Pieni asuntovaunu

Kenin asuntovaunu on viimeinkin lähes valmis! Nyt sitä voi jo esitellä, vaikka joitain pieniä ykstyiskohtia vielä puuttuukin. Ja sisustaminenhan on aina päättymätön ikuisuusprojekti, niin omassa kodissa kuin pikkumittakaavassakin.

Rakensin vaunun kokonaan mdf-levystä, jota oli hämmentävän vaikeaa löytää Imatralta. Vaneriliikkeen nurkasta löytyi sitten jämäpaloja (vaikkakin osittain homeisia), jotka sain pikkurahalla. Ne onneksi riittivät koko vaunun tarpeisiin.

Vaunun katon toinen lape aukeaa pianosaranan avulla ja kääntyy syrjään. Etuseinän voi nostaa ylös, jolloin sen saa kokonaan irti. Olen vähän ylpeä tästä ratkaisusta. Ikkunalasit ovat pleksiä, joka taitaa olla peräisin jostakin vanhoista Ikean halpisvalokuvakehyksistä. Olen pyrkinyt käyttämään mahdollisimman paljon sellaista materiaalia, jota on ollut kotona valmiina, sillä näinkin pienen rakennelman kustannukset nousevat helposti korkeuksiin. Huomasin sen aikoinani nukkekotia rakentaessani, kun ostin hienoja kattolistoja ja muuta sellaista fiiniä. Tämän takia vaunukin on nyt väriltään vihreä: sitä maalia sattui olemaan hyllyssä.

Koko projektin vaikein vaihe oli renkaiden rakentaminen. Halusin ehdottomasti oikeat kärrynpyörät, mutta niiden tekeminen ei ollutkaan mitenkään yksinkertaista. Sain kyllä paljon "hyviä" ja "vielä parempia" ehdotuksia alkaen maalipurkin kansista ja päättyen sorvaamiseen, mutta lopulta monen mutkan jälkeen päädyin kokeilemaan omaa alkuperäistä ideaani. Rakensin pyörät ompelukehyksistä - siis niistä, joita käytetään ristipistotöiden tekemisessä. Pinnat ovat kukkakeppejä ja kehää kiertävä kumi on tiivistenauhaa. Kehät toimivat hyvin, mutta tulivat kiusallisen tyyriiksi. Pyörät ovatkin nyt vaunun arvokkain osa.

Koska vaunu painaa tolkuttomasti, en uskaltanut luottaa sitä pelkkien hentoisten pyörien varaan, vaan lisäsin sen pohjaan pylväät, jotka kannattelevat painoa. Renkaat tuovat tasapainon. Eihän tätä ihan oikeasti tarvitse ajaa!

Sisustaminen on paras vaihe miniasumusten askartelussa. Kenin tapetit ovat Lidlin askartelupaperiarkkeja. Kun eräänä iltana puutyötunnilla yksi kurssin miehistä huomasi valitsemani tapetit, hän totesi: "Ken ei kyllä tykkää noista tapeteista!" Minä myhäilin: "Sä et olekaan tavannut mun Keniäni."

Muutenkin asuntovaunu on herättänyt aika hauskaa vastakaikua puutyökurssilaisten keskuudessa. Saan jatkuvasti kuulla sydämellistä pään aukomista herroilta, jotka raahaavat tunnille mukanaan puolikkaita mäntyjä omiin, hiukan massiivisempiin projekteihinsa. Miehet ovat varsin innokkaasti myös tarjonneet ideoita vaunua varten. Pärekattokin on heidän ehdotuksensa.

Olen ollut ihmeissäni siitä, miten vaikeaa barbeille on nykyisin löytää pieniä käyttöesineitä. Kun 90-luvulla viimeksi leikin Kenin kanssa aktiivisemmin, oli oululainen Lelu-Tapuli-niminen kauppa oikea taivas. Siellä oli vaikka mitä hienoa astioista työkaluihin. Kenillekin oli tarjolla kenkävalikoimia, joita nykyisin ei ole lainkaan olemassa. Nyt ne vaivaiset tilpehöörit, mitä sattuu jostain löytymään, ovat todella huonoa laatua ja ihan kökköisiä. Niinpä Kenin astiat ovatkin kaikkea muuta kuin Mattelin tuotantoa. Nukkekotikokoista tavaraa löytyisi paljon ja helposti, mutta mittakaava 1:6 on hankalampi.

Askartelin vaunun nurkkaan hyllykön, jonne on kiva laittaa esille matkamuistoja Kenin reissuilta ja muita pikkuesineitä. Pärekori on Helsingistä, kuksa saapui eilen Kolin-reissumme tuomisina ja maatuska on muisto Svetogorskin-vierailusta. Hyllyssä on runsaasti tilaa vielä tulevaisuuden matkamuistoille.

Jotkut nukkekodin kalusteet kuitenkin sopivat Kenin maailmaan. Seinähyllyn kannakkeet ovat Gepettolta, jonka todella toivoisin laajentavan tuotevalikoimaansa Barbie-kokoluokkaan. Purkillinen laavakiveä tuotiin Teneriffalta ja pikkuruiset käsinsidot kirjat ovat alunperin korvakorut, jotka sain lahjaksi.

Sulo auttoi minua ideoimaan vaunun sisäisiä toimintoja. Kuten oikeissakin asuntovaunuissa, myös Kenin vaunusta löytyvät kaikki tarpeelliset huonekalut. Ruoanlaittotason sivuseinä nousee ylös pöytälevyksi. Tarkoitukseni on jossain vaiheessa vielä tehdä pieni sähköliesi tason päälle. Siihen asti pojat joutuvat laittamaan ruokansa nuotiolla.

Koska vaunuun piti mahtua kaksi nukkujaa, ei yksi kiinteä sohvasänky riittänyt. Siksipä sänkyyn oli rakennettava levike. Kokoontaitettava peti mahtuu säilöön keittiötason sisälle ja sen jalat pysyvät tallessa nurkassa olevassa alakaapissa. Petivaatteet tungetaan päivän ajaksi sohvan alle.

Pari mokaa minulle sattui, jotka hiukan harmittavat. Pöytä ei nimittäin voi olla paikallaan samaan aikaan kuin etuseinä, sillä ikkunalauta ja pöytälevy osuvat juuri samaan kohtaan. Ja jääkaapille ei jäänyt mitään paikkaa.

Olen koristellut asuntovaunun jouluisiin tunnelmiin. Vaikka minä en välitä ripotella jouluvaloja tai tonttuja omaan kotiimme, Kenin kohdalla eivät samat säännöt päde lainkaan.

Sulo on ihanasti huomioinut Kenin miettiessään minun joulukalenteriini yllätyksiä. Luukuista on putkahdellut kivoja läkkipeltisiä esineitä ja muun muassa nämä puukengät.

Asuntovaunun sisääntuloa voi sitten muutella vuodenaikaan sopivaksi, mutta ovikello ja pyykkinaru ovat pysyvää rekvisiittaa. Muutama porrasaskelma vaunun kuistille vielä kaivataan. Pääsen tekemään ne sitten tammikuussa, kun puutyöt taas alkavat.

"Houhouhou, onkos täällä kilttejä poikia?"

Kukas parran takaa paljastuu?

Joulupukki suukon saa...

Leikkisää mieltä perjataihinne!