maanantai 15. joulukuuta 2014

Krääsätön joulu?


Tuntuuko teistä, että nykyisin tuutataan jatkuvasti oppia siitä, miten sellaiset ihmiset ovat kyllä ainakin vähintään itseään parempia, jotka eivät osta mitään koskaan ja asuvat tyhjissä asunnoissa ilman mitään turhaa; jotka todellakaan eivät vietä joulua tai ainakaan eivät suostu hankkimaan yhtäkään lahjaa? Sankari on se, joka kuskaa koko omaisuutensa varastoon ja hakee sieltä vain yhden tarpeellisen tavaran päivässä? Ja se, joka jättää työnsä ja kutsuu sitä elämän yksinkertaistamiseksi? Hävetä sietävät ne surkimukset, jotka ostelevat tavaraa, ja sitten vielä lisää tavaraa? Ja ne, joiden kodeissa vallitsee runsaus, eivätkä huoneet kaiu?


Lueskelin tuossa Kaarina Davisin tekstin ja minulle nousi mieleen vain yksi kiukkuinen ja hyvin ilkeä ajatus: "Kuka sinä oikein luulet olevasi? Puhut joulusekoilusta? Halveksit noin avoimesti ihmisiä, jotka käyvät tuttaviaan tai sukulaisiaan moikkaamassa edes jouluna? Paheksut jääkaappeja, jotka pullistelevat ja ihmisiä, jotka syövät vatsansa täyteen? Lapsia, jotka eivät pysy housuissaan odottaessaan ahneina lahjojaan? Vai enkö minä vaan tajunnut sarkasmia? Ehkä olitkin olevinasi hauska?"

Koko teksti oli ikävää luettavaa. Mutta lopussa tuli se olennaisin: "Olisi hyvä, että pikku hiljaa ymmärrettäisiin, että kaikki eivät vietä joulua. Joulua ei todellakaan tarvitse viettää, jos ei itse halua, sanoivat muut siitä mitä hyvänsä." Eli tämä olikin ehkä puolustuspuhe ihmiseltä, jonka jouluvastaisuutta joku on kritisoinut ja hän käy vastahyökkäykseen kirjoittamalla kärkevän bloggauksen. Joutuuko Kaarina-parka selittelemään jatkuvasti omia joulu- ja elämäntapavalintojaan muille?


Siksikö myös minä koin hänen tekstinsä niin vastenmielisenä? Koska se osui ja uppois? No niin luulisi, mutta ei välttämättä. Minun jouluuni ei kuulu kimaltava krääsä tai vuosittain vaihtuvat joulukoristeet, minun joulussani ei pakkovierailla yhtään missään, minun jouluni ei stressaa minua. Ainoa, mikä minua hiukan vaivaa, on se joulukuusen tappaminen turhan päiten (vaikka se olisi voinut kasvaa vielä pari vuotta ja päätyä sitten tapetuksi vain siksi, että se häiritsee tiellä liikkuvia autoja).

Mutta se minua tympii, että tällaiset kaarinadavisit ja muut kaltaisensa pitävät niin suurta meteliä siitä, miten MUUT ihmiset elävät niin kovin väärin. Kuluttavat liikaa, omistavat liikaa, käyvät työssä, juoksevat oravanpyörässä, tuhoavat maailmaa jne. Heidän hyvä sanomansa on kääntymässä itseään vastaan. Heistä on minun silmissäni tullut ärsyttäviä "minä tiedän paremmin, minä olen sinua parempi ihminen" -tyyppejä.

Minä olin nimittäin ihan samaa mieltä aiemmin. Minua ahdisti se, millaisiksi kaupat muuttuvat joulun alla. Oksetti kaikki se kiinalainen blingbling. Raivostutti syyllisyys, jonka joulu niin usein aiheutti. Kiukutti velvollisuudet. Teki mieli kiljua sen tarpeettoman, halvan romun vuoksi, jota aattona aina kuorin esiin lahjapaketeistani. Kauhistutti kuluttaminen.


Ja sitten minä huomasin, että voinkin karsia pois sen, mikä ei sovi minulle. En käy enää kaupoissa lainkaan joulun alla. Opin itsekkyyttä karistamalla niskastani syyllisyyden ja valvollisuudet: minullahan on oikeus jakaa jouluni juuri sen yhden ainoan ihmisen kanssa, jonka kanssa itse haluan sen jakaa. Teen ruokaa vain sen verran, kuin haluan tehdä. Ja jos teen sitä taas vahingossa liikaa, niin nautin siitä, ettei sen jälkeen tarvitse moneen päivään miettiä, mitä syötäisiin. Keväälläkin kelpaa mainiosti pakastimesta kaivettu joululaatikko, kun on nälkä eikä kerkiä tehdä ruokaa. Yritän myös ottaa hymyillen vastaan tarpeetonta romua, koska lahjan antaja on halunnut ilahduttaa minua ja samalla itseään. Hyväksyn sen, että jokainen tekee joulunsa omalla tavallaan. Velvollisuudesta, omasta halusta tai perinteen vuoksi.

Miksi varsinkin lahjoista on alettu tehdä niin paha asia? Meinasin itsekin jo päättää, etten halua enää koskaan antaa lahjoja kenellekään jouluisin, kun sitä niin paljon viime vuosina on kritisoitu. Sitten huomasinkin taas, miten mukavaa lahjojen antaminen oikeasti on. Eilen tein ystävälleni lahjan, jonka tekemisestä minulle tuli valtavan hyvä mieli. Siihen löytyivät materiaalit omasta takaa, se on hyödyllinen ja mielestäni saajalleen osuva ja sen postittaminen on edullista. Hyvässä lykyssä lahjan saajakin ilahtuu siitä. Olen myös kerinnyt asettaa pari pakettia oman kuusen alle. Se hymyilyttää minua. Tuntuu hyvältä antaa lahja ihmiselle, jota rakastaa. Annan myös joitain "velvollisuuslahjoja", koska on olemassa velvollisuuksia, joiden hoitaminen tuntuu hyvältä. Pitäisikö minun nyt tuntea siitä huonoa omaatuntoa?


Sulolla ja minulla on hyvin erilainen asenne lahjoihin. Minä tykkään tehdä lahjat itse tai ostaa toisilta käsityöläisiltä. Minä annan pieniä paketteja ja vähän. Sulo sen sijaan viettää paljon aikaa kaupoissa kierrellen ja uskoakseni kuluttaa rahaa niin paljon, etten minä halua edes tietää summia. Hän antaa isoja paketteja ja paljon pieniä. Tänäkin jouluna olin lähellä saada pakokauhun Sulon kauppamaratonin kanssa, mutta sitten hoksasin: se on Sulon tapa. Se on hyvä tapa Sulolle. Sulolla on oikeus siihen. Ja minulla on oikeus niihin omiin vaatimattomiin ja harvoille lähteviin paketteihini. Kaarina Davisillä on oikeus ummistaa silmänsä ja sielunsa koko joululta. Kukaan ei saa arvostella toisen tapaa.


