Aina käy niin, että kun kirjoitan blogiin jostain ongelmasta, jonka kanssa olen jumissa, se ongelma alkaa ratketa. Tällä kertaa tietysti puhun aita-ajatuksistani. Aamulla aivoni ymmärsivät, miten saan peitettyä ruman puusavottakentän näkyvistä. Meiltä löytyi joutilasta raudoitusverkkoa ja vanhoja aitatolppia. Molemmille tuli nyt käyttöä.
Pystytin raudoitusverkosta korkean aidan puutarhakaluston taakse. Kiinnitin sen kesäkeittiön takaseinään.
Anoppi lupasi juurruttaa minulle villiviiniä ja lisäksi taidan käydä taimiostoksilla. Noiden edellämainittujen köynnöskasvien hyvä puoli on se, että ne eivät vaadi kovin kummoista hoitoa. Jos minä saan ne nyt vaan lähtemään alkuun, niin niiden pitäisi elää ja voida hyvin ihan omin voimin sitten tulevaisuudessa!
15 kommenttia:
Helppo köynnös olis humala myös, sopisi sekin tuohon. Tosi hyvä idea tuo! Kai se on niin, että sitä työstää kun siitä kirjoittaa, jännä juttu. Olen kyllä huomannut itsekin samaa, ja ns. terapeuttinen kirjoittaminen liittyy myös tuohon asioiden käsittelyjuttuun.
Humalaa suosittelen minäkin, kasvaa tuuheaksi joka kesä uudestaan. On helppo ja vähään tyytyväinen. Ennen köynnösten kasvua saattaisin pujotella pitkiä pajunvitsoja verkon väliin jos lähistöllä sellaisia kasvaa. Toimisi ensi hätään näkösuojana.
Meinasin myös ehdottaa humalaa, se om todella helppo ja nopea kasvamaan.
Loistava idea!
Onpas hyvä idea tuo raudoitusverkko! Teillä menestyykin siellä varmasti monenlaiset köynnökset. Mulla on ollut kellarissa talvehtimassa pari kärhöä, mutta kuulin juuri ystävältä, että nuo mun on jalokärhöjä, jotka tuskin talvehtii täällä pohjoisessa, olis pitänyt olla jotain ei-jaloja. Höh. Vaikka eipä se toinen kukkinut edes viime kesänä. :D
Edellisen postauksen pensaskeskusteluun olisin ehdottanut suomentatarta. En tiedä, pidetäänkö sitä yhtä pahana leviämään kuin jättitatarta, mutta meidän mökin kolme pensasta on ainakin "pysyneet paikoillaan". Juuri leikkasin talventörröttäjät alas, ja kesällä pensas huitelee taas yli mun pään. :)
Varmasti aivot alkavat toimia ihan toisella lailla, kun kirjoittaa.
Humalaa meillä olikin muistaakseni lapsuuskodissa. Voinko lytätä kaikkea mahdollista, mitä käsiini saan, vai pitääkö valita yksi laji?
Kuulostaa kyllä hyvältä tämä humala.
Kolme ääntä humalalle! :)
Kiitos!
Olen alkanut kallistua siihen pajuaitaan tuonne radan puolelle. Kunhan nyt vaan löytäisin yhtään pajutilaa, joka olisi edes halukas palvelemaan...
No jesssss!
Villiviini on siitäkin ihana, että syksyllä siitä tulee todella kaunis, eikä ole niin nirso sään puolesta. Hienosti ratkaistu! :)
Tosi hyvä idea laittaa raudoitusverkko hyötykäyttöön! Nyt vähän harmittaa että omassa kylppärirempassa ostettiin tasan tarpeen mukaan. :D
En malta odottaa!
Meillä näitä hankittiin, kun Sulo kyhäsi ison häkin, jonne nakeltiin polttopuita kuivumaan. Silloin tuli liian kiire, eikä niitä ehditty enää pinoamaan nätisti.
Lähetä kommentti