tiistai 18. maaliskuuta 2014

Yksivuotias keski-ikäinen


Eikö olekin ihan yleistä, että lapsi viedään yksivuotiskuvaukseen oikeaan valokuvaamoon? Kerttu täyttää tänään yhden vuoden. Niinpä askartelin sitä varten valokuvausstudion erään hurmaavan Elfi the Hamsterin innoittamana.


Hamsterit eivät ymmärtääkseni ole onnellisimmillaan kirkkaassa valossa, joten kuvaussessio piti hoitaa nopeasti. Tein kaiken valmiiksi, jotta kuvaamishetki olisi Kertulle mahdollisimman vähän stressaava kokemus. Sitten vaan odottelin sen heräämistä. 


Nyt kun kevät on tullut, myös Kerttu on muuttunut taas omaksi touhukkaaksi itsekseen ja herää puuhailemaan myös päivisin. Koko pimeän ajan se oli tylsä lahna, joka lähinnä nukkui ja söi. Aivan kuin minäkin.


Studio oli Kertun mielestä selvästi mielenkiintoinen paikka, mutta vähän jännä kuitenkin. Se tutki kaikki lavasteet kiinnostuneena, maisteli huonekasveja ja kiuluun laitettuja makupaloja, sujahteli sängyn alle ja pani vähän ruukkuja nurin. Korvien asennosta kuitenkin näki, että se oli touhuillessaan koko ajan varuillaan.


Parin minuutin puuhastelun jälkeen Kerttu istahti nurkkaan. Se oli merkki siitä, että jännitystä oli saatu tarpeeksi ja oli aika siirtyä kotiin päiväunille. Kerkesin siinäkin ajassa kuitenkin saada monta hyvää kuvaa ja joku näistä pannaan olohuoneen seinälle muiden tärkeiden valokuvien joukkoon.


Kääpiöhamsterin odotettavissa oleva elinikä on noin kaksi vuotta, mikä tarkoittaa sitä, että vauvamme on nyt keski-ikäinen. Samanikäinen kuin me itse.

Kerttu adoptoitiin Faunattaresta 11 kuukautta sitten. Kun ajelimme autolla kotiin, sen rapina pahvilaatikossa Sulon sylissä inhotti minua. Ajattelin puistatusta tuntien, että tuon rotan kanssako minun pitäisi kaikki päivät ja yöt yksin olla kotona. Silloin sen kaksivuotinen elinaika tuntui huojentavan lyhyeltä.


Mutta ei mennyt kuin hetki, kun Kerttu jo oli sulattanut sydämeni. Nyt rakastan sitä aivan holtittomasti. Ja heti, kun rakkaus tuohon pieneen hurmuriin oli syntynyt, tajusin kauhukseni, että se kuolee aivan pian. Siitä saakka olen huonolla menestyksellä yrittänyt henkisesti valmistautua siihen, ettei Kerttu ole ilonamme kauaa. Se on minusta hirvittävän surullista.

Jokainen päivä sen kanssa onkin ollut kiitollisuuden aihe. Joka kerta, kun sen pieni kuono ja uniset silmät pistävät esiin pesäkolosta, tunnen valtavaa onnellisuutta ja hellyyttä. Minua ihan itkettää, kun se tarttuu sormestani kiinni käpälällään tai juoksee helmoihini turvaan vapaana ollessaan. Se luottaa minuun.


Yritän liittää tähän loppuun huonoja videoita, joita olen kuvannut Kertusta Instagramiin.


Silakkaa salaattipedillä.

66 kommenttia:

Milla / Millainen Elämä kirjoitti...

HBD KERTTU!
Ihana aamupalan jälkkäri tämä postaus :)

Susanna kirjoitti...

Kiitos Milla! :)

Soja kirjoitti...

Paljon onnea Kertulle! Tuo pikkuinen arkku on ihan hervottoman hieno!

Susanna kirjoitti...

Kiitos, Soja!
Kaikki kalusteet löytyivät nukkekodista. Onpa hyvä, että on sellainenkin tullut joskus askarreltua.

Metkuni kirjoitti...

