeää toimintaa Haloselta ja julistetaan, että nyt boikotoidaan niitä. Minä en jaksa sitä kauhistella, sillä vaikka tuossa näytettiin hyvin surullista faktaa näiden vaatteiden valmistamisesta, niin näissä tehtaissahan asiat olivat verrattain hyvin. 8-10-tuntista työpäivää kuutena päivänä viikossa. No, palkalla ei elä ja joskus saa turpaansa... Mutta katsoitteko joskus aiemmin BBC:n dokumenttisarjan Verta, hikeä ja T-paitoja? Sen jälkeen tämä MOT ei tuntunut missään.


BBC meni syvemmälle. Niket ja muut suuret yritykset valmistuttavat tuotteensa Aasian parhaimmissa tehtaissa, joissa on edes toivoa työolojen joskus paranevan. Mutta entä halpamerkit? Missä tehdään tokmannien, minimanien ja löytöliitereiden vaatteet, joista me maksamme pari euroa? Ne tehdään siellä karseimmissa hikipajoissa, joissa työntekijät eivät lähdekään illalla kotiinsa, vaan käpertyvät hetkeksi nukkumaan betonilattialle ompelukoneensa alle. Siellä ollaan vuosikausia ja pienet tienestit lähetetään kotiin perheelle, jota ei koskaan nähdä.

Mitä pidemmälle tuotantoketjun alkulähteille mennään, sitä raadollisemmaksi asiat menevät. Se vasta on kurjaa katsottavaa, kun kurkataan tehtaisiin, joissa ne kankaat valmistetaan. Jos nyt vaikka se Reima maksaa 4 euroa paidasta ompelevalle tehtaalle, niin mitä luulette kangastehtaan siitä saavan? Ja kun kangastehdas ostaa lankansa joltain vielä paskemmalta puljulta, joka valmistaa puuvillasta lankaa, niin mikä nanoroponen sinne mahtaa enää riittää? Puhumattakaan niistä, jotka raatavat puuvillapelloilla ja keräävät sen puuvillan.


Mitä pidemmälle asiaa ajattelee, sen pahemmalta tuntuu. En oikein saanut nukuttua viime yönä, kun mietin tätä. Aletaanpa tarkastella vaikka minun tiskirättiäni oikein suurennuslasilla. Suomalaista käsityötä, lukee tuotelapussa.

No kyllä, suomalainen on ommellut rievun, suomalainen on painanut sen printin, suomalainen on suunnitellut kuosit, suomalainen on valmistanut painovärit, suomalainen on neulonut kankaan ja myynti tapahtuu suomalaisen verkkokaupan kautta.

Mutta vaikka se bambuneulos valmistetaan Suomessa tehtaassa, jonka sijainnin tiedän varsin hyvin, niin jostainhan se lanka sinne tehtaalle tulee. Vaan mistä? Olen kysynyt sitä tehtaalta, mutta minulle ei ole vastattu. Eilen kysyin uudelleen. Odottelen vastausta. Millaisissa oloissa elävät ne bambu- ja puuvillaviljelmien työntekijät, jotka keräävät raaka-aineet minun riepuihini? Millainen on se tehdas, jossa nuo kasvit muuttuvat langaksi? Entä jhos siellä on lapsia töissä? Minulla ei ole harmainta haisua näistä asioista ja se todella riivaa minua. Ainoa tieto, mitä suomalainen tehdas osaa antaa julkisuuteen on se, että valmistuksessa käytetyt kemikaalit ovat turvallisia.


Tietysti on niin, että ihmiset Aasiassa tarvitsevat työpaikkansa. Boikotointi ei auta aasialaista (orja)työläistä yhtään. MOT:n haastattelema bangladeshiläinen ammattiyhdistysaktiivikin kehotti meitä kyllä ostamaan niitä vaatteita, mutta samalla vaatimaan parempia työolosuhteita ihmisille, jotka ne valmistavat.

Mutta tässä kohtaa tunnen itseni tosi pieneksi. Milläs vaadin?

PS. Nyt pari päivää myöhemmin minulla on tietoa käyttämäni bambulangan alkuperästä ja kylläpä mieleni huojentui aika kovasti. Bambu kasvatetaan Kiinassa ja kehrätään langaksi Intiassa. Langan toimittaja vakuuttaa, ettei missään tuotantoketjun aikana ole käytetty lapsityövoimaa ja muutenkin noudatetaan asiallista palkkausta. Miehille ja naisille maksetaan sama palkka samasta työstä.

