Tavaran vähentämisprojektini yksi parhaista eduista on se, että täällä syntyy lisää tilaa uusille tärkeille tavaroille!
Minulla alkoi olla aikamoinen ongelma Kenin maailman kanssa, sillä se rupesi viemään ihan törkeästi tilaa toimistosta. Väliaikaiseksi tarkoitetut huonelavasteet jäivät pysymään ja siinä vaiheessa kun mietin, miten saisin kolmannen kerroksen lisättyä rakennelmaan niin, että vielä ylettäisin leikkimään siellä, totesin, että nyt ollaan saavutettu se piste, josta ei vaan enää voi jatkaa eteenpäin. Lavuaari, jossa pesen painoseulat, alkoi olla aika ahtaalla. Kiusallinen tilanne.
Kun olin painamassa sunnuntaiaamuna Lempiriepuja, minulle yhtäkkiä valkeni, miten ongelma ratkeaa! Sinä oli silmieni edessä työhuoneen kaappi, joka sisälsi varsin tarpeetonta tavaraa. Ne uudelleensijoittamalla roskiin/vinttiin/kierrätykseen, saisin Kenille ja kumppaneille aivan tajuttoman kokoisen kerrostalon!
Rakensinkin jo kaappiin hyllyt ja siirsin olemassaolevat "huoneet" tähän uuteen "taloon".Ja silti siellä on tilaa vaikka mille! Suunnittelen kylpyhuonetta, patiota, taiteilijan ateljeeta... Kaapin huono puoli on se, että se on pimeämpi kuin aiempi porrastettu viritelmäni, ja saatan joutua opiskelemaan sen valaistusta. Mutta sen suuri etu on se, että kaikki pienet hienoudet ovat ovien takana suojassa pölyltä.
Koska tehän tiedätte millainen olen, kun uusi innostava projekti alkaa, jouduin tekemään itseni kanssa tiukan sopimuksen. En saa nikkaroida nukkemaailmaa eteenpäin, ennenkuin olen painanut päivittäisen tavoitteen eli sata rättiä. Kevään Käsityökortteleita varten kun tarvitsee olla ainakin tuhannen kappaleen varasto siltä varalta, että joku sattuu jotain ostamaan. Eli nyt päivät alkavat painohommilla ja vasta kun ne on saatu päätökseen, saan päästää itseni kaapin kimppuun.
14 kommenttia:
Tuollainen "pikku porkkana" vauhdittaa varmasti kummasti rättityöskentelyä! Työniloa siis toivotan. :D
Kiitos ilahdustuspostista, terveisin muoviset tytöt! :D Haluaisin myös 1:6 nukkekodin isopäilleni, mutta se veisi liikaa tilaa täällä. Tuo "torppa"huone on kyllä päheä!
Oi, Ken on saanut oman talon! Ei muuta kuin tupaantuliaisia pitämään!
Mikä oivallus! Joskus ratkaisut on niin lähellä, että melkein lätkäisee itseään otikkoon kun älyää, että toihan on just passeli, miksen tätä aiemmin tajunnut?!
Musta on aina hieman hupaisaa, kun aikuinen tekee itsensä kanssa soppareita tuossa mielessä. En naura sulle, ite olen ihan samanlainen. Mun pitää aina sopia vastahakoisesti tylsiin hommiin tarttuvan minäni kanssa porkkanoista, joiden pariin pääsen kunhan vaan olen suorittanut sen tylsän homman. Eikä sen tarvitse olla tylsäkään, se vaan muuttuu tylsemmäksi kuin se toinen kiinnostavampi homma :D Ja kaikki suoritusaiheiset hommat muuttuu heti tylsemmäksi kun innostuu jostain muusta. Mun elämä onkin yhtä itsensä kanssa sopimista ja voitelua. Tosin monen mielestä ehkä juuri päinvastaisella tavalla. Mä kun saatan luvata itselleni, että pääsen ronttaamaan risuja, putsaamaan pihaa, raivaamaan ryteikköä ja möyrimään tunkiossa (tai söpöstelypuolella tökkimään siemeniä multaan) kunhan teen x määrän leipätyöaiheisia suorituksia ;D
Joko 100 on valmiina? Koska on Kenistanian avajaiset? ;)
Kiitos! :D
Ja niiden päät veisivät hurjasti tilaa huoneissa! :D Anteeksi!
Olisiko joku pieni yksiö mahdollinen muovisille tytöille?
Muutto on vielä kesken!
On valmiina jo 300. Eli kolmena päivänä olen saanut tehdä taloa. Viimeisessä kuvassa näkyvä toinen peikkotyttö kävi täällä leikkimässä muutaman päivän ajan, joten työt ja rakennushommat olivat sen aikaa tauolla. Tänään prässään rättejä, mikä tarkoittaa sitä, että saan rakennella taloa samaan aikaan. Jeejee!
On se oikeasti ihan älyttömän huvittavaa, että pitää tehdä diilejä itsensä kanssa. Ihanaa, että harrastat samaa!
Todella huikean hieno kerrostalo, oivalluksen aatelia :)
Nerokasta! Juuri eilen muuten vanhemmat juttelivat siitä, miten lapset ovat alkaneet tehdä pienimuotoisia youtube-tarinoita leluillaan ja niitä lähetelään kavereille whatsapp:sillä ja tehdään jatkotarinoita ja ohjataan tilanteita. Mä en y h t ä ä n ihmettelisi vaikka löytäisin itseni seuraamasta sinun kaappitarinaasi sarjana youtubesta - tai täältä. :) Tuo kerrostalo ON tajuttoman kokoinen. :) :)
Ei täällä, eikä YouTubessa, mutta seuraa ihmeessä Instagramissa. Parempaa kuin Kauniit ja Rohkeat.
Kiitoskiitos! Kohta alkaa olla esittelyvalmiudessa koko laitos.
Miten mä en ole tota tajunnut!! Ja todellakin seuraan. ps. laitoin myös blogiini sinua ilahduttamaan muutaman eteläisen suomen krookuskuvan. :)
Aaaaargh! Ei krookuksia tänne! Meidän lumet ei sula koksaan! :D
Lähetä kommentti