Annanpa Kaarinan ja muiden kaltaistensa ihan rauhassa elellä jouluttomassa joulussaan ja nautin siitä, että saan itse aloittaa joulutunnelmoinnin jo kuun alussa kaatamalla kuusen ja koristelemalla sen, availemalla kalenteriluukkuja, askartelemalla kortteja ja paketoimalla niitä pieniä pakettejani. Koska se on minulle tärkeintä joulussa: se odotus, ei aatto itsessään.

Meidän talvemme on tolkuton asia. Pimeä kausi kestää ja kestää. Joulu katkaisee sen ja helpottaa siitä selviämistä. Kun ensin odottaa joulua, voi seuraavaksi alkaa odottaa kevättä. Ihan sama, katkaiseeko pimeyden rentoutumalla vai ravaamalla hiki päässä kaupoissa, käymällä velvollisuusvierailuilla, lahjomalla joka siunatun puolisukulaisen ja lapsen harrastuspiirin ohjaajan, kuluttamalla kokonaisen omaisuuden krääsään tai laatuun, syömällä itsensä turvoksiin tai saamalla mahahaavan joulustressista, keräämällä ympärilleen koko suvun tai lentämällä Thaimaahan. Joka tapauksessa se kaikki on poikkeus normaalista arjen tarpomisesta ja siksi hyvä asia. Nauttikaamme joulusta, tai olkaamme nauttimatta, kukin tavallamme.

52 kommenttia:

  1. Juuri näin, Susanna! Olen aivan samaa mieltä! Jokainen tehköön joulusta juuri sellaisen kuin haluaa, aikuisilla ihmisillä on siihen keinot ja oikeus. Minulle joulussa on tärkeintä mielentila: hyväntahtoisuus ja rauha. Ei siihen kuulu kaupoissa juokseminen ja toisille tiuskiminen. :)

    Kiitos Susanna blogistasi, olet lempparini! Tunnelmallista joulunodotusta sinulle ja Sulolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi ja omannäköistä joulua sinullekin! :)

      Poista
  2. Loistava kirjoitus, kiitos! Olen punninnut täällä hyvin samankaltaisia ajatuksia ja tullut jopa aika samankaltaiseen lopputulokseen. Ihmettelen ihmisten tarvetta niin kovasti neuvoa muita. Kyllä omaa elämäntapaansa saa esitellä, mutta kuten sanottu - ihmiset nauttivat eri asioista, ja jouluna jos milloin saa kaikilla olla hyvä mieli ilman että tarvitsee pinnistellä mihinkään suuntaan. Rentoa joulunalusaikaa sinne, Susanna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, minusta se, että esittelee omaa elämäntapaansa on alkanut lipsua tosi paljon paasaamisen puolelle. Olen viime vuosina tuntenut paineita vähentää kodistamme tavaraa, koska niin vaan nyt kuuluu tehdä. Mutta kun katselen täällä ympärilleni, että mitäs turhaa panisin pois, huomaan, että turhakin tavara voi olla tosi rakasta. Haluanko minä oikeasti luopua turhista, kauniista tavaroistani, vai onko siinä todella kyse vain siitä, että kun muut niin käskevät?

      Poista
    2. Kyllä on mukavaa olla pikkuisen keräilijäluonne. Olen varma, että oma verenpaineeni laskee "vaihtuvien asetelmieni" ansiosta arkena. Se jos mikä on terveellistä itselle ja läheisille! Ja sitten kun jostain rojusta luopuu, niin sen tekee omasta halustaan, eikä siksi että joku käskee. Mielestäni on tärkeää vaalia myös kaikkea kaunista ympärillään ja se voi tarkoittaa myös omia rakkaita tavaroita, ja sillä siisti!

      Poista
    3. No todellakin! Harvoin tunnen itseni niin onnellisen tarmokkaaksi kuin mööpleeratessani tolkutonta tavaramäärääni uuteen järjestykseen. Se sopii minulle. :)

      Poista
  3. Mua ärsyttää suunnattomasti ihmiset, jotka kovaan ääneen huutavat muita hyväksymään heidän näkökulmansa, mutta eivät sitten millään hyväksy sitä toisen näkökulmaa. Mä olen ainakin ajatellut niin, että jos mä vaadin kaikkia hyväksymään mut tälläisenä, niin mun pitää myös hyväksyä muut sellaisina kuin ne ovat.

    Onhan joulustressi typerää, mutta itse ainakin tykkään laittaa joulua ja siivota ja hankkia lahjoja enkä nykyään enää stressaa vaan teen niin, miten itsestä tuntuu mukavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Kunhan ei vahingoita muita omalla näkökulmallaan, niin kaikki on hyvin. Näin itse ajattelen.

      Joulustressi on varmasti typerää, mutta uskoisin, että monet, jotka stressin kanssa siivoavat kotiaan ja hankkivat lahjoja, saavat sen palkinnon kaikesta huseeraamisestaan sitten aattona, kun kaaos kodissa on selätetty, kaikki on kaunista ja lasten riemu katossa lahjavuoren keskellä. :)

      Poista
  4. Hyvä oivallus! Juuri noinhan se menee; antaa kaikkien tehdä nauttien joulustaan joulunsa näköisen. Voi painiskella vaan itsensä kanssa, että onko mennyt liian pitkälle joululaulujen, ruokien, koristelujen ja siivoamisten kanssa (itse siis juuri näitä täällä vähän mietiskelen). Mutta en halua stressiä, etenkään koska joulu on vuoden rakkain aika! Kaunista ja lämmintä joulunaikaa teille!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä just on minusta se tärkeä pointti: kuulostella itseään. Mitä haluaa, mikä on tärkeää, ja mikä stressaamisen arvoista. Niin jouluna kuin muulloinkin. :)

      Poista
  5. Mun mielestä Kaarinan kirjoitus oli oikein hyvä, koska ite ajattelen vähän samalla lailla. En ihan, mutta melkein, mä siis vietän joulua, mutta sopivassa määrin. Huom, ITSELLENI sopivassa määrin.

    Mun mielestä tämä kohta kirjoituksessasi kuvaa just sitä, mitä Kaarina mielestäni yrittää tekstissään sanoa:

    "Minä olin nimittäin ihan samaa mieltä aiemmin. Minua ahdisti se, millaisiksi kaupat muuttuvat joulun alla. Oksetti kaikki se kiinalainen blingbling. Raivostutti syyllisyys, jonka joulu niin usein aiheutti. Kiukutti velvollisuudet. Teki mieli kiljua sen tarpeettoman, halvan romun vuoksi, jota aattona aina kuorin esiin lahjapaketeistani."