48 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus. Itse olen miettinyt samoja asioita ja heräsin jo tähän aiheeseen aikasemmin, mutta käydessäni SASKin Solidaarisuuspäivillä heräsin todellisuuteen ja aloin funtsimaan näitä asioita ihan todenteolla. Haluan rakentaa oman tuotteeni siten, että myös alkupään tuottajalla asiat olisivat hyvin. Mutta edessä on monta porrasta ja isoja vaikeuksia, mutta ehkäpä meidän pitäisi keksiä jokin tempaus yhdessä?
    Ei me voida antaa enää uutta onnettomuutta käydä meidän omalla kustannuksella. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää kai vaan pyrkiä mahdollisimman hyvään, niin hyvään kuin pystyy. Minäkin voisin tietysti ostaa ne bambukankaat halvemmalla ulkomailta, mutta haluan ostaa Suomesta, koska ainakin tiedän, että siinä kohtaa ei ole ollut lapsityövoimaa puikoissa eikä ketään pidetä suurinpiirtein vankina neulomakoneen äärellä.

      Poista
  2. Orjuus ei ole maailmasta kadonnut minnekään. Kyllä tässä itsensä melko voimattomaksi tuntee. Vaatetta tarvitaan, mutta kellään perusduunarilla ei ole varaa kalliimpiin vaatteisiin. Ja mistä tiedät, mitä niiden kalliimpien vaatteiden taustalta löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä mistään. Mietin tässä juuri, tiedänkö käsityöyrittäjäporukastakaan yhtään sellaista, jonka käyttämien materiaalien alkuperä olisi satavarmasti selvillä ja "puhdasta". Tulee mieleen vain yksi: Wästikivi, joka tekee hiomakiviä kivimateriaalista, jota louhii itse omalta maaltaan, omasta kaivoksestaan.

      Poista
    2. Minullekin tulee mieleen yksi: kävin eilen tutustumassa täällä Varsinais-Suomessa sijaitsevaan Myssyfarmiin. Tilan päätuote ovat nimen mukaisesti myssyt (+ kaulurit ja villakrakat), jotka kudotaan omien ja yhden toisen luomutilan lampaiden villoista. Tämän käsityöosuuden lisäksi tilan tuotteina luomuhernettä, -hernerouhetta ja ilmeisesti aika uutena kylmäpuristettua luomurypsiöljyä.

      Poista
  3. Tämä on nii-iin vaikea asia. Mietin tätä taas kerran eilen, kun katsoin tuon ohjelman. Niin surullista. Mietin ihan tosissani, että miten vois elää niin, ettei riistä missään kohtaa ketään. En keksi muuta kuin että olisin alasti... tai ehkä naapurin lampaista vois hommata lankaa ja kutoa siitä jotain nuttua itselleen ihan itse... (mutta ne lampaatkin menee lopulta teuraaksi ja on tuotantoeläimiä vaan...) Ja tietenkin kasvattaisin omat ruokani jne.

    Ei, tää on niin mahdoton tilanne, etten tiiä miten päin olisin. En todellakaan tahtois edesauttaa surkeita oloja kenellekään ostamalla niitä halpoja rättejä... (tai muutakaan riistämällä valmistetua tuotetta) mutta kun ei muuhunkaan kauheesti oo varaa.

    Itse asiassa mietin, että yksi auttava ratkaisuhan tähän on se, että ihan joka iikka alkaa yksinkertaisesti ostamaan VÄHEMMÄN. Mä uskon, että aika monella (länsimaisella) ihmisellä on kyllä takuulla vaatetta sun muuta riepua ja lakanaa kaapeissaan niin paljon, että niistä piisaa moneksi vuodeksi ilman uusien hankkimista. (Mikä sitten taas tietenkin syö esimerkiksi kauppojen, ja myös kotimaisten tekijöiden yms leipää... aaargh!!)

    Luin juuri äskettäin Enni Mustosen kirjan Paimentyttö. Se kertoi 10-15 vuotiaan orpotytön tarinaa 1800-luvun lopun Suomesta. Hemmetin hyvä kirja. Ja hemmetisti pisti miettimään tätä nykyajan aivan sairasta yltäkylläisyyttä... Jos jokainen vaatetta halajava joutuisi entisen ajan malliin kasvattamaan pellavansa ja käsittelemään sen langoiksi, kankaiksi, lopulta ompelemaan (käsin) vaatteiksi... niin kyllä olisi aika erilaista sen arvostaminen, mitä todella tarvii ja mitä omistaa. Ihan sama tarina ruoan kohdalla (kasvata, kerää, säilö, jalosta, toivo että riittää talven yli...).

