Päivänsankari Kerttu

Tänään meidän Kerttumme täytti kaksi vuotta. Se on etappi, jonka pelkäsin jäävän saavuttamatta. Kun me ostimme hamsterin, minä luin hoito-ohjeita ja sain tietää, että mitä paremmassa hoidossa  hamsteri on, sen iäkkäämmäksi se elää. Eli minulle, jonka täytyy olla kaikessa aina hyvä, se tarkoitti sitä, että jos Kerttu kuolee alle kaksivuotiaana, olen epäonnistunut sen hoidossa. Stressasin sen hyvinvoinnista ihan hirveästi ensimmäiset puoli vuotta, ennenkuin aloin vähän rentoutua. Sitten Kepa täytti vuoden ja aloimme pelätä sen kuolemaa. Joka ikinen aamu olemme sen jälkeen käyneet tarkistamassa, että ruoka on yöllä syöty ja Kerttu on hengissä.

Nyt voin sanoa, että olemme onnistuneet hienosti tässä pikkusilakan vanhemmuudessa. Olen todella ylpeä meistä! Kerttu on ihanan onnellisen oloinen pieni olento, joka luottaa meihin liikuttavalla tavalla. Vaikka se päästetään vapaaksi lattialle juoksentelemaan, se viihtyy erinomaisesti meidän kyljessämme ja otettuaan spurtteja pitkin seinänvierustoja, se palaa aina meidän kainaloomme. Se tuntuu tolkuttoman hyvältä.

Synttärisankari iloitsee lahjastaan.

Sille ei ole tullut minkäänlaisia häkkieläimen neurooseja, joita pelkäsin aivan hysteerisesti, koska neuroottinen eläin on kärsivä eläin ja minä en olisi pystynyt elämään sen tiedon kanssa, että olen neurotisoinut viattoman pikkutyypin.

Vaikka Kerttu on nyt siis seniori, se on yhä vilkas ja reipas. Nyt minusta tuntuu siltä, että se elää varmaan seuraavatkin kaksi vuotta. Sillä rehellisesti sanoen, vaikka se on tuonut elämäämme pelkkää hyvää ja rakastamme sitä ihan hirveästi, niin kyllä sen olemassaolo tuo mukanaan tiettyjä rajoituksiakin. Me haaveilemme matkustelusta, jonka aika on vasta sitten, kun Kertusta aika jättää. Emme tule hankkimaan Kertun jälkeen toista lemmikkiä, vaikka ihan takuulla tulemme tuntemaan houkutusta siihen. Koska eipä paljon mikään tunnu minusta paremmalta, kuin luottavainen pikku jyrsijä, joka tulee omasta tahdostaan käteeni.




Minusta on hauskaa, miten minun ja Sulon leluharrastuksesta on tullut koko perheen yhteinen juttu nyt, kun Kerttukin on otettu osaksi sitä maailmaa. Aloitimme rakentamalla sille sokkeloisia taloja legoista, joissa se ihan innokkaasti sinkoili ja etsi piilotettuja auringonkukansiemeniä. Kun Sulo keksi kerran viedä Kertun kyläilemään Kenin mökkiin, havaitsimme sen viihtyvän Kenin vieraana ihan ennennäkömättömän hyvin, eikä sillä ole koskaan sieltä mitään kiirettä pois. Kutimet vaan pitää muistaa aina ottaa pois ennen Kertun saapumista.