Tykkään yrittäjistä, jotka tajuavat jakaa jotain hyvää ilmaiseksi. Yksi sellainen on Liisa Tuimala, joka on juuri saanut valmiiksi sähköisen kirjan yrittäjäksi ryhtymisestä. Liisa tunnetaan Nouseva Myrsky -yrityksen takaa ja olen seuraillut hänen blogiaan jo siitä saakka, kun hän vielä puuhaili söpöjä ja sekalaisia käsitöitä, joilla ei kukaan olisi elänyt. Sitten Liisa keksi oman upean tyylinsä, perusti yrityksen ja todisti sen, että kyllä käsityöllä voi elää.
Luin Liisan kirjan kokonaan lounasta syödessäni, eli se on nopealukuinen ja varsin kohtuullisen mittainen paketti täynnä hyviä, pohtimisen arvoisia asioita jokaiselle, joka haaveilee käsityö- tai designyrittäjyydestä. Lukiessani totesin sen sisältävän paljon myös sellaista, joita myös meidän viisi vuotta yrittäjänä olleiden kannattaisi miettiä aika huolella. Jokunen kohta oli niinkin napakkaa tekstiä, että ihan kirpaisi niitä lukea.
Liisan kirja painottuu imagonrakentamiseen, joka ihan oikeasti on todella olennainen osa jokaisesta yritystä. Erityisesti minua ilahdutti se, miten hän suosittelee lainanottamisen uhallakin teettämään yrityksen visuaalisen ilmeen ammattilaisella. Tiedän sen olevan jo ajatuksen tasollakin täysi mahdottomuus suurelle osalle alkavista yrittäjistä, saati sitten taloudellisesti.
Jäin pohtimaan omalta osaltani montaa kohtaa. Edellämainittu visuaalinen ilme on yksi sellainen. Olen tietysti tehnyt kaiken itse, koska minulla on sen alan koulutus. Ongelma on, että olen liian lähellä itseäni ja luultavasti myös minä hyötyisin siitä, että joku muu tekisi yritykselleni ilmeen. Viime aikoina, ehkä kevään ansiosta, tai ehkä hiljaisen myynnin ja ylimääräisen vapaa-ajan siivittämänä, olen jo listannut to do -listalleni kotisivujeni ja yritysilmeeni päivittämisen. Se ei ole helppo tehtävä, koska olen tosi tiukasti jumissa oranssi-ruskeaan, auttamattoman vanhanaikaiseen värimaailmaani ja Suoma-sammakkoon, jonka olemassaololla ei ole mitään yhteyttä yritykseeni ja siihen, mitä yritys tekee. Entäpä jos antaisinkin koko homman ulkopuoliselle tekijälle? Toinen kysymys on, kannattaako ylipäänsä muuttaa mitään vain siksi, että on itse kyllästynyt? Oranssi Riepukioskini on kuitenkin jo pieni brändi, joka erottuu myyntitapahtumissa (vaikkakaan ei ehkä edukseen...). Juuri se, että ilme pysyisi tunnistettavana, mutta raikastuisi, olisi homma, jossa toinen ammattilainen olisi enemmän kuin paikallaan. Itse kun sokeutuu niin helposti omille hommilleen.
