lauantai 23. huhtikuuta 2016

Kiersin pihaa ja haaveilin


Olen minä muutaman asian oppinut näiden viiden ja puolen Immolassa vietetyn vuoden aikana. Yksi on se, ettei minusta tule puutarhan pitäjää. Sen myöntäminen on ollut valtava helpotus. Olen tänään jatkanut mansikkapenkkien tuhoamista. Eivätpä ole minua kiusaamassa tänä kesänä mokomat kituvat taimet!


Toinen asia on se, että ne ihmiset, jotka aina sanovat, että talossa pitää asua vähintään vuosi, ennenkuin alkaa tehdä remonttia tai pihasuunnitelmia, ovat ärsyttävän oikeassa. Joka kevät minä olen muuttanut suunnitelmiani pihan suhteen sitä mukaa, kun edellisvuoden ideani on todettu toimimattomaksi. Mansikkapenkki on seilannut ainakin kolmessa paikassa, marjapensaat kahdessa ja kukkapenkkejä on perustettu sinne tänne kohtaamaan loppunsa. Kesäkeittiö sentään tuli vankasti pystytettyä, mutta tietysti vähän älyttömään paikkaan. Sitten se muuttui ruohonleikkurivarastoksi ja nyt minä haluaisin siitä taas kesäkeittiön, vaikka tiedän sen olevan aivan tarpeeton siinä roolissaan. Olen istuttanut sireenipuskia ja tammia järjenvastaisiin paikkoihin ja  unohtanut suojata pupuilta sen ainoan omenapuun, joka on alkanut tehdä hedelmää.



Nyt minulla alkaa lopulta olla visio siitä, millainen tämän pihan pitäisi olla. Jos minulla olisi rajattomasti rahaa, se myös hyvin pian olisi sellainen! Mutta koska ei ole, eikä puutarhanhoitotaipumustakaan, niin jään vain haaveilemaan. Lähdettekö kanssani haaveilukierrokselle? Yllä olevassa panoraamakuvassa näkyy pihamme sellaisena, kuin sen kuistilta näkee. Klikkaamalla kuvaa sen pitäisi näkyä suurempana.


Tässä kuvassa piha näkyy lintuperspektiivistä ja mittakaavassa, jossa kaikki on oikeassa suhteessa toisiinsa. Olisi hauskaa nähdä, mitä joku huvilajahuussityyppi tekisi meidän pihastamme, jos saisi vapaat kädet. Mahdollisuudethan olisivat aivan rajattomat. Varmaan meille tehtäisiin kivettyjä polkuja, suuria patioita, tekonurmea, vesielementtejä ja kaikkea sellaista, mikä meitä kauhistuttaisi.

Minä tykkään siitä, että meillä on sammaloitunutta nurmikkoa. Ja siitä, ettei ole huolehdittavia kasveja. Mutta vaikka en olekaan mikään hortonomi, olen kuitenkin pihalla viihtyjä ja kauneuden arvostaja. Kauneuteen liittyvätkin ne minun haaveeni. Lähinnä aitoihin, joilla peittää rumuutta.

Suurin epäkohta numero löytyy tästä nuotiopaikan takaa. Siitä eteenpäin maasto on hyvin rasittavaa heinikkoa, joka kesän puoleen väliin mennessä näyttää kaislikolta. Minähän olen aloittanut laittaa sinne mansikkamaata, kasvihuonetta, marjapensaita ja ties mitä, mutta totesin, ettei sittenkään. Heinikko voittaa aina. Jos sen ajaa leikkurilla, siitä tulee ankea ruovikko. Niin täi näin, paikka on kaunis ainoastaan silloin, kun sen täyttää kielojen meri ennen kaislikon kasvamista.

Haluaisin keinun ja kaislikon väliin näköesteen. Tuuheat, korkeat sireenipensaat olisivat paras juttu. Tämä näkyhän olisi aivan helppo toteuttaa, mutta tiedän olevani haudassa, ennenkuin ne puskat olisivat täydessä mitassaan. Ja siksi en jaksa vaivautua kaivamaan maahan kymmeniä pieniä piiskoja, jotka joskus ehkä kasvavat puskiksi. Sitäpaitsi sehän vain houkuttaisi hyttysiä lepopaikalleni.