    Mie en kestä. Ajoittain tieto lisää tuskaa ihan liiallisiin mittasuhteisiin. Mutta ehkä sen niin täytyykin, jotta alkaisi toimia edes oikeaan suuntaan. Minä en kauheasti vaatteita osta enkä omista, jos se on edes alku... tosin tunnustaa täytyy, etä H&M on mun vakikauppa sitten kun jotain tarviin... (halpaa kun on.... kivannäköistäkin jne...) *ruoskii itseään*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, jos yhtään helpottaa, niin ainakin H&M on allekirjoittanut sen Accord-sopimuksen, jonka pitäisi taata Bangaldeshin tehtaiden lainmukaiset työolot:
      http://www.bangladeshaccord.org/signatories/


      Poista
    2. No hyvä että sentään jotain.
      Ja selvennyksen vuoksi pitää muuten vielä sanoa tähän, että kun kirjoitan tuossa että "rättejä" ja "riepuja" niin tarkoitan niillä vaatteita... en just varsinaisesti siis tiskirättejä.

      Poista
  4. Kyllähän ohjelma käsityöläisessä varsinkin herätti ajatuksia, mutta se verta, hikeä, kyyneleitä oli todellista piinaa. Ei vaan auta mitkään boikotit, vaan niin kuin tehtaanjohtaja pyysi vähintään 0,50 € lisää ostohintaan, niin sit jo työntekijällekkin jää vähän enemmän. Kyllähän se muutoinkin pisti päänsisällä ajatukset juoksemaan, kun yhtä paitaa käsittelee tehtaassa 70 henkilöä, jolloin todellakin jokainen saa vain 0,01 - 0,02 € ja todellisuudessa ei sitäkään kun he ovat kuukausipalkkaisia. Tunnissa urakka oli 150 paitaa / paidanosaa, huh! 48 € kun jakaa vaikkapa kahdella sentillä sehän olis vain 2400 paitaa kuussa, joka todellisuudessa joka tuolla heidän ilmoittamallaan matematiikalla olisi vain 16 h / kk töitä. En edes halua miettiä näitä lukuja enempää, pää hajoaa. Orjuutta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja sitten tulee epäilys, että jos maksetaan se 50 senttiä enemmän, niin meneekö se raha oikeasti työntekijöille, vai jääkö se johdolle tms...

      Poista
  5. Jokainen varmaan useinkin miettii näitä asioita. Meidän pitäisi olla valmiita maksamaan vaatteista eenemmän täällä länsimaissa. Jollain lailla pitäisi pystyä varmistamaan, että se raha todellakin menee tuotteen alkupäähän eikä välikäsille.

    Se on pahinta kun kalliit ketjut teettävät vaatteensa ihan niissä samoissa hikipajoissa ja sitten vielä vetävät välistä valtavat voitot pelkän merkin takia. Mutta niinhän se on ettei voisi ostaa oikein mitään jos koko ajan ajattelisi näitä asioita. Työväenpuolueiden solidaarisuuden pitäisi ulottua myös rikkaiden maiden rajojen ulkopuolelle.

    Vakkari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kyse ei ole pelkästään tekstiilistä, vaan ihan kaikesta. Jostain syystä vaan tekstiiliin kiinnitetään enemmän huomiota, kuin muuhun halpatuotantoon. Yritin aamulla etsiä sitä BBC:n dokkaria Youtubesta ja törmäsin siellä hirmuiseen liutaan videonpätkiä, joissa valotetaan muunkin teollisuuden vastaavia oloja.

      Poista
  6. Tieto lisää tuskaa ja avuttomuutta asian suhteen. Tavallisena ihmisenä koen jotenkin voimattomuutta tilanteen edessä. Yhdessä asiassa voin vaikuttaa ja sen teen. Ostan aina kun mahdollista kotimaista ruokaa, se ainakin takaa että syömäni ruoka ei ole tuotettu orjatyövoimalla. Mutta vaatteissa ja muissa tavaroissa on ihan turha edes yrittää. Eikä ainakaan oma omatunto puhdistu edes sillä että ostaisin käytettynä. Tavaran alkuperä on silti sama. Ja jos lakkaan ostamasta, mitä työntekijöille sitten tapahtuu? Tai heidän perheilleen?

