perjantai 19. elokuuta 2011

Täydellinen aamu

Tämän parempaa alkua päivään ei voi saada. Koska väsytin itseni niin loppuun eilisen päivän aikana vessaa purkaessani, nukahdin illalla jo yhdeksän jälkeen. Ja kun menee nukkumaan aikaisin, myös herää aikaisin seuraavana aamuna.


Tällainen rytmi sopii minulle kaikkein parhaiten. On ihanaa herätä kuuden jälkeen, kun aamuaurinko säteilee matalalta ja maailma kimaltelee eilisen sateen jäljiltä. Olen muutenkin aina aamuisin tehokkaimmillani, ja jos aamu vielä sattuu olemaan korkeapaineinen, riittää minulla energiaa vaikka mihin.

Koska Sulo nukkuu toivottavasti vielä monta tuntia, enkä minä voi alkaa paukutella vessan lattian kimpussa, otan kerrankin tämän aamuhetkeni mahdollisimman rennosti. Istun tässä tietokoneella rooiboskuppi edessäni ja odotan että kello tulee yhdeksän, jotta pääsisin käymään asioilla.

Ja sen jälkeen ryhdymmekin yhdessä avaamaan vessan lattiaa. Edellisen postauksen kuvista huomasittekin jo, että seinät ovat siellä aivan hyvässä kunnossa. Silmillä nähtävä home rajoittui pienelle alueelle vanhan vessan muoviseinässä.

Homekoirat tosin osoittivat ihan eri paikkaa, nimittäin nurkkaa. Se nurkka oli ihan hyvässä jamassa, paitsi että seinän sisällä olleet lasivillat olivat siltä kohtaa tummuneet.

Toinen koirien osoittama paikka oli lattiakaivon seutuvilla. Kaivoa kurkistellessani en ole kyennyt näkemään, että se olisi mistään voinut päästää vettä rakenteisiin, mutta sehän selviää toivottavasti tämän päivän aikana.

Kullanarvoinen isäni kävi täällä eilen katsastamassa tilanteen ja totesi, että helpointa on tehdä nytkin alaslaskettu katto, jotta se katon sisältä paljastunut sähköhässäkkä saadaan piiloon. Kelpaa meille - eipä tarvitse sähkömiehiä ruveta metsästämään.

8 kommenttia:

  1. Minustakin aamut ovat ihan parasta aikaa. Usein vaan käy niin, etten malta nukkua, kun tekemättömät työt painavat mielessä ja sitten olenkin tosiaan illalla valmis nukkumaan jo yhdeksän jälkeen.

    Olen jännityksellä seurannut teidän remppaa! On kuin seuraisi jatkokertomusta ja tuskin maltan odottaa aina seuraavaa postaustasi.
    Jaksamisia ja tsemppiä remonttiin!

    VastaaPoista
  2. Joo, tämä on kuin nuoruusvuosien Neiti Etsivän lukemista! :-)

    VastaaPoista
  3. Tulin tuolta fb kautta nyt ekaa kertaa tänne blogiisi, kiva kun törmää uusiin....
    Alaslaskettu katto onkin hyvä tapa kätkeä pois silmistä...

    VastaaPoista
  4. Minäkin rakasta aamuja, varsinkin silloin, kun aurinko paistaa. Herään yleensä ensimmäisenä meidän perheestä. Juon rauhassa aamukahvini ja luen lehden. Käyn koiran kanssa lenkillä rannalla. Yleensä kaikkialla on vielä hiljaista, ei kuulu kuin luonnon äänet.

    VastaaPoista
  5. Sulla on aivan ihana blogi! Vahingossa tänne tieni löysin, mutta onneksi löysin. :) Varmasti tulen seuraamaan aktiivisesti.

    VastaaPoista
  6. Ihania aamu kuvia, oikein haistaa aamun kosteuden, alkavan päivän ja hiljaisuuden. Mä kans rakastan aamun hiljaisia, rauhallisia hetkiä kun kaikki muut vielä nukkuu. Nykyisin vain en tahdo saada itseäni ylös tarpeeksi aikasten. Täytyykin taas laittaa vekkari soimaan ja opetella uus rytmi.

    VastaaPoista
  7. Kyllä täällä melkoista jännitystarinaa onkin! Kiva, että välillä aurinko paistaa ja pystyt istahtamaan hetkeksi!

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
  8. Ei kai tämä nyt niin jännää sentään ole... :-D

    Meilel kävi niin, että ihmeellisen aurinkoinen ja lämmin päivä tuntui aivan synniltä käyttää vessan uumeniin kaivautuen, joten käytimme eilispäivän sitten kaikkeen muuhun. Jatkoa odotellessa, siis.

    Tervetuloa, uudet lukijat!

    VastaaPoista