tiistai 14. tammikuuta 2014

Hankala linssivauva


Sain joululahjaksi Sulolta hassun objektiivin kameraani. Sen nimi on Lensbaby Spark. Vasta tänään oli tarpeeksi valoisaa ja lähdin toiveikkaana pihalle sitä testaamaan. 

Kyseessä on outo, venkoileva objektiivi, jota tarkennetaan sormilla muljauttelemalla. (Viereisen kuvan kaappasin kyseisen firman opetusvideosta.)

Lensbaby ei ollut mitenkään helppo kuvauskaveri, ja minulla yleensäkin palaa aika äkkiä hermo, jos hommat eivät heti ala luistaa. Sain kuitenkin tunnissa kuvattua aika hyvän läjän kuraa, josta tässä nyt näette parhaimmistoa.

Vaikeinta on tarkentaminen. Minulla on suttuiset silmät ja käytän normaalisti aina automaattitarkennusta, koska kameran silmä näkee paremmin kuin minun silmäni.  Koska nyt oli pakko luottaa omiin silmiin, yritin kuvata poikkeuksellisesti silmälasit päässäni, mikä tuntuu mahdottoman kummalliselta. Silmälasit tekevät olon, että minulla on pää täynnä härpäkkeitä, jotka blokkaavat kaikki aistini. Pakkasessa rillit huurtuivat, jonka vuoksi yritin olla hengittämättä ja siitä tietysti seurasi lisää turhautumista.


Kuvasin kohteita läheltä ja kaukaa ja siltä väliltä, mutta en lainkaan tajunnut pointtia. Guuglaamalla löysin paljon hauskan satumaisia kuvia, jotka on otettu samanlaisella vekottimella. Eli siinä pitäisi olla potentiaalia vaikka mihin. Vika onkin kameran tällä puolella.


Minä suhtaudun valokuvaamiseen aika ryppyotsaisesti. Olen tosi niuho siitä, että valotus on kunnossa, värit oikein ja tarkennus hallittua. Minusta itsestäni on miljoona kuvaa, jossa käpätän sormi pystyssä valokuvaajalle, eli Sulolle, koska en kestä hänen holtitonta kuvaustapaansa. Tällä objektiivilla minun pitääkin nyt ottaa sulomainen asenne kuvaamiseen. Eli oppia pitämään hauskaa kuvatessani, roiskia ja laukoa miten sattuu, polttaa "filmiä" surutta. Löytää se satumaisuus.

20 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Aivan huikea baby! Mistähän tuollaisen saisi......
-eikku

x kirjoitti...

Kyllä noissa kuvissa jo on sitä satumaisuutta! Hauska härpäke, mistä niitä saa?

Anonyymi kirjoitti...

Lensbaby-objektiivejä löytyy useimmista hyvin varustelluista kameraliikkeistä ja kameratarvikkeita myyvistä verkkokaupoista. Niitä löytyy kokonainen tuoteperhe (http://lensbaby.com/) ja tuolla Lensbaby Sparkilla pääsee alkuun ihan kohtuuhinnalla. Youtubessa löytyy monenlaisia videoita ja esittelyitä, sekä kuvaustuloksia kun etsii Lensbaby Spark -nimellä esimerkiksi :)
Kyseisen joululahjan ostossa tuli mutkia matkaan, kun menetin yhden objektiivin rahat nettikaupan huijarille, jonka kauppa olikin konkurssissa. Päätin sen jälkeen käydä ostamassa objektiivin oikeasta kaupasta, joka sijaitsee Liisankadulla Helsingissä. Yrityksen nimi on Telefoto. Heillä on hyvä palvelu ja verkkokauppakin on netissä.

T. Sulo Lintunen

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos, Sulo! Tässä jo itsekin pääsin muutamassa paikassa jäljille...
-eikku

Villakalsarininja kirjoitti...

Ja ihan kohta pääset etelän valoon hulluttelemaan babysi kanssa! <3

Tiina kirjoitti...

Mun silmissä on joku vika, kun kuvia katsoessa tulee hämmentynyt olo, ihan kuin olisin piiitkästä aikaa humalassa. Silloin, jos oli ottanut hiukan liikaa, katseen tarkennus oli juuri tuollaista, eli pystyi keskittymään yhteen asiaan ja loput oli sumeaa mössöä. :D

Jutta kirjoitti...

Kuulostaa tutulta. Itsekin olen tosi niuho kuvaaja. Panu onkin alkanut valittaa, ettei meillä ole pikkujätkästä (saati mistään muusta) sellaisia epätarkkoja ja pieleen valottuneita valokuvia niin kuin meidän lapsuudessa oli. Minusta ne ovat epäonnistuneita mutta Panun mielestä enemmän oikean elämän tuntuisia. Panu onkin alkanut räpsimään Fujin Instax Minillä. Nyt minäkin olen alkanut lämmetä sille, ensin en tykännyt kun siinä ei ole niin paljon kontrollia.

Susanna kirjoitti...

Ajattelinkin, että voisin ottaa sen sinne mukaan. Tekemistä, jos ei muuten aika kulu. :)

Susanna kirjoitti...

Mä olen ollut humalassa niin harvoin, etten tiedä. :D

Susanna kirjoitti...

Hahaa. :D Mutta kuka haluaa katsoa epätarkkoja ja pieleen valotettuja kuvia? Minua ainakin inhottavat ne teiniaikojen paskakameroilla (muistatko cokis-kameran?) otetut suttuiset kuvat. Olisi ihanaa, että omasta teiniajasta olisi kunnollisia kuvia olemassa. Lapsuuskuvat meillä olivat laadukkaita - isillä on varmaan ollut silloin hyvä kamera.

E kirjoitti...

Jännä vekotin! Kuvissa on samaa fiilistä kuin katselisi akvaarioon.

Tiina kirjoitti...

Mulla on edellisestä kerrasta jo vuosia, ja siitä kun olen ottanut liikaa on vielä enemmän, mutta silti tuo kuvatyyppi on piirtynyt verkkokalvoilleni. :D

Katjusha kirjoitti...

Jes! Mäkin tahdon tuommoisen!!!

Anonyymi kirjoitti...

Aaaivan, tuollaisella saa otettua helposti myös niitä vääristyneitä perspektiivikuvia, jotka näyttävät aivan miniatyyreilta - luulisin. Valokuvaus on ihan miten sen ottaa, taiteellisen heittelevästi vai kieli keskellä suuta. Kuulun ehdottomasti jälkimmäiseen osastoon itsekin.

Anonyymi kirjoitti...

Minulla tuli huono olo tuosta viimeisestä kuvasta (ulkokalustekuva).
Siis tuoko sen idea on, että tarkentaa johonkin tiettyyn ja muu näkyy sumeana?
-Rosanna67-

Unknown kirjoitti...

Oh. Olen vähän kade. Pahus. :)

Anonyymi kirjoitti...

Mahtavaa, siispä rantalomalle lensbabyn kanssa! Eiköhän satumaisuus ja hälläväliä-meininki löydy viimeistään lämmöstä :)

Susanna kirjoitti...

Ehkä se on mukavampi mielikuva kuin Tin humala! :)

Susanna kirjoitti...

Ehkä aurinkomaasta löytyy sopivampia kuvauskohteitakin kuin meidän köyhältä pihalta.

x kirjoitti...

Kiitos vastauksesta Sulo!