Kävin tänään työasioilla Imatrankoskella, joka on se Imatran isoin keskusta. Käyn siellä suht harvoin, sillä minä en juurikaan shoppaile ja päivittäiset ruokaostokset onnistuvat kaikkein mukavimmin lähimmän keskustamme, Vuoksenniskan, Lidlissä tai Smarketissa.
Käynti Imatrankoskella - tai "Kulmilla", kuten olen niin hienosti jo oppinut sitä nimittämään alkuperäisasukkaiden mallin mukaan - oli hämmentävä kokemus. Kaikki ihmiset nimittäin puuttuivat tyystin. Yleensä Kulmilla on aina väkeä liikkeellä ja se on yksi syy siihen, miksi mieluiten vältän sinne lähtemistä. Minä viihdyn näissä oman lähitienoomme väljissä ja rauhallisissa pikkukaupoissa, jos kauppaan on pakko mennä.
Ihmettelin kävelykadun loputonta hiljaisuutta, ja sitten tajusin. Venäläiset puuttuvat! Tottakai olen kuullut Venäjän huonon taloustilanteen vieneen meiltä venäläisturistit ja olen lehdestä katsellut surkeita käyriä tax free -myynnin notkahduksesta, mutta nyt vasta jouduin toteamaan sen omin silmin ja korvin.
Minä en koskaan kerinnyt tuntemaan sitä Imatraa, johon venäläiset eivät vielä olennaisena osana kuuluneet. Kun minä tulin tänne ensimmäisen kerran, tunsin tulleeni ulkomaille. Venäjää kuuli kaikkialla vähintään yhtä paljon kuin suomea ja kaupoissa kyltit olivat myös venäjäksi. Venäläiset ovat minulle olleet luonnollinen osa uutta kotiseutuani. Ja nyt he ovat poissa. Se on outoa ja se on myös huolestuttavaa.
Imatrankosken keskustassa on paljon erikoisliikkeitä, erityisesti vaatekauppoja. On jopa Sokos Emotion. Tai on ainakin ollut tähän saakka. Nyt näin jo tyhjiä liiketiloja ja loppuunmyynti-mainoksia. Eivät ne erikoisliikkeet pelkästään meitä eteläkarjalaisia varten täällä ole olleet. Me olemme vain tainneet päästä nauttimaan niiden olemassaolosta, koska venäläiset asiakkaat ovat varmistaneet niiden toimeentulon. Miten niiden nyt käy, kun venäläiset ovat jättäneet meidät? Kuinka monta työpaikkaa häviää, kun ei ole asiakkaita palveltavaksi? Kuinka moni yrittäjä joutuu sulkemaan kauppansa oven viimeisen kerran?
Täällä on rakennettu myös valtavia marketteja. K-Supermarket kerkesi ensimmäisenä ja nyt sen käytävillä voisi pitää rullaluistelukisoja. Prisma rakentaa parhaillaan megahehtaarin kokoista uutta hallia ja samoin tekee K-Rauta. Toivottavasti meistä paikallisista riittää asiakkaita. Ikea luovutti jo ennen aloittikaan. Sille raivattiin valtava tontti Saimaan kanavan lähelle, mutta nyt näyttää siltä, ettei Ikeaa saadakaan tänne.
Vaikka kuinka yritän pitää positiivista ja luottavaista mieltä yllä, niin onhan tämä surullista.
Mainos:
Käsityökorttelin Ystävänpäivää vietetään jo helmikuun neljäntenä päivänä Käsityökorttelin fb-ryhmässä hienojen tarjousten, uutuustuotteiden ja hyvien löytöjen parissa. Sekä tietysti hyvän seuran - siitä pidätte huolen TE! Tervetuloa seuraan keskiviikkona klo 18-24!
8 kommenttia:
Samanlainen ilmiö on huomattu täällä Joensuussakin....ei ole venäläisturisteja,ei kassajonoja.ei venäjän puhujia.
Turistibussitkin ovat kadonneet ...omilla autoillaan ovat liikkeellä jos ovat.
Kyllähän venäjän tilanne on tehnyt aikamoisen loven suomalaisten kauppojen kassavirtaan....mut minkäs teet...
Teillä varmaan tilanne näkyy enempi ,kun siellä rajan pinnassa olette.
Onpas tuttu kävelykatu surkean näköinen tyhjänä. Kyllä vielä 80 luvun lopussa oli vilinää, vaikka ei venäläisiä silloin vielä suurina joukkoina ostoksilla käynytkään. Nythän tässä tulee ihan surku olo syntymäkaupunkini kohtalon vuoksi :(
Ruplan alamäki ilahduttaa mikromittakaavassa, kun me saamme bensalitran naapurista nyt 50 sentillä, mutta isossa mittakaavassa ei oikein hymyilytä.
Silloin taisi Niskallakin vielä vilistä? Toivottavasti Imatrankoski ei ole kohta yhtä autio ja hyljätty.
Minulla on varsinkin yhden venäläisen, euromääräistä asuntolainaa maksavan venäläisperheen ahdinko tullut aika lähelle viime kuukausina ja onhan tuo kyllä aikamoista... Olen ylipäänsä jotenkin selittämättömän huolissani tästä maailmanmenosta juuri nyt. Niitä kamalimpia Venäjä-uhkakuvia omassa mielessä toistaiseksi kuitenkin lievittävät ne venäläisten työyhteistyökumppaneiden viestit, joissa säännöllisesti huolestuneeseen sävyyn kysellään, olemmeko kaikesta huolimatta kuitenkin vielä valmiita jatkamaan yhteistyötä ja emmehän ole lopettamassa yhteydenpitoa vaikka EU:n ja Venäjän välit ovat mitä ovat. Ja meillä ei vaihdeta ruplia ja euroja vaan opiskelijoita. Tämä luo uskoa ainakin siihen, että tällä ihan tavallisten ihmisten tasolla mitään suurta hätää ei ole, mutta tietysti valtioiden ja politiikan tasolla tilanne on ihan eri.
Minä kun en ymmärrä, mitä siellä venäjällä tapahtuu, niin joudun lähinnä kääntämään katseeni pois lööpeistä (jotka ihan selkeästi lietsovat pelkoa) ja verkkouutisista. Viimeisimmäksi ahdistuin tiedosta, että homoilta on nyt autolla ajaminen kieleltty Venäjällä ja eka homopari on jo saapunut Lappeenrannan vastaanottokeskukseen turvapaikkaa odottamaan. Miten siellä tavallinen kansa pärjää, se on minulle mysteeri. :(
Mun jälleenmyyjäni Imatralla joutuu lopettamaan ja siksi kävin hakemassa viime viikolla tuotteeni pois. Näin sillä reissulla vain yhden venäjän rekkarissa olleen auton ja se on vähän se.
Aaargh, nekin lopettavat? :(
Lähetä kommentti