Miten olisi jonkin sortin lauta-aita? Tarpeeksi korkea peittämään villin luonnon?



Kalliiksi tulisi lautatavara. Ja itseni ja Sulon tuntien se olisi joko törkeän näköinen, jos minä sen rakentaisin tai sitten jäisi ikuisesti suunnitteluasteelle, jos sysäisin sen Sulon vastuulle.

Jätän ajatuksen aidasta hautumaan aivosopukoihimme. Ehkä se löytää keinon konkretisoitua. Tuossa keinun takana olevissa laatikoissa muuten on tarha-alpia. Se on ollut ainoa kukkiva kasvi, joka on selvinnyt hengissä täällä ilman minkäänlaista huolenpitoa. Sitä minä meinaan taikoa siihen enemmänkin, tuli aitaa tai ei.

Seuraava suuri epäkohta on VR:n radanvarsihakkuun jälekeensä jättyämä autius.



Näkisin mielelläni tuuhean pensasaidan tuossakin, meidän tontin rajalla ennen ratakiskoja, sillä minua pännivät ihmiset, jotka kulkevat radan viertä iltalenkeillään. Kipittävät siitä meidän ikkunoidemme alta ja pällistelevät vielä suu auki sisälle. Ennen puuston totaalihakkuuta ei kukaan kävellyt radan tätä puolta. Meillä oli oma rauhamme ja puut suojasivat kotiamme auringon paahteelta.

Tässä näkyykin radanpuoleinen ankeus koko komeudessaan. Minä viihdyn kaiken kesää tuossa työhuoneen ovella ottamassa aurinkoa tai tekemässä jotain työhommaa ja olen siinä kyllä aika tarjottimella.

Tältä näyttäisi radan puoli, jos osaisin taikoa. Jotakin havupuupensassysteemiä kulkisi radan rinnalla ja söpö valkoinen koristeaita rajaisi tonttiamme tien puolella.



Tältä se näyttäisi pihaan saavuttaessa. Jos hiekkakentän poikki menisi aita, ehkä ainakin sotapojat hoksaisivat suorittaa harjoituksensa hiukan sivummassa kuin työhuoneen ikkunan alla!


32 kommenttia:

  1. Kuormalavoista saa rakenneltua helposti aitaa tai harvaseinäistä katosta. Ainakin meilläpäin niitä voi ostaa eurolla kappale. Nehän on kuin pienoiselementtejä itsessään. Keittomaali on huokeata, sillä voisi maalata säänkestoa ja väriä pintaan. Voihan sitä aitaa vasten kasvattaa jotain köynnöstä, vaikkei puutarhurin vikaa olekaan. Ainakin tulisi nopeammin näköestettä, kuin istutusten kasvua odotellessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielläpäin niitä sa aihan ilmaiseksikin, mutta kun niitä muutenkin on pitkin pihaa polttopuukatoksina, niin en millään jaksa nähdä niitä aitana. Niiden kaunistaminen on kuitenkin tosi työlästä.

      Poista
  2. Pihakeinun taakse kävisi riukuaita, riukua saa ostaa valmiina, ei tarvitse itse tehdä, hinnasta en osaa sanoa. Vai tulee sotapojat ihan pihaan asti, ens kerralla pyydät kahville :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvakseltaan onneksi tulevat pihaan. :D Se taitaa olla joku tietty harjoitus, joka toistuu joka talvi.

      Poista
  3. Meillä on muuten tässä rivitalon takapihalla omien pihalänttien rajoilla jotain ihan käsittämättömän nopeasti kasvavaa puskaa. Ne vedettiin matalaksi ja samana kesänä oli jo korkea kasvusto takaisin. Nimeä en tiedä, mutta vaaleanpunaisia kukkia niihin ilmestyy ja syksyllä punaoranssit marjat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi kääk! Kuulostaa justiinsa siltä, mitä tarvitisin. Jos koskaan sen nimi selviää, niin kerro mulle!

      Poista
  4. Minä en suosittele tuota lavoista tehtyä aitaa. Me teimme sellaisen noin 5vuotta sitten ja nyt on jo aika laho ja uusiminen edessä.. meillä se on maalattuna mutta ei auttanut. En tuhlaisi aikaa ja rahaa maaliin näiden lavojen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samoilla linjoilla. Samalla vaivalla kun tekisi ihan oikeankin aidan.