    Eli se, miten vietät joulua NYT, on just sitä mitä minun mielestä Kaarinan tekstissä ajatellaankin; että jokainen viettää joulun niin kuin itselle hyvä on, ei niin kuin muiden mielestä pitää. Sua aikaisemmin inhotti ja kiukutti noi asiat, mutta teit asialle jotain ja päätit jättää ne joulustasi pois. No niin, just niin pitääkin! Tossa sun tekstissä esiintyvä toiminta on just sitä "joulusekoilua" missä mennään jonkun ulkoisen vaatimuksen pakottamana, kiukustutaan ja ärsyynnytään sen takia, mutta tehdään sitä silti - eikä niin kuin itsestä hyvältä tuntuis.

    Tässäkin postauksessa jokaisessa kommentissa korostetaan sitä, että jokainen voi tehdä joulusta oman näköisen, ja sit kuitenkin tuomitaan Kaarinan näkemys... aika hupaisaa sinänsä.

    Mä siis en ajattele, että Kaarina tuomitsis muiden tekemisiä. MUTTA ymmärrän oikein hyvin, että hän pitää nykyjoulun tohinaa umpihulluna sekoiluna, JOS se on väkisin vääntämistä ja vastoin sitä mitä kukakin oikeesti tahtois tehdä. Valitettavan moni kun minunkin mielestä edelleen toimii niin, kuin kuvittelee että täytyis ja pitäis. Kaupoissa näkee aika kärttyistä väkeä miettimässä mitä nyt sillekin kummin kaiman naapurille ostais... ONNEKSI tosi moni nykyään kuitenkin myös tekee sen omannäköisen joulun, ja jättää pois ne asiat mitä pitää omassa joulussa turhana ja liikana.

    Oravanpyörästä hyppääminen on jokaiselle oma henkilökohtainen kokemus, eikä se tarkoita kaikesta luopumista. Kaarina on aika pitkälle kaikesta luopunut, mutta ei ole mielestäni koskaan ilmaissut asiaa niin, että on ainoa oikeassa oleva ihminen ja kaikkien pitäis tehdä just niin kuin hänkin tekee.

    Lav änd piis. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kai kukaan tuominnut Kaarinan näkemyksiä? En minä ainakaan. Ja kommenteisskain ihmsiet kertovat omista ajatuksistaan. Toin tässä vaan esiin sitä, miltä tämä nykyisin niin muodikas luopuminen ja sen iahnnointi minusta tuntuu. Miten hyvä asia on kääntynyt päälaelleen, kun sitä toitotetaan liikaa. Kaarinan teksti oli niin provosoiva, että se sopi hienosti esimerkiksi.

      Poista
    2. Hitsi mikä määrä kirjoitusvirheitä yhdessä kommentissa. :D En jaksa kirjoittaa uudelleen. On kiire hierojalle!

      Poista
    3. Anteeksi nyt Susanna, niin paljon kuin sinusta ja jutuistasi tykkäänkin, niin kyllä minun mielestä tuo sinun teksti oli nimenomaan kiukustunut hyökkäys Kaarinan juttua vastaan, ja kyllä minä tulkitsin sen tuomitsemiseksi. Kaarina-"parka", moralisoija, "kuka sinä oikein luulet olevasi" jne on minusta kieltämättä ikävän kuuloisia kommentteja.

      Mutta me otetaan varmaan tosiaan näitä asioita aika eri lailla, riippuen omista kiinnostuksen kohteista, ihan niin kuin jälkeeni kommentoinut Taika osuvasti sanoikin. Minuun Kaarinan teksti osui ja upposi hyvässä mielessä ihan loistavasti, mutta minä olen muutenkin sellanen "vähemmän on enemmän"-tyyppi.

      Ja haluan vielä sanoa, että itse olen tänä vuonna eka kerran jättänyt laittamatta velvollisuuslahjat ja -kortit... ei ollut helppoa, omatunto jotenkin soimaa vähän, mutta toisaalta taas sitten kuitenkin ratkaisu toi hyvän olotilan itselle. Ensi vuonna teen ehkä taas sitten toisin, mutta tämä on ollut askel siihen suuntaan, johon olen jo pitkän aikaa halunnutkin astua, mutta en ole rohjennut. Huomaan ilokseni, ettei joulustressiä ole ollenkaan nyt!

      Ja hei, silti minusta joulu on aika ihana juttu, paketit on kivoja, olen laittanut koristeita jne. Mutta koitan tässä iässä nyt kuitenkin viimein tehdä joulusta sen oman näköisen jutun.

      Toivottavasti nautit hierojalla käynnistä! (voi kun sais itekin mentyä joskus...)

      Poista
    4. Tällaisina hetkinä, kun joudun SELITTÄMÄÄN kirjoittamaani tekstiä lukijalle, joka ei ymmärrä tekstini sisältöä, minusta aina tuntuu, että lopetan bloggaamisen kokonaan. Koska en selvästikään osaa kirjoittaa ymmärrettävää kieltä. Pitäisi vaan jättää kirjoittamishommat kirjoittamisen ammattilaisille.

      Hierojalla oli ihanaa. On ihanaa, kun löytää hyvän hierojan. Se ei ole helppoa. Ei hierominen, eikä hyvän hierojan löytäminen. :)

      Poista
  6. Ylläolevan Helin kanssa samalla linjalla. Minäkin luin Kaarinan blogia ja ajattelin että loistavasti kirjoitettu, osuva teksti.

    Sinun tekstisi toisaalta koin loukkaavana. En tiedä olitko halunnut sen kirjoittaa sellaiseksi vai oliko se vahinko. Itse tämänkaltaisen palautteen laittaisin suoraan henkilölle itselleen ja sen jälkeen, jos tarve edelleen olisi, kirjoittaisin siitä blogissani. Tai mistäs minä tiedän vaikka niin olisit tehnytkin. Tiedän vain että itse pahoittaisin netissä surffaillessani mieleni jos törmäisin itsestäni kirjoitettuun tekstiin jossa sanomani olisi ymmärretty ilkeilynä sen sijaan että haluaisin kyseenalaistaa sen ettei joulusta ole pakko kokea ahdistusta vaan voi uskaltaa valita toisia tapoja.

    Minun suhtautumiseni jouluun lienee hyvin samanlainen kuin sinunkin. Pidän joulun tunnelmoinnista, puuhastelusta ja suunnittelusta. Kuusen kaataminen tekee minut nykyään apeaksi. Toisinaan sen silti teen, toisinaan, kuten viime jouluna, en tehnyt. Silti tarvitaan paljon enemmän Kaarinoita jä hänen kaltaisiaan jotka herättelevät niitä ihmisiä jotka eivät asioita itsekseen mieti tai kyseenalaista, kirjoittamaan siitä että ei ole PAKKO suorittaa joulua eikä ole PAKKO ostella silmittömästi vain tavaran itsensä tähden jos ja kun se ilon sijasta tuottaa tuskaa ja ahdistusta.

