tiistai 10. helmikuuta 2015

Sanoista tekoihin


Kirjoitinkos minä viime postaukseen, että minun pitäisi käydä koko talo läpi ja karsia turha ja tarpeeton tavara pois? Minäpä kuulkaas ryhdyin hommiin saman tien! Siinähän se vierähti sitten koko eilispäivä keittiössä huseeratessa.

Olen tässä vuosien aikana täyttänyt keittiön niin täyteen koriste-esineitä, että se on alkanut jo vähän häiritä minua. Joka ikinen hylly, ikkunalauta ja pöytätaso on ollut täynnä pölyä ja rasvaa pintaansa keränneitä maatuskoita, kukkopillejä, peltipurkkeja ja vanhaa emalia. Rakastanko niitä kaikkia todella? En.



Lajittelin liiat tavarat kolmeen pinoon: vinttiin, kirpuille, roskiin. Maatuskat ja kukkopillit päätin laittaa toistaiseksi vinttiin. En ole varma, haluanko elää kokonaan ilman niitä ja jos nyt ryntään myymään ne, saatan katua. Siksi ne on parasta viedä vintille, ja jos pari vuotta vierähtää kaipaamatta, niin sitten niistä voi luopua kokonaan.



Kiertoon meni suurin osa vanhoista emalikattiloista, sekalainen määrä astioita ja iso liuta koriste-esineitä. En ole vielä päättänyt, jaksanko ottaa kirpparipöydän ja tienata hyvällä tuurilla muutaman kympin vai lahjoitanko tavarat kerralla pois ja säästyn kaikelta vaivalta. Toistaiseksi pahvilaatikot odottavat keittiön pöydän alla kohtaloaan.

Nolointa koko operaatiossa oli joutua toteamaan roskan määrä. Tämän kuvan kaikki kassit lähtivät joko suoraan roskikseen tai keräyspisteelle. Eikö vaan ihmisellä ole aivan liikaa kaappitilaa, jos niihin on saanut uppoamaan tällaisen määrän silkkaa saastaa? Apua.

En minä aivan koko keittiötä riisunut koristeista, sillä jätin muutaman maatuskan, jokusen kivan kupin ja rivin emalikahvipannuja silmää hivelemään. Kun turhaa tavaraa on vähemmän, ne harvat ovat selvästikin paremmin edukseen.

Huonekaluista en saanut pois kuin yhden kaapin. Se on kaunis kaappi, joten oli vähän ikävää määrätä sille vinttikohtalo.

Kun te katsotte näitä kuvia karsitusta keittiöstämme, teille ei ehkä tule mieleen, että onpa tosi tyhjää ja ilmavaa.



Mutta joka kerta, kun minä nyt astun sinne sisään, melkein kiljahdan riemusta kohdatessani tämän kaiken autiuden. Siitä voitte päätellä, miten paljon sitä tavaraa siellä oikeasti olikaan. Meillä on nyt ikkunalaudat! Meillä on laskutilaa! Meillä on seinät!

Sulolla oli eilen työpäivä, joten sain melskata ihan kaikessa rauhassa. Hän kun on vielä huonompi luopumaan tavaroista kuin minä. Arvelin lopputuloksen kuitenkin riemastuttavan häntäkin, sillä nyt kun avaamme minkä tahansa kaapin oven, sieltä ei syöksykään niskaan lastillista kuppeja, kippoja ja epämääräistä ryönää.



Sulon ensimmäinen kommentti oli: "Täällä kaikuu!" Hups, niinpä tekee. Sitä minä en ollut yksinäisyydessäni vielä huomannut. Nyt muistin heti, miksi keittiö alunperin tumpattiin täyteen - koska siellä kaikui! Inhottavat lastulevyseinäthän sen tekivät.



"Onpa ankeaa!" ja "Tää näyttää joltain taukotuvalta!" olivat rehellisen mieheni seuraavat kommentit. Mutta koska Sulo on Sulo, hän löysi heti oikeat sanat paikkaamaan ensireaktionsa aiheuttamat haavat: "Mutta se on sen arvoista, koska nyt sie säteilet täällä aurinkona!"






Tämän päivän kotivärihaasteen teemana on siis laskevan auringon oranssi, kuten ehkä jo huomasittekin.

