Tarvitsin teekupin. Teetä on parasta juoda laakeasta kupista, jossa on tassi alla. Silloin teenjuonnissa on oikea tuntu. Sellaisen kupin sain taannoin joululahjaksi Sulolta, mutta kyseinen kuppi on tummunut jo aika pahan näköiseksi ja Sulo on ollut valmis heittämään sen pois. Mutta mistäs minä sitten teeni joisin?
Sopiva kuppi tuli vastaan viime viikonloppuna. Se on paikallisen keraamikon tekemä. Minä ostin sen.
Ja sitten huomasin, miten suuri muutos on tapahtunut omassa ajatusmaailmassani käsityöyrittäjäksi ryhtymisen myötä. Kuppi maksoi 27 euroa. Vielä pari vuotta sitten minun mieleenikään ei olisi tullut ostaa 27 euron mukia. Ei vaikka se olisi ollut maailman upein muki. Olisin luultavasti ollut mahdottoman moukkamainen ja mutissut tai pahimmillaan kailottanut suureen ääneen, että kyllä on kallis! Ja että kyllä Löyttäristä saa vitosella ihan yhtä hienon!
Jos ihan tarkkaan mietitään, niin ei minulla olisi ollut varaa panna näin isoa summaa menemään. Mutta silti kaupasta jäi tunne, että tein oikein. Tuntuu ihan hyvältä maksaa 27 euroa ja tukea samalla yhtä imatralaista käsityöläistä kuin hakea halpa hongkongilainen kuppi Minimanista.
21 kommenttia:
Kaunis teeastia! Tee-tummentumat mukista lähtee kyllä karhunkielellä. Itse olen saanut pahimmatkin muki-tapaukset putsattua. Tee tuntuu vielä pinttyvän kahvia pahemmin (ja nopeammin) mukeihin ja kuppeihin.
Hyvä vinkki teenjuontiin.. itse juon iltateeni kapeasta ja syvästä mukista (kermansaven Saimaa) ja teen jäähtymistä joutuu odottamaan niin kauan, että ehtii jo melkein nukahtaa ennen sitä. Laakeaa ja matalaa siis metsästämään! Rupesi kiinnostamaan kenen tekemä tuo kuppisi on..
Olen itsessäni huomannut, että kalliin hinnan maksaminen (laadukkaasta, kotimaisesta, ekoloisesta tai muuten kannatettavasta) tuotteesta kirpaisee ostohetkellä, mutta hankinta ei ikinä kaduta jälkikäteen. Halvan ostaminen hykerryttää ostohetkellä, mutta jälkikäteen tulee morkkis. Sitä paitsi halvassa keramiikka-astiassa voi piillä joku myrkky, joka liukenee käytössä juomaan. Esim. lyijy..
Hyvä pointti Elinalta muuten tuo lyijy juttu, ja usein noiden halpisjuttujen kanssa myöskin käy niin, etteivät ne myöskään ole ikuisia mutta nämä "kalliit" hyvin tehdyt kestävät vuosikymmeniä.
Kyllä sitä haluaisi kovasti tukea suomalaista käsityöyrittäjyyttä mutta välillä törmää omaan budjettiinsa ja toisinaan juuri nuo hintamielikuvat ovat esteen ostoksille. "Näitähän saa tähän hintaan Etolasta viisi." Varmaan saa, mutta ei yhtä kauniita, eikä samanlaatuisia.
Kaunis kuppi!
Ihana teekuppi ja tassi! Mistä?
Imatrankoskelta Käskassarasta. Tekijä Tarja Ahokainen. Kuulin juuri siellä, että valitettavasti Ahokainen on lopettanut keramiikan teon, ja näitä kuppejakin oli siellä enää kaksi jäljellä. Täky-galleriassa Lappeenrannassa kuulemma voisi olla.
Huomasin kerran vahingossa, kun unohdin muutamaksi päiväksi täysinäisen mehumukin pöydälle*, että mehukatti appelsiinimehu poistaa tummentumat mukeista. En oikein ole sen jälkeen juonut kyseistä mehua, mutta mukeja olen kyllä sillä putsannut.
*työpaikalle viikonlopuksi -enhän toki kotona unohtele ikinä mitään. ;)
Jos se Sulon ostama kuppi on juuri se oikea, kannattaa kokeilla keittää pyykkipulverivedessä. Silleen minä joskus kirkastan kahvimukeja ja teräs aterimia.
Ja ostitpa vieläpä kauniin teekupin tasseineen! Mun tee pitää olla isossa mukissa, Iittalan Primavera on just hyvä :)
Kaunis muki ja oikea ajatus käsityöläisten tukemisesta. Oma vinkkini mukien tummentumien puhdistukseen on ruokasooda. Kostuta muki ja hiero ruokasoodalla puhtaaksi. Huuhtele lopuksi. Ainakin kahvitummentumat lähtee hienosti!