Liisa antoi esimerkkejä paskasta yritysnimestä, joka oli kuin piikki lihaani: "Korut by Liisa / Liisanvakerrykset.net / Liisan korumaa". Olen inhonnut omaa Susannan Työhuone -nimeäni alusta asti, mutta sen kanssa kävi vahinko. Olin aloittanut jo yrittämisen kaltaisen toiminnan sennimisen sivuston kautta, joten nimi jäi yritykseni taakaksi kun perustin toiminimen ja maistraatissa tajusin, ettei minulla ole nimeä yritykselleni. Jatkuvasti joudun vastaamaan eri tahoille: "Kyllä, se on yritykseni virallinen nimi" ja joka kerta se hävettää minua. Mutta nyt olen tempoillut Susannan Työhuoneena melkein viisi vuotta ja se löytyy satavarmuudella guuglella, joten tunnen olevan täysin mahdotonta enää ruveta vaihtamaan nimeä. Hassuksi asian tekee sekin, että käytän Susannan Työhuone -sanaparia myös vesileimana nukketileilläni Instagramissa. Tietysti se on tämän bloginkin nimi, vaikka blogini on aivan liian henkilökohtaisilla asioilla täytetty päiväkirja, eikä yritysblogi. Jos jotenkin vain keksisin hyvän ja napakan, kuitenkin itseni näköisen tavaramerkin tai aputoiminimen, voisin pitää Susannan Työhuoneen kattonimenä kaikelle sille, mitä teen ja siirtyä yritystoiminnassa käyttämään jotain älykkäämpää nimeä. Varsinkin, jos jossain vaiheessa päätän alkaa jälleen harjoittaa tukkumyyntiä ja hankkia jälleenmyyjiä, olisi joku ammattimaisemmalta kuulostava nimi sopivampi tyylikkäisiin putiikkeihin.
Liisa puhuu painavaa asiaa myös siitä, miten työhuoneen sijaitseminen omassa kodissa aiheuttaa sen, että pian huomaa olevansa töissä 24/7. Tai sitten voi käydä kuten minulle, eli huomaa olevansa töissä aivan liian harvoin. Uskoakseni paras tilanne on niillä, joilla on mahdollisuus laittaa työhuone erilliseen rakennukseen kohtuullisen lähelle kotia. Minulle kotona sijaitseva työhuone on yhtälailla kirous kuin siunauskin. Siihen kiroukseen Liisalla oli hyviä vinkkejä. Pitää suunnitella etukäteen itselleen työajat ja vapaapäivät ja pitää niistä kiinni. Tämä systeemi, jota minä noudatan, on omasta mielestänikin täysin järjetön: töitä tehdään silloin, kun siltä tuntuu tai silloin, kun on jo ihan pakko.
Tämä pieni kirjanen ilmaantui kyllä varsin sopivaan saumaan, sillä olen tässä alkuvuoden ajan vajonnut yhä suuremman epäuskon valtaan oman yrittämiseni suhteen. On aika avata silmät, katsoa peiliin ja korjata asennevammat.
Toisaalta kaikkia ohjekirjoja lukiessa kannattaa muistaa, että se, mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi jollekin toiselle. Tärkeintä on rehellisyys itseään ja asiakkaitaan kohtaan.
37 kommenttia:
Niin tutulta kuulostaa ihan kaikki se, mitä pohdit. Ja joskus aiemminkin tuosta yrityksen nimestä kirjoittelit ja sitä kaduit, mutta minä olen sitä mieltä, että se on ihan hyvä nimi. Ja "ihan hyvä" tarkoittaa sitä, että se on oikeasti hyvä vaikka omaan korvaasi kuulostaakin ehkä tyhmältä. Johtuen varmaan siitä, että se ei ollut huolellisesti harkittu, vaan osittain sattuma. Ihan sama tilanne kuin itselläkin ja tiedän kuinka typerältä se tuntuu, kun aina se oman pikku toiminimen ääneenlausuminen aiheuttaa sellaisen olon, että voi jestas, miten tyhmältä se kuulostaa. (Ja ehkä joku muu, jolla olisi sama nimi, pystyisi lausumaan sen rinta kaarella ja suurella yrittäjän ylpeydellä, mutta ei meikäläinen..)
Ja yritysilmekin on ristiriitainen asia justiin niinkuin kirjoitat. Pitäisi antaa se ammattilaisen käsiin ja luottaa ulkopuolisen näkemyksiin, mutta sitä kun alkuvaiheessa on pakko köyhäillä (ja myöhemminkin..), niin sitä sitten lähtee liikenteeseen jollain kökkärillä kotikutoisella versiolla, josta onkin sitten vaikea enää päästä eroon. Huoh. Yksinkertaisia, mutta monimutkaisia asioita.
