keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Päivänsankari Kerttu


Tänään meidän Kerttumme täytti kaksi vuotta. Se on etappi, jonka pelkäsin jäävän saavuttamatta. Kun me ostimme hamsterin, minä luin hoito-ohjeita ja sain tietää, että mitä paremmassa hoidossa  hamsteri on, sen iäkkäämmäksi se elää. Eli minulle, jonka täytyy olla kaikessa aina hyvä, se tarkoitti sitä, että jos Kerttu kuolee alle kaksivuotiaana, olen epäonnistunut sen hoidossa. Stressasin sen hyvinvoinnista ihan hirveästi ensimmäiset puoli vuotta, ennenkuin aloin vähän rentoutua. Sitten Kepa täytti vuoden ja aloimme pelätä sen kuolemaa. Joka ikinen aamu olemme sen jälkeen käyneet tarkistamassa, että ruoka on yöllä syöty ja Kerttu on hengissä.

Nyt voin sanoa, että olemme onnistuneet hienosti tässä pikkusilakan vanhemmuudessa. Olen todella ylpeä meistä! Kerttu on ihanan onnellisen oloinen pieni olento, joka luottaa meihin liikuttavalla tavalla. Vaikka se päästetään vapaaksi lattialle juoksentelemaan, se viihtyy erinomaisesti meidän kyljessämme ja otettuaan spurtteja pitkin seinänvierustoja, se palaa aina meidän kainaloomme. Se tuntuu tolkuttoman hyvältä.

Synttärisankari iloitsee lahjastaan.


Sille ei ole tullut minkäänlaisia häkkieläimen neurooseja, joita pelkäsin aivan hysteerisesti, koska neuroottinen eläin on kärsivä eläin ja minä en olisi pystynyt elämään sen tiedon kanssa, että olen neurotisoinut viattoman pikkutyypin.

Vaikka Kerttu on nyt siis seniori, se on yhä vilkas ja reipas. Nyt minusta tuntuu siltä, että se elää varmaan seuraavatkin kaksi vuotta. Sillä rehellisesti sanoen, vaikka se on tuonut elämäämme pelkkää hyvää ja rakastamme sitä ihan hirveästi, niin kyllä sen olemassaolo tuo mukanaan tiettyjä rajoituksiakin. Me haaveilemme matkustelusta, jonka aika on vasta sitten, kun Kertusta aika jättää. Emme tule hankkimaan Kertun jälkeen toista lemmikkiä, vaikka ihan takuulla tulemme tuntemaan houkutusta siihen. Koska eipä paljon mikään tunnu minusta paremmalta, kuin luottavainen pikku jyrsijä, joka tulee omasta tahdostaan käteeni.




Minusta on hauskaa, miten minun ja Sulon leluharrastuksesta on tullut koko perheen yhteinen juttu nyt, kun Kerttukin on otettu osaksi sitä maailmaa. Aloitimme rakentamalla sille sokkeloisia taloja legoista, joissa se ihan innokkaasti sinkoili ja etsi piilotettuja auringonkukansiemeniä. Kun Sulo keksi kerran viedä Kertun kyläilemään Kenin mökkiin, havaitsimme sen viihtyvän Kenin vieraana ihan ennennäkömättömän hyvin, eikä sillä ole koskaan sieltä mitään kiirettä pois. Kutimet vaan pitää muistaa aina ottaa pois ennen Kertun saapumista.

22 kommenttia:

  1. Paljon onnea Kertulle! Meän kääpiöhamsteri on 1 v 7 kk :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja onnea tulevista synttäreistä myös teidän pienelle!

      Poista
  2. Onnea synttärisankarille! Filmissä Kerttu ei kyllä kovin hanakasti kutimestaan luovu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Se oli ihan hupsu sen kutimen kanssa. Pelkäsin sen tuikkaavan itseään silmään!

      Poista
  3. Onnea Kertulle, kiva kuulla (ja nähdä) sen kuulumisia!

    VastaaPoista
  4. Onnea Kertulle!
    Ihana kun toinen oikein piti kovasti kiinni kutimista, että näitä et kyllä vie. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Kerttu muuttuu Kenin mökissä hyvin omistavaksi. Se maistelee ihan kaikkea, vaikka normaalisti se ei maistele muuta kuin ruokia. :D

      Poista
  5. Onnea Kertulle <3 Meilläkin on miltei saman ikäinen kääpiö. Blogiasi päädyinkin lukemaan Kertun kautta kun etsin kuvia kääpiöhamsuista ^_^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerttu siis toimi hienona houkutuslintuna. :) Terveiset hamsterillesi!

      Poista
  6. Ihana Kerttu - oliskohan se jatkanut tuota kesken jäänyttä kudinta, jos olisit antanut?

    Onnea kaksivuotiaalle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Äkkiäkös se olisi silmukoita oppinut tekemään, niin oppivainen tyyppi kun on. :D

      Poista
  7. Kerttu ja Ken :D
    Oikein paljon onnea sankarittarelle ja koko poppoolle!

    VastaaPoista
  8. Onnee Kertulle! ♥
    Ensimmäisestä kuvasta päätellen Kerttu seuraa isänsä jalanjälkiä. :-D

    VastaaPoista
  9. Voi voi onnee pikkuselle <3 Min oma pikku Lili on nyt noin 8 ja puoli kuukautta ja miulla on ihan samat fiilikset kun siulla. Pelkään kokoajan, että oonko nyt hoitanu tuota pikkusta hyvin ja toivosin niin kovasti, et sekin eläis sinne 2-vuotiaaks asti. Miust tuntuu et ku Lili täyttää vuoden, nii alan itekki joka päivä tarkistamaan, että se on vielä kunnossa. Tuntuu kyl et teen sitä jo nytkin, jos en oo nähny sen temmeltävän tuos sen kämpässä koko päivänä, niih sit vaik herätän sen et saan itelleni mielenrauhan ja nään, et se on kunnossa. Mut kyl on uskomatonta mite noin pien otus tuo nii paljo iloo itelleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Se on ihan kamalaa, jos kopista ei ole kuulunut hisaustakaan koko päivänä tai ruokiin ei ole koskettu! Kerttu kun on sellainen lohno aina matalapaineella (äitiinsä tullut), ettei se letkauta eväänsäkään ja saa meidät aina huolestumaan. Kirkkaina päivinä se sitten uurastaa oikein ahkerasti ihan valoisaan aikaankin. Hassu.

      Pitkää ikää Lilille!

      Poista
  10. Onnea ihana pikkuinen :) meidän roborowskimme elivät 2v 8kk, niin vanhemmat kuin kaksi lastaankin, taisi olla geeneissä tuo ikä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset!

      Kuolivatko ne luonnollisetsi ja rauhallisesti? Minä niin pelkään sitä, millä lailla Kertun päivät loppuvat.

      Poista
  11. Myöhästyneet onnittelut Kertulle! Pitkää ikää!

    VastaaPoista