Hinnoittelun hankaluuden lisäksi meillä käsityöläisillä on toinenkin ikuisuuspulma, nimittäin myyntikanavien valinta. Yritykseni täytti yhden vuoden heinäkuun alussa ja tämän ekan vuoden aikana olen katsellut, miten jälleenmyyjien pitäminen sujuu. Nyt olen tullut katselussani lopputulokseen.
Ensinnäkin tuotteen hinnan pitäisi olla kuluttajalle aina sama riippumatta siitä, ostaako hän sen jälleenmyyjältä vai suoraan tekijältä. Tekijä siis määrittää tuotteelleen ovh-hinnan.
Jälleenmyyjiä on kahta sorttia. On niitä, jotka ostavat käsityöläiseltä satsin tuotteita tämän määrittelemällä tukkuhinnalla. Sitten on niitä, jotka harjoittavat tilimyyntiä. Minä olen tullut siihen tulokseen, että sisäänostavat jälleenmyyjät ovat erittäinkin jees, mutta tilimyynti kismittää minua.
Onko millään muulla alalla tällaista tilimyynti-ilmiötä edes olemassa kuin kädentaidoissa? Tietääkseni ei. Miksi käsityöläiset ovat suostuneet tällaisen systeemin kehittymiseen?
Suurin osa tilimyyntiä tekevistä jälleenmyyjistä pitää myyntipalkkiona 50 % tuotteen kuluttajahinnasta. Se on kuulkaa melkoisen hulppea provisio.
Käsityöläinen maksaa itse tuotteensa postituksen myyjälle. Jos myyjä jossain vaiheessa haluaa palauttaa myymättä jääneet tuotteet, maksaa käsityöläinen jälleen itse tuotteidensa palautuksen. Pahimmassa tapauksessa tuotteet ovat likaantuneet tai muuten vahingoittuneet esillä ollessaan, tai niitä on jopa varastettu. Tämä kaikki jää tietenkin käsityöläisen kärsittäväksi. Käsityöläisen on myös ehdittävä laskea, että lähettämiensä tuotteiden määrä täsmää tilitettyjen rahojen kanssa. Ja kirjoittaa laskuja sen mukaan, mitä jälleenmyyjä ilmoittaa myyneensä.
Näiden faktojen valossa voitte ehkä itsekin miettiä, mitä käsityöläispoloinen tienaa tilimyydyllä tuotteellaan. No eipä juuri mitään. Kun asiakas ostaa tuotteen esim. kymmenen euron hinnalla tilimyyntipisteestä, saa käsityöläinen tuotteesta viisi euroa. Tästä viitosesta hän vähentää ensin arvonlisäveron, joka on melkein viidesosa. Sitten hän miinustaa jäljelle jääneestä 4,06 eurosta materiaalien osuuden, joka voi olla neljäsosa ovh-hinnasta, sekä postittamisesta koituneet kulut. Käsityöläiselle jää suurin piirtein 1,5 euroa. Kattaakohan se edes tuotteen valmistamiseen kuluneen työn? Ei.
Niinpä minä olen tehnyt niinkin radikaalin päätöksen, että tilimyyntiä harjoittavien jälleenmyyjien ottaminen on minun kohdaltani loppu. Olen lopen kyllästynyt valmistamaan tuotteita ilman palkkaa.
Jatkossa annan tuotteitani vain niille jälleenmyyjille, jotka maksavat heti tilaamansa tuotteet. Tällaiset sisäänostavat jälleenmyyjät kun maksavat tuotteesta sen hinnan, jonka olen itse määrittänyt ja lisäksi he maksavat tuotteiden toimituskulut. Olen myös huomannut, että tilimyyjät myyvät pääasiassa heikommin kuin ne, jotka ovat sijoittaneet omaa rahaansa tuotteisiin.