    Toisaalta ihmettelen miksi vaatekaupat ei käännä asiaa edukseen. Ihan varmasti maksan lapseni t-paidasta pari euroa enemmän jos liike voi mennä takuuseen että sillä takaan t-paidan ompelijalla yms. paremman elämän. Eli ostan itselleni puhtaan omantunnon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, se on outoa. Suurilla yrityksillä olisi mahdollisuus lähettää joku tutkailemaan tehtaita ja valita ne, joissa asiat ovat kunnossa. Jos siihen satsattaisiin, sitä voisi hyödyntää markkinoinnissa ja se kääntyisi varmasti voitoksi ajan kanssa.

      Tällainen yhden naisen tiskirättifirma ei paljon lähde jäljittelemään bambulangan päätä yhtään mihinkään, vaan joutuu tyytymään tuotantoketjussa seuraavana olevan sanaan.

      Poista
  7. BBC:n dokumenttia en ole nähnyt ja tuo eilinen MOT:n oli rankka tämmöiselle itseään syyllistävälle luonteelle. Hyvä pointti oli kuitenkin paikallisen ay-aktiivinaisen kommentti, että älkää lakatko (kokonaan) ostamasta, mutta vaatikaa parempia työolosuhteita valmistuspäähän.

    Vaikealtahan se vaatiminen tuntuu, siis ihan käytännössä että miten tehdä se ja yksittäisen ihmisen teko tuntuu pieneltä, mutta jos osakin meistä välillä lähettää sähköpostin tai kysymyksen yrityksen facebook-sivuille, että alkuperämaa ja työolot halutaan tietää, niin asiaan olisi pakko paneutua täällä jälleenmyyntipään yrityksissä koko ajan enemmän.

    Vaihtoehtohan ei ole se, että kerrotaan tuotannon siirretyn toiseen (yhtä kamalaan) paikkaan tai toiseen maahan. Työstä kunnon palkka ja inhmilliset työolosuhteet, "minä ostan tuotteitanne, minä haluan noiden asioiden olevan kunnossa´ja maksan sen tuotteen hinnassa, kunhan pidätte huolen, että ketju toimii loppuun asti niin kuin pitää, jos ette tee niin, niin etsin yrityksen jolla on vastaava tuote ja joka toimii arvojeni mukaisesti". Jotain tuollaista. Voisiko seuraava yrityksiä eteenpäin vievä trendi ollakin oikeudenmukaisuus tuotteen valmistuksen kaikissa vaiheissa?

    Helin pointti tuossa ylempänä on hyvä: me tarvitsemme paljon vähemmän kuin mihin olemme itsemme totuttaneet. Itse ajattelen, ettei siinä yrityksiä Suomessa mihinkään kaadu, jos ihmiset ostavat vähemmän, mutta ovat valmiita maksamaan todellisen hinnan, niin kaikki saavat tarvitsemansa lopulta, niin kuluttaja kuin myyjäkin. No niitä yrityksiä kaatuu, jotka myyvät volyymillä halpaa, mutta en kyllä itke niiden perään.

    Itse olen pienituloinen, mutta valintoja voin silti tehdä. Valintojahan me paljolti teemme asioissa, joita perustelemme tarpeina. Asuminen on tarve, mutta onko neliömäärä ja asunnon sijainti suhteutettu omaan tulotasoon vai viekö se kohtuuttomasti rahaa, aikaa, jaksamista ja vaatii jopa liikavelkaantumista? On kiva kun kotona on omannäköistä ja mukavia sekä toimivia huonekaluja, mutta tarvitseeko ne saada kaikki heti kerralla vai voiko jotain odottaa, voiko käytetty olla vaihtoehto, voiko vaihtelunhaluaan hillitä?

    Valitamme vaikkapa lääkkeiden kalleudesta mutta sinne apteekkiin pitää voida ajaa omalla autolla vaikka asuisi kaupungin keskustassa ja bussipysäkki olisi kotioven edessä. Me teemme paljon VALINTOJA ja niitä on hyvä aina välillä pysähtyä miettimään, että mitä tulekaan pidettyä itsestäänselvänä ja mitä VOI JA SAAKIN pitää itsestäänselvänä, hyvinvointivaltiossa saa pitää asioita myös oikeutettuina.

    Itse olen kiinnostunut kodin sisustusjutuista ja seuraan sisustusblogeja aika paljon.Isot kauppaketjut ovat tuoneet myyntiin runsaasti omia merkkeijään astioissa ja tekstiileissä, niitä näkyy blogeissa usein. Hinnat ovat niin ällistyttävän halpoja, että toivonkin jonkun ajankohtaisohjelman paneutuvan näihin ketjujen omiin merkkeihin. Kiinnostaisi todella tietää, mitä trendikkään mukin valmistaja saa palkkaa, kun se myydään täälllä vaikka 3,95 euron hintaan. Ja tarvitsemmeko (tai haluammeko edes?) neljä kertaa vuodessa vaihtuvan kodin sisustusmalliston?

