Meillä on pihassa ollut kukkapenkki, joka on reunustettu turveharkoilla. Olen inhonnut sitä alusta lähtien. Se on kummallinen ja ihan älyttömässä paikassa. Keväällä toivoin, ettei siihen kasvaisi itsekseen mitään, jotta minä voisin sen helposti tuhota.
No, kasvoi siihen kuitenkin. Pari puun alkua, ruohosipulia ja tunnistamattomaksi jääneitä yrttejä. Eli antaa mennä vaan, tuumailin ja sain myös Sulolta siunauksen. Tänään nostin turveharkot maasta, kitkin kasvillisuuden ja tasoitin mullan. Joskus siihen kasvaa nurmikko. Ehkä.
Harkoille keksin heti parempaa käyttöä.
Kasasin niistä kivijalkaa jäljittelevän aidan talon edessä olevaan töyrääseen. Tuin harkot toisiinsa puukepeillä, jotka naputtelin harkkojen läpi maahan asti.
Vielä minulla ei ollut tarpeeksi multaa käytettävissäni, jotta olisin voinut täyttää aidan ja töyrään välin. Haluaisin istuttaa siihen jonkun pienen puskan. Anopin pihalla on keltakukkainen pieni pensas, joka kukkii koko kesän. Sellainen voisi sopia hyvin tähän.
Mutta naapurilla menee vielä paremmin. Radan toisella puolella olevat tukkipinot kasvavat taas järkyttäviin mittoihin. Metsä niiden takana on jo peittynyt näkyvistä. Sanonta "ei näe metsää puilta" on käynyt täällä hyvin konkreettiseksi. Näkyä on mahdotonta saada vangittua kuvaan. Holtittomat tukkivuoret nousevat korkeuksiin ja jatkuvat silmänkantamattomiin. Vaikka tuosta nappaisi polttopuut koko meidän loppuiäksemme, ei eroa edes huomaisi! Paperitehtaalle nämä rungot kai kuitenkin tästä ovat matkalla.
Kasasin niistä kivijalkaa jäljittelevän aidan talon edessä olevaan töyrääseen. Tuin harkot toisiinsa puukepeillä, jotka naputtelin harkkojen läpi maahan asti.Vielä minulla ei ollut tarpeeksi multaa käytettävissäni, jotta olisin voinut täyttää aidan ja töyrään välin. Haluaisin istuttaa siihen jonkun pienen puskan. Anopin pihalla on keltakukkainen pieni pensas, joka kukkii koko kesän. Sellainen voisi sopia hyvin tähän.
Minusta "kiviaita" näyttää luonnossa hienommalta kuin näissä kuvissa. Se on aivan oikean sammaloituneen kiven näköinen. Ja kaikkein parasta siinä on se, että se näyttää siltä, kuin olisi ollut siinä aikojen alusta lähtien. Piha sai siitä uutta ryhtiä.
Oikeastaan minun tämän päivän hommani olisi ollut mansikkamaan kaivaminen. Sain minä sille sentään kehykset jo vähän matkaa kaivettua. Koko ajan on sellainen tunne, kuin talvi hönkäilisi jo niskassa. Anopilta saadut mansikat odottavat yhä laatikoissaan, että joku loihtisi niille vakituisen kasvupaikan. Mutta mansikkamaan kaivaminen oli hidasta ja tylsää, ja siksi en voinut vastustaa turveharkkojen kutsua.
Tästä kuvasta näette, että pihamme on hyvin kuiva. Kesäkuun jatkuvan sateen jälkeen vettä ei sitten olekaan tullut oikeastaan yhtään. Eipä ole tarvinnut ruohonleikkuria kaivaa esiin. (*
Illalla menen vielä jatkamaan polttopuiden pinoamista. Sanomattakin on selvää, että sekin on hidasta ja tylsää hommaa. Mutta alamme olla jo hyvän matkaa voiton puolella. Melkein kaikki kaadetut rungot on nyt pätkitty. Eli ihan hyvin menee.
Mutta naapurilla menee vielä paremmin. Radan toisella puolella olevat tukkipinot kasvavat taas järkyttäviin mittoihin. Metsä niiden takana on jo peittynyt näkyvistä. Sanonta "ei näe metsää puilta" on käynyt täällä hyvin konkreettiseksi. Näkyä on mahdotonta saada vangittua kuvaan. Holtittomat tukkivuoret nousevat korkeuksiin ja jatkuvat silmänkantamattomiin. Vaikka tuosta nappaisi polttopuut koko meidän loppuiäksemme, ei eroa edes huomaisi! Paperitehtaalle nämä rungot kai kuitenkin tästä ovat matkalla.
Lisäystä:
(* Tämä olisi kannattanut jättää sanomatta. Heti alkoi sataa kaatamalla, jas atoi sitten 15 tuntia yhtä kyytiä.)
14 kommenttia:
Voi miten kodikas tuo neljäs kuva! Aita näyttää hyvältä.
Hauskasti hoksattu tuo "ei näy metsää puilta"!
Naapurin puolellahan ruoho on aina vihreämpää - ja halkokasat korkeammat :D
huh onpa puuta, vaikka kesäkuussa näytti että oli paljon, mutta ei sitten tainnutkaan olla... nuo turveharkot on nyt hyvässä paikassa! hyvältä näyttää.