Vaikka myös sisäänostavien jälleenmyyjien myymistä tavaroista katteet katoavat jämyjen tilipussiin, jään minä sentään plussan puolelle, edes hiukan. Lisäksi pääsen vähemmällä vaivalla, eli se palkaton työ jää pois, koska tilaukset voi tehdä verkkokaupan kautta, ja jälleenmyyjät saavat automaattisesti laskun ja kuitin ostoksestaan, eikä minun tarvitse kirjoittaa jokaiselle erikseen laskuja.
Osaan toki katsoa myös omaa napaani pidemmälle. Useimmat jälleenmyyjät ovat myös pienyrittäjiä. Monellakaan ei ole mahdollisuutta sijoittaa suurta summaa tuotteisiin ja toivoa saavansa ne myytyä. Liikkeen pitämisessä on paljon kuluja. Jälleenmyyjänkin on markkinoitava itseään. Siksi tilimyyntikäytäntö on monen pienen jämy-yrittäjän elinehto. Ja jämyjen tilipusseihin katoavat katteet voi laskea mielessään markkinoinniksi, sillä kun jälleenmyyjiä on ympäri maata, saa käsityöläinen näkyvyyttä.
Silti olen sitä mieltä, että minun käsityöläisenä tulee arvostaa omaa työtäni sen verran, että saan työstäni edes pienen palkan. Näin koen, että minulla on oikeus valita jälleenmyyjikseni ne, joiden avulla myös minä voin tienata elantoani. Minä nimittäin todellakin aion elää tällä työllä.
En tiedä, mahdanko vetää tällä päätökselläni mattoa omien jalkojeni alta - se jää nähtäväksi.
................
Koska kirjoitus on herättänyt paljon keskustelua ja myös isoja tunteita, haluan vielä lisätä tähän perään, että tämä on vain minun kokemukseni. Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole mitenkään väheksyä jälleenmyyjiä tai kannustaa boikotoimaan tilimyyjiä. Minun tuotteeni ovat luonteeltaan arkisia käyttöesineitä, joiden hintaa ei voi nostaa kohtuuttoman korkealle, ja siksi niiden katteet eivät kestä tilimyyntiä. En siis yritä hyökätä tällä kirjoituksellani ketään vastaan, vaan yksinkertaisesti kertoa, miksi olen päätynyt siihen ratkaisuun, etteivät myyntitilit ole minun tuotteilleni oikea myyntikanava.
29 kommenttia:
Hyvä kirjoitus! Luulenpa, että olet päätynyt oikeaan ratkaisuun :)
Huhhuh. Hurjaa meininkiä. Ainakin lukemani perusteella kannatan ratkaisuasi. En tiennyt, että tuollaista tilimyyntiä harrastetaan muuallakin kuin itsepalvelukirppiksillä ja käytettyjen vaatteiden kierrätysliikkeissä.
No, jopas on hurjia provikkoja tilimyynis :O. Kannatan täysin rastkaisuasi! :)
Kiitos ymmärryksestänne!
Tuo tilimyyntisysteemi saattaa olla jäänne niiltä ajoilta, kun käsityöläisten myyntikanavat olivat onnettoman huonot, eli ajalta ennen internettiä.
No, tässä tulee nyt toinen näkökulma. Olen se paha jälleenmyyjä, joka ottaa käsityöläisen tuotteita tilimyyntiin. Teen suuren osan myymistäni tuotteista itse, mutta myös tilimyyntiä ja osan tuotteista ostan myös sisään.
Jokainen käsityöläinen määrää itse hinnan (haluan noudattaa välitysmyynnin säännöksiä tarkkaan). Maksan postikulut mennen ja tullen. Vastaan hävikistä.
Ns. kivijalkaliikkeen pitäminen on tooooosi kallista, ainakin keskellä kaupunkia, joten pikkuruisella provisiolla myyminen ei pidä liikettä pystyssä. Jos kenkäkauppias ottaa kengät myyntiin, hänhän kertoo hinnan ainakin 2:lla. Miksi siis käsitöiden jälleenmyyjän kannattaisi myydä esim. 30 %:lla?