    Selvästi sinä itse olet hyvin tiedostava ihminen joka ajattelee näitä asioita paljon, hyvä homma.
    Mutta jos ihmisen parissa liikkuu tai omaa tuttavapiiriään miettii, huomaa että suuri osa kokee joulusta järkyttävät paineet eikä heidän kohdallaan jouluun liity nautintoa. Ruokaa ostetaan järkyttävät määrät vaikka siitä syödään vain murto-osa ja pakettiin laitetaan tavaraa muodon vuoksi, ei rakkaudesta tai välittämisestä, ei edes sen takia että ollaan ajateltu että tämäpä lahja se sille maikki-muorille just sopiva olisi vaan vain vain siksi että jotain on pakko ostaa niin otetaanpa nyt sitten jotain.

    Varmasti itsekin olet sitä mieltä että tämä asenne on vähän eri kuin se, jos joku ostelee vaikka sinun tuotteitasi henkilölle joka niitä tarvitsee ja jonka keittiön ne tekevät kauniimmaksi? Tai jos laitetaan kiireettä puolison kanssa ruokaa eikä heitellä itkeä tihrusten markettiruuhkassa lanttulaatikoita rattaisiin "jos niitä vaikka joku tänä vuonna söisi" ja raksitaan sadan tuotteen sisältävästä kauppalistasta taas yksi tuote pois.

    Sinun kirjoituksesi pointti, jos sen oikein ymmärsin, siis lienee se että tahdot sanoa että ihmisillä on erilaisia tapoja viettää joulua. Minun nähdäkseni Kaarinan pointti on sanoa että hei sinä jolle joulu on ahdistuksen aikaa, sen ei tarvitse sitä olla eikä sinun ole pakko tehdä kuten joka vuosi teet ja ahdistut.

    Mitä tulee tavaranpoistoon, itsekin kirjoitin juuri siitä. Arvaa mistä sain alkuperäiseen tavaranpoistoon inspiraation? No siitä kun törmäsin asiasta kirjoitettuihin blogiteksteihin. Juuri sellaisiin jotka ehkä sinusta, joka tavaranpoistoa et tahdo tehdä, ovat paasaavia kun taas minulle ne olivat juuri sitä jota tarvitsin.

    Olin HALUNNUT kauan päästä itselleni turhasta kamasta eroon ja kappas, törmäsin teksteihin jotka auttoivat tilanteessani paljon. Mitä sinä sitten tällaisista teksteistä saat irti joka et samanlaista tarvetta koe? No et varmaan yhtään mitään ja se on ihan okei. Nyt minullakin on tavaranpoistoon kannustava blogiteksti joka toivottavasti tavoittaa jonkun sellaisen jolla on samanlainen tarve päästä eroon sellaisesta mitä ei enää halua, mutta ei raaski päästää irti ja toivottavasti tämä ihminen saa siihen kannustusta.

    Annetaan vain kaikkien kukkien kukkia. Niiden jotka haluavat pitää kiinni tuhannesta vessapaperinhylsystä jos niillä vaikka joskus saunan pesää sytyttäisi ja niiden jotka haluavat ne laittaa kierrätykseen. Ja niiden jotka viettävät jouluaan kuin arkea kuten myös niiden joiden joulu on kuin parhaimmasta jenkkien jouluteemanumerosta.

    Kyseenalaistaa silti aina pitää. Se on hyvä asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen pahoillani siitä, että loukkasin. Se ei ollut tarkoitus. Nyt en jaksa millään selitellä kirjoitustani sinulle, sillä oma joulumieleni vain kärsisi siitä. Sinulla on oikeus lukea se niinkuin luet. :)

      Poista
  7. En lukenut Kaarinan juttua, mutta ehkä myöhemmin sen luen. Mutta: jokaisella on vapaus viettää joulua kuten haluaa, runsaasti, suhteellisesti tai minimaalisesti. Eläköön vapaus! ;)

    VastaaPoista
  8. Olen monessa asiassa samalla linjalla Kaarinan ajatusmaailman kanssa, mutta kieltämättä joskus hänkin lipsahtaa sinne ismityksen puolelle. Tässä joulujutussa, juu-u. Olisi kelvannut minkä tahansa aikakauslehden artikkeliksi jokavuotuiseen "älä hössää itseäsi hengiltä" joulunalusplärään. Ei joulua, etteikö tätä asiaa suunnilleen samassa hengessä puolesta ja vastaan käytäisi mediassa kuin mediassa "Strömsö vastaan "meillä syödään sushia" noin karrikoidusti. Tasaisesti paha mieli all around ;D Kipakaksi homma menee kun muiden ihmisten jouluhössötys alkaa ahdistamaan, vaikka omassa tuvassa olisikin se omanlainen joulu. Ollaan osana hössötystä, vaikka ei pitäisikään, vaikka ei olisi osaa ei arpaa siihen.

    Itse olen usein hieman huvittunut kun puhutaan tietyistä traditioistamme > nykyaika. Wanhaan aikaan sitä vasta tohotettiinkin. Joulu (johon suurin osa traditioistamme on lainattu muista juhlistamme) alettiin varautumaan jo keväällä. Ei se ole mitään uutta. Uutta on se, että nyt voidaan ostaa se kaikki, mitä ennen tehtiin itse. Uutta on se, että siitä pitää ahdistua hieman ja sekin, että pakoiksi luodut sosiaaliset tilanteet koetaan kuormittaviksi. Ennen ei samaan henkeen tarvinnut käydä vierailemassa ja viedä pakkopullaa, koska asuttiin tiiviisti omassa yhteisössä, perheet olivat kasassa, viemiset ja tuomiset olivat arkea. Itse en ymmärrä kauppoihin kohdistuvaa kritiikkiä, sillä onhan se ihan selvä, että joulu näkyy kaupoissa. Miksi se ei näkyisi? Olisihan se outoa jos ei näkyisi ja kauppoihin ei ole pakko mennä asumaan siihen malliin, että kassien kanssa mukana kannetaan ahdistusta. Kaupasta pääsee pois ja siellä ei tarvitse käydä määräänsä enempää. Henkilökunnalle tilanne on tietenkin hieman erilainen. On taatusti karseaa olla siellä muovisten koristeiden keskellä ja kuunnella samaa musiikkia päivästä toiseen 8 viikon ajan, sitten alkaa ne alennusmyynnit, tulee ystävänpäivä, pääsiäinen, äitienpäivä, juhannus, koulujen alkaminen, isänpäivä ja taas ollaan joulussa. Koko vuosi teemaa yksi toisensa perään. Tietty voisi silloin ajatella onko oikealla alalla noin ylipäätään, mutta tässä kohtaa tulee sanoa, ettei kaikki voi valita.

