tiistai 3. maaliskuuta 2015

Kuvin ja sanoin



Koska minulla ei ole nyt ollut blogiin mitään älykästä asiaa, niin nämä haasteet tulevat oikein sopivaan saumaan. Tämänkertainen tupsahti täältä, kiitokset Kaarille! Tähän haasteeseen saa vastata kuvin tai sanoin, ja minä vastaan molemmilla. Kysymykset ovat sveitsiläisestä lehdestä poimittuja.

1. Mistä löydät parhaat aiheet kuviisi tai kertomuksiisi?
Kertomuksiin? Kuviin...? Ainoita kertomuksia, joita minulta syntyy, ovat nuo nukketarinat Instagramiin, joten vastaan tähän kysymykseen niitä ajatellen. Niihin aiheet tulevat omasta elämästäni, omista kokemuksistani. Siitä, mitä tapahtuu juuri nyt tai mitä on tapahtunut joskus aiemmin. Siitä, mistä haaveilen nyt tai mistä haaveilin aikaisemmin. Nukkeni ovat kokoelma oman elämäni välähdyksiä ja kaikilla niillä on jotain pientä yhteyttä minuun, läheisiini tai kohtaamiini ihmisiin.

2. Mikä on aikaisin muistikuvasi?
Tämä on vaikea. En muista varhaislapsuudestani yhtään mitään. Minulla on pari muistikuvaa siltä ajalta, kun asuimme Vantaalla kerrostalossa, eli olen ollut enintään 5-vuotias. Muistan katselleeni ikkunasta roskisauton käyntiä. Muistan myös samassa talossa asuneiden serkkujeni nukkekodin, josta olin kateellinen jo niin nuorella iällä. Ja sitten muistan epämiellyttäviä asioita, joita en välitä kertoa tässä. On outoa, miksi minulla ei ole onnellisia lapsuusmuistoja, vaikka lapsuudessani ei ole mitään vikaa. Muistan vain joitain noloja tai kiusallisia tilanteita. Onneksi valokuvissa näkyy kuitenkin onnellisia asioita.


3. Minkä esineen olet omistanut kauimmin?
Kultaisen kaulakorun, jossa on timantti keskellä. Sain sen ristiäislahjaksi. Se on muistaakseni teetetty minua varten kummitätini/isoäitipuoleni sormuksesta. Minusta se on upea. Ja ristiäislahjana aivan helmi.

4. Mitä kirjaa sinulle on lapsena luettu?
En muista, että minulle olisi luettu mitään, mutta kyllä minulle tottakai on. Olen varma, että ainakin tätä kuvassa olevaa kirjaa on luettu ja kun opin lukemaan viisivuotiaana, luin sitä sen jälkeen itse. Kyseessä on Hanhiemon satuaarre. Kaamea kirja, ja juuri siksi niin kiehtova. Aivan häiriintyneitä tarinoita ja karmeita kuvia! Suosittelen lämpimästi tutustumaan. Todellinen aarre.


5. Oletko kirjojen lukija?
Olen. Siis olen oikeasti ja pohjimmiltani, vaikka nykyisin luen todella vähän. Rakastan lukemista, mutta olen kirjojen suhteen samanlainen kuin kaiken muunkin: on tai off. Kun saan kirjan käteeni, en sitten teekään muuta kuin luen. Kesällä luen enemmän, sillä kirjan kanssa rannalla loikominen on erinomaista elämää.

6. Mistä nykyaika kärsii?
No ainakin liiasta helppoudesta, liiasta tavaramäärästä, liiasta onnellisuudentavoittelusta. Siitä, että ihmiset ovat etääntyneet luonnollisista asioista ja elävät teknologian sisällä.

7. Mitä arvostat tänä päivänä?
Turvallisuutta ja itsemääräämisoikeuttani.


8. Kenen kanssa haluaisit viettää päivän?
Juuri nyt? En kenenkään. Aion tehdä tänään töitä ja silloin en kaipaa edes Sulon seuraa.
Vai ylipäänsä? En kenenkään, jos puhutaan todellakin koko päivästä. Paitsi joskus Sulon tai siskontyttöni, jotka taitavat olla ainoita ihmisiä, joiden seurassa jaksan olla 24 tuntia putkeen.

9. Kenen kanssa haluaisit viettää yön?
Sulon kanssa.



10. Tänään sinua kohtaa onni. Mitä pukisit päällesi?
Ihan tavalliset vaatteet, sillä onni ei varmasti katso, mitä minulla on päälläni. Nyt päälläni on maatuskatunika, sukkahousut ja siniset villasukat, joten Onni, olen valmis!