Kiittikiitti! Minustakin turveharkot ovat nyt paikassa, jossa ne jotenkin antavat itselleen oikeutuksen olla olemassa.
Mira, ja silti ei vieläkään ole puuta niin paljon kuin viime lokakuussa, jolloin tänne muutimme. Eli varmaan tuo pino tuosta kasvaa vielä kovastikin.
Mia, Sulohan sen metsääpuilta-jutun hoksasi aikoinaan. :-)
Mä oon kanssa kaivanut nurmikon mansikkamaan tieltä 5 vuotta sitten. Tylsääkin tylsempää oli! Nyt pitäis saada inspis mansikkamaan kunnostamiseen. Laittelehan kuvia tulevasta maastasi jospa vaikka saisin niistä energiaa. Olen jostain lukenut, että taimet pitäisi uusia viiden vuoden välein. Satoa ei ole tullut enää niin hyvin kuin ensimmäisinä vuosina.
Kuinkahan syvä tuosta mansikkamaan kuopasta pitäisi tehdä? Minä en oikeasti tiedä yhtään, miten mansikkamaa luodaan.
Turveharkot sopivat nykyiseen paikkaan enemmän kuin hyvin. Anopillasi taitaa kasvaa pihassa pensashanhikkia, sehän on keltakukkainen pensas, joka kukkii keski- ja loppukesän. Sopisi varmaan hyvin teidän talon väriin.
Asuin lapsena rautatieasemalla ja katselin noita puupinoja monta vuotta...
Pitää tänään anopilta muistaa kysyä puskan nimeä, kun käymme siellä.
Noiden tukinlastauspaikkojen lähellä asumisessa on se hyvä puoli, että tuohta sytykkeeksi löytyy niin paljon kuin jaksaa kotiin kantaa.
Jos haluat turveharkkoihin hieman enemmän sammalta, sivele niitä piimällä:)
Keltakukkainen pensas lienee hanhikki. Joka muuten kannattaa leikata aika usein aivan matalaksi, jotta pysyy kauniina, eikä risukkoidu.
Kätevää tuollainen tukkiaita, ilman omia kustannuksia:P Mäkin haluan meidän ja tien väliin!
Mansikoita varten ei kovin paljon tarvitse kaivaa, nehän lisääntyy rönsyjä pitkin ja itse mansikan juuret on aika vähäsyvällä. Meillä tehtiin esimerkiksi ihan nurmikolle ilman mitään kaivuuta sellaiset multakumpareet (korkeus noin 10cm) ja hyvin on satoa tullut! Mansikoiden taimien ympärille kannattaa laittaa muovit.
Huom! Mansikat on tosi kauniita peitakasveja esim. koivujen ympärillä -niitä ei aina tarvitse istuttaa riviin! Ja muoviakaan ei tarvita silloin, jos istuttaa ne tarpeeksi tiheään ja vähän vaivautuu kitkemään ja kastelemaan.
Juu, hanhikki se pensas oli. Anopilla on niitä valkoisena ja keltaisena. Ihastuin myös kärhöön - sitä haluan kesäkeittiön riukuaitaan.
Leena, piimävinkki saatiin myös eräältä tuttavaltamme. Ajattelin kokeilla sitä myös niihin kiviin, joita kasasin turveharkkojen reunalle.
Onpa helpottavaa kuulla, ettei mansikka niin kovin syvää monttua tarvitse. En ole eläessäni ollut yhtä kipeä kuin tuon kivikovan savimaan lapioimisen jälkeen!
Juu, puiden pinoaminen on tosi tylsää hommaa, mutta on siinä kuitenkin joku viehätys. Ehkä se tulee siitä, että siinä kuitenkin tulee näkyvää valmista suht helposti. Tai sitten siitä alkukantaisesta tunteesta, että tekee jotain hyödyllistä talven varalle, perusrehtiä maalaishommaa.
Eikä tuo savimaankaan kaivaminen mitään herkkua ole, mutta tykkään mä siitäkin. Siinä viehättää työn fyysisyys, vastapainona kotihommille. Turveharkot näyttää hyvältä noin muurina.
Juu, fyysisen työn tuoma väsymys on kyllä oikeasti hyvä tunne.
Aivan upea tuo aita, kiitos muistutuksesta... olinkin jo ihan unohtanut nuo turveharkot. Mulla on pari pensasta (kituu) rinteessä kun ei niille voi lisätä multaa eikä ravinteita koska valuvat heti sateella pois, nyt tämä ongelma on ratkaistu... ei kun harkkoja metsästämään.
Täysin eri mieltä olen kyllä tuosta puupinojen kasaamisesta, siis ihan minun lempihommaani... mites se sanonta menikään, halvat huvit hullulla... :D
Mukavaa loppukesää!
Kate, ollos hyvä muistutuksesta! Hyvä, että turveharkoiilla on ystäviä.
Lisa, kiitos muffinssista! Sainkin se juuri jotain toista kautta, niin en pane enää uudelleen samaa postausta. :-)
Lähetä kommentti