perjantai 12. joulukuuta 2014

Jouluinen haaste




Sain pitkästä aikaa blogihaasteen ja otin sen tottakai ilolla vastaan. Seitsemän jouluista "salaisuutta" tulee tässä.

1. Uskotko joulupukkiin tai tonttuihin?

En. Kun olin lapsi, meillä kävi aina sama joulupukki. Emme koskaan tunnistaneet, kuka se oli. Oma isi se ei ollut, koska isi oli aina paikalla. Kärtimme jatkuvasti äidiltä tietoa joulupukin henkilöllisyydestä, mutta hymyn saattelema vastaus kuului aina samoin: "Se on oikea pukki!" Olin pitkälti yli kahdenkymmenen, kun yksi meistä lopulta tajusi pukin olleen naapurin isännän veli. Salaisuus selvisi siis lopulta, mutta pakko myöntää, että kaikki meni ihan pilalle. Vaikkei joulupukkiin koskaan uskottukaan, oli silti jotenkin todella hienoa, että mies parran takana pysyi tunnistamattomana.



2. Kirjoititko joulupukille?

En muista koskaan kirjoittaneeni. Lahjalistan kirjoitin joka joulu keittiön seinälle. Tuo tapa on jopa vähän säilynyt, sillä nytkin keittiön pienessä liitutaulussa on minun lahjalistani: Dexterin kolmas kausi.


3. Onko kinkku joulupöydän kunkku vai selviätkö ilmankin?

Selviäisin mainiosti ilman ja yritänkin kovasti pohtia, millä nuo kaikki raskaat ja turvottavat jouluruoat korvaisi. Todennäköisesti en keksi korviketta, vaan väännän niitä laatikoita hiki päässä tänäkin vuonna. Riisipuuro on minun jouluni tärkein ruoka. Siitä en luopuisi.



4. Noloin saamani joululahja tai lahjojen jakoon liittyvä muisto.

En muista milloinkaan saaneeni noloa lahjaa, mutta nolointa on aina ollut pakkolaulaminen pukille. Miksi, kaikki hyvät vanhemmat? Miksi? Miksi te teette pukista pelottavan mörön, jonka takia pitää käyttäytyä kiltisti tai jää ilman lahjoja? Miksi sitä odotetaan jännityksellä pimeässä kodissa pelkässä kynttilänvalossa? Miksi te tungette lapset sen syliin? Miksi te käskette laulutaidottomat varhaisteinit laulamaan vieraalle äijälle? Älkää tehkö niin!

5. Onko jokin joululahja jäänyt käyttämättä tai kaapin perälle notkumaan?

Kysy vaan, kuinka moni. Epäsopivia lahjoja olemme saaneet vaikka kuinka paljon. Ensimmäisenä tulee mieleen polyestersatiiniset lakanat, joita emme koskaan edes ottaneet pois paketista. Kun lakanapaketit tarpeeksi monta vuotta lojuivat liinavaatelipastoa täyttämässä, myimme ne kirpparilla. Ehkä joku muu tykkää hiostavista, liukkaista, kylmistä tekokuitulakanoista, mutta me emme oikein niille lämmenneet.


Meillä on käsite "katastrofilahja", joka tarkoittaa jotain mahdollismman pahasti pieleen mennyttä lahjaa. Legendaarisimmat ovat lakki, jonka minä ostin Sulolle ja mekko, jonka Sulo osti minulle. Jaksatteko kuunnella?

Sulo pyysi lahjaksi K-raudassa näkemäänsä hyvänmallista korvaläpällistä lakkia. Minä tyytyväisenä ostin sen. Se tuntui omaan päähäni sovittaessa aika napakalta, mutta arvelin, ettei Sulon pää niin kauhean paljon ole omaani suurempi. Sulon pettymys oli valtaisa pakettia avatessaan. Ihan väärä hattu! Ja ihan liian pieni! Tarinan liikuttava kohta tulee siinä, että ainakin kaksi talvea Sulo teki urheasti kaikki pihahommat siinä kiristävässä, "törkeän näköisessä" lakissaan, ennenkuin sai sanottua lakin olevan ihan kaamea.


