lauantai 14. helmikuuta 2015

Kun lähtee lapasesta


Silloin, kun vielä asuin normaalin kokoisissa asunnoissa, haaveilin kartanosta, jossa minulla olisi yksi kokonainen huone pelkästään barbeja varten. Tekisin sinne nukenkokoisen maailman kahviloineen, vaatekauppoineen, uimarantoineen, koteineen.

Nyt minulla on se kartano ja pahasti näyttää siltä, ettei se nukkemaailmakaan ihan kaukana enää ole. Toimistosta leijonaosan haukkaa jo nyt Playmobil-maailma, jossa todellakin ovat ne kodit, kahvilat ja uimarannat... ja linnat, puistot, metsät ja puumajat. Kenin seikkailutkaan eivät ota hiipuakseen, vaan päinvastoin kiihtyvät. Minusta on ihanaa olla osa nukkeharrastajien porukkaa Instagramissa. Kommunikointi muiden samanlaisten kanssa ruokkii harrastusta ja tuo sille ihan toisenlaista sisältöä.


Koska tykkään lavastaa pieniä huonetiloja ja kuvata niitä, aloin kaivata oikeaa barbietaloa. Kenin asuntovaunu ei sittenkään ollut riittävä tyydyttämään minikotien rakennustarvettani. Jouduin loihtimaan pieniä sisätiloja pöydille ja kiinnittelemään nukketapetteja nuppineuloilla toimistoni seiniin saadakseni valokuvattua haluamani dioraamoja. Kaaosta ja sotkuahan siitä vaan seurasi.

Koska kokonainen barbien talo veisi tilaa aivan holtittomasti ja muodostuisi ongelmaksi siinä vaiheessa, kun nukkeharrastus joskus hiipuu, ajattelin olla viisas. Rakensin liimapuulevystä vain yhden kuvauskulman, jota on helppo sisustaa eri huoneeksi aina tarpeen mukaan vain teippaamalla seinien peitoksi uudet tapetit.



Hetken aikaa se riittikin. Askartelin kulissihuonekaluja paperista ja valokuvissa ne menettelivätkin ihan mainiosti. Mutta sitten kun sain aikaan jonkun oikein viehättävän pikku kuvaelman, sen purkaminen uuden tieltä ei tuntunutkaan kovin mukavalta. Lisää kuvauskulmia siis!



Kun kuvauskulmia oli toimiston sivupöydällä kolme, huomasin, että eihän tästä ole enää kuin tipunaskel siihen kokonaiseen barbietaloon. Kolme kuvauskulmaa vei tilaa jo ihan kiitettävästi ja nukkejen alati laajeneva huonekalu- ja tarvikevalikoima ei enää mahtunut kenkälaatikkoon.



Nyt tilanne on sellainen, että Kenin ja kumppaneiden omaisuus vie yhden kokonaisen (kylläkin melko pienen!) kaapin. Nyt pitäisi tehdä päätöksiä. Annanko mennä sata lasissa vai painanko jarrua? Taidan antaa mennä. Kun muualta kodistamme tavara vähenee, niin samat säännöt eivät koske Keniä. Olen kieltänyt Suloa ostamasta minulle mitään, mutta Sulo tekeekin hyviä löytöjä Kenille.



Sain ystävänpäivänlahjaksi tosi hienon keninkokoisen pirttikaluston, jonka Sulo oli tehnyt itse. Eihän sellaista voi kaappiin varastoida... Helposti muutettavat ja pois siivottavat kuvauskulmani ovat nyt kovaa kyytiä muuttumassa kiinteiksi ratkaisuiksi. Hupsista.

Oikein kivaa ystävänpäivää teille kaikille!


35 kommenttia:

  1. Ihania juttuja! Anna palaa vain! Jotenkin olen vähän skeptinen sen suhteen, että "sitten kun tämä harrastus hiipuu". Mä niin näen sut vanhainkodissakin tekemässä Ken-juttuja.
    Super-upea pirttikalusto! Niin hieno, että Barbie näyttää pökertyneen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina se ajoittain hiipuu. Jossain vaiheessahan lahjoitin kaverilleni jo hirmuisen liudan barbejani (Ja ne ihanat kultaiset astiat! Voi katumuksen määrää!) ja siskontyttö on saanut melkein kaikki itse tekemäni vaatteet jo vuosia sitten.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Eikös vaan! Oli kyllä ihana yllätys.

      Poista
  3. wow - anna palaa! tämä sun blogis on niin ihana piristysruiske tässä harmaassa maailmassa. samalla olen oppinut paljon yrittäjyyden haasteista, se on sellainen aihepiiri joka mulle oli aiemmin ihan tuntematon.

