keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Sitä tulee ja menee


Olen siirtynyt tavaranvähennysoperaatiossani vinttiin. Muutaman viikon takainen keittiön raivaus oli vielä pientä vinttihommaan verrattuna. Jätettä kertyy nyt ihan tolkuton määrä. Miksi ihmeessä olemme säilöneet vinttiin pelkkää kuonaa? Ja miten se saattaa olla taas niin täynnä, vaikka minä olen kerran sen jo tyhjentänyt?

Kirpparikuormammekin on jo niin suuri, ettemme saa sitä millään mahtumaan yhteen pöytään. Ja koska olemme hinnoitelleet kaiken alkamaan kymmenestä sentistä, niin emme tule saamaan edes pöytävuokraa takaisin. Olisikin ollut älykkäämpää vain viedä koko kuorma lahjoituksena Pelastakaa Lapset ry:n kirpputorille. Ensi kerralla olen viksumpi.

Meillä on jo ostokielto päällä, mutta siitä saa lipsua, jos ostaa jotakin Kenille. Niinpä Sulo on viime aikoina tuonut kotiin jos jonkinlaista mahtavaa pikkusälää nukkeväelle, jota pojat tuossa ekassa kuvassa esittelevätkin.


Eilen ovellemme ilmestyi ulkomaalainen mies, joka myi turhaakin turhempaa ja minun silmissäni todella rumaa roinaa. Miten te selviätte sellaisista kävijöistä? Jos aikuinen mies kulkee ovelta ovelle räntäsateessa ja kyykistyy lattialle eteenne kaivamaan surkeita romuja laukustaan, miten te pystytte sanomaan ei kiitos? Minä olen kyllä ihan haka puhelinmyyjien torppaamisessa, mutta kun joudun kasvotusten tällaisen tapauksen kanssa, olen aivan avuton. Niinpä minä maksoin tyypille kaksikymppiä ja sain siitä ilosta älyttömän hirven. Olisin halunnut sanoa hänelle, että annan kyllä kaksikymppisen, mutta en halua hirveä, enkä tervetulokylttiä enkä varsinkaan vilkkuvaa, muovista lumiukkoa. Mutta kun puolan kielen taitoni ei ihan riittänyt tämän kaiken tiedon välittämiseen, niin otin hirven ja siirsin sen suoraan kirpparikassaan. Kiukutti. Mutta kun minun maailmassani ovelta ovelle kiertely olisi nöyryytyksen huipentuma, niin en vaan voinut olla antamatta tyypille rahaa.



Tästä teemasta voidaan luontevasti siirtyä taas yhteen haasteeseen. Tällä kertaa Maija pyysi minua esittelemään ostoskassini. Se on tämä kori. Meidän kertaostoksemme yleensä mahtuvat siihen. Muovikasseja meille kertyy silti, koska Sulon käydessä kaupassa kori ei koskaan ole mukana. Ja monesti minäkin unohdan korin kotiin, jos olen menossa jonnekin muualle ja käynkin ruokakaupassa matkan varrella. Mutta koska muovikasseja tarvitaan roskapusseiksi, tasapaino säilyy.

Korini kahva on alkanut murtua ja se on minusta aika mahdottoman huono juttu. Pystyn jo kuvittelemaan, miten käyn kohta kaupassa ilmastointiteipillä korjatun korin kanssa.

14 kommenttia:

  1. Mää oon tähän mennessä onnistunut olemaan ostamatta kaupustelijoilta mitään. Onneks niitä ei oo meillä käynyt räntäsateella... Mies kyllä osti joskus jonkun karmeen sähkönsinisen puumuumin.

    Jee, kiva kun otit haasteen vastaan! Mut ei kyllä oo mikkään ihme jos oot niin hoikka, eihän tohon koriin mahdu kuin puolen päivän sapuskat. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä käydään viisitoista kertaa kaupassa joka päivä. :D

      Enkä ole enää hoikka. 70 kiloa tuli taas mittariin ja tänään alkoi juttailu. Hemmetti tätä touhua.