Vaan osaa se Sulokin. Hän osti kerran minulle jostain lindexistä tai mistä lie henkkamaukasta kirkkaan pinkin tekokuitumekon, sellaisen bilehörhelön, jossa oli avonainen yläosa ja muhkea minihamehelma. Sen sisään olisi sopinut Barbie, mutta ei lattarintainen, turpeamahainen ja rimppakinttuinen Susanna. Järkyttävä väri oli minulle liikaa ja Sulo antoi minun lähteä vaihtamaan mekkoa johonkin enemmän itseni näköiseen vaatteeseen. Kyseisestä kaupasta ei löytynyt mitään, mitä olisin huolinut päälleni, joten vaihdoin mekon samanlaiseen mustaan. Olin karmea näky se päälläni, mutta siitä huolimatta lähdin kerran Helsinkiin hienoon Aleksanterin teatteriin katsomaan Showhatia siihen pukeutuneena. Kun näin sinä iltana otetut valokuvat, totesin koltun siirtyvän UFFille mitä pikimmiten!

Nykyisin näille tarinoille nauretaan kippurassa. Katastrofilahjoista syntyvät ne parhaat muistot.


6. Milloin ja millä tavalla koristelette joulukuusen?

Me koristelemme tarkoittaa meillä, että minä koristelen. Sähkökynttilät ja itse askarrellut punaiset sydämet kuuluvat minun kuuseeni. Ja hopeiset helminauhat silloin, jos sattuu olemaan sellainen kuusi, joka suostuu ne mielellään päällään kantamaan. Haen kuusen mieluusti jo itsenäisyyspäivän aikoihin, koska minusta kuusen kaataminen vain muutamaa päivää varten on ihan haaskausta.


7. Ostatko kotiisi joulukukkia? Mikä on joulukukkasi?

En osta. Jos joku on joskus tuonut kukan tuliaisina, niin olen toki ottanut kiitollisena vastaan. Hyasintista vaan en tykkää, koska se haisee niin voimakkaasti. Siitä tulee päänsärkyä ja nenän kutitusta. Joulutähti on minusta kaunein.

Tämä pitää jakaa seitsemälle. Haluaisivatko vaikkapa Liiolii, Johanna, Elise, Stella, Mia, Heini ja Mervi tarttua näihin kysymyksiin?

10 kommenttia:

  1. Joo, haluan! :) Kiitos.

    Niin se vain on, että salaisuudet kuuluvat jouluun. Edelleen! Onhan se tylsää, jos sattuisi näkemään vilauksenkin tulevasta lahjastaan, vaikka sitä lahjaa olisi itse jopa toivonut isoon ääneen :D Hauskoja kuvia. Tyttö näki ohi kulkiessaan, ja kysyi heti, että mitäs nuo ovat! Ei ole paljon näkyny lelukuvastoissa vastaavia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulo on erityisen lahjakas lipsauttelemaan etukäteen niitä ylläreitä. Nytkin hänellä on ensi viikoksi yllätys, joka ei ole enää yllätys, koska kertoi etukäteen. :D

      Palymoibileita ei tosiaan juuri lelukuvastoissa näe. Suomi ei ole mikään unelmamaa näiden keräilijälle. :(

      Poista
  2. Jee, kiitos haasteesta, vastailen tänään. Pakkolaulaminen on kyllä kaameaa. Meillä se oli aina ennen pukin tuloa, ei pukille. Anteeksi preesenes, meillä se ON edelleen ennen lahjojen jakoa. :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei!

      Te olitte Elisen kanssa niin nopeita, huomasitte haasteen ennenkuin kerkesin käydä teille kertomassakaan. :)

      Poista
  3. Voi, olipa hauska lukea katastrofilahjoistanne 😂 Ihana kuulla, että muillakin on tuollaisia. Ja mä kans rakastan riisipuuroa sekä kuumana, että kylmänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos riisipuuron keittäminen ei olisi niin työlästä, sitä söisi vaikka aina. :)

      Poista
  4. Kylläpä olikin kiva lukea sinun vastauksiasi, varsinkin katastrofilahjoista. :D
    Ja kuvat on ihan huippuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Jaana! Tämä oli kyllä aika kiva haaste.

      Poista