    Eilisessä MOT:ssa ketjujen omien merkkien vaatevalmistus mainittiin, sitä on paljon Bangladeshissa, mutta kaipaisin asiasta lisää tietoa, myös muiden ketjujen omien merkkien tuotteiden kuin vaatteiden osalta.

    Syyllistyminen on ominaista ihmiselle, jotka välittävät toisista ihmisistä. Koitetaan kuitenkin muistaa, että riittävän hyvä on riittävän hyvä, jos pyrimme täydellisyyteen, se vain uuvuttaa, emmekä saavuta sitten lopulta silläkään mitään.

    Susanna, sinun blogisi ja rehellisyytesi ovat jotain ainutlaatuisen hienoa, kiitos siitä ja tästä mahdollisuudesta käydä keskustelua. .)

    Paula Turusta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, sinä kirjoitit taas romaanin verran täyttä asiaa. Olet ihana. :)

      Poista
  8. Itsekin joskus sorrun lellimään teinityttöjäni ja ostan "siiden" halppiskaupan halppisvaatteen. Omatuntoa kolkuttaa, mutta puolustukseksi täytyy sanoa, että omassa kaapissa eivät vaatteet juurikaan vaihdu. =) Pyrin tekemään koko perheelle itse niin paljon kuin mahdollista ja pidän ostovaatteistakin hyvää huolta, jotta tuote kestää vuosia.
    Ikävä kyllä ns. merkkivaatteet (kotimaisetkaan) eivät useinmiten kestä nykypäivänä enää kulutusta. Metsään mennään jo siinä, että kangas on huonolaatuisempaa, kuin "vanhoina hyvinä aikoina". Parin pesun jälkeen on esimerkiksi trikoopaita nyppyinen, haalistunut ja muodoton.
    Jos maailmaa halutaan pelastaa, pitäisi ehdottomasti aloittaa itsestä. Ostaa vain tarpeeseen, pestä vasta kun vaate on oikeasti likainen, säilyttää oikein ja korjata/modistaa tarvittaessa. Ja ehkäpä vielä uusiokäyttää vaatteen kangas ehjiltäosin lapsenvaatteeksi/laukuksi/tms,
    Suomessakin dumpataan vuosittain järkyttäviä määriä tekstiilejä kaatikselle.
    Suosittelen kaikille, että teettävät edes kerran elämässään vaatteen itselleen ompelijalla (jollei lähipiiristä löydy kädentaitoista). Hinta on toki kovempi, kuin halppisliikkeissä, mutta saa taatusti istuvan ja mieluisen vaatteetn, josta tulee pidettyä hyvää huolta. Ja tukeepa siinä sivussa kotimaista käsityötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin kuvittelin, ettei minulla ole ylimääräistä vaatetta. Mutta sitten aloin käydä vaatekaappiani läpi ja jouduin viemään KYMMENEN muovipussillista UFFin laatikkoon. Olin järkyttynyt.

      Poista
  9. En katsonut itse dokumenttia, mutta hyvä kirjoitus! Reiman tuotteethan ovat aika kalliita, joten pistää miettimään, mikä eettisesti ja ekologisesti "oikein" tuotetun vaatteen hinta olisi. Onko sellaista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, onko sellaista. Ehkä on. Olisi hienoa saada lista sellaisista.

      Poista
    2. Reima vastasi sivuillaan että haalari olisi 2,5 kertaa kalliimpi jos valmistus siirrettäisiin Suomeen. Mikä on sinänsä mielenkiintoista, että Reiman haalarin hinta on noussut jotakuinkin 80% samaan aikaan kun kuitenkin materiaalihinnat ovat pudonneet JA tuotanto siirretty pois Suomesta.

      Poista
  10. Kyllä nämä on melkoisen vaikeita asioita, ei ole helppoa olla kuluttaja nykyään. Itse toivon että omilla valinnoilla voi vaikuttaa, vaikka välillä epätoivo iskee ja "repsahduksiakin" tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole helppoa olla ihminen. Toiaalta kun ihan koko maailmaa ei kukaan meistä voi kuitenkaan pelastaa, niin voimme edes tehdä jotain pientä hyvin.