    VastaaPoista
  4. Oot sinä kyllä luova ja taiteellinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En pidä itseäni kumpanakaan, mutta tuntuu kivalta, että joku näkee minut niin. Kiitos!

      Poista
  5. Ihanaa ystävänpäivää Susanna!<3

    VastaaPoista
  6. Mie rakastan tuota laajempaa kuvaa, missä näkyy röykkiö lavasteen edessä <3 Ja sinuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Säkin olet rakas!!!!

      Olisi ehkä pitänyt kuvata myös se, miten tuo töykkiö jatkuu tuosta toimiston lattialle ja siitä salin lattian kautta pöydälle ja sohvalle....

      Poista
  7. Mahtava mökkitunnelma! Anna mennä vaan, mikä ilo meille lukijoille. Kenin seikkailut pelastaa päivän, siis kirjaimellisesti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Te olette varsinaisia yllyttäjiä! Ja minä yllytyshullu. Hyvä yhtälö.

      Poista
  8. Anna palaa Susanna! Täällä ruudun takana nautitaan täysin siemauksin ihanista kuvistasi! Kenin seikkailuja katsellessa ei voi olla huonolla tuulella! Ja onhan sulla nyt tilaa aina Kenille ja sen kavereille=D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä mahtavaa, että Ken tuo iloa muillekin kuin vain minulle!

      Poista
  9. Aivan loistavia ja hienoja nuo sinun maailmasi. Ja ihanaa, että olet heittäytynyt tuohon mukaan. Kyllä ihminen tarvitsee harrastuksia ja jos tilaa on, niin anna palaa vaan! Vähemmän tilaa tuo kuitenkin vie kuin harrastukset, jotka tarvitsevat autotallin tai isomman tilan. Nimimerkki pihalla on miehen harrastusta varten rakennettu autotalli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tilaa kyllä on, myös niille autotalliharrastuksille. :D

      Poista
  10. Ihmisellä pitää olla mielekkäitä harrastuksia, kohde vain muuttuu vähän väliä, mutta se vain tuo oman säväyksensä. Kiertokulkua. :)
    Hyvää ystävänpäivää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää ystävänpäivää sulle myös!

      Poista
  11. Vähänkö hienoja! Jatka vaan, oot huippu hyvä siinä! ;) Mulla kärsivällisyys varmaan loppuis kesken, sormet ois liimasta tönkkönä tollasia hienoa pönttöuuneja piipertäessä. :/

    Mukavaa, että olit vieraillu mun blogissa. Jospa tässä kevään aikana saisin muutoman postauksen aikaseksi, sen verran mielenkiintosta tämä saksalaistuminen on. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kyllä tosi kiva lukea kuulumisia saksasta enemmänkin.

      Poista
  12. Niin tämähän tapahtuu mittakaavassa 1: X (mikä se muuten on ?).
    Vähentää kun oli itse kullakin tarkoitus. Tässähän se kartanokin mahtunee jonkun huoneen sisään; toisin kun oikea kartano. Jos kerran voit paremmin näitä rakennellessasi, mikset siis rakentelisi! Metkahan näitä on seurata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 1:6 on mittakaava.

      Voin kyllä erittäin hyvin näiden parissa. Ongelma on se, että liiankin hyvin, sillä tässä jää työt tekemättä, kun näiden pariin itsensä päästää.

      Poista
  13. Voi ei! Mulle voisi läydä juuri noin! Nyt mä pidän äkkiä silmät kii etten vaan saa tästä jotain kipinää.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi mahdoton, miten upeita hevosia sinä huovutat! Tuolla sorminäpääryydellä voin vaan kuvitella, millaisia maailmoja sinulta syntyisi! <3

      Poista
  14. Anna palaa vaan :) ihan parhautta nämä sun jutut! väriä elämään ja ei niin tosikoille ;)

    VastaaPoista
  15. Käsittämätöntä lahjakkuutta! Pysy aina Susannana :)

    VastaaPoista
  16. Ihan mieletöntä, Susanna!!! <3

    VastaaPoista
  17. Onpa mukava nähdä kulissien taakse! Olen äimistelyt ja ihastellut, miten mielettömän hienoja maailmoja rakennat Kenille ja kumppaneille. Sairrraan hienoja! Ei kai niitä nyt pois voi purkaa?? Koko nukkemaailma vaan kasaan, kohta voit perustaa oman nukkemuseon tai jotain :D

    VastaaPoista