Kiitos siis tuhannesti lukuvinkistä. Aion takuuvarmasti tutustua kirjaan.
Stressitöntä viikonloppua :)
Kylläpä kuulostaa päteviltä jutuilta kaikki! Ja myös nuo sun omat pohdinnat.
Onneks mun seuraava yritys tulee olemaan jotain aivan muuta kuin käsityöt ja vaatesuunnittelu... Siis niin hankalia aloja molemmat, nostan hattua kaikille jotka noilla aloilla pärjäävät! Myös sinulle Susanna!
Kuulostaapa mielenkiintoiselta opukselta, täytyy lukea, vaikka en yrittäjä (enää) olekaan. Olen samaa mieltä, että kotona työskentely on siunaus ja kirous. Vauvan kanssa kotona se on tietenkin ainoa mahdollisuus, mutta olisi mahtava jos meillä olisi pihalla yhdistetty autotalli-studio.
Graafisen alan koulutus on kyllä kans siunaus ja kirous omaa juttua tehdessä, koska tuntuu ettei voi palkata ketään kun kerran itsekin osaa. Toisaalta niin kuin sanoit, ulkopuolinen voi nähdä selkeämmin sinun firmasi ytimen ja sen millä sen kannattaa erottautua, tai viestiä ulospäin. Jos et halua palkata mainostoimistoa tms. tekemään koko ilmettä uusiksi, niin ehkä voisit konsultoida jotakin suurista linjoista ja sitten itse toteuttaa muutokset?
Heh, en muuten ole ajatellut, että Susannan Työhuone -nimessä olisi mitään vikaa. Tai ihmetellyt vesileimaa nukkekuvissa. Minusta on ollut ihan loogista, että nukkekuvien tekstikin johtaa sinun päätyöhösi.
Kiva, jos lukuvinkki kolahti!
Minusta tuntuu, että MIKÄÄN minun yrityksessäni ei ole huolellisesti harkittua, joten sitten tämä nimi kyllä sopii kuin nenä päähän. :D
Mikä sinun yrityksesi nimi on? Yritin katsoa blogista, mutta olen joko tyhmä tai sokea.
Jep, köyhäily on jokus vaan se ainoa vaihtoehto. En minäkään ole mihinkään uskaltanut lainaa ottaa.
Seuraava yritys? Onko se lähitulevaisuudessa ajankohtaista vai vasta haavetasoilua?
Kirja oli oikein hyvä. Se, että se pani tällaisessa jäärässä kuin minä monta asiaa liikkeelle, on erittäin hieno saavutus!
Olen muuten kuullut toisiltakin naisyrittäjiltä, että miesyrittäjiltä saattaa tulla aika silmääavaavaa kommenttia. On tosi hyvä, että sulla on sellaisia kollegoita lähellä, jotka ovat samassa liemessä, mutta eri alalla.
Lueskele ihmeessä, palkitaan Liisan työ ainakin sillä, että luetaan kirja.
Ajattelin yrittää tuota ilmeen uudistusta niin, että leikin olevani asiakas. Ihan niinkuin oikeankin asiakkaan kanssakin minä listaan ne asiat, mitä toinen toivoo ja pyydän paljon adjektiiveja ja alan ihan tyhjältä pöydältä tehdä niinkuin tekisin vieraalle. Vähän jakomielitautista, mutta kannattanee kokeilla.
Hatunnosto Liisalle sekä kirjasta että muutenkin onnistuneesta brändistä! Täytyykin tutustua tuohon kirjaan (ja suositella sitä muutamalle ystävälle, joilla kässäyrittäjyys aluillaan).
Sulla on Susanna toinen tyyli. Omannäköinen, ja osana sitä vahvasti tämä persoonallinen blogisi. Toki yritysilmettä voi välillä freesata, mutta ei se tarkoita perustyylin muuttamista rajusti. Nimikin sopii kokonaisuuteen! Siispä "Keep calm and carry on!"
Minä totesin että käsityöläisyys saa jäädä sivummalle ja astuin toisen menestyvän yrittäjän remmiin. Hyvältä tuntuu!