Intovimmassani etenin myös eteiseen, jossa murheenkryyninä on ollut avainkaappi. Siellä avaimet ovat jo kauan olleet vähemmistönä. Se, joka on sen kaapin uskaltanut avata, on saanut syliinsä taskulamppu- ja hilpunpilppuvyöryn. Kun jokaiselle avaimelle oli löytynyt funktio ja jokainen turha hilpunpilppu oli tuhottu kaapista, siirryin vessaan. Hämmentävän paljon käyttämättä jäänyttä ryönää senkin vähäisiin tiloihin oli uponnut.





Tästä raivaamisesta saa mahtavasti energiaa. Uskotteko? Mutta nyt minulla taisi tulla seinä vastaan. Makuuhuoneessa ei ole karsittavaa. Olohuoneessa on vain ambulansseja, eli ei karsittavaa. Toimistossa on minun lelumaailmani, eli ei karsittavaa. Työhuoneen kävin läpi aivan vastikään, eli sieltäkään ei nyt löydy ylimääräistä.

Mutta vintti. Sieltä löytyy. Hirveästi.


42 kommenttia:

  1. Heh, meillä on seinät :-D Mahtavaa tämä energiamääräsi! Keväinen valo sen saa aikaan, olen vakuuttunut. Ihminen ihan imee tätä valoa itseensä ja johonkinhan se on purettava. Todella tuottavaa tämä sinun toimeliaisuutesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen vakuuttunut myös valon vaikutuksesta. Sanoinkin niin Sulolle, kun ihmetteli, mistä yhtäkkiä olen repinyt tällaista virtaa.

      Ja kun työlamaannus on paha, niin energia suuntautuu kotihommiin.

      Poista
  2. Jee! Feng shuit virtaa vähän paremmin :)

    Just viime viikolla tuskailin muutaman sellaisen laatikon kanssa, joissa on kaikkee älyttömän sekavaa, jota joskus saattaa tarvita... sellaisia "miljoonalaatikoita" siis. Osan tavaroista heitin roskiin ja osan sain lajiteltua muihin paikkoihin käyttötarkoituksen mukaan, mutta yksi sekava banaanilaatikko jäi, jonka dumppasin työsaliin. Niitä tavaroita vaan ei saanut lajiteltua, eikä toisaalta voi heittää pois, esimerkkinä pussillinen verhonipsuja, ilmapalloja ja tähtisadetikkuja :)

    Työsalin siivous on taas ihan oma projektinsa, mua ärsyttää suuresti pelkkä ajatus siitä, miten paljon siellä on kaikkee p****a! Jonain päivänä vielä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tärkeää, että kaikille verhonipsupusseille ja tähtisadetikuille on olemassa oma paikkansa. Muuten ne muuttuvat heti ongelmiksi. :D

      Poista
  3. Huh, no oot sää pannu tuulemaan! Voi kun sais kans jostain virtaa tommosen projektin toteuttamiseen... Sen ajan, mitä siihen ois voinu käyttää (eli Poikasen päiväuniaika) minä käytin käymällä kaupassa. Saatoin myös poiketa paikallisella kirppiksellä, josta saattoi tarttua matkaan pari räsymattoa. Että näin päin meillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä menee niin, että Sulo kantaa kaupoista tavaraa koko ajan sisään. On aika vaikeaa suhtautua siihen, kun itse haluan vähentää tavaraa, mutta samalla haluan ottaa lahjaksi tuodut jutut ilolla vastaan, koska toinen on hyvää tarkoittanut.

      Poista
  4. Hieno tulos ja kaiun saat pois parilla riepumatolla. Samaa terästäytymista kaipaan itsellenikin, eteisin laatikostot ovat piripintaan täynnä kaikenlaista "tarpeellista" joita ei koskaan käytetä tai tarvita. Sieltäkin osa joutuu roskiin ja suurin osa kierrätykseen.
    Ihanan värikäs huusholli teillä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisikin hakea ne keittiön pari mattoa vintistä, jotka sinne kesäksi vietiin. Talvi on ollut niin leuto, että mattoja ei olla kaivattu normaalin talven tapaan.

      Poista
  5. Tämän tekstin jälkeen sain kovasti energiaa meidän muuttoon ja pakkaamiseen ^_^ Koitetaan kovasti karsia, mutta kun muutetaan isompaan niin huomaa koko ajan ajattelevansa "siellä on tilaa siellä on tilaa". Varsinkin tulevan työhuoneeseen menevän laatikkopinon keskellä tuntuu että kuinkahan monen neliön huone me sen kuvitellaan olevan XD Siellä ei varmaan tuu näkyy seiniä...