Minun mielestäni tämä järjestelmä on ihan hyvä silloin, kun hinnasta vaan päästään sopuun. Jos käsityöläinen hinnoittelee tuotteensa liian kalliiksi, se ei käy kaupaksi.
Näkökulmia minulla on kaksi, sillä teen itse tuotteita myös toisille jälleenmyyntiin. Olen siis miettinyt asioita monelta puolelta. Jatkan oikein mielelläni keskustelua tästä aiheesta. Ja toivon Susannalle mieluisia yhteistyökumppaneita!
Mervi
Mervi, allekirjoitan jokaisen sanasi! Sivusinkin tuossa kirjoituksessani asiaa myös jälleenmyyjän kannalta. Itse päädyin tähän ratkaisuun siksi, että tällä työlläni minun on elettävä, eikä eläminen onnistu, jos työstä ei jää palkkaa myös omaan pussiin.
Arvostan sitä, että korvaat hävikin ja vastaat postikuluista - siinä olet minun kokemukseni mukaan vähemmistössä. :-)
Minusta on hyvä saada lukea ihan sitä raakaa arkea minkä käsityö-yrittäjä kohtaa. Ei ole ihan yksinkertainen juttu saada ansaittua vähän rahaa...
Vaihtavatkohan käsityöyrittäjät yleensä keskenään kokemuksiaan ja mielipiteitään, tai ideoita ihan yrittämisen toimivuuteen liittyen? Jos ei, niin sellaiselle vertaisryhmälle olisi taatusti tarvetta :)
Postikuluthana joutuu aina myyjä maksamaan, tilaa sitten käsityöläiseltä tai tukkuliikkeestä. En ymmärrä, miksi joku jälleenmyyjä ei maksaisi? Hävikin kanssa on vähän niin ja näin, toimiva systeemim riippuu vakuutuksista, kellä on kellä ei. Yleensä putiikkia pitävän kannattaa ottaa vakuutus ja sen kattamaan myös myyntitilissä olevat tavarat. Omavastuut on tietysti helposti suuria.
Pilvitarha, minäkin kaipaan sellaista vertaistukiryhmää. Sellaista on joku yrittänytkin viritellä:
http://kamutehdas.blogspot.com/
mutta se ei ole oikein ottanut tuulta alleen.
Mervi, veilä aiempaan kommenttiini... sitä en allekirjoita sentään, että tilimyyjä olisi "paha". :-)
Minulla kaikki tilimyyjäjämyt ovat sellaisia, jotka eivät maksa postikuluja. Ja palauttaessaan tuotteita postikulut on vähennetty tilityksistä. En ole siis osannut pitää puoliani kyllin hyvin ja siitä voin toki syyttää vain itseäni.
Hyvä, Susanna! Jos tilanne on tuollainen, sinun on ajateltava omaa toimeentuloasi ja jaksamistasi. Ei sitä valitettavasti kukaan muukaan tee. Sinun ratkaisusi ei tee kenestäkään "pahaa", mutta omaa työtäsi ja oloasi helpottaaksesi tällainen askel vaikuttaa perustellulta! Koita jaksaa, ja toivottavasti tämäkin päätös vie sinua ja työtäsi eteenpäin!
Kyllä ainakin teollisuuden puolella harrastetaan kaupintavarastoja. Tavara on fyysisesti ostajan varastossa, mutta tavarantoimittajan omistuksessa ja maksetaan sille vasta, kun ostaja sen käyttää. Yleensä nämä tietysti on sellaista tavaraa, jonka menekki on taattu.
Teollisuus on kuitenkin vähän eri juttu kuin käsityöläisyys. Tilimyynti ei kuulosta oikein kannattavalta. Pysy päätöksessäsi!
Arvostan suuresti, että jaat kokemuksesi julkisesti, sillä joskus tuntuu käsityöläisten/taiteilijoiden (vai eivätkö ne olekin sama asia?) kanssa siltä, että kokemukset pimitetään tietämättömiltä, jotta nämä vielä kovin vihreät pääsevät itse tuntemaan asiat kantapään kautta. Minua kiinnostaa suuresti oman yrityksen aloittaminen, mutta on aivan mahtavaa saada tietää tietyt asiat ennakkoon. Kiitos! Jatka tielläsi, tiedät varmasti, miten hommat sujuvat.