Et ole tyhmä etkä sokea, mutta nimi ei esiinny blogissa, koska en kehdannut laittaa sitä sinne :D. Ja kuitenkin blogista piti tulla alunperin asiallinen kotisivu, mutta tulikin taas kerran tollanen pilipaliblogi, jossa ei ole mitään asiallista asiaa. Olen jo luovuttanut itseni suhteen ja päättänyt antaa olla, kun en parempaan kerran pysty :)
Minustakin Susannan Työhuone on oikein hyvä yrityksen nimi enkä ole aiemmin ihmetellyt asiaa edes nukkekuvien yhteydessä. Nyt, kun otit asian esille, kieltämättä ymmärrän sinua siinä, miksi mietit tuota asiaa - Susannan Työhuonehan on työsi ja sitten taas nuket harrastuksesi ja tosiaan, näitä ei yleensä sekoiteta keskenään :) Ja tuo EI tarkoita, että asia olisi tai että sen pitäisi olla ongelma sinulle tai muille, mutta kuten itsekin totesit, ST tosiaan on _enemmän_ kuin yrityksesi ja työsi ja siten tosiaan se yhdistävä asia hyvin monelle asialle, joita teet (itse miellän koko teidän kauniin oranssinkeltaisen talon "susannan työhuoneen taloksi" :).
Joten, tuosta tuli mieleen, että oletko koskaan ajatellut, että alkaisit käyttää yritystoiminnassa vaikka tuota Lempiriepua tai Susannan Lempiriepua? Vai tuntuuko, että se rajaisi toimintasi liikaa pelkästään rieputehtailuun, vaikka ne tällä hetkellä pääasiallinen myyntiartikkelisi ovatkin?
Toisaalta taas voit ajatella, että mikäs sen parempaa kuin se, että monta kivaa juttua on "brändätty" saman nimen alle ja nimi on yhtä kuin yritystoimintasi :)
Kiitos silmiä avattavista pohdinnoista ja vinkistä Liisan kirjaan. Olen harrastellut käsitöideni myymistä ja viimeiset kuukaudet pohtinut kuumeisest mihin suuntaan lähtisin - yrittäjäksi tosissaan vaiko ei sittenkään. Olen tähän mennessä ollut päätyössä muissa isoissa tai kasvavissa yrityksissä n 35 vuotta, mutta nyt olen vapaaherrattarena. Olen pitänyt muutamia vuosia Nuppuhome-blogia, jonka kautta olen oppinut paljon, mm valokuvauksesta. Päätoimiseksi yrittäjäksi ryhtyminen on todella pelottavaa ja tiedän tarvitsevani sen aloittamiseen paljon asiantuntevaa apua, niin nimessä, visuaalisessa ilmeessä kuin liikeidean täsmentämisestä. Tämä Liisan kirja ilmestyi minulle just oikeaan aikaan. Susannan työhuone on loistava nimi! Terkuin Riitta
No riippuu siitä mikä on lähitulevaisuus :) Suunnitelmissa on pistää matkailupisnes pystyyn parin vuoden sisällä!
Mun mielestä Susannan Työhuone on just hyvä!! Siis ihan kaikkine karvoineen: värit, tyyli, blogi, kokonaisuus.. ne on jotenkin tosi persoonallisia ja "sinun näköisiä". En kyllä osais kuvitellä nykyisen kokonaisuuden tilalle mitään muuta, minusta tuo oranssi ja ruskeakin on ihan ältsin kivat just noin!
Ensinnäki, onnea Kertulle! Myöhästyin onnitteluissa kaiken tohinan keskellä ja nettikin on hieman nikotellut.
Tähän postaukseen (tuohon kirjaan) taas sanon, että onpas hyvää asiaa ja lisäarvoa tietenkin tuo kun taustalla on itsekin yrittäjäpohjainen opastaja. Silti, kuules, sanon, että mun mielestä Susannan Työhuoneen presentaatio on verrattoman mehukas! Törmään meinaan tämän tästä siihen toiseen maailmaan, jossa ammattilainen tekee kotisivut ja personoinnit tuntematta yritystä, yrittäjää tai itse alaa lainkaan. Eri asia, mutta esimerkiksi tämän meidän kunnan kotisivut ovat hyvä esimerkki.