      Poista
  5. Hyviä suunnitelmia. Voithan pistää tuohon blogin laitaan vapaaehtoisen keräys painikkeen vaikka nimellä Susannan piharahasto jolla laitatte pihan kuntoon jonkun puutarhurin tai muun kanssa. Tässä ehdotuksessa on sitten mukana huumoria mutta ihan toteutuskelpoinen idea. Erilaisia aitaelementteja on vaikka http://www.taloon.com/aitaelementit/6865/dg

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Täytyykin heti panna keräyslupa-anomus vetämään.

      Poista
  6. https://www.google.fi/search?q=ruttojuuri&biw=1322&bih=605&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&sqi=2&ved=0ahUKEwipnPn3z6bMAhXsHJoKHYBqCVwQsAQIGA
    Tämä kasvi pelasti meillä vaikeahoitoisen ojanvieruksen,peittää hyvin ja kuihtuu syksyllä ohueksi harsoksi,ei jää mitään siivottavaa.Tiita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa hurjan kokoiset lehdet! Kiitos vinkistä, tätä tutkailen!

      Poista
    2. Ruttojuuri on yksi vieraslajikkeista jota pidetään ongelmana. Leviää joissain paikoissa holtittomasti ja siitä on vaikea päästä eroon. Sama on esim. jättitattaren kanssa.
      Minä en suosittele :)
      Mustamarja-aronia on nopeakasvuinen, kaunis ja marjat syötäviä. Käytetään paljon aitana. Voi leikata alas koko kasvuston ja kasvaa vain entistä tuuheampana takaisin.

      Poista
    3. Minäkään en suosittele ruttojuurta. Menee samaan kategoriaan jättiputken kanssa, eli sitä ei hengiltä saa ja lähtee leviämään luvatta.

      Poista
    4. Totesin tämän vähäisellä guuglailulla itsekin ja päätin, etten halua ruttojuurta. Jos minä olen tässä viisi vuotta murhanhimoisesti nyppinyt maasta jokaisen lähestyvät lupiinin, niin en taida haluta antaa toiselle vieraslajikkeelle lupaa tappaa päivänkakkaroitani, harjaneilikoitani ja kielojani. :)

      Poista
  7. Teillä on se ihanuus ja haaste, että tilaa on. Ja kyllä, meillä kävi viime viikolla puutarhasuunnittelija tekemässä katsastuksen, josko tehtäisiin yksi osa tästä pihasta vähän kivemmaksi - en kertakaikksisesti osaa - enkä myöskään ehdi. Enkä myöskään jaksa. Mutta vaikeampaa minulle on hahmottaminen, kun en ole mikään suunnittelija, niin "mitä tähän voi/kannattaa/pitäisi laittaa, jotta se viihtyisi ja menestyisi, näyttäisi meidän mielestä kauniilta/toimivalta, eikä myöskään vaatisi satoja euroja. Kun seistiin portilla suunnittelija yritti olla kannustava mutta hänenkin suustaan tuli; "kyllähän tähän saisi hirveästi euroja uppoamaan" ja "tulee varmasti sellainen avuttomuus" :D Lohdutin häntä ja sanoin, että itseäni helpottaisi, jos tehtäisiin vihdoinkin tänä kesänä yksi nurkka, sitten vuoden päästä toinen ja kolmantena sitten seuraava. Ei meillä kertakaikkiaan ole varaa; enkä tiedä halustakaan "teettää koko pihaa" mutta apua tarvitsen, jotta edes saadaan vähän järkevämpään käyttöön joku osa pihasta. Nyt on kaikenlaista pientä eri nurkissa muttei mitään järkevää tai kukoistavaa. :) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sen huomaa, että joskus vaan olisi syytä lopettaa "mie ihen itte" -ajattelu ja kääntyä ammattilaisten puoleen. Mutta niinkuin totesit, ei se ihan tyhjätaskuilta onnistu.

      Poista
  8. Se tarha-alpi "onneksi" leviää ihan itsestään ja nopeasti, jos sillä on tilaa siihen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin se on toistaiseksi pysynyt rivissä, jonne sen alunperin laitoin.