    Itse olen jouluihminen. En kuitenkaan jaksaisi vierailla monessa paikassa, koska se uuvuttaisi ja tulisin kärsimättömäksi. Olemme järjestäneet asiat toisella tavalla. Pakkolahjat ovat karseita, ei sellasilla ole mitään arvoa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kärjistämisen sijaan olisi mukavaa esittää tarjolle muitakin vaihtoehtoja puolitielle kohtaamiseen, sillä eittämättä joillain tilanne varmaankin on Kaarinan kuvaaman kaltainen. Siinä ei sarkasmi auta jos ei kykene muuhun kuin siihen, mistä ei pidä. Tässä elämässä noin ylipäätään joutuu sietämään paljon kaikenlaista, mistä ei pidä. Aina ei mene miten itse haluaisi, mutta aika moneen asiaan voi vaikuttaa. Asian toteaminen ei taida auttaa, varsinkaan kun se toteamus tulee sellaiselta taholta, joka itse ei koe samanlaista ja ottaa joulunsa vastaan vähäeleisemmin mainitut ansat välttäen.

    Kun tässä nyt itse lankean melkein samaan, mille naureskelen, niin heitän sitten sen puolitieratkaisun kehiin. Jos lähipiiri koostuu todellakin heistä, joille nuo vierailut ja pienet lahjat sekä antaja- että saajapuolella ovat ongelmallisia ja kuvaillulla tavalla arvottomia, miksipä sitä ei muuteta? Porukka kasaan, yhteistapaaminen tietylle päivälle - onhan jouluna pyhiä yksi toisensa jälkeen ja niitä pieniä lahjojakin voi hankkia ajatuksen kanssa jos se antaminen tuntuu velvollisuudelta. Lahjoja saa muualtakin kuin huoltoasemilta ja kauppiaat ilahtuvat asiakkaista jo ennen sen jouluryysiksen alkua. Tai sitten vaan avataan se sanainen arkku kaikkien eduksi (jos sama kukka ja suklaarasialahja puolin ja toisin vaihtaa ovella omistajaa vuodesta toiseen) - sovitaan, että ei osteta mitään.

    Kiitos muuten haasteesta :) Se piristi tänään. On ollut rankemmasta päästä sietokykyä -päivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osasit kirjoittaa hyvin. Oikein hyvin. Kiitos, että jaksoit! <3

      Poista
  9. Voi, minä olen toivoton (?) jouluihminen ja luen tekstistäsi viisautta ja kypsymistä hyväksyä ihmisten erilaiset tavat viettää joulua. Nyt en ennätä käydä lukemassa Kaarinan tekstiä, mutta käyn myöhemmin. Yritetään olla "käännyttämättä" toisia, sillä joulun vihaajat (?) saavat pitää tunteensa, jos se heitä helpottaa, ja me joulun rakastajat voimme jatkaa rakastamista .:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olen iloinen ja kiitollinen siitä, että löysit tekstini pointin. Se ei näemmä ollut kovin helposti löydettävissä.

      Poista
  10. Kiitos tästä! Suora puhe on aina hieno asia!

    Vaikka siis itse kuulunkin Kaarina Davisin "tukijoukkoihin" (heh), niin tää oli hyvä. Siitähän mun mielestä onkin kyse, että jokainen tehköön kuten tahtoo. Enemmänhän sitä joulua tuutataan kuin siitä luopumista, joten esim. Kaarinan pieni provosointi tarjoaa vain toisenlaisia vaihtoehtoja. Ennemmin kuin sitä, että kaikki "yleiset" tavat olisivat täysin väärin tai kiellettyjä. Makuasia. Näin mä ajattelisin.

    Itse olen joulusta (ja paljosta muustakin) luopunut jo kauan ennen kuin olen sellaisesta lukenut. En tykkää krääsästä, ylimääräisestä tavarasta, enkä varsinkaan joulusta (siihen on monia syitä). Jokaisella on omat taustansa ja mieltymyksensä, tää on vaan sopinut mulle parhaiten ja helpottanut elämää paljon :)

    Kaikkea hyvää ja iloa tuottavaa Susanna tähän loppuvuoteen <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et arvaa, miten iloinen olen tästä kommentistasi. Sinun blogisi kauttahan minä sinne Davisin kirjoitukseenkin eksyin.

      Olisin itse voinut kirjoittaa nuorempana todella samantyylisen kirjoituksen aiheesta VAUVASEKOILU. Jouduin silloin jatkuvasti selittelemään sitä, miksi en halua lapsia. Jouduin perustelemaan ja puolustelemaan, aivan vieraillekin ihmisille. Sain kuulla todella vihamielisiäkin mielipiteitä sen vuoksi. Sittemmin kasvoin, enkä koe enää tarvetta julistaa kaikille, miten itsekästä lasten hankkiminen on ja miten suunnattomia hiilijalanjälkiä siinä touhussa jättääkään. :) Minä myös vanhenin, eikä minun enää tarvitse selittää. Kukaan ei onneksi oleta nelikymmpisen akan enää lisääntyvän.

      Minä näin tuossa Kaarina Davisin tekstissä tämän omasta historiastani tutun kuvion. Kun joutuu koko ajan selittämään muille omaa valintaansa, sen puolustaminen muuttuu helposti julistukseksi ja paasaukseksi, jolloin mennään pahasti metsään.

      Minäkin olen ihan samaa mieltä Davisin kanssa monesta asiasta. Silti tuo kirjoitus sai minut ymmärtämään niitä ihmisiä, jotka velvollisuudentunnosssaan stressaavat joulua. Tuntemaan jopa myötätuntoa heitä kohtaan. Ei pitäisi syyllistää ketään siitä, että yrittää tehdä oikein.

      Kaikkea kaunista ja hyvää teillekin! Ja kiva, että aloitit sen uuden blogin!

      Poista
    2. High five!! Jos tuosta aiheesta pitäisi kirjoittaa vaikka postaus, saattaisin livetä irti päästäni. Ei vaan, en enää, juuri tuosta samasta syystä. On suuri onni, ettei tässä iässä enää kärtetä selityksiä "miksi sulla ei ole lapsia". Taisinpa joskus lipsauttaa, että "miksi sulla on" :D

      Voi näitä kaikkia makuasioita ja henkilökohtaisia valintoja. Tällasia me ihmiset vaan ollaan :D

      Poista
    3. "Saattaisit livetä irti päästäsi!" Mikä mahtava ilmaus! :D

      Poista
  11. Kyllä minäkin sen pointin löysin, älä pahoita mieltäsi :) Vietetään kaikki mieleinen joulu, annetaan toistenkin viettää tai olla viettämättä, ja ollaan stressaantumatta siitä. Hetken ajan minä mietin jouluhaasteessa, että voinko tunnustaa, että meillä syödään lihaa, mutta sitten ajattelin, että hyvänen aika, kun en ole tilivelvollinen kenellekään omista ratkaisuistamme enkä selittänyt perään, että minkälaisia possuja meillä syödään tai että muun vuoden ajan meillä kyllä... :) Sitä helposti syyllistyy lauman paineessa, vaikka tietää itse elävänsä aika perhanan hyveellistä ja harkitsevaista ja omannäköistä elämää!

