sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Blogittelusta


Haastetta pukkaa nyt kovasti. Kun viimeksi sain perustella, miksi asun tässä talossa, minua pyydetään nyt perustelemaan, miksi pidän blogia. Kiitos Elina!

1. Mikä sai sinut aloittamaan bloggauksen?

Lainaan edellisestä blogista itseäni elokuulta 2008: "Tänä aamuna en olisi millään saanut itseäni sängystä ylös. Tiedossa kaatosadetta ja 4,5 vuorokautta ilman Suloa. Mietin mitä puuhattavaa mulla olisi tälle viikonlopulle: ompele takki, ompele hame, lyhennä Sulon housut, imuroi, pese eilen mustikassa tahraantunut matto... Sitten yhtäkkiä tuli mieleen, että miksen tuhoaisi tätä koko tyhmää ja tarpeetonta blogia ja alkaisi pitää sisustusblogia!" Siitä se alkoi, säännöllinen bloggaaminen. Eli olisiko syy se, että "kun kaikki muutkin, niin kyllä mäkin"?


2. Onko mielestäsi parempi, jos blogissa keskitytään ainoastaan yhteen aihealueeseen vai onko mielenkiintoisempaa lukea ns. sillisalaattiblogia?

Yleensä tykkään aika tiukasti rajatuista blogeista, mutta sitä mukaa, kun kirjoittaja tulee "tutuksi" alan tykätä myös rönsyilystä. Molempi parempi. Laatu on tärkeämpää kuin aiheet. Itsehän olen kovasti yrittänyt olla milloin yritysblogi, milloin remonttiblogi, milloin sisustusblogi, mutta olen kuitenkin kai ilmeisesti lifestyle-blogi, jos sillisalaattia haluaa kutsua fiinimmin.


3. Miten suhtaudut blogimainontaan ja yhteistyöpostauksiin?

No kyllähän te sen tiedätte. En tykkää. Olen lakannut lukemasta monia kivoja blogeja, jotka muuttuivatkin mainospalstoiksi. Ei minua häiritse, jos joskus on, että "ai niin, saatiin nämä tapetit sieltä ja täältä blogiyhteistyön nimissä", mutta yleisesti ottaen blogiyhteistyöksi kutsuttu toiminta on minusta hyvin teennäistä.

4. Luetko mieluimmin blogeja, joissa tekstit ovat mielenkiintoisia, mutta melko pitkiä ja joissa kuvilla ei ole niin suurta painoa, vai sellaisia, joissa pääpaino on kuvilla?

Kuvat ovat minulle tärkeitä. Tarvitsen niitä rytmittämään lukemaani. Mutta jos on tosi taitava kirjoittaja, niin sitten jaksan lukea pitkääkin tekstimassaa, enkä edes huomaa kaivata kuvia. Omassa blogissani olen tosi tarkka kuvien suhteen. Niiden pitää olla niin hyviä, kuin vain pystyn ottamaan näillä taidoillani ja postauksen ensimmäisen kuvan täytyy aina olla paras.


5. Miten tärkeää blogin kirjoittaminen sinulle on ja mitä koet siitä saavasi?

Ihan mahdottoman tärkeää. Tämä on pääasiallinen tapani kommunikoida ihmisten kanssa. Minulla ei juurikaan ole sosiaalista elämää netin ulkopuolella, enkä jaksa olla ihmisten seurassa. Muutama rakas ystävä minulla on ja heitä on ihana tavata, mutta sitäkään en jaksa kuin lyhyitä aikoja kerrallaan. Bloggaaminen on minulle myös päiväkirjan korvike, sillä olen huomannut tarvitsevani kirjoittamista ihan kirjoittamisen itsensä vuoksi. Saan tästä iloa, tunnen olevani hyväksytty ja kelvollinen. Nyt, kun olen poistanut anonyymeiltä kaikki oikeudet täällä, en joudu enää lainkaan kohtaamaan täällä lyttääviä kommentteja tai negatiivisia tunteita, kuten aiemmin liian usein tapahtui.

6. Kirjoitatko avoimesti, omalla nimellä blogiasi, vai tietävätkö siitä vain harvat ja valitut?

No ihan omalla nimelläni, naamallani ja jopa osoitteellani. Kun aloitin tämän blogin vähän ennen muuttoa Imatralle, ajattelin, että tätä uutta kotia en altistakaan julkiseksi. Kuvittelin vain pitäväni leikekirjaa talon vaiheista ihan meitä itseämme varten. No, se päätös lipsui aika pian, sillä remonttibloggaaminenhan on ihan parasta! Ajattelin myös, etten edes koskaan mainitse, mikä asema meille hankittiin, jotta meillä olisi yksityisyyttä. Mutta sitten eräänä päivänä huomasin, että Parolan aseman blogisivulla minun blogini oli listattu nimellä "Immolan asema". Voi että kiehahdin. Minut oli outattu ilman omaa lupaani, sillä tuo tieto oli napattu suljetulta asemanomistajien foorumilta. Sen jälkeen sitten en viitsinyt enää salailla.