Onkin pitänyt laittaa viestiä, että oltiin taannoin sukulaisvierailulla Imatralla. Matkaa täältä länsirannikolta tulee reilusti, joten ensimmäistä kertaa olin siipan sukulaisia visiteeraamassa. Olisin kovasti halunnut tulla työhuoneellesi ostoksille, mutta oltiin viikonloppuna reissussa. Sukulaiset sitten kierrätti meitä pitkin Imatraa ja pyysin samalla, että jos ajettaisiin Immolan aseman ohi, jotta edes näkisin ihanan asemanne. Olen blogiasi lukenut jo pitkään ja tykkään kovasti tyylistäsi. No, eikös nämä sukulaiset sitten ajaa paukauttaneet siihen teidän pihaan! Joten suuresti anteeksi, että junttiseurue ajoi suoraan kotipihaasi! Monta kertaa sanoin, että ajat sitten vain ohi, ettei toisen kotiin sovi ajaa. Mutta sinne vaan kurvasi suoraan pihaan. Ensi kerralla ajoitetaan tulo Imatralle niin, että pääsen ostoksille työhuoneelle ilman, että pitää ohi ajella :)
Vähin, mitä me pikku käsityöläiset voimme toisillemme tehdä, on tukea mahdollisuuksien mukaan, vaikka ei itselläkään olisi paljon mistä antaa. :) Sulla on oikea asenne eikä kupissa ei ole mitään väärää! :)
Pinttymät lähtee parhaiten vanhalla hankaus vimillä, nykyään cif muistaakseni mummoni opetti ja hän tietää. Pyykkipulveri vedellä saa pestyä emalia terästä ja mun vanhasta kodista pestiin keittiön välitilan laattojen saumat kun edellisellä asukkaalla oli tummunut. Saumoista tuli paremmat kun uudet.
T:Taru
Teen juoja täälläkin! Mä tykkään myös että teekupin pitää olla mahdollisimman iso ja laakea, mutt ei kuitenkaan tumma sisältä. Mulla kyllä usein tee ehtii haaleta kupissa ennen kuin sen ehtii juomaan, mutta silti kupin pitää olla iso. Mulla on sellainen mikrokuituliina, joka toimii tosi hyvin teemukin raitoihin.
Kaunis on kuppi ja tassi. Ja totta tuo että helposti ei tule mietittyä mitä kaikkea yrittäjän hinta sisältää, sitä katsoo vain niitä numeroita. Mutta kyllähän esim. arabian kahvikupillekin tulee melkein noin paljon hintaa jos ostat myös lautasen siihen, esim. perus teema, iso kuppi ja siihen lautanen noin 25€. Eli et ole tehnyt todellakaan liian kalliita kauppoja.
Sama juttu, jos käsityöläisen tuote on mieluinen, olen valmis maksamaan suolaisen hinnankin :)Ja nythän sen suolaisen hinnan ymmärtää...
Täällä Chilessä valkoiset tummuneet mukit pestään Clorolla. Laitetaan Cloroveteen likoamaan hetkeksi ja tulee säihkyvän puhdasta. Onko se vaarallista, kun Suomessa ei niin tehdä?
Hyvälaatuiset astiat ovat kannattavia Chilessä! Kahden kälyni kaikki hyllyllä olevat astiat hajosivat maanjäristyksessä, mutta heille lahjoittamani Taika-lautaset olivat ainoat lautaset, jotka pysyivät ehjänä ja ne olivat niillä samoilla hyllyillä kuin muutkin astiat! Itse en menettänyt maanjäristyksessä yhtään astiaa, vain pari halpislasipurkkia.
Vau, mikä määrä pinttymänirrotusvinkkejä! Sulo on sen kupin hinkannut puhtaaksi pariin kertaan (koska Sulo on ainoa, jota se tummuus häiritsee), mutta se tummuu seuraavalla teenjuonnilla jo ihan yhtä pahan näköiseksi.
Tuo mehukattitieto on kyllä todella häiritsevä.
o_O
Minä päätin joidenkin vähemmän hyvin menneiden myyjäisten jälkeen, että KUN olen lottomiljonääri, käyn joka hemmetin käsityöläistapahtumassa ja ostan jokaisesta pöydästä jotakin. Aina.
Maarit, meidän pihatiellä pyörähtää auto vähintään kerran päivässä. Silloin kun olimme juuri muuttaneet, trafiikkia oli kaiken aikaa. Teidän autonne oli siis vain yksi muiden joukossa! :-D
Olisit ihan hyvin voinut soittaa tai jos olisimme olleet pihalla näkyvillä, niin rohkeasti tullut moikkaamaan ja pyytämään päästä ostoksille. Aina se ovi silloin on avattu. Tosin silloin pitää varautua katastrofaaliseen sotkuun työhuoneessa.
Uh huh... Hieno on kuppi, mutta hieno on hintakin! :) Oma opiskelija-budjetti ei riittäisi... :D
Laura... ei minunkaan budjetti oikeasti riittäisi. En ostaisi edes farkkuja, jotka maksavat 27 euroa... kenkiin olen tuollaisia summia joskus tainnut uhrata.
Itse en kyllä hankaisi kuppeja karhunkielellä tai Chifillä, ne kun saattavat rikkoa lasitteen, jonka jälkeen materiaali imee tummentumia kuin sieni.
Ruokasoodavedessä liottaminen ja hankaus sen jälkeen tavallisella tiskiharjalla toimivat ja ovat edelä mainittuja keinoja hellävaraisempi konsti.
Muuten, ruokasuolalla ja vesitipalla hankaus toimii kans teetahrojen poistoon. -EJ-
On hyvä muistaa vähemmän on enemmän! Jos ostaa hinnakkaampaa laatua vähän harvemmin, niin se korvaa monta halpaa "kertakäyttö-kiina-kamaa".
Oikea valinta!
Lähetä kommentti