    Vaikka nyt oon ollut alamaissa sekä muista syistä että sairastelun vuoksi, kyllä minä kohta laitan talon kimaltamaan. Ihan vain koska se tekee juuri meidät onnellisiksi. Ja joo, suurin osa krääsästä on muiden vanhaa ja kirpputoreilta, joten ollaan vähän vastuullisiakin.

    Ja joulualesta ostan taatusti jonkun uuden jouluvalon, kun ne kirppikseltä ostetut ovat menneet jo rikki. Tunnustan, että messuan aina ihmisille, kuinka hulluja ne ovat, kun ostavat joulukrääsää jo joulukuun alussa, kun joulun aikaan tai jälkeen sen kaiken saa vähintään puoleen hintaan! Sanovat, ettei heitä joulun jälkeen kiinnosta enää mikään jouluun liittyvä. Jo vuoden kuluttuahan on jo taas joulu! Itse asiassa ostin joululahjoista jo suurimman osan heinäkuussa. Meitä on sitten moneen junaan. Miten tämä liittyi enää mihinkään? Ehkä yritän sanoa, että ei se ole niin vakavaa. Minulla on sitten paha tapa livetä asiasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että laitat talon kimaltamaan! Arvasa, mistä minä olen tuntenut syllisyyttä? No kun ei meillä ole pihajouluvaloja! Minusta ne ovat sähkön tuhlausta, enkä niitä kuitenkaan itse edes näkisi, kun enimmäkseen olen sisätiloissa, mutta silti kun näen kadullamme muiden talojen valoloiston, niin tule sellainen tunne, että noloa kun meillä ollaan vaan pimeydessä. Miten älytöntä! :D

      Poista
  12. Olen sun kanssasi sama mieltä mutta tuntuu että Kaarina Davesi joulut on ollut tosi kauheat kun hänellä on tullut semmoisia kauhujuttuja . Minulla ei ole ikinä semmoista kurjaa joulua ollut vaan kaikki hommat menee iloisesti ja riemuiten ... Ei oler ollut stressiä eikä ole ollut liikaa ruokaa, eikä huutavia lapsia, eikä pakkokäyntiä mihinkään ... Hautausmaallekin mennään iloisella mielellä . Parka Kaarina ... kun on kokenut näin kurja silloin totta kai ei häntä enää joulut miellyttää . Vika ehkä lapsuudenjouluissa??? Mutta toivottaan kaikille kaunista joulua ja ei mietittää liikaa joulunkuusen kohtaloa -- joulu on ihana

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurjempikin kohtalo voisi puulla olla, kuin viettää elämänsä viimeiset hetket sievästi koristeltuna lämpöisessä tuvassa. :)

      Poista
  13. Pidin kirjoituksestasi. Luin myös linkistäsi sen kirjoituksen johon viittasit. Kyseinen Kaarina kuvasi todella hyvin sellaista joulua, jossa ei ole mitään todellista sisältöä. Jouluhan on Kristuksen syntymäjuhla, mutta jos tuo pääasia jää joulusta pois niin kauheimmillaan siitä sitten tulee hänen kuvaamansa kaltainen, oikea epäjoulu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä taida minunkaan joulustani tuota mainitsemaasi sisältöä löytä. Aika kauas olemme jo liikkuneet siitä alkuperäisestä juhlan aiheesta, joka itse asiassa ennen kristinuskoa taisi olla olla jo olemassa talvipäivänseisauksen juhlana.

      Poista
  14. Luin linkkaamasi tekstin, pariin kertaankin. Jos ajattellen itseäni ja omia läheisiäni, niin tekstin ihmiset on minulle aivan vieraita. En tunne yhtään sellaista joulun viettäjää joka käyttäytyisi läheskään niin kuin Kaarina kirjoittaa. Lähinnä koen, että jokainen viettää joulunsa jo nyt niinkuin haluaa. Ehkä ympärilleni on sitten sattunut ihmisiä jotka uskaltavat sanoa ja tehdä mitä haluavat.

    Minulla lasten lahjat on tärkeitä ja jo omasta lapsuudesta muistan, että joka joulu sai jotain mitä oli toivonut, kuten nyt omat lapset. Kuusi haetaan täältä kotimaan metsästä, sellainen joka kaadettaisiin joka tapauksessa pois joko ojan putsauksen tai muun tieltä. Jos joku haluaa ostaa sikansa tai kuusensa tanskalaisena, niin en ymmärrä miksi niin ei voi tehdä. Kuluttaja ostaa sitä mitä on tarjolla.

    Annetaan sekoilijoiden sekoilla ja niiden olla sekoilematta jotka haluavat paeta joulua tai olla viettämättä sitä. Omalla tavalla se on jonkun perinne kun taas minulle joulu ja sen odotus on perinne.

    Omasta elämästäni huomaan, että joulunvietto on perinteistä, mutta se muuttuu kuten koko elämä. Se miten vietettiin joulua ja sen odotusta 15 vuotta sitten on ihan erilaista kuin tänä päivänä. Ja kun menee taas 15 vuotta, on joulu ihan erilainen kuin vuonna 2014. Luulisin että muilla on samoin. Ei tätä loputtoman pitkää pimeyttä kestäisi jos sitä ei joku elämää suurempi asia katkaisisi joulukuussa. Olet niin oikeassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin ei minun tuttavissani ole tuollaisia "joulusekoilijoita". On vaikea uskoa, että sellaisia ylipäänsä on olemassa, ja pidänkin Davisin tekstiä vahvasti liioiteltuna.

      Meillä oli aina tosi paljon lahjoja, kun olin lapsi. Olen paljon sitä miettinyt, että millä ihmeen ilveellä se meidän isi aina onnistui sellaiset vuoret tavaraa meille hankkimaan, kun muuten oltiin niin mahdottoman köyhiä. Aina ei ollut rahaa edes ruokaan, mutta joulusta ei koskaan jouduttu tinkimään. Arvostan sitä tosi paljon. Silloin lapsena en sitä osannut tajuta, mutta myöhemmin ymmärsin, että noiden joulujen eteen on tehty kovasti hommia.