Onnea ihunaislle, ihunaiselle Kertulle! Mulla on ollut kaksi hamsteria ja tuo pelko on niiin tuttua. Ne on niin ihania eläimiä ja ne elää vain niin kovin vähän aikaa... Mieleni niin tekisi hamsteria, mutta uskaltaako ottaa. Mulla toinen hamsteri kuoli eläinlääkärin syliin jo 8kk ikäisenä. Sisäelimissä oli vikaa. Toinenkin meni jo ennen kahta vuotta. Sen jälkeen siirryin isompiin ja pitempi-ikäisiin lemmikeihin. Hamsterit kiinnostaa silti edelleen.

Anonyymi kirjoitti...

Paljon Onnea Kertulle!
Kiitos ihanista kuvista ja videoista:)
Raija

Susanna kirjoitti...

Kiitos, Vekuttelija!

Minusta tuntuu, etten halua enää toista hamsteria Kertun jälkeen. Jo silloin muinoin, kun siskoni kana, jota kovasti rakastin, kuoli, päätin, etten ikinä ota lemmikkejä. Mutta niistä on kyllä hirmuisesti iloa.

Kerttu olisi tosi täydellinen lemmikki, jos se eläisi pidempään, olisi enemmän hereillä päivisin ja olisi ihan aavistuksen suurempi. Noilla hamstereillahan on paljon huippuja lemmikkiominaisuuksia: viihtyvät itsekseenkin, ovat nättejä, hajuttomia ja hiljaisia, syövät samaa ruokaa kuin mekin, ovat helppohoitoisia ja osaavat pissata yhteen siistiin paikkaan. Lähes täydellisiä olentoja.

Susanna kirjoitti...

Kiitos, Raija!

Cheri kirjoitti...

Lämpimät onnittelut keski-ikäiselle yksivuotiaalle!

Susanna kirjoitti...

Kiitokset, Cheri!

Lea P kirjoitti...

Enpä olisi arvannut että joskus onnittelen hamsteria syntymäpäivän johdosta ;D,
mutta tässä tulee: Ihanaa syntymäpäivää ja paljon lahjoja Kerttu-hamsterille toivoo Lea!

Ria kirjoitti...

Onnea merkkipäiväänne arvon Kerttu ja hänen ihmisensä. Susannalla olisi selvästi lahjakkuutta myös jyrsijäkuvaajana. Upeat kuvat.

Elli kirjoitti...

Onnea Kertulle! :) Ja voi ei, ihana video toi missä ruuat on loppu! :'D

Susanna kirjoitti...

Hih, tuhannet kiitokset, kaikkeen sitä ihminen yllättäen joutuukin. :D

Susanna kirjoitti...

Kiitos myös ihmisten puolesta! Katsoitko myös tuon linkkaamani Elfin kuvia? Ihan huippuja. Meillä on Kepan kanssa vielä matkaa sinne saakka.

Susanna kirjoitti...

Kiitos!

Niin, huono äiti ei ollut heti hoksannut täyttää kuppia. Onneksi yksi omenanpala löytyi siitä kupin vierestä pahimman nälkäkuoleman estämiseksi.

Anonyymi kirjoitti...

Onnea Kertulle! Kyllähän tuollaista vipeltäjää kattois vaikka päivän yhteen menoon.
-epe-

Jovelan Johanna kirjoitti...

Kerttu on valtavan suloinen, kertakaikkiaan lutuinen! Sulla, Susanna, on kyllä ihan käsittämätön kyky tehdä mistä tahansa asiasta katselun arvoinen. En nyt tarkoita Kerttua, vaan ihan yleensä. Ihan sama mistä teet juttua, se on kiinnostava ja jollain tavalla erilainen, uusi, freesi, innostava. Ihailen kovasti tuota lahjaasi jossa yhdistyy visuaalisen, verbaalin ja ajatuksellisen tarjonnan helmet. Tänään taas tuli sellainen fiilis, että pitää se myös sanoa.

Onnea siis miolemmat, Kerttu ja Susanna!

Maija kirjoitti...

Paljon onnee Kertulle! Kyllä on valtavan hiano yksvuatiskuva, meijän mukuloista otetut on ihan surkeet. Olis jännää jos olis pystyny näyttämään sulle tän postauksen sillon ko istuit autosa rapinaa inhoten. Olisitko uskonut, että kirjotat viälä tämmäsen? :-)

Sanna kirjoitti...