Aivan upeaa tekstiä!! Tämän kun saisi jokaisen käsityötuotteita ostavan, hintaa kauhistelevan asiakkaan päähän! Koska monet "käsityöläiset" tekevät käsitöitä siksi, että se on rakas harrastus, meinaa aina tuotteisiin tulla aivan liian alhainen hinta. Olen ainakin itsestäni huomannut, että liian usein alan vähättelemään ääneen itse työprosessia, enkä "kehtaa" pyytää enempää hintaa.
Koska minulla ei vielä toiminimeä/yritystä ole, pidän vinkkisi mielessä enkä koskaan ikinä aio myydä tuotteitani tilimyynnin välityksellä.
Kiitos vinkistä ja aurinkoista viikkoa sinulle! :---)
Mä olen ostanut sun tuotteita jälleenmyyjältä, hinta oli muistaakseni kalliimpi. Päädyin kuitenkin siihen koska pysyivät postittamaan samana päivänä kun tilaus tehty ja maksettu.
Aihe herättää yllättävän paljon keskustelua. Sehän on aina hyvä juttu.
Nimenomaan tässä päätöksessäni on kyse siitä, mistä Olivia mainitsi, eli omasta toimeentulostani ja jaksamisestani. Tarkoituksenani ei tosiaankaan ole mustamaalata jälleenmyyjiä tai yllyttää käsityöläisiä kapinaan tilimyyntiä vastaan.
Ellimelli, tuo kaupintavarasto-käsite onkin minulle uutta tietoa, kiitos! Teollisesti valmistettuja tuotteita ei voikaan verrata käsityöhön mitenkään. En tiedä, millä hinnalla esim. Pellavasydämen mainitsemat kenkäkauppiaat ostavat kenkiä, mutta Aasiassa tuhansia kenkiä valmistuttavat kenkämerkit saavat tuotteisiinsa aivan tosenlaiset katteet kuin pahainen käsityöläinen täällä Suomessa.
Kartanonrouva, olen kanssasi ihan samaa miettinyt, että pienyrittäjät pitävät joskus tarpeettomastikin tietoa itsellään, vaikka kokmemusten jakaminen voisi hyöyttää muita tai jopa itseäänkin. Perstuntumalla on asiat opittava, sillä mistään niitä ei etukäteen taida onnistua kuulemaan. Verkostoitumista peräänkuulutetaan, mutta en tiedä, onko se käytännössä miten tavallista käsityöläisten keskuudessa.
Siniemilia, minustakin on vaikeaa kehdata pyytää tuotteesta hintaa, joka sille kuuluisi. Erityisesti kasvokkain asiakkaan kanssa. Helposti annan alennustakin vaikkapa myyntitapahtumissa siitä huolimatta, että olen jo tapahtumaan mennessä alentanut tuotteiden hintoja.
Älä kuitenkaan ota tätä minun kokemustani pyhänä totuutena. Tiedän käsityöläisiä, jotka myyvät tuotteitaan pelkästään jälleenmyyjien kautta. Silloin tuotteen hinta on pystytty tekemään sellaiseksi, että ovh sisältää jämyn osuuden, eli tuotteessa on hyvä kate. Minun tuotteeni ovat siitä huonoja jälleenmyyntiin, että ne ovat arkisia käyttöesineitä, joiden hintaa ei voi nostaa pilviin. Jos keksit tuotteen, joka kestää korkeankin hinnan, on jälleenmyyjissäkin järkeä - myös tilimyyjissä. Esimerkiksi korut saattaisivat olla sellaisia tuotteita, joptka ylellisyysesineenä saavat maksaakin hiukan enemmän. Paljon riippuu siitä, profiloidutko designin tekijäksi ja mikä on kohderyhmäsi.