Mun mielestä sun firma on jo brändi ja siihen olennaisesti kuuluu se miten olet sen myös visuaalisesti luonut. Sinuna harkitsisin tarkkaan (kuten tietty teetkin) onko muutoksille oikeasti tarvetta. Brändin luominen alalla kuin alalla on haastavaa. Sä olet tehnyt tiskiräteistä brändin sammakoineen kaikkineen. Se on hatunnoston arvoinen asia.
:D Ihana!
En ajatellutkaan perustyylin muuttamista, sillä toki värikkyys, iloisuus, leikkimielisyys ovat aika olennaisia Susannan Työhuoneelle.
Onnea valinnastasi! Tärkeintä onkin, että tuntuu hyvältä!
Tämä on niin toisaalta ja toisaalta -tilanne, kuten tässä hyvin toitkin eri puoli esille. Paha dilemma, jota ei kannata hätiköidysti lähteä muuttamaan.
Hyvä, jos Liisan kirjasta on sinulle hyötyä! Varmastikin on! Ja hei, yrittäminen ei ole pelottavaa! Varsinkin, jos jo olet vapaaherrattarena, niin sinulla ei ainakaan ole mitään menetettävää, jos päätät uskaltaa kokeilemaan! Tsemppiä!
Olette kyllä kivoja. Istuin eilen illalla täsäs koneella pyörittelemässä logoajatuksia ja totesin itsekin, että kun se oranssi nyt kuitenkin on pakko pitää, niin ei sen kaveriksi oikein käy mikään muu väri kuin ruskea! :D
Kiitokset Kertun puolesta!
Ja omasta puolestani myös. En ainakaan kovin vauhdilla ala mitään muuttaa, vaan pidän nämä asiat nyt hyvässä haudunnassa. Kommenttinne ovat ihan kullanarvoisia.
Pitääpä lukea. Tosin tässä hässäkässä tietoinen brändäys tuntuu aika ahdistavalta.
Mietin, että jos mie olisin siun tilanteessa ja ajattelisin, että tilaan ulkonäön toiselta ammattilaiselta, se varmaan kaatuisi siihen, että tuntisin osaavani itse paremmin :D
Tämä ei, hassua kyllä, mitenkään välttämättä ole sama juttu käsityöalan jutuissa, tilaan mennen tullen tyytyväisenä alihankkijoilta kankaita...
No kumminkin, luulen, että täsmennys ja raikastus voisivat riittää mainiosti :)
kyllä. allekirjoitan etenkin yrityksen nimen. mä inhoan omaa bloginimeä ja en halua sitä julkaistavan tekstiilisuunnittelujeni ohessa. menen pelkällä omalla nimellä. mutta kuitenkin julkaisen facebookissa ja bloggerissa kaikenlaisia tekstiilisuunnitteluja niinku fiilistelynä.. hankala yhdistelmä. uutta blogia tai fb sivua en halua vielä aloittaa koska se pitäisi samantien suojata jotenkin. joten kärvistelen vielä hetken, ainakin opinnot loppuun ja sitten mietin sitä ihan oikeaa, kansainvälistänkin, kanavaa jonka takana voin oikeasti seistä. eikä tollasta kökköstä lastenvaateharrastuskötöstysjuttua mitä mä nyt teen.
mieheni perusti yrityksen vuoden vaihteessa.hän teettää graafikolla yrityksen ilmettä ja se on to-si paljon rahaa pienen yrittäjän pussista. mutta ilman hyvää ulkoasua voisi hyvin pyöriä omapiirtämissä ja tee-se-itse logoissa monta vuotta ilman asiakkaita..