Paljon onnea Kertulle, ja myöhästyneet nimpparionnittelut myös :-)

Minullakin oli lapsena kaksi hamsteria, joista toinen kuoli jo aika nuorena ja toinen eli sitten sen pari vuotta. Nämä kertun kuvat tuo mukavia muistoja mieleen, mutta samalla myös sen surun jonka lemmikin menettäminen silloin lapsena sai aikaan. Se oli kyllä musertavaa surua, mutta lie jonkunlaista kasvua ihmisenä kuitenkin?

Kerttu on kyllä ihana :-)

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Onnea Kertulle♥ Ihanat 1-vuotis kuvat..:)

Susanna kirjoitti...

Kiitos! Tulkaa ensi kesänä katsomaan!

Susanna kirjoitti...

Voi kääk.
♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥
Kiitoskiitoskiitoskiitos. Kiitoskiitoskiitos.
♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Susanna kirjoitti...

Kiitos! Ja ei, en tosiaan olisi! :D

Susanna kirjoitti...

Kiitos!

Uskon, että se oli musertavaa. Toivottavasti myös kasvattava ja vahvistavaa. Vaikka olen itse ihan alusta asti aktiivisesti valmistautunut siihen menetykseen, en ole onnistunut kehittämään ajatuksesta yhtään siedettävää edes. Tärkeintä olisi, että se vaan nukkuisi pois vanhuuttaan, eikä joutuisi mihinkään onnettomuuteen tai saisi jotain hirveää sairautta.

Susanna kirjoitti...

Kiitos Irmastiina!

Inka kirjoitti...

Onnea paljon yksivuotiaalle! Kerttu on niin suloinen : ) Mahtava studio, herkkuja ruukkukasveina! Olispa meilläkun kotona tuollaisia. En pistäisi pahakseni vaikkapa sellaista kasvia, jossa kasvaisi Fazerin sinistä...

Heli kirjoitti...

Onnea Kertulle! Mulla alkaa olla taas olo, että joku pikkuötökkä voisi meille muuttaa, Nipan kuolemasta kun on puolisen vuotta. Hamstereista pidän edelleen eniten, mutta lyhytikäisyys on harmillista. Tytär toivoisi pupua...

Jaana kirjoitti...

Onnea onnea ihanalle Kertulle! <3 Kyllä sulla on hyvä ja rakastava koti.

Mulla oli opiskeluaikoina marsuja ja kaneja, sitten halusin pitkäikäisemmän lemmikin (koiran lisäksi), ja mun chinchillaveljekset täyttivätkin 12 vuotta nyt alkuvuodesta. :) Toivotaan mahdollisimman pitkää ja tervettä ikää Kertullekin!

Susanna kirjoitti...

Kiitos, Inka!

:D Sellainen huonekasvi olisi melko hyvä juttu... tai oikeastaan ihan tosi kauhea! Varsinkin, jos se tuottaisi satoa ihan koko ajan, ympäri vuoden. Lurps.

Susanna kirjoitti...

Kiitos, Heli!

Pupu olisi kiva, mutta se kakka joka paikassa... Me ihastuimme Sulon kanssa chinchillaan ja melkein jo päätimme sellaisen Kertun seuraajaksi ottaa, mutta sitten luimme niistä lisää ja saimme tietää, että yöeläjiä nekin.

Susanna kirjoitti...

Kiitos, kiitos, Jaana!

No hei, justiinsa niihin chinchilloihin mekin ihatsuimme, kun sellainen tyyppi pötkötteli eläinkaupan häkissä. Niin hauskan näköinen kaveri. Ja elää jopa 20-vuotiaaksi! Hämmästyttävä ikä jyrsijälle.

Mites chinchillaveljeksesi elelevät? Onko niistä seuraa päivisin ja miten kovaa mekkalaa pitävät öisin? Kerro kaikkea, mitä mieleen tulee, meitä kiinnostaisi kuulla!

Nannah kirjoitti...

Voi iiiiiiiiiiihhh! Maailman ihanin oli se video missä Kerttu piehtaroi hiekassa(?) <3 Aivan mahtava otus. Onnea Kertulle, ihanat yksvuotiskuvat!

Päivi kirjoitti...

Aivan loistava kuva tuo missä on kaatunut ruukku ja matkalaukut ja Kertulla valpas asento ja ilme!

Jaana kirjoitti...