      Poista
  9. Ihanaa kun joku muukin tunnustautuu ei-puutarhaihmiseksi. Mä en myöskään ole ollenkaan innokas laittelemaan pihaa ja meilläkin sitä riittää, puolen hehtaarin tontti keskellä peltoja. Näkisitpä mun "mansikkamaan"... hohhoijaa, mä ajattelin kans luovuttaa niiden kanssa ihan lopullisesti. Sikäli mikäli saan ne laatikot revittyä sieltä sankasta heinikosta irti... Mä toivoisin, että joku pihakeiju vaan kävis laittamassa kaiken kuntoon suit sait ja sen jälkeen mun ei tarvii koskaan tehdä mitään, ei edes hoitaa niitä laitettuja juttuja mitenkään... Oon miettiny jotain marja-aroniaa just vaikka laittaa, tai sitä mitä tuolla joku myös ehdotti, kasvaa kauheen isoksi ja sitten vedetään maahan asti alas vaan syksyllä, mäkään en muista sen kasvin nimeä...

    Meillä muuten myöskin kasvaa sitä kaislaa. Toi isompi peltoaluekin kasvoi sitä, sekä ohdaketta, mutta mies vaan sitkeästi ajoi ruohonleikkurilla sitä aina alas niin kyllä se siitä sitten pehmeni ja katosi. Nyt näyttää nurmikentältä. Sitä kuitenkin tosiaan pitää ajella aika tavalla, heti kun jättää ajamatta niin alkaa jotain kortta pukkaamaan. Me ei harrasteta ollenkaan mitään haravointia, ollaan jätetty kaikki lehdet maahan vaan ja se myöskin on pehmentänyt tätä tiukkaa savea olevaa maata. Sammalta näkyy myös nurmikolla ja minustakin se todellakin saa olla siellä.

    Sen olen huomannut, että kun ite kirjoitin piha-angstistani, niin alkoi heti sadella (hyvää tarkoittavia?) kommentteja, että "tee sitä, tee tätä". No enkä tee. Ajatus koko postauksessa oli nimenomaan se, että en yhtään ole kiinnostunut puutarhasta enkä ees halua tehdä sille mitään... (paitsi jos joku laittais mulle ne aroniat tai vielä mieluummin mäkin ottaisin ihanan syreeniaidan) On vissiin ihan synti asua omakotitalossa maalla, ja olla kaikkea muuta kuin kiinnostunut pihahommista..... Mulle riittää se, että pihasta on romut poissa (koska niitäkin meillä on, miehen autoja). Muuten se saa puolestani olla ihan luonnontilassa, mä en välittäis ees nurmikoita ajella...

    Tsemppiä sun suunnitelmiin! Toi on kyllä ikävää, että pihaan asti tunkee ihmiset... ymmärrän hyvin, että kaipaat siihen jotain aitaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sielunsisko!

      Paitsi että minä tykkään haravoinnista ja nurmikonleikkuusta. N eovat sellaisia hyviä syitä vähän liikutella kehoa. :D

      Poista
  10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  11. Jos jossain vaiheessa satutte tänne Pohjois-Karjalan puolelle, meiltä saa tulla hakemaan orapihlajaa (kuva 1 kuva 2) ja jalosyreeniä (kuva 1 kuva 2) ihan ilmaiseksi. Kahvitkin voidaan tarjota. :)

    VastaaPoista
  12. Onnistuisiko kukkakedon perustaminen? Ymmärtääkseni vähän hoivaa vaativa pihan kaunistus. Aiheesta löysin esim. Luonnonsuojeluliiton sivun:
    http://www.sll.fi/mita-sina-voit-tehda/omalla-pihalla/niitty

    Mukavaa kevättä teille!

    t: Johanna (Instan Hulda_Huoleton)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on kukkaketoa ihan luonnostaan, kun päivänkakkarat valtaavat pihan. Silloin ei raaskita ajaa nurmikkoakaan, ennenkuin ovat kuihtuneet. En minä kukkia tarvitse, vaan näkösuoja-aitoja.

      Poista
  13. Olisikohan keijuangervo tämä nopeasti kasvava pensas, ellen ihan väärässä ole. http://suomalainentaimi.fi/keijuangervo

    VastaaPoista
  14. Mites olisi risuaita? Guuglailemalla löytyy eri versioita ja materiaalia löytyis varmaan ihan ilmaiseksi...

    VastaaPoista