    Mutta niin ihanan energinen keittö teillä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisinpa minäkin ymmärtänyt karsimisen mielekkyyden ENNEN muuttoa. Olisi apunaisena toiminut ystäväkin päässyt paljon helpommalla, kun ei olisi niitä laatikoita ollut ihan niin hirveää määrää...

      Poista
  6. Kaapit on kyllä ihan vihonviimeinen asia juurikin sen takia kun sinne kerääntyy rompetta ihan huomaamatta. Mutta sitten kun ne saa siivottua ja on täysin tietoinen kaikesta omistamastaan tavarasta niin olo on kumman kevyt :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen harmitellut aina sitä, miten vähän kaappitilaa meillä on. Nyt huomaan, että meillä on vaan ollut liikaa tavaraa. Ja kaappeja juuri sopivasti. :D

      Poista
  7. Wauuu! Kyllä munkin mielestä näyttää siltä, että on tilaa ja avaraa. Järjestyksen ylläpitokin on helpompaa kun on vähempi mitä laittaa epäjärjestykseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! AInakin luulen, ettei keittiö enää mitenkään voi näyttää niin kaaoksellisesta kuin tähän asti, vaikka siellä olisi kuinka sotkuista.

      Poista
    2. Hih, onpa hassua että Hetsku on täälläkin :) Hetsku on se, kenen luona me oltiin silloin joskus Amerikassa, mistä Susanna on varmaan minun blogista lukenut. Pieni hauska blogimaailma :)

      Ja wau, tämä on se asia mitä itse olen koko syksyn ja talven miettinyt. Ja osin laittanut myös tuulemaan - ainakin 250 tavaraa meni vastikään kirpputorille ja aika iso osa niistä tuli myytyäkin. Ne jotka jäivät, menevät ylihuomenna kierrätyskeskukseen. Ihana tyhjä tila.

      Poista
  8. No huh, johan sulla on ollut projekti! Levitä tännekin sitä siivousenergiaa!
    ps. Tuollainen vintti on kyllä vihoviimeinen säilöntäpaikka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vintti on pahinta, mitä on. 209 neliötä pelkkää varastointitilaa. Ei hyvä.

      Poista
  9. Kiva huomata,että muillakin on kaapit ja seinät täynnä kaikkea roinaa eikä vain meillä. Tuon tarmon puuskan minäkin tarvitsen...huh,huh...mistähän se tulis♢

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koitan lähettää sen puuskan sinulle täksi päiväksi.

      Poista
  10. Mulla on vieläkin vintillä pari avaamatonta laatikollista tavaraa edellisestä muutosta. Eikä siitä tule tänä vuonna kuluneeksi vasta kuin 10 vuotta. Voi apua!
    Keittiösi on ihanan värikäs! Eikä tavaraa ole yhtään liikaa minun silmääni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Jos ei kymmeneen vuoteen ole niitä tavaroita tarvinnut, niin ehkä ne eivät ole kovin tärkeitä. Suollakin on vielä purkamattomia muuttolaatikoita. 4 ja puoli vuotta avsta on asuttu.

      Poista
    2. Eivät todellakaan ole tärkeitä. Huhtikuulle on varattu kirppis, silloin saavat lähteä.

      Poista
  11. Mulla on ollut niin samat jutut menossa :)

    Ihana, aurinkoinen keittiö!

    VastaaPoista
  12. Kaunis keittiö sinulla! Minulla on se hyvä että olen muuttanut sen verran usein että sama raivausoperaatio tulee väkisinkin tehtyä aina muuton yhteydessä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkään samassa paikassa asumisella tosiaan on se huono puoli, että tavaraa kertyy.

      Poista
  13. Mun tarttis tehdä sama homma, mut en taida olla viälä valmis luopumaan yhtään mistään. Mut kai se aika joskus koittaa, kun saan tarpeekseni tästä tavaramäärästä. Teillä on kyllä niiiin nättiä! Ja Sulo on ihan uskomaton, mää on ihan kade. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, ettei väkisin kannatakaan yrittää. En minäkään olisi ollut tähän valmis vielä puoli vuotta takaperin.

      Sulo ON uskomaton. Ja huom, koko tuo keskustelu käytiin nauraen. En siis oikeasti loukkaantunut taukotupakommenteista. :P

      Poista
  14. Voi juku, on siulla hieno Sulo kyllä! Hienot sanat on löytynyt. Voisiko sitä kaikumista koettaa vaikka tekstiileillä tainnuttaa? Enemmän verhokangasta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se hieno, samaa mieltä!