Jostain luin, että Suomen vanhin chinchilla olisi elänyt 24-vuotiaaksi, vähintään siihen mekin pyritään. ;)

Täytyy sanoa, että chinchillat on kyllä helpoimpia lemmikkejä, mitä mulla on ollut. Minkäänlaisia terveysongelmia ei ole ollut (ja nyt pitää koputtaa puuta kovasti!). Ovat myös helppoja ruokittavia, kun syövät vain pellettejä ja kuivattua heinää eli ei ole sitä tuoreruuan 'vaivaa'. Ja hajuttomia ovat myös, kunhan häkin vessapaikat siistii tarpeeksi usein.

Ehkä se suurin haaste chinchillojen kanssa on tilan tarve, mutta teille ei varmaan tuottaisi ongelmia rakentaa kunnon huvila niille + huvipuisto ulkoiluun. ;) Mulla on vesivanerista itsetehty häkki, pohja vuorattu muovimatolla. Kertaalleen olen hyllyt/tasot ja maton vaihtanut eli hyvin on toiminut. Tosin nyt on hakusessa kaappi, josta voisin tuunata isomman asunnon pojille, eikä vähiten Kertun inspiroimana. :)

Päivisin nuo tosiaan lähinnä nukkuvat, mutta jos menen vaikka siistimään häkkiä keskellä päivää, niin varsinkin toinen on kyllä heti tulossa jaloittelemaan. Muuten ovat enemmänkin hämäräaktiivisia. Itse asiassa mulla on tuo häkki makuuhuoneessa ja hyvin olen saanut nukuttua, vaikka aika herkkäuninen olenkin. Tietty välillä villiintyvät enemmänkin metelöimään yöllä, mutta illalla kun ruokkii ja antaa ulkoilla, niin se rauhoittaa ainakin mun pojat. Lähinnä pellettien rouskutusta saattaa kuulua yöllä.

No, tässäpä nyt joitakin asioita, joita tuli mieleen. Kysy vain lisää, jos haluat tietää jotakin, vaikken mikään chinchilla-ekspertti olekaan. Mutta jotain kai olen tehnyt oikein, kun 12 vuotta on mennyt niin hyvin. :)

Susanna kirjoitti...

Kiitos!

Hiekassa hyvinkin. Kerttu on myös tosi hanakka osoittamaan, mistä paikoista minulta on jäänyt imuroimatta, sillä se alkaa kieppua ihan samalla tavalla bongatessaan pölyä lattialta. :P

Susanna kirjoitti...

Ihankuin koira, eikö olekin? :D

Susanna kirjoitti...

Alan innostua yhä enemmän! Riittäähän se meille, jos niistä edes iltaisin on seuraa. Ovatko ne laumatyyppejä, eli onko otettava heti vähintään kaksi? Kuinka suuri häkki niille pitäisi olla? Meillähän on tuo olohuone lähes tyhjäkäytöllä, paitsi että siellä on tv. Häiriintyvätköhän ne, jos telkkaria katsotaan samassa huoneessa?

Tietysti se allergia-asia tulee meillä vastaan. Kerttu on niin naurettavan kokoinen, ettei se allergisoi Suloa lainkaan, mutta chinchilla alkaa olla jo aika kookas...

Emilie kirjoitti...

Onnea ihanalle Kertulle! Hienoja kuvia edellisessäkin kirjoituksessa :)

Heli kirjoitti...

Oijoijoi! ♥ Oikein ihanaa syntymäpäivää Kertulle! ♥ Kyllä on ihania kuvia!!

Jaana/Hattaralandia kirjoitti...

Oi, miten ihana idea, yksivuotiskuvaus!!!
Suloiset kuvat, mutta suloinen on mallikin. Onnea 1-vuotiaalle Kertulle!

Jaana kirjoitti...

Laki sanoo, että 1-2 chinchillan häkissä pitää olla pohjapinta-alaa väh. 0,4 neliötä ja korkeutta 70 cm, Mulla on korkeutta hieman enemmän, mutta lisää haluaisin, että saisin rakennettua lisää kiipeilymahdollisuuksia. Harvemmin ne siellä häkin pohjalla liikuskelevat.