      Poista
  15. Mä taasen en oikein ymmärrä sitä hommaa, että miten siitä, että miten joulua pitää jokaisen viettää omalla tavallaan on saatu nyt tehdyksi joku "juttu". Että on tavallaan tosi hienoa miettiä ja oivaltaa, että "hei, jokainen voi viettää joulua omalla tavallaan ja se on okei! Jee!" :D

    Oon varmaan sokeakin, koska en myöskään tajua miten joitakin ihmisiä alkaa just jouluna ahdistaa ihan hulluna kaikki tavarapaljous, koska ihan samat rojut siellä kaupoissa on vuodenpäivät läpeensä! :D
    Miksi pääsiäinen ei tule korvista ulos?! Liikaa munia ja tipuja kaupoissa, aaargh!! :D

    Nää on hassuja asioita. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On hassuja. :) Minä en muuten vietä pääsiäistä, en uuttavuotta, en ystävänpäivää, en vappua, en juhannusta, en halloweenia, en mitään, mutta ei minua silti yhtään häiritse se, että muut innostuvat niistä ja niitä tuputetaan kaikkialla.

      Poista
  16. Nappi teksti, hyvä hyvä! Itse en oo kuulunu kirkkoon vuosiin, mutta silti vietän joulua, koska on ihana juhlia keskellä tätä pimeyttä ja siihen aina kuitenki liittyy se hartaus ja rauhallinen tunnelma mitä lapsuuden jouluissa oli. Ja lapset tietty, niillehän joulu on ihan mahtavaa aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu. :) Rauhallista tunnelmaa minäkin haen jouluuni.

      Poista
  17. Olen ollut pois blogimaailmasta pitkään, oma blogikin on ihan kuollut, kun nettiaikaa on perin rajallinen määrä ja sitä ehtii käyttää näemmä vain yhteen projektiin kerrallaan. Minä olen siis juuri niitä ihmisiä, jotka ovat - tosin ihan hipi-hiljaa itsekseen, blogissa tai muualla asiasta pahemmin huutelematta - ryhtyneet tuohon ilmeisesti sitten muodissa olevaan tavaroiden karsimiseen - löysin alkusyksystä erään ihanan ammattijärjestäjän, kävin hänen nettikurssinsa ja olen ollut aika aktiivisesti mukana nyt sitten kurssilaisten Fb-yhteisössä sillä rajallisella nettiajallani.

    Minulle tuli tätä viestiä lukiessani sellainen olo, että toivottavasti en ole yhdellekään sielulle, jolle olen asiasta maininnut, saanut aikaan sellaista oloa että olisin jotenkin parempi ihminen tai muuten vaan muodikas ja moderni kun tätä teen - olen itse lähinnä ihmeissäni siitä, miten älyttömän paljon tuo kurssi on vaikuttanut minuun ja moniin asioihin ympärilläni, alkaen ihan siitä fiiliksestä miltä minusta kotona tuntuu päättyen siihen, että meillä on valmistunut tässä syksyn aikana yläkerran vessa, yläkerran jäähdytys/lämmityssysteemi, lastenhuone on remontoitu, alakerran vessaremontti saatettu ihan lopulliseen finaaliin. Se on ihmeellistä ja varmasti on edellyttänyt itseltä tiettyä kypsähtämistä olemassa olleeseen tilanteeseen, mutta minusta tuntuu ainakin että myös se tilan raivaaminen ihan konkreettisesti on siin auttanut. Olen ollut hämmentynyt ja ihmeissäni siitä, että elämä voi olla jotenkin... seesteistä. Ja olen kiitollinen siitä, että lähdin mukaan.

    En oikein tiedä, miksi tämän halusin kertoa. Ehkä siksi, että minulle tuli tästä blogijutusta tarve jotenkin selittää, että ei se tavaroista luopuminen ja muu ainakaan minulle ole ollut sellainen asia, että sillä pitäisi mennä manaamaan ketään toista ja toisten valintoja suohon...? Päinvastoin koko asiasta puhuminen on ollut jotenkin hankalaa ja olenkin siksi tosiaan ollut aktiivinen vain siellä suljetussa FB-ryhmässä, jossa muutkin jakavat kuvia omista kaoottisista vaatehuoneistaan ja paksujen paperisedimenttien kerrostamista keittiön tasoistaan, en ole blogiakaan osannut oikein päivittää kun asia on tuntunut jotenkin niin hauraalle ja aralle ja koko elämä tämän ison muutoksen keskellä vähän suorastaan omituiselle. Hyvällä tavalla :)

    Mutta, niin. Olikos miulla joku pointti tässä? :) Ehkä vain se, että minusta kirjoitit tosi viisaasti tuossa kommentissa missä sanoit että "Kun joutuu koko ajan selittämään muille omaa valintaansa, sen puolustaminen muuttuu helposti julistukseksi ja paasaukseksi, jolloin mennään pahasti metsään." Se on ihan totta. Miten sitä oppisi tuomaan niitä omia valintoja esille niin, ettei saisi toisille aikaan sitä "tuo yrittää olla parempi kuin minä" -tunnetta. En tiedä, ja ehkä annan blogin olla hiljaa ainakin tästä asiasta ennen kuin sen keksin. Muuten kyllä houkuttaisi jo kovasti päivittää, mutta millä ajalla...

    Yhtä kaikki, omannäköistä joulua kaikille tutuille ja tuntemattomille keltaisesta talosta, jossa alkaa helmikuun alussa keittiö- ja olohuoneremontti...!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mitenkään usko, että tavaran karsiminen voisi olla pahasta. Tiedän, että se ihan takuulla avaa omaa päätäkin, kun turhaa tavaraa saa pois ympäriltään. Ainakin minua aika kovasti painaa se tieto, että pääni päällä vintillä on kuorma-autolastillinen kaatopaikkakamaa, jota ei vaan olla saatu aikaiseksi viedä pois. Sellaisesta olisi ihan välttämätöntä hankkiutua eroon, oli muotia tai ei. Mutta olen tullut siihen tulokseen, että ne kaikki värikkäät pienet yksityiskohdat, joilla olen asuintilamme täyttänyt, ei olekaan turhuutta. Nehän ovat päinvastoin pieniä voimanhippusia - kauniit, rakkaat esineet ympärillä ovat minulle voimauttava asia.

      Jotenkin se, että saa iloa, voimaa ja hyvinvointia MATERIASTA on viime vuosina tuntunut muuttuneen asiaksi, joka vaan on noloa ja väärin. Tiedostavan ja älykkään ihmisen pitäisi vissiin löytää voimauttavia juttuja vaikka luonnossa liikkumisesta, meditoinnista tai oman ruokansa kasvattamisesta. :)

      Kiva, että uskalsit kertoa tuosta nettikurssista ja sen tuomista oivalluksista, vaikka et olekaan siitä halunnut kovasti puhua. Ja ihan mahtava juttu, jos se on edesauttanut remonttijumin selättämisessä. Toivottavasti sitten ensi vuonna sitä nettiaikaa löytyy sullakin sen verran, että päästään seuraamaan keittiön ja olkkarin muodonmuutosta!