      Poista
  11. Katsoin tuon MOT:n tänään ja orjuus siitä lähinnä mieleen tuli. Voi millainen maailma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monimutkainen, epäoikeudenmukainen, julma ja raaka.

      Poista
  12. BBC-ohjelman näin, Mot-ohjelmaa en, mutta mä olen jo vuosia ollut ostolakossa tai ostan vain 1-2 nansolaista vaatetta vuodessa... mistähän ne on kotoisin... En haksahda enää halpatuontivaatteisiin, kun niistä ei ole edes matonkuteiksi! Kurjaa, kun ei voi tietää materiaalienkaan alkuperää esim novitalangat, kankaat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nansot tehdään... hitto, luin sen juuri tänään, mutta en muista. Mutta Suomessa siis käsittääkseni valtaosin, osittain jossain muualla.

      Poista
    2. Pakko kommentoida tähän väliin, että just viime viikolla ostin sieltä yhden Reilun kaupan puuvillasta tehdun mekon ja kysyin ennen ostoa, missä se on tehty. Suomessa! Ja sanoivat tosiaan, että suurin osa(muistaakseni) tosiaan täällä Suomessa.

      Se mekko taitaakin olla omassa vaatekaapissani käytetyn lisäksi lähimpänä, mitä on eettistä tuotantoa.. Tosin ei siitäkään tiedä, missä ja minkälaisissa oloissa siitä puuvillasta on tehty kangasta..

      Poista
    3. Minusta olisi oikein kivaa, että näitä oikeasti Suomessa tekeviä yrityksiä tuotaisiin esiin, eikä napattaisi jotakin yhtä (tässä tapauksessa Reimaa) silmätikuksi ja sijaiskärsijäksi, kun kuitenkin lähes kaikki teettävät tuotteensa siellä kaukomailla.

      Poista
  13. Kaikesta ei kannata ahdistua. Jos yrittää parhaansa, se riittää. Joskus keskinkertainenkin riittää. Kaikesta ei voi yksi ihminen kantaa huolta.

    Mä olen se sama hörhö joka kyseli tiskirätin painoa. Onko tässä lähikuukausina mitään tapahtumaa Etelä-Karjalassa, josta niitä paremmin tuotettuja riepuja voisi ostaa? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etelä-Karjalassa ei koskaan mitään. Paitsi 1.6. suunnitteilla olisi olla Luovan E-K:n myyntipisteessä mukana Mahdollisuuksien torilla, mutta se on tosiaan vasta ihan suunnitteluasteella. Toivottavasti toteutuu.

      Verkkokauppa palvelee kyllä. :)

      Poista
    2. Voi plääh. Mä haluaisin hypistellä ja valkata :) Nuo kankaatkin on ihan mielettömiä, mutta en mä osaa ommella..

      Poista
    3. Jos retkeilet Imatralla, niin voit käydä täällä hiplaamassa, jos minä satun olemaan paikalla. :)

      Poista
  14. Uskon, että suomalaisilla on pääsääntöisesti puhtaita jauhoja pusseissaan. Vertaisin tätä kaukomaiden vaateteollisuuden rikosten paljastumista paremmin tuntemaani ympäristönsuojeluun: meillä voidaan keskustella hyvinkin avoimesti Talvivaaran ongelmista, kun taas jossakin eteläisemmissä maissa voisi kaivoskriitikoilla olla uhkana hengenlähtö. Siispä päättelen: jos me voimme rohkeasti esittää kritiikkiä hankintaketjujemme työoloista, meidän tulee se tehdä - koska meille se on mahdollista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin meidän tulee. Onko sillä sitten merkitystä, en tiedä, mutta ainakin tiedän sitten jotain yrittäneeni edes.