Vähänkö ois outoa jos Susannan Työhuone olisi yhtäkkiä sininen! Tai pinkki. Huh. Oranssi ja ruskea on aivan ihana yhdistelmä. Eikä nimi ole yhtään tyhmä tai huono. Ettäs tiiät :D
Mä oon pitänyt Susannan Työhuone -nimeä koko ajan hyvänä ja harmitellut, etten itse ole yhtä hyvää keksinyt. Mä perustin hevostallin ja sitten sattumien summana päädyin käsityöyrittäjäksi ja jäin jumiin Ahdin tila -nimen kanssa :D Aputoiminimiä oon miettinyt, pitäis vaan saada aikaiseksi. Tosin yksi asiakaspalaute tuotelapuista on jäänyt mieleen: "Ihanaa, että näissä lukee "Käsintehty Ahdin tilalla" eikä mikään englanninkielistä ja keksittyä"
Kiitos kirjavinkistä! Bongasin sen jostain fb:n uutisvirrasta ja hukkasin. Säästit multa etsimisen vaivan!
Mä panostin viime vuonna graafiseen ilmeeseen ja olipa ihanaa tehdä se ammattilaisen kanssa! Viisi vuotta mäkin kerkesin kötöstellä itse piirretyn hevostilan hevosenkenkälogoni kanssa :D
Minä luulen, että moni graafikko tekisi paljon paremman visuaalisen ilmeen kuin minä. Oikeasti.
Täsmennys ja raikastus to do -listalla tälle vuodelle.
Hassua, miten se oma nimi ei vättämättä toisen korvissa tosiaan ole niin paha! Unikuu on kiva nimi. Kuulostaa mukavalta ja kauniilta, on sopivan pituinenkin ja persoonallinen.
Onnea miehesi yritykselle!
No nyt tiiän, kiitos. :D
Eikä se tule olemaan sininen tai pinkki. :D Kyllä se oranssina varmasti aina pysyy, vaikka jotain uudistusta tulisikin.
No nythän se Ahdin tila sopii taas ihan mahtavasti, kun keskityt keppareihin! Ja nimenomaan minusta se, että suomalaisen käsityöyrityksen nimessä ei ole englanninkieltä, on ihan perusasia. Design sitä ja design tätä... ei kiitos.
Sinun logosi ja uusi ilmeesi autoteippauksineen kaikkineen on just erinomainen esimerkki siitä, miksi ammattilaista kannattaa käyttää.
Mielenkiinnolla odottelen, mitä uutta leikkisää keksit ilmeeseen! :)
Aivan mahtavaa Liisa ja Susanna, kiitos teille molemmille! Liisalle kirjan kirjoittamisesta, Susannalle sen jakamisesta ja molemmille avoimesta, rehellisestä ja realistisesta esimerkkinä olosta!
Kun olin käsityöyrittäjä, painin kaikkien mahdollisten ja mahdottomien ongelmien kanssa. Lopultahan jouduinkin syystä sekä toisesta päättämään yritystoimintani, mutta nyt edessäni siintää mahdollisuus hypätä yrittäjyyden kelkkaan uudestaan mukaan ja tänne blogiin tulinkin entisenä lukijana (yrittäjyyden loputtua karsin kaikki käsityöyrittäjyyteen liittyvät blogit ja muut asiat pois päiväjärjestyksestäni. :D ) itseasiassa ikäänkuin haistelemaan että mitä alalle tänäpäivänä kuuluu. Yhtä "huonoa" näemmä, mutta tämä postaus oli ensimmäisenä ja koin sen itselleni selvänä merkkinä niin hyvässä kuin pahassakin. Jos asiat rullaa tässä niin kuin nyt näyttäisi, aion aloittaa käsitöiden tekemisen uudestaan rinta rottingilla, mutta lähteä tällä kertaa hommaan jo alusta asti vähän viisaampana. Kiitos vielä! :)