      Poista
  2. http://paivanpesanelamaa.blogspot.fi/2011/08/korjaa-kori.html
    Tässä mun ehdotus korin korjaamiseksi. Kangas tietysti joku enemmän sun tyyliin :D
    Minä olen aika julma noille kiertäville kauppiaille. Kesäisin tulevat muka fillarilla, mutta sitten pakataan fillari tossa tien päässä pakuun, ja mennään uuteen kohteeseen. En luota yhtään, epäilen että kiertävät etsimässä sopivia kohteita hankkia toisenlaista myytävää. Otan aina rekkarit ylös jos auton näen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uujee! Hyvä korjausehdotus! Tämän muistan kyllä, kun kahva lopulta rapsahtaa kokonana poikki!

      Oi, nyt mua alkoi pelottaa se kaupustelija. Olen niin onnettoman sinisilmäinen.

      Poista
  3. ai ne ulkolaiset (puolalaiset) kauppiaat kiertävät nyt siellä - täällä Lounais-Hämeessä ne kävivät "tarkistelemassa paikkoja" pari talvea sitten; itse en päästänyt poikaa sisään, vaan kerroin, ettei mulla koskaan ole käteistä ja että voin maksaa vain pankkikortilla - sinne lähti pyryyn maastopyörällään, eikä sen jälkeen ole heitetty kirvestä oveen tms., sillä he merkkaavat kyllä paikat, joissa ovat käyneet... varo vaan - ulko-ovi on meillä aina lukossa -

    VastaaPoista
  4. Mutta - missään - ei ole niin paljon turhaa roinaa, kuin millä sisällä sekä varastossa. Yritän tässä vähitellen lähettää tavaraa maailmalle, myydä, lahjoittaa ja jopa ihan pystyä laittamaan kaatopaikalle mutta "sitä kaikkea on niin paljon, ettei tiedä mistä aloittaa.. *puuuuh!* ja Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä sinnekin! Iso urakka, mutta mieti, mikä fiilis sitten, kun se on hoidettu! :D

      Poista
  5. Voi sua ja sun hyväsydämisyyttä ja sinisilmäisyyttä ;( komppaan "hannahia". Ei kai poika vaan sanonut opiskelurahoja tienaavansa? Lapsena 60- ja 70-luvulla maalla asuessa romaanit kiersivät hevosilla ja myivät mm. pitsiliinoja. Meitä oli sen ajan hengessä peloteltu mustalaisilla ja aina kun hevosen kavion kopse kuului isolta tieltä niin me pennut oltiin pelosta jäykkinä... Ei meille ostettu liinoja, kun talon naisväki oli itsekin käsistään käteviä ja raha oli tiukassa. Kerran joku ukko tuli myymään kalusteita, mutta nähtyään isäni tekemän tuvan pöydän, jossa oli jalat pahkasta niin ukko läksi hyvin hiljaisena pois. Jotain hyvää tässä kaupungissa ja kerrostalossa asumisessakin on, ei ole kaupustelijoita näkynyt.
    ps. kalliita nuo muovikassit on roskapusseina... eikö tuo ihana pärekori mahtuis kulkemaan aina mukana autossa... terv. viimesen päälle ekoilija

    VastaaPoista
  6. Meilläkin kävi kerran fillarilla joku kaupparatsu ja pelkäsin sen jälkeen pitkään milloin tekevät varsinaisen käväisyn:( Vaikka huomasi tuo kyllä varmaan, ettei meillä mitään varastettavaa olisi, rämät autotkin pihassa:)

    VastaaPoista
  7. Ööööh... nyt kyllä minusta tuntuu, että nämä jutut ovat enemmän höpöpuhetta ja rasismia, kuin mihinkään todellisuuteen perustuvia väitteitä. Onko teillä, Hannah ja Kirsukka, jotain perusteita ja todisteita moiselle puheelle ja asenteelle?