      Poista
  15. Itse luin aikoinaan Naomi Kleinin kirjan "No logo" ja parisen vuotta sitten Gunilla Anderssonin "Puuvillan likainen tarina" (http://www.taloussanomat.fi/ymparisto/2011/10/16/sinakin-voit-olla-diktaattorin-asiakas/201114689/12)
    eikä suhtautumiseni ole enää ollut sama. Ostan kaiken mahdollisen kirpputorilta, mutta esim. lasten ulkovaatteita on hyvin harvoin ekologisemmin ja edes jollain tasolla eettisesti tuotettuja ja ne mitä on, niin lapset eivät pidä niistä (sanokaa mitä sanotte, mutta minusta koululaisella on oikeus pukeutua vaatteisiin joista itse tykkää). Olen näitä ulkovaatteita ommellut itsekin, mutta tosiaan luoja ties mistä ne kankaat tulevat. Ja mitä myrkkyjä kaikki kosteussulut ja gore-tex kalvot vievät ympäristöön :(
    Tieto lisää tuskaa ja se omien tekojen vaikutusmahdollisuus on hyvin pieni. Mutta esimerkki on tärkeä. Naomi Klein totesi No Logo-kirjassaankin, ettei ratkaisu ole täysboikotti vaan yritykseen vaikuttaminen ja muutosten vaatiminen. Tapahtuuko? Eipä juuri. Mutta hei, Gunilla Andersson taas totesi bambun olevan yksi ratkaisu puuvillan ongelmaan. Meilläkin on bamburättejäsi ahkerassa käytössä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, bambu on puuvillaa parempi, mutta ongelmat ovat bambussakin, kuten ihan kaikessa muussakin tekstiilikuidussa, mikä tuotetaan Aasiassa. Olen nyt saanut tietää, mistä maasta bambuni tulevat, mutta viljelysten ja kehräämön oloista ei ole mitään tietoa toistaiseksi. Nyt onkin aika hermostuttava olo sen suhteen, että jos tuo minun käyttämäni tehdas saakin jotenkin ongittua selville lankatehtaan oloista tietoa ja sieltä paljastuu kauheuksia, niin miten minä kykenen elämään sen tiedon kanssa...

      Poista
  16. Itse pyrin siihen, että yritykseni myymillä kankailla on GOTS-sertifikaatti, koska se säätelee paitsi materiaalin valmistusta myös työoloja (kts. http://www.puhdepuoti.com/page/9/gots--mika-se-on). Joissakin tapauksissa on perusteltua luopua tästä periaatteesta, esim. sertifioitua luomuhamppukangasta en ole löytänyt mistään, joten olen päätynyt seuraavaksi parhaaseen vaihtoehtoon. Toki en tehtaille pääse katsomaan, mikä siellä on tilanne, joten on pakko luottaa sertifikaattiin. Ja jos mitä Suomesta saa, niin se hankitaan täältä. Esim. villalangat ovat täältä Savosta luomutilalta hankittuja. Ainoa ratkaisu tähän halpatuontikuvioon on siirtyminen takaisin paikalliseen tuotantoon. Voi kuulostaa mahdottomalta, mutta se on oikeasti ainoa tie. Kyllä täälläkin hamppu ja pellava kasvaa, täytyy vain irrottautua tuosta niukkuuden energiasta, joka pakottaa meidät ostamaan halvalla tuotettua. Ja joo, ei vielä minunkaan pieni yrittäjätuloni riitä ostamaan aina sitä mitä haluaisin (luomua, paikallista jne), mutta sitä kohti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bambussa taitaa olla sama juttu kuin hampussa, ei vaan ole GOTS-laatuna olemassa.

      Miksi ihmeessä pellavan kasvatus loppui Suomessa? Ja milloin? Minua kiinnostaisi tietää.

      Poista
    2. Nokkosesta saataisiin kuulemma yhtä pehmoista kuin puuvillasta, mutta kukapa ottaisi sen jalostamisen langaksi?

      Poista
  17. Joskus katsoin ne Verta, hikeä jne ohjelmat. Siinä vietiin nuoret shoppailijat puuvillapelloille, vaatetehtaaseen, riisinviljelyyn ja thaimaalaiseen kanan- ja kalan käsittelytehtaaseen. Asumaan niissä paikallisissa oloissa, olihan rankkaa hemmotelluille nuorille. Silmät avautuivat heiltä ja meiltäkin.
    Oma tilanne on nyt sellainen ettei ole yhtään varaa ostella mitään ylimääräistä muuta kuin ruokaa, en teidä mitä sitten kun nykyiset vaatteet hajoaa. Varmaan kirpputoreille on mentävä vaatteita ostamaan.
    Enpä ole nähnyt kuitupellavaa viljeltävän, kyllähän sitä varmaan jossain kasvatetaan, mutta kyllä sen hinta nykysuomessa tulee niin korkeaksi, ettei siitä tule jokatytölle vaatetta. Äitini oli sitä ikäluokkaa, joka oli kasvattanut omat pellavat ja tehnyt ne langaksi ja kutonut kagaspuilla kankaat. Niitä pyyhkeitä on vieläkin tallella ja pidossa vaan paranee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai siitä sarjasta on tullut muitakin kuin vain vaateteollisuuteen keksittyviä jaksoja. Minä näin vain ne tekstiilitehtaat.