Ja vielä Ninnulle vastaan, että minäkin lähetän tuotteen lähes aina samana päivänä, kun raha tulee tililleni. Koska en ole vielä uskaltautunut sijoittamaan verkkomaksupainikkeisiin, saattaa maksusuorituksen siirtymiseen kulua päivä, jolloin tuotekin lähtee matkaan vasta seuraavana päivänä. Verkkomaksusysteemin ostaminen on minullakin edessä vielä tulevaisuudessa, jolloin myös toimitukset nopeutuvat.
Tosi hyvä teksti! Minulta täällä Chilessä on jonkin verran pyydetty tuotteita myyntiin liikkeisiin, mutten ole antanut juuri siitä syystä, etteivät ne saisi maksaa mitään. Yhdessä liikkeessä on vähän tuotteitani, minä olen määrännyt hinnan ja he ottavat provisiota 10 % Liike myy tuotteitani (nukkeja ja koriste-esineitä) niinkin paljon kuin kolmessa kuussa 100 euron edestä ;D Suomalainen koiranvaateliike tahtoi ostaa minulta pikkukoirantakkeja myyntiin ja tarjosivat jokaisesta vuorillisesta korkealuokkaisesta sadetakista 7 euroa! Pelkkiin materiaaleihin menee se! Lisäksi pystyn tekemään korkeintaan kaksi takkia päivässä. Arvaa vaan, suostuinko yhteustyöhön!
Pieni puolustaja minussa nostaa koko ajan päätään, vaikka olenkin mieluummin käsityön tekijä kuin myyjä. Koska itse teen tuotteita joka päivä kellon ympäri, ymmärrän Susanna sinua luullakseni melko hyvin. Mutta en haluaisi, että jälleenmyyjät tulisi aivan mollatuksi (sitähän sinä et tarkoittanutkaan). Monelle käsityöläiselle - tai paremminkin harrastajalle - tällaiset putiikit ovat kullan arvoisia. Missä muualla he saisivat tuotteitaan myyntiin, jos ei ole rohkeutta torille lähteä? Minullekin tarjotaan muutamaa sukkaa, korttia, mitä milloinkin. Aina ei ole pokkaa sanoa, etten ota. Missään tapauksessa en halua laittaa rahaa niihin seisomaan, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää ottaa myyntitiliin. Kumpikin sitten odottaa, meneekö kaupaksi vai ei. Kumpikaan ei häviä, jos kauppoja ei synny. Itse olen aloittanut siitä, että tein käsitöitä ja vein ne myyntiin, minulle tilitettiin kuukausittain hiukan ja se oli ihan hauskaa. Mutta se oli ehdottomasti vain harrastustoimintaa. Nyt kun mietin itseäni, myyntitilille uskallan ottaa kokeeksi tuotteita, joita en itse valitsisi ja joista en ollenkaan ole varma, mutta joskus voi yllättyä!
Pellavasydämen kommentit ovat myös niin totta! Olen miettinyt asioita juuri tuoltakin puolelta, kun haaveissa on se oma liike. En minäkään uskaltaisi ottaa kaikenmoisia tuotteita myyntiin, niin, että ostaisin ne itse. Tilimyynti on hyvä tapa, jos siinä ei sorreta käsityöntekijää, esim. niin, että käsityöläiselle jää vain materiaalikulut tai ei edes sitä.
Minä olen myös Pellavasydämen kanssa ihan samaa mieltä. Tässä ei suinkaan nyt ole kyse mistään käsityöläinen vastaan tilimyyjä -asettelusta, vaan aivan pelkästään siitä, mikä on tilanne MINUN kohdallani.
On minultakin kytselty, ottaisinko tänne työhuoneelle myyntiin muiden tuotteita. En ota, mutta jos ottaisin, ottaisin tietysti myyntitiliin.
Hei! Tahdon ojentaa sinulle herkullisen tunnustuksen :) Löydät sen Piompun kotoa.