    VastaaPoista
  8. Onhan siellä varmaan (ehkä) ihan rehelliselläkin asialla olevia ihmisiä, mut mie vaan oon niin pessimisti ihmiseksi. Toivottavasti luonasi käynyt ihminen oli sellainen. Anteeks ;(
    http://yle.fi/uutiset/kaupustelija_kiersi_ovelta_ovelle_ja_yritti_koteihin_sisaan__jatti_niskavillat_pystyyn/7841495
    http://yle.fi/uutiset/poliisi_ei_ole_paassyt_lappajarven_kaupustelijan_jaljille/7452174
    http://yle.fi/uutiset/poliisi_varoittaa_puolalaisista_kaupustelijoista/6516818

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos linkeistä! Tätä minä halusinkin: jotain todellista perustetta.

      Meillä käyneet kaupaustelijat ovat aina vaikuttaneet ihan normaaleilta ihmisiltä. Kukaan ei ole pyrkinyt sisään, kukaan ei ole ollut hankala. Toivottavasti tälläkään kävijällä ei ollut mitään rikollisia suunnitelmia mielessään.

      Poista
  9. Oijoi, ajan patinoima pärekori on niin hieno ja siihen sisältyy varmasti paljon tarinoita ja muistojakin, haluaisin itsekin osata tehdä päre- ja tuohitöitä. Isoisäni enot olivat kovia tekemään erilaisia pärekoreja ja niissä meilläkin kaikki kuljetettiin tai säilytettiin. Kun viimeinen heistä kuoli 90-luvun lopulla, muistan että aittansa oli ihan täynnä noita koreja, mutta kukaan perikunnasta ei niitä halunnut. Kaikki asuivat Sotka-kulustetuissa lättänöissä tiilitaloissa... Minullakaan ei ollut oikein mitään paikkaa ja kun niitä oli jo entisestään. Mutta nyt vanhempieni (Sotka-)sukupolvi haikailee koreja, olivat niin käteviä! :) Toinen sukulaismies puolestaan askarteli kauppakoreja punontatekniikalla kapeammasta muovisesta sidontanauhasta, mielestäni niitten värimaailma ei ehkä ollut ihan makuuni (kirkkaansininen- ja vihreä, ruskea, valkoinen, punainen), mutta laatu: erittäin priimaa ja kestävää. Ja ihan parhaita kauppakoreja: maitopurkin ym. korkeudelle sopivaksi mitoitettuja. Ja sitten vielä kolmas korijuttu. Näin maalaistorilla vanhan miehen myymässä omia pärekorejaan viime kesänä. Hän oli kovin liikuttava ja halusin ostaa yhden, vaikka kori ei ehkä ollut ihan niin napakka kuin toivoin. Mutta hauskuus oli hänen pieni henkilöautonsa jolla hän ajoi paikalle: se oli pakattu aivan täyteen koreja, vain kuski näkyi korien alta! Siinä oli tehoneliöt käytössä... tosin jos poliisi olisi nähnyt, olisi voinut tulla muistutus. :)

    Itsekin tein inventaarion osa 1 ja vein superhalvaksi hinnoiteltua roinaa myyntiin Helsingin kalleimmalle (pöytä 54€/vko+provikka) mutta erittäin suositulle kirpparille. Ja toden totta, hyvin kävi kauppa, näköjään muutkin hamstraavat (tai trokaavat) ja ihan käsittämättömän tyhmätkin tavarat tekivät kauppansa! Pari miestä puhui minuun viitaten ja pyöritteli päätään, etten ehkä ihan ymmärrä tavaran arvoa. Roinan osto- ja jälleenmyyntiarvon ero on ihmisille näköjään aina valtava :).
    terv. Kaisa

    VastaaPoista
  10. Haha, meillä on pakkausteipillä paikattu rottinkikori hoitamassa muovipussin virkaa. Olen jo useamman vuoden suunnitellut sen koristamista vaikkapa virkkaamalla, mutta aina se vaan unohtuu.

    Mutta ai kamala, toivottavasti tuo onneton romukamanmyyjä ei meidän ovelle ilmesty. Jotenkin kammoksun yli kaiken sitä, että joku vieras seisoo oven takana, ja täällä maalla vielä suuremmalla syyllä. No onneks meillä ei oo ovikelloa, eikä ees kolkutinta, niin saa rauhassa koputella siellä. Tuskin kuitenkaan kuulen, ainakaan koirien konsertoinnin alta yhtään mitään.

    VastaaPoista