      Poista
    2. Vierastan itse aika paljon kaikenlaisia hörhöileviä ääriliikkeitä - tyyliin "pakurikääpä parantaa kaikki vaivat" ja sitä, että ne Ainoat Oikeat Totuudet viedään ihan äärimmäisyyksiin. Minusta tässä minun löytämässäni opastajassa on se mainio puoli, että hän on hyvin tukevasti kiinni maan kamaralla - vaikka myös unelmoinnin tärkeydestä puhuukin - ja hänen suhtautumistapansa on ennen muuta lempeä. Ei siis niin, että kodista pitäisi tehdä ankaran minimalistinen, vaan kullekin se unelmien koti tarkoittaa jotain ihan omaa. Ja toisaalta tavaroiden määrästä ei puhuta niinkään, siitä, että niillä on omat paikat sitten sitäkin enemmän. Ja kuluttamisessa juuri se, että niiden tavaroiden,mitä kodissaan pitää ja mitä hankkii lisää, tulisi olla tosiaan rakkaita - muuten niistä tulee vain sitä ahdistavaa krääsää.... viisaita ajatuksia. Lempeästi esitettynä :)

      Mutta nyt just tänä päivänä on sanottava, että onpa ihan mahtavaa että sinä Susanna olet joulua viettävä ihminen. Kiitos ihan valtavasti kortista, jonka saimme teiltä Kenin ja HeTKorin kanssa :) Siitä tulivat iloisiksi täällä niin isot kuin pienetkin!!!

      Poista
    3. Kuulostaa aika mukavalta minun mielestäni tuo sinun ohjaajasi.

      Maukavaa, että Kenin kortti ilahdutti. Keniltä lähti kortit kaikille, jotka olivat sitä tässä vuoden mittaan postilla muistaneet.

      Hetkor. :D

      Poista
  18. Hyvä keskustelu! Olen paasaaja ja nautin siitä :D mutta en ole yhtään sen parempi kuin muutkaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen paasaaja! :D Mutta en nauti siitä.

      Poista
  19. Vielä tuntuu että pitää sanoa toinenkin kommentti. Nimittäin minäkään en kyllä ole ikinä tuntenut ketään joka noin ahdistavasti joulun ottaisi, kuin mainitsemassasi blogissa kuvailtiin. En aivan suoralta kädeltä usko, että sellaista joulua on kellään, mutta ainahan elämästä löytyy uskomattomiakin juttuja jotka on tosia. No, ok, ymmärrän että se oli varmaan provosointia, joka alleviivasi hänen omaa näkemystään. Eikä siinä mitään, aika monet asiat hänen blogissaan alkoivat kiinnostaakin, kun ekaa kertaa eilen sinne kurkkasin. (Minä näen usein asiat kahdesta näkökulmasta, ikään kuin molempien pointit yhtä aikaa, enkä tiedä pitääkö edes päättää kumpi on oikein, ...ne vain on. Totean ne ja mietin niitä ja ymmärrän molempia, mutta en välttämättä hyväksy molempia. Siis yleisesti ottaen.)

    Se on muuten toisaalta yllättävää, toisaalta ihan odotettavissa oleva asia, että ihmiset näin "raivokkaasti" -taikka innokkaasti- kommentoivat tätä joulu-asiaa! :) Tämä aihe kun kolahtaa tunteisiin puolesta ja vastaan! Ehkä kirjoitan omassa blogissani sopivassa tilanteessa sekä jouluperinteestä näiltä kanteilta ja myös siitä tavaroitten karsimisesta ja rohmuamisesta.

    P.S. En jaksa julistamista ja toisten käännyttämistä missään asiassa... (toivottavasti oma blogini ei kuulosta siltä)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tärkeät asiat kolahtavat tunteisiin. :)

      Minäkään en jaksa julistamista ja käännyttämistä, ja teen siltä tosi helpoti silti itse! Tämä oma blogini on takuulla täynnä paasausta liittyen käsityöhön, yrittämiseen, verojenmaksuun, homoihin ja ties mihin muuhun. Se on alkanut tympiä minua. Olen selkeästi muuttunut entistä loivemmaksi ihmiseksi.

      Poista
  20. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh, poistin kommenttini kun mikä minä olen kenenkään toisten tekstejä tulkitsemaan julkisesti :) Ja meni niin pahasti ohi aiheenkin kun nythän puhuttiin oikeastaan vain joulusta ja vähän tavaroiden vähentämisestä!

      Poista
    2. Minä en kerinnyt edes lukea sitä ekaa kommenttiasi, kun olimme lomailemassa ja en siellä reissun päällä blogiin kurkkaillut. :)

      Poista
    3. Tjoo, kirjoitin lähinnä siitä, miten minun mielestäni sinulla ja Kaarinalla on paljon yhteistä, esimerkiksi molemmat olette oikeastaan hypänneet pois oravanpyörästä eli tavallisesta palkkatyöstä, koska ette jaksaneet nykytyöelämän meininkiä (enkä ihmettele yhtään!). Itse en koe Kaarinan tekstejä paasaamisena tai että hän pitäisi itseään "muita parempana", koska hän kuitenkin muissa jutuissaan (kirjoissaan ja nettisivuillaan) neuvoo ihmisiä tekemään elämänmuutoksia aina omista lähtökohdistaan, jos siis jotain haluaa muuttaa. On kyllä sanottava, että tuo kyseinen teksti ei ollut häneltä paras mahdollinen ja uskon hyvin, että jouluihmiset saattoivat siitä ahdistua, varsinkin, mikäli ei ole lukenut muita Kaarinan juttuja.

      Mitä tavaran vähentämiseen ja minimalismiin tulee, niin hei, sehän on nimenomaan ajateltu auttavaksi ratkaisuksi niihin tavaroihin, mitkä koetaan ongelmaksi ja mistä ihminen ahdistuu. Kukaan ei tietenkään neuvo heittämään pois tavaroita, jotka tuovat hyvää mieltä! Jos tavarat eivät ole ongelma, ei silloin tarvita mitään ratkaisuakaan :) Varmaan tosin tavaran vähentämisessäkin on meneillään pieni murroskausi: kun tähän asti ostelu ja tavaroiden haaliminen on ollut Se Juttu, niin nyt sitten osa porukasta menee vähän toiseen ääripäähän ihan "tavarattomuusvalaistuksen" nimissä.

      Tämäntyyppisiä ajatuksia kirjoitin tuohon ekaan kommenttiini, jonka sitten jossain itsekritiikkipuuskassa poistin. Rupesin pelkäämään, että jos jotenkin loukkaan sinua, mikä ei tietenkään ole tarkoitus.

      Poista
  21. Kiitos kirjoituksestasi, Susanna, ja linkkivinkistä Kaarinan tekstiin. Sain molemmista paljon ideoita ja ajatuksia (se on aina hieno asia) ja osan niistä purin oman blogini puolelle.

    Erinomaista ja mahtavaa joulua! :)

    VastaaPoista