Kiitos, Piompu! Käyn noukkimassa mukaan.
Ihanaa, miten ensinnäkin tämä postaus on sanaut aikaan keskustelua ja toiseksi se, että myös uudet kommentoijat ovat läöhteneet kirjoittelemaan. Tällainen palkitsee bloggaajan.
Lisa, tuo hinnan aiheuttama imagon muutos on kyllä ihan ihmelliinen asia minunkin mielestäni. Mutta miten mahdottoman vaikeaa onkaan löytää se hinta, joka on kyllin korkea antaakseen tuotteelle arvokkuutta, mutta silkti kyllin matala, jotta sen asiakas vielä raaskisi maksaa.
Mietin muuten itsekin tuota kirpparimyymisasiaa. Jos kirpparipöydässä on kiva kassi, niin saatan katsoa, että jaa tämä onkin vaan jonkun itetekemä. Jos sama kassi olisi myynnissä jossakin käsityöpuodissa, suhtautuisin siihen heti kunnioituksella. Ah, miten typerää!
Tilimyynti?? En ole koskaan törmännyt tuohon. Saatikka siihen, että ostaja saisi palauttaa tilaamiaan tuotteitaan valmistajalle. Ehkä teidän alalla on hieman eri systeemit...
Tilaan itse paljon erilaisia tuotteita kauppaamme. Maksan niistä mitä olen tilannut ja jotain varastetaan, se on minun häviö, ei valmistajan. Koskaan en ole saanut palauttaa myymättä jääneitä tuotteita tukkumyyjälle, eikä tuollainen vaihtoehto ole koskaan käynyt edes mielessäni. Jos jokin ei mene kaupaksi, niin se myydään alennuksella pois. Postikuluista vielä sen verran, että minä olen aina postikulujen maksaja, ei valmistaja.
Ihan oikean ratkaisun olet tehnyt, jos teidän alalla toimitaan noin. Eihän kukaan tule pärjäämään tuollaisella systeemillä, ja kuten sanoit, voi osa tuotteista olla liikaantuneita :(
Oikein paljon tsemppiä sinulla ja toivotaan, että tilimyynnin lopettaminen helpottaa hieman tilannetta :)
Näin se on, Mia, tilimyynti on hyvin tavallista käsityöalalla. Jopa museoiden yhteydessä olevat museokaupat harjoittavat usein tilimyyntiä. Käsittääkseni myös Taito-Shopit... korjatkoon joku, jos olen väärässä!
Kiitos tsempistä! Aloin jo vähän pohtia, mahdanko olla liian jyrkkä tässä asiassa, mutta uskon tehneeni itseni kannalta oikean ratkaisun.
Minun mielestäni erittäin järkevä linjanveto! Kertoo siitä, että sinä olet päässyt sukanneulonnasta aika paljon seuraavalle asteelle yrittäjyydessä ja sitä arvostan suuresti! Mä en tykkää monesta muustakaan askarteluhenkisestä lieveilmiöstä mitä käsityöalaan kuuluu, esimerkkinä nyt mainittakoon vaikka huonot pakkausmerkinnät tai muuta hämäräperäistä. Business on business ja vaatii investointeja, mutta uskon sen myös kannattavan pidemmällä tähtäimellä paremmin kuin varova harrastelijamainen aloittaminen.
Hei,
löysin blogiisi aivan sattumalta. Käsityöläisenä olen ylpeä sinusta kun uskallat nostaa kissan pöydälle. Minäkin pohdin usein miten mukavaa olisi verkostoitua käsityöläisten kanssa ja yhden mukaistaa käytäntöjä. Saada vertaistukea ja nostaa käsityön arvostusta. Ja kuka kissan hännän nostaisi ellei kissa itse...
Roheliina
Moi Roheliina!
Onko sinulle tuttu käsityöyrittäjien ryhmä Facebookissa? Sieltä löytyi iso liuta tyyppejä, joiden kanssa näitä juttuja on mukava jauhaa.
Lähetä kommentti