Kyllä yksikin chinchilla on ok, mutta itse ajattelin, että kun niiden elinikä on niinkin pitkä, niin kaveri olis kiva. Vielä kun satuin saamaan veljekset samasta poikueesta, niin ei ollut niin isoa riskiä, että tulee reviirikiistoja tms. Pienempi on kuitenkin aina ollut pomo. :)

Tuskin ne tv:stä häiriintyvät, jos se ei täysillä pauhaa joka päivä. :) Itse asun kaksiossa ja kyllä tv:n ja radion äänet tuonne makuuhuoneesen kantautuu.

Moni tuntuu sanovan, että chinchilla itse ei aiheuttaisi allergiaa vaan ennemminkin heinä ja puru. Muistan kyllä, kun isäni kanssa nikkaroitiin uusia hyllyjä häkkiin enkä tyhjentänyt ja siivonnut häkkiä sitä ennen, niin hän sai siitä jonkinlaisen allergisen reaktion, vaikkei muuten reagoikaan chinchilloihini täällä vieraillessaan. Karvaahan noista kyllä jonkin verran lähtee, mutta hilsehän se yleisempi allergisoiva aine on. Chinchilloilla tosin on niin tiheä turkki, etteivät kuulemma esim. ulkoiloiset pääse siihen tarttumaan eikä hilsekään pääse yhtä helposti läpi kuin muilla eläimillä. Tiedä sitten, onko tuo aivan totta. Nuo allergia-asiat on niin hankalia. Varmaan turvallisin vaihtoehto olisi, jos löytäisi kasvattajan, jolta saisi lemmikin ensin hoitoon joksikin aikaa.

Niin, täällä (http://www.chinchilla.fi) on kaikenlaista lisäfaktaa noista karvapalloista. :)

Anonyymi kirjoitti...

Kylläpäs Kerttu onkii söpöläinen. Onnea paljon 1-vuotiaalle ja vanhemmille. t. eläinhattu Anne

Unknown kirjoitti...

Niin mielettömän söpis yksivuotias. Onnea Kertulle!

Iris//Kirppukoti kirjoitti...

Onkin tässä ollut jo ikävä Kerttua, mut onneks kevät tuli ja Kerttu aktoivoitui. Toivotan Kertulle mahdollisimman pitkää ikää!

Susanna kirjoitti...

Alkaa kyllä koko ajan vaan enemmän tuntua siltä, että ehkä sittenkin.

Meillä käytetään Kertullakin sellaista pölyämätöntä purua, joka ei allergisoi niinkuin normipuru.

Haudutellaan asiaa. Mutta toivottavasti Kepa nyt vielä elelee ainakin sen seuraavan vuoden.

Susanna kirjoitti...

Kiitos, Emilie!

Susanna kirjoitti...

Kovasti kiitoksia, Heli!

Susanna kirjoitti...

Kiitos! Se on sellainen oman elämänsä supermalli. :D

Susanna kirjoitti...

Koko perhe kiittää!

Susanna kirjoitti...

Kiitos Jenni!

Susanna kirjoitti...

Kiitos, sitä toivotaan kaikki peukut ja varpaat pystyssä.

Jaana kirjoitti...

Joo, puruissa on eroa, ja itse kun rakentaa häkin, niin voi siinäkin huomioida, miten purut ja muut pölyt pysyis häkin sisällä. Vaikkapa suljetumpi 'kellarikerros' vessoineen ja puruttomat oleskelutilat yläkertaan. :)

Mutta Kertulle tosiaan pitkää ikää! <3

Anonyymi kirjoitti...

sydän suli noista kertun kuvista ja sun kauniista ajatuksista.tiedän niin sen rakkauden minkä voi eläimen kanssa kokea.onnea hurmaavalle kertulle ja hänen yhtä hurmaavalle omistajalleen! t kiisu

eija kirjoitti...

Ihania 1-vuotiskuvia! Kyllä sinä olet taitava lavastaja ja kuvaaja. Ja Kerttu on kyllä tosi söpö.

Ria kirjoitti...

Degut ovat hyvin samankaltaisia kuin chinchillat, ja myös aika pitkäikäisiä, mutta vain pikkuisen hamsteria isompia. Myös kovia juttelemaan ja helppohoitoisia, koska eivät syö juuri muuta kuin heinää ja ruohopellettejä. Niitä tosin pitää mielellään olla enemmän kuin yksi, Meillä oli omille deguille "degumaailma" - rakennettiin ikean
puiseen (lundia kopio) hyllyyn jyrsijäverkolla vuoraten iso tarha, mies teki oven verkosta ja rimasta ja takalevy tehtiin vanerista, Välihyllyt lasia. Se toimi tosin hyvin. Mitat olivat n. s50 x l80 x k200. Degut ovat tosi virkeitä ja uteliaita ja niillä on valtavasti erilaisia ääniä - välillä tuntui, että meillä oli kanarialintuja degujen sijaan.