Tässä haasteessa ei vaadittu nakittamaan ketään toista mukaan, ja minä jätänkin tämän vapaaksi riistaksi - ottakaa koppi!



16 kommenttia:

Katja kirjoitti...

Mulla on ollut lapsena ihan sama keinutuoli! Tai on se olemassa vieläkin, lapsenlapsen riemuna. Ja Hanhiemon satuaarteet on just Se mun lapsuuden kirja, ja sielä satu kolme toivomusta. En ikinä kyllästynyt kuvaan missä vaimolla on makkara nenässä. Kirja oli mummolassa, setäni vanha. Kuluhommakin menee mulla myös on ja off. Hyvää kirjaa ei vaan voi lopettaa kesken vaan sitä luetaan vaikka aamukolmeen saakka.

Hanne Valkoinenleinikki-blogi kirjoitti...

Ihanat kuvat ja mukava haaste!

Annis kirjoitti...

Hanhiemon satuaarre on meidän viisvuotiaan suosikki iltasatukirjaksi. Sille tosin pitää lukea aina vaan Eukko ja porsas tai kolme typerystä. Mies, joka hoitaa lukemisen, haluaisi ehkä kohta polttaa koko kirjan :D

Soja kirjoitti...

Olipa mukava, saattaa olla, että nappaan :) Tai pitäiskö ehkä tehdä töitä?
Ihan järjettömän hieno ristiäislahja! Ja miullekin on luettu juuri noita häiriintyneitä satuja, sekä Karjalaisia lastensatuja, jonka pitäis ehkä olla ainakin K16...

Susanna kirjoitti...

Ihanaa, että keinutuolisi on yhä olemassa. Minun omani meni päreiksi jossain vaiheessa, mikä on suuri sääli. Ei niin vankkatekoinen keinutuoli ihan itsekseen hajoa, mutta me lapset olimme ihan mestareita tuhoamaan tavaroitamme.

Tuo makkaranenäkuva on ihan kaameimmasta päästä hanhiemon kuvituksia. Oli vähän vaikeaa valita, minkä kuvaisin tähän. Sitäkin inhoan, missä se tyyppi loikkaa housuihinsa, jotka roikkuvat lipastosta. :D

Susanna kirjoitti...

Otapa siitä kysymykset matkaasi. :)

Susanna kirjoitti...

Mikä siinä onkin, että lapsille pitää aina lukea joku tietty satu uudelleen ja uudelleen? Pikkuveljelleni piti lukea Prinsessa Ruususta (ei tästä kirjasta). Hän osasi sen ulkoa sanasta sanaan ja minä huvitin itseäni korvaamalla aina jonkun sanan sieltä täältä synonyymillä, mutta penska hoksasi joka kerta ja korjasi aina oikein. :D

Susanna kirjoitti...

Ei sun nyt tarvitse tehdä töitä, kun tienasit jo koko kuuakuden työt! ;)

Ota haaste, haluan lukea sun vastaukset.

Soja kirjoitti...

Eiku pitäis, kun asiakkaat odottelee pukujaan ja just tänään tilasin kaaaaaamaaaaalan kasan iiiihaaaaniaaaaa kankaita... Mut joo, ehkä :)

Maija kirjoitti...

Multakin saat haasteen, jos haluat esitellä kassis. :-)

Katja kirjoitti...

Voi taivas mitä kirjotusvirheitä :D Kuluhomma on lukuhomma. Mä muistan sen tyyppi loikkaa housuihinsa-kuvan. Aivan mahtava kuvitus!

Soja kirjoitti...

Enkä osannut vastata tohon edelliseen. Mutta otin! Siel on!

Susanna kirjoitti...

Jei!

Susanna kirjoitti...

No haluanhan minä.

Susanna kirjoitti...

Osasin lukea sen kuluhomman ihan oikein. :D

kaari3 kirjoitti...

Kiitos, Susanna, mukavista vastauksistasi! Joskus on kivaa raottaa muistojen arkkua, mielenkiintoisesti sen teitkin. Kenelläkään ei ole juuri samoja kertomuksia, mutta ne yhdistyvät tytyväisyytenä omaan elämään ja tähän arkipäivään. Kovasti tykkäsin, että otit hasteen vastaan ja hieman annoit pontta toisillekin jatkamaan. Kiitos ja terveiset aurinkoisesta Floridasta!