      Koitetaan niitä mattoja ja sitten vaan elellään kaiussa. Verhoja en halua lisätä, sillä keittiö on pohjoisnurkassa ja siellä tarvitaan jokainen valonripe, mitä voi saada. :)

      Poista
  15. On meihin jossain vaiheessa tarttunut metka virus. Lisää tilaa ja paljon (vaikka sekin maksaa) ja vain siksi, että mahtuis kaikki nykyinen ja tuleva materia. Sit niistä keittiön tuhannesta hilpunpilpusta ei kumminkaan pyyhi pölyjä ei kä hinkkaa rasvoja pois. Ja muutoissa apujoukot pyörittele silmiään kantessaan kerrostalollista tavaraa, jota siirrellään paikasta toiseen.
    Olen karsinut ja hävittänyt. Sitä vaan on niin valtavasti, ettei juuri vielä tunnu missään. Aina välillä iskee lamaannuskin.
    Eilinen poikkeuksellinen Föön/tuntulituuli ja valonmäärä laittoi kyllä miettimään.
    Sä sait tarmonpuuskan, oijoi, hieno homma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Ennen sitä haaveiltiin valtavasta talosta, joss aolisi TILAa ja nyt kun sitä tilaa on, niin haveilee pienestä talosta, jossa ei olisi tilaa tavaroiden hamstraamiselle. :) Kultaista keskitietä etsiskellään.

      Poista
  16. Saanko udella, millaista tavaraa roskiin menevissä kasseissa on? Täällä paikallisella annetaan-palstalla melkein kaikki sälä näyttää löytävän ottajan, olisiko siellä vastaavaa ryhmää? Onni on myös keräyslaatikot, joihin saa laittaa rikkinäisiä mutta puhtaita vaatteita - näin melkeinpä mikään käytöstä poistuva tavara ei päädy kaatopaikalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan oikeasti niissä on roskaa. Muovisia jäätelöpakkauksia, rikkinäisiä kuppeja, pakasterasioiden kansia, sen semmoista. Enimmäkseen kuitenkin paperia ja pahvia.

      Kaikki ehjä tavara menee kiertoon.

      Poista
  17. Onnittelut! Olet saanut mahtavasti aikaan! Minä olen vasta urakkani alussa, mutta uskon selviäväni urakasta tässä kevään aikana - tosin sitten jää vielä se vintti....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vintti on pahin. Minä olen jo kaksi kertaa näiden neljän vuoden aikana raivannut sen ja se on TAAS niin täynnä, ettei portaista pääse edemmäksi.

      Poista
  18. Voit tulla meille jatkaa.... Mut mie en ymmärrä, miten sie muka PÄIVÄSSÄ ehdit tehdä kaiken tuon =O Miulla menee aina niin kauan, että lopulta en vaan jaksa ja kippaan ne roinat takaisin paikoilleen. Mut hyvä sie! Kyl miekii viel joskus :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivä just riitti. Ja seiitä ilosta sain silmittömän päänsäryn. :D

      Poista
  19. Arvostettavaa tehokkuutta ja toimintaa! Eikös vaan olekin helpompi olla ja ajatella, kun ympärillä on tilaa? Mulle on melkein elinehto siivota aina ensin, ennen kuin aloitan mitään luovaa projektia. Kaappien läpikäynti ja kaikesta ylimääräisestä eroon pääseminen on myös kevään työlistalla, teen sitä päivittäin, vähän kerrallaan. Eilen siivosin kynälaatikon, josta lähti 21 toimimatonta kynää roskikseen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Mitään työvaihetta en rättitehtaallakaan pysty oikein etkemään, jos siellä on jotain edellistä projektia vielä levällään. Niinkuin nyt on pakko siivota barbieaskartelut pois joka huoneesta, ennenkuin pää pystyy orientoitumaan tiskirätteihin.

      Poista
  20. Reipas meininki! Teillä on niin ihanaa, kun on värejä. Mulla on sama kuin Ennellä tuossa yllä, että pitää siivota ennen luovaan puuhaan tarttumista. Edes työpöytä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hätätapauksessa se pöytäkin riittää. Mutta on se ärsyttävää, kun joutuu nostelemaan jalkojaan, kun tavaraa on lattia valtoimenaan.

      Poista