Susanna kirjoitti...

Degut... kurkkasin kuvia guuglesta ja totesin oikein söpöiksi! Pannaas opiskelulistalle nekin. Minun vaatimuksiinihan kuuluu se, ettei saa olla hiirimäistä häntää. :D

Susanna kirjoitti...

Kiitos Kiisu! ♥

Susanna kirjoitti...

Tuohon hamsterilavastuskuvaukseen voisi helposti jäädä koukkuun, mutta en tiedä, onko se Kertulle hyväksi, jos kovin usein joutuu päivänvalossa valkoiseen studioon.

Jannen Kuvia ja Kuulumisia kirjoitti...

Tosi mahtavia kuvia !!!

Tiina kirjoitti...

<3

Susanna kirjoitti...

On niin mahtava mannekiini.

Susanna kirjoitti...

:)

Sini kirjoitti...

Ihan tajuttoman ihania kuvia! Voi pikkusta :)

Miulle kävi yks lukija suosittelemassa siun blogia, kun hää huomasi että oon ite kans hankkinu kääpiöhamsterin, niih siten eksyin tänne :D Oon lukenu kaikki siun postaukset tästä teidän söpöläisestä ja oon saanu monta ihanaa ideaa siulta! Mie nimittäin hankin itelleni synttärilahjaks oman kääpiöhamsteri talvikon tasan viikko sitten :) Jos kiinnostaa, niih voit käyä kurkkaamassa täällä http://piponytimesta.blogspot.fi/2014/08/synttarihamsu.html

Jos siulle sopii, niih mie toteuttaisin myös omalle hamsulleni semmosen leikkipuiston, eli siis kopioisin sen idiksen siulta. Mainihen toki postauksessa, että idea o täältä, jos siit tulee sen verran hieno että siitä kehtaa postata :'D Se teijjän huvipuisto on ihanan näkönen! Tekis miel mennä itekki sinne tutkimaa paikkoja, jos mahtuisin :D Ja on teijjän pikkusella kyllä ihanan terraarioki sen vanhan telkun sisällä. Itekki oon yrittäny oman hamsuni häkkiä sisutella ihanaksi, mutta siihen leikkipuistoon varmaan mahtuu vähän enemmän tavaraa :)

Joten, halusin vaan sanoo et kiitos inspiroivista ideoista oman Lili-hamsterini kasvatukseen ja onnee ja pitkää ikää teidän Kertulle :) Mie jään tänne kyllä kuulolle lukijana, haluun nähä lisää Kertun kuulumisia! :D

Susanna kirjoitti...

Moi Sini!

Kiva, että sinut vinkattiin tänne. Aika harvakseltaan tulee Kertusta nykyisin kirjoiteltua. Sillä kun ei suuria mullistuksia elämässään tapahdu. :)

Saat kaikin mokomin napsia täältä ideoita, ihan niin paljon kuin haluat. Kerttu ei enää käy huvipuistossaam iltaisin, vaan viipottaa nykyisin ihan huoneen lattialla. Pikkuhiljaa sille on tullut rohkeutta enemmän ja se uskalsi laajentaa retkiään huvipuiston ulkopuolelle. Silti se viihtyy parhaiten meidän kainaloissamme, sylissämme tai helmoissa vapaana ollessaan.

Toivon sinulle ja Lilille ihania yhteisiä hetkiä. Siitä tulee varmasti sinulle ihan yhtä ihmeellisen ihana perheenjäsen kuin Kertustakin on tullut meille! :)

Sini kirjoitti...

Kyl mie niitä harvempiaki kuulumisia lueskelen :) Muutenki siulla on niin kivanolonen blogi et kyl tänne jää iha monen syyn takia lukijaks :D Ja jooh kiitoksia! Vaikka Lili on ollu meillä vasta viikon, niih jo nyt tuntuu että en malta oottaa aina koulu/työpäivän loppua, et pääsee kotiin pikkusen luo :D Nopeesti siitä on tullukki rakas :)