Kuka jaksaisi ottaa tämän haasteen vastaan? Jovelan Johanna ja Rynttyliisan Maija?


Tämän postaukset kuvat eivät mitenkään liity aiheeseen, mutta jollain tämäkin piti kuvittaa ja Kenin ja Hectorin mökkiä en ollut vielä kerinnyt teille esitellä.


22 kommenttia:

Jovelan Johanna kirjoitti...

Jaksan aina ihmetellä, miten viehättäviä kuvia sulta syntyy. Noiden yksityiskohtien hienous on sitä luokkaa, että tässäkin satsissa täysin unohtaa katsovansa "nukkelavastusta". Taito näkyy noiden tilanteiden asettelussa ja siinäkin, miten ylipäätään löydät yhteensopivia juttuja Kenin ja Hectorin maailmaan, mökkiä myöten, uskottavasti! Nämä on ihan herkkuja kaikki ja sun Ken on ihan oma tarinansa.

Kiitos haasteesta :)

Valoblogin Taru kirjoitti...

Nyökyttelin täällä monessa kohtaa, että niin justiinsa :) Blogistanissa on kyllä hienointa kohdata ihmisiä, joiden kanssa on samalla aaltopituudella. Vaikka ihan joka asiasta ei tarvitse olla täysin samaa mieltä, sekin on vain mielenkiintoista.

Tyypeillä on varsin viihtyisä mökki!

Katja kirjoitti...

Hyvät on kuvat, ja jutut, ja oikeastaan sillisalaatti (silti hallitut) blogit on parhaita, etenkin sitten kun on tutustuttu :)
Alimmassa kuvassa on pojilla keskeneräinen neuletyö sinkkiastiassa, kumpi heistä neuloo?

Pionimetsän Tiina kirjoitti...

Kenillä ja Hectorilla on kertakaikkisen ihana mökki!! Olet kyllä ihan uskomattoman taitava tässäKIN hommassa, vau! Harmi etten taida mahtua tuohon mökkiin, muuten menisin hetimmiten teelle ja karjalanpiirakoille poikien kanssa.

Susanna kirjoitti...

Kenin kokoluokkaan on helpompi löytää valmiita asioita kuin nukkekotiin. Kaikki nuo vanhat rekvisiitat (virsut, kirnu, puusoikko, kuksa, kori) ovat jotain matkamuistokrääsää.

Susanna kirjoitti...

Olet oikeassa. On kivaa saada mukaystäviä, joiden kanssa jutella yhteistä kiinnostavista asioista ja joiden käänteistä jopa välittää.

Susanna kirjoitti...

Ken neuloo. :)

Susanna kirjoitti...

Minä myös joskus tosi mielelläni hyppäisin niiden seuraan. :D

Valoblogin Taru kirjoitti...

Mä oon saanu blogin kautta ihan tosiystäviäkin, sellaisiakin joiden kanssa juttelen muitakin teitä :) Se on onnekasta.

Susanna kirjoitti...

Se on kyllä onnekasta!

Ja olenhan minäkin saanut Sojan alunperin blogin kautta, nyt kun tajuan ajatella! :D

Katja kirjoitti...

Niin mä vähän arvelinkin :D

Elina kirjoitti...

Sinulla kyllä kuvat ovat ihan parhaita:) Sitä oikein odottaa, minkä (kuva)tulokulman olet juttuihin keksinyt. Niihin juttuihin, jotka myös ovat ihan parasta luettavaa.

mustakissa kirjoitti...

Rakastan näitä Ken-kuvia! Ja kun luen blogiasi juuri kuvat ovat sellainen kokoava tekijä, vaikka olisivatkin aisian vierestä, ne jotenkin vaan toimivat aina!

Tiina kirjoitti...

Katoin ekaks kuvat ja sitten luin tekstin. :-)

ketunpesän hanna kirjoitti...

juutuin kyläilemään tuonne mökkiin. aivan huikeita kuvia...ja mukava juttukin. :)

Tyynenmeren Aaltonen kirjoitti...

Mistä tuo kaakeliuuni on? Itse tehty vai ostettu?

Tyynenmeren Aaltonen kirjoitti...

Vai pönttöuuni....

Susanna kirjoitti...

Oi, kiitos kovasti!

Susanna kirjoitti...

<3

Susanna kirjoitti...

Kuvat olivatkin tämän jutun paras puoli. :D

Susanna kirjoitti...

Kiitos käynnistäsi mökissä! :)

Susanna kirjoitti...

Pönttö. Itse tehty pahviputkesta. :)
Sisällä on punaiset ledit.