      Tänään juuri ihailin Sojan pajalla kangaspuissa olevaa keskeneräistä kangasta. Siellä ne kansallispukujen kankaat valmistuvat ihan perinteisesti kangaspuilla, niin uskomatonta. Ja uskomatonta sekin, miksi tekstiiliteollisuus on alunperin ajettu Suomessa niin täysin alas.

      Poista
  18. Tiesitkö, että ne aasialaiset ihmiset tekevät orjatyötä myös USA:ssa New Yorkissa, Manhattanilla! Siellä, missä turistit kävelevät ja shoppailevat! Neljännessä kerroksessa saattaa olla kauhea orjatyövoimatehdas, jossa ommellaan niitä dollarin t-paitoja. Vessassa ei saa käydä, ompelijoiden täytyy pissata ommellessaan. Joku toinen aasialainen tulee pyyhkimään pissat niihin ripeuihin, joita kankaita leikatessa jää yli. Nuo ihmiset tekevät töitä ilman palkkaa, koska heidät on tuotu USA:aan "ilmaiseksi". He maksavat työllään tuonnin. Ehkä 20 vuoden päästä koittaa vapaus, mutta eivät osaa kieltä, eivätkä kulttuuria! Mieheni ON NÄHNYT tämän omin silmin... Joku työläisistä tarjosi miehelleni riisikipposen, se oli ehkä ompelijan päivän palkka :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mia, ei, en tosiaan tiennyt. Enkä uskoisi, ellet sanoisi. :o Ihan kamalaa. Kamalampaa kuin ne Aasian vastaavat, koska USAn nyt PITÄISI olla aika sivistynyt maa. Voi luoja, miten kuvottavaa.

      Poista
  19. Minulla on tällä hetkellä meneillään projekti, että en osta koko vuonna yhtään uutta vaatetta - käytetyt ja itse tehdyt ovat sallittuja. Tulevia vaatehankintoja silmällä pitäen kokoan itselleni muistiin jollain tapaa parempia vaate-, kenkä- asuste- ym. valmistajia ajatuksena vähentää "riistovaatteiden" ostaminen tulevaisuudessakin mahdollisimman vähäiseksi. Ajattelin, että jaan tämänhetkisen lyhyen listan, mutta painotan, että minä en ole ollut missään tekemisissä näiden kanssa ja en halua syytöksiä (tietoa kylläkin!), jos näiden valmistusketjusta löytyy jokin paha epäkohta. Olen löytänyt kaikki linkit ihan vaan googlella, joten kyllä niitä parempia vaatevalintojakin löytyy, kun etsii :)
    Niin ja tästä puuttuu toki paljon itsestäänselvyyksiä, kuten vaikkapa Käsityökortteli-porukan valmistamat tuotteet, koska muistan ne ilman muistilistaakin! :) Ja oma henkkoht listani päivittyy sitä mukaan, kun vastaan tulee kiinnostavia vaatevalmistajia :)

    yleissivuja
    http://www.vihreapolku.info/linkit/ekologisia_kauppoja
    http://slaveryfootprint.org/
    http://www.vihreatvaatteet.com/vihreat-tuotemerkit/
    http://a-lace-diary.blogspot.fi/2014/01/lisaa-hyvaa-tavraa-maailmaan-joo-vai-ei.html

    jumppavaatteita http://www.wellicious.com/

    kenkiä
    http://www.ethletic.de/
    http://kenkapajapihka.fi/

    alusvaatteita http://www.peau-ethique.com/en/

    kankaista
    http://www.vihreatvaatteet.com/ekologisia-kankaita/
    http://www.vihreatvaatteet.com/lisaa-vihreita-kankaita-pellava-ja-nokkonen/

    http://withlovesannahopiavuori.suomalainenverkkokauppa.fi/kategoria/1/mekottunikat
    http://www.samuji.com/products
    http://lumiaccessories.com/v5/shop/
    http://www.chiestore.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa hyvä projekti! Käsityöyrittäjäporukan vaatetehtailijat alkoivat myös kerätä listaa siitä, ketkä valmistavat lasten perustrikoopaitoja Suomessa, sillä Radio Aallon aamutiimi oli sujuvasti väittänyt, että Suomessa ei ommella sellaisia. Hohhoijaa.

      Poista
    2. Aution Neule valmistaa lasten paitoja, bodeja ja paljon muitakin vauvan vaatteita. Luomupuuvillaa, ihania:)
      Raija

      Poista