Justiinsa nyt sataa räntää tai jotain muuta yhtä inhottavaa, mutta eilen oli kyllä upea ilma. Aloitin pihavimmailun haravoinnin muodossa.
Siirtelin pihakeinua eestaas ennenkuin päädyin sijoittamaan sen täksi kesäksi nuotiopaikalle. Tuhosin mansikkapenkkien jäännökset ja päätin hankkia lisää tarha-alpia, joka minun hoidostani huolimatta on menestynyt meillä hienosti. Se on ainoa kukkiva kasvi, joka ei ole täällä kärsinyt hidasta tai nopeaa, mutta vääjäämätöntä kuolemaa.
Otin myös ison askeleen, kun suostuin vihdoin viimein siihen, että yrittäisimme myydä ihanat, suuret ikkunat, jotka ovat kaikki nämä vuodet tuolla pihavarastossa seisoneet. Sulo on jo kauan pyrkinyt puhumaan minua ympäri, mutta minä olen varma, että jos niistä luovutaan, niille ilmaantuu tarve saman tien. Niistä tulisi upea, suuri kasvihuone! (En halua kasvihuonetta, koska se vaatii työtä ja ne tomaatit kuitenkin kuolevat.) Niistä saisi ihanan lasikuistin! (Meidän taloon ei saa rakentaa minkäänlaisia ulokkeita.) Niiden ympärille voisi rakentaa kesämökin! (Kuka? Millä rahalla? Minne?)
Niinpä minä sitten suostuin siihen, että ikkunat laitetaan myyntiin. Ehkä joku muu tarjoaa niille paremman kodin kuin minä. Joku, joka oikeasti tarvitsee niitä. Jos sinä olet haaveillut komean kokoisista vanhoista ikkunoista, katso Torin ilmoitukset.
PS. Kiitos sinulle tuntematon yllätyspostin lähettäjä. Se hämmensi ja ilahdutti. Aion tehdä hyvän yllätysteon jollekin muuulle. Laittaa hyvän kiertämään.
2 kommenttia:
Haravointi on mukavan terapeuttista puuhaa. Aivan ihanat ikkunat, onni tai onnettomuus että ovat vähän kaukana meille ja rahoitustakaan tuskin olisi :)
Onnettomuus minulle. Teiltä ne olisivat kyllä saaneet ansaitsemansa kodin. Minä laitoin hintapyynninkin aika ylös siinä toivossa, etteivät ne mihinkään huonoon kotiin ainakaan joutuisi. Saapa nähdä, menevätkö ollenkaan kaupaksi. :D
Lähetä kommentti