Susanna, kiitos vinkistä! Käyn lataamassa ja aion lukea! Uskon saavani ideoita. Harmi vaan, minua ei taida kiinnostaa tehdä mitään sellaista, mikä toimisi kaupallisesti. Korut ja hiusjutut sekä vaatteet tuntuvat menevän aina hyvin kaupaksi, Chilessäkin, mutta minua ei kiinnosta tehdä mitään sellaista. Minua kiinnostaa eniten nukkejutut ja niistäkin tietysti ne epäkaupalliset. En jaksaisi myydä niitä reborn-vai-mitä ne nyt onkaan vauvoja tai edes posliininukkekursseja en jaksaisi vetää, sitä paitsi se olisikin liian kallista täällä. Koiranvaatebisnestä en tahdo ammatiksi asti, se alkaisi kyllästyttää. Minulle on hyvin riittänyt tuo muutaman kuuakuden koiranvaaterumba joka vuosi. Ja kuitenkin - tahtoisin niin kovasti, että minulla olisi jokin selkeä käsityö, johon voisin keskittyä myyntimielessä! Unelmani on se oma pikkuinen liike täällä Chilessä, mutta ei siitäkään mitään ole vieläkään tullut, eikä näköjään seuraavaan pariin vuoteen. Hankalaa. Minusta tuntuu, että minulla olisi innostusta ja energiaa, mutta monta taitoa puuttuu. Kaikki sanovatm että olen niin lahjakas siinä, mitä teen, etten luovuttaisi....Mutta mitä järkeä on tehdä vain sitä, mistä itse tykkää, jos kukaan ei osta mitään? Jätin muuten Avaintenvartija-nettikaupankin sivut maksamatta, kosak päätin lopettaa sen.. KUKAAN ei tahdo ostaa avaimenperiä netistä, eikä varsinkaan niin omituisia aiheita kuin keskiaikaisia tyyppejä! Niitä oli ihanaa tehdä, muttei kannattanut. Turun linna olisi ottanut niitä myyntiin, mutta minä olisin saanut kustakin avaimenperästä itse alle kaksi euroa...olisiko kovin kannattavaa sillä työmäärällä? No, ei auta kuin toivoa, että tulevaisuus toisi eteen jotakin järkevää tai muuten on pakko palata opettajan hommiin. En voi loppuelämääni vaan haaveilla, olen liian nuori siihen. Kiitos blogistasi! Se on yhäkin yksi harvoista, joita viitsin nykyään lukea!
Mikä ihmisiä vaivaa? Ne avaintenvartijat ovat ihan huippuja! Joka kerta, kun otan Vespan avaimet käteen, tulee tosi hyvä mieli pehmeän nunnan pitelemisestä.
Ymmärrän niin hyvin tuon, että se, mitä haluaisi tehdä ja se, mitä ihmiset ostaisivat, eivät käy ollenkaan yksiin. Minäkin haluaisin vain leikkiä, mutta kukaan ei maksa minulle siitä, että saa katsoa kuvia Kenin elämästä. :P
Toivottavasti sinulle käy vielä niin, että pystyt yhdistämään intohimon ja ansaitsemisen. Jollain lailla.
Olet reipas, kun uskallat yrittää uudestaan. Ehkä se joillain vaan on niin, että kerran yrittäjä, aina yrittäjä. Kokemus opettaa. Paljon onnea - toinen kerta toden sanoo.
No niin tietysti. Olethan sinä siitä puhunut! En vaan tajunnut yhdistää sitä nyt tähän.
Kiitos! Täytyy tosiaan toivoa, etten ihan jokaiseen jo läpi koluttuun kuoppaan putoa uudestaan. ;)
Minustakin avaimenvartijat ovat tosi kivoja. Ilmeisesti kuitenkin kohderyhmä on liian pieni ja avaimenperät mielletään parin euron jutuiksi. Yritän vielä pitää toivoa yllä, mutta en niissä avaimenperissä..
Minustakin avaimenvartijat ovat tosi kivoja. Ilmeisesti kuitenkin kohderyhmä on liian pieni ja avaimenperät mielletään parin euron jutuiksi. Yritän vielä pitää toivoa yllä, mutta en niissä avaimenperissä..
Lähetä kommentti