keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Uudenvuodenlupauksia


Olen aloittanut aamuni suklaalla noin kuukauden ajan. Eilen satuin vilkaisemaan, paljonko kaloreita oli siinä konvehtirasiallisessa, jonka juuri olin kiskonut napaani. Hups.

Ihmettelen, etten ole tämän pulleampi. Olen mättänyt viime kesäkuusta alkaen herkkuja aivan hirveitä määriä. Kesällä kahdeksan jäätelöä päivässä oli ihan tavallista. Loppukesä meni hääkakkuja syöden. Siitä siirryin sujuvasti taas karkinsyöntiin ja silmittömään suklaamättöön. Nyt loppuvuonna iltapalavakionani oli Lidlin superihana puolen kilon mättöboksi suklaavanukkaassa uivia kermatuulihattuja.

Minun on pakko panna itseni kuriin. Viime keväänä olimme 10 viikkoa Jutan dieetillä. Se toimi ihanasti. Olo oli hyvä, lihaksia ilmestyi, kunto kasvoi, selkäkivut katosivat, läskit hävisivät vyötäröltä, kolesteroli muuttui huolestuttavasta erinomaiseksi, yöuni parani. Kymmenen kilon keskivartalolihavuuteni katosi, pystyin taas käyttämään farkkuja ja ihonmyötäisiä mekkoja.

Se, mitä dieetti ei tuonutkaan mukanaan, oli pysyvä elämänmuutos. Liikkumiseen en rakastunut, vaan se pysyi vastenmielisenä pakkopullana. Opin kyllä kasaamaan lounaan ja päivällisen terveellisesti ja oikein, ja syömään tarpeeksi proteiinia. Mutta sokerista en onnistunut vierottautumaan. Jos annan sille pikkusormen, se vie koko käden. Edes paha olo ei saa minua lopettamaan, ennenkuin se viimeinenkin herkku talosta on hoideltu.

Nyt yritän uudestaan. Meillä on vielä melkein kilo suklaata tässä huushollissa. Eiköhän se saada tuhottua tänään. Sitten aloitan dieetin. Ja kun olen sen 10 kiloa taas saanut kuorittua vatsani ympäriltä pois, yritän opetella kohtuullisuutta. En tiedä vielä, miten se tapahtuu.

Toivottelen hyvää oloa ja eloa teille kaikille täksi vuodeksi.

62 kommenttia:

  1. Mää kans tuhoon loput joulusuklaat ja sit jatkan taas karppausta jonka jätin tauolle joulun alla. Olo on ollu tunkkanen ja kroppa jäykkä kaiken sokerin takia. Hyvvää eloo ja oloo sullekki täks vuadeks. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siihen tunkkaiseen ja jäykklään oloon kun tottuu, niin kohta sitä ei enää huomaakaan. Pitää vaan jaksaa vetää lisää sokeria. ;)

      Poista
  2. Minulla on myös tänään suunnitelmissa kasata pöytään kaapin kätköistä kaikki herkut tarjolle, huomenna palataan vähähiilihydraattiseen maailmaan. Tiputin viime vuonna noin 15 kiloa ja kolme vaatekokoa. Joulukuussa kiloja on tullut takaisin yllättävän vähän, mutta maha on kipeä, väsyttää ja päätä särkee. Joten tsemppiä sinullekin sokerivieroittautumiseen, täällä myötäeletään :)
    Hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, onnea hienosta painonpudotuksesta ja menestystä sillä tiellä!

      Poista
  3. Ensin luulin, että kuvassa on tiilikasa, ja että olette ryhtymässä remonttihommiin :)
    Tsemppiä sinulle, toivon että löydät kohtuullisen herkuttelutien...helppoa se ei ole, mutta mahdollista! Ja...yritä löytää jokin miellyttävä liikuntalaji! Vaikka luonnossa kävely, sekin on kunnon kannalta hyvä ja mielikin rentoutuu samalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsäkävelyistä tykkään. Jos pääsen vaan liikkkeelle. :)

      Poista
  4. Minä kans luulin, että kasassa on rakennusjätettä! Ooh, taidan olla jo suklaasta vieroittautunut, kun en edes erota suklaata kuvassa... Meillä EI OLLUT ENSIMMÄISTÄKÄÄN SUKLAATA jouluna. Tai sitten toiset osasivat niin piilottaa ne, kun tiesivät, että minä olen pussikeittodieetillä.

    Onnea elämänmuutokselle - toivottavasti se on tällä kertaa taas vähän enemmän pysyvää.... samaa toivon itselleni! Jos emme olisi niin on/off -ihmisiä, voisi muutokset sujua paremmin, vai mitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti. Kun kaiken tekee täysillä tai ei lainkaan, niin kohtuullisuuden löytäminen on aika työlästä.

      Poista
  5. Katsoin, että kuvassa on ruisleipäviipaleita. Mutta siinä olikin paloja unelmastani, suklaasta.

    Mätin loppuvuoden tosi paljon kaikkea, lopulta joka ikinen päivä. Syy löytyi työkiireestä: Joka ilta piti palkita itsensä onnistuneesta päivästä. Sipsejä, Aakkosia, karamelleja...

    Nyt lomalla ollessa ahdoin vielä lisää. Järkevää?

    Minähän olen viljattomalla ruokavaliolla, joten se rajaa herkkuja aika paljon. Mutta sokerinhimo on pirullinen, siitä on todella hankala päästä eroon.

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin järkevää. Jos on liian kiire, ei ehdi syödä fiksusti ja jos on lomaa, niin ei viitsi.

      Poista
  6. Tsemppiä Susanna! Julia Cameronin kirjat "Tie luovuteen" ja "Kultasuoni" ovay antoisia. Minuun kolahti se, että Julia kehotti ottamaan kävelyn henkisenä , luovuuden lähteenä. Eli en mene kävelylle pää kireänä, että nyt pitää hoitaa kuntoa ja lenkkeillä timmi kroppa mielessä ( toki se terveys on hyvä tavoite) vaan, että kävelen sen takia, että löydän mielenrauhaa, luovutta itsestäni. Heti tule hyvä fiilis ;) - Ja joo, suklaasta pitäisi täälläkin vierottautua, paha kolesteroli oli mulla 3.6 ja pitäisi olla alle 3... huoh. Aika työ tulee olemaan tuon makean vierottautumisesta. Mutta yritän myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle se liikkeellelähtö on hankalin vaihe. Kävelyllä on sitten useimmiten mukavaa. Vesijumppakin on ihanaa. Mutta se nouseminen ja lähteminen... auh.

      Poista
    2. Niinpä Susanna... mies pyysi minua äsken lenkille kiertämään läheinen järvi ympäri.. reitti on tosi kiva, luonnonmukainen polku rantaa myöten. Mutta yäk. ajatuskin tuonne harmaaseen keliin lähtemisestä, huoh. Voi että tuo virkkuukoukku ja kudin kutsuu paljon enemmän :( Tämä vaatii nyt ihan oikeasti mulle ihan uuden ajatuksen ja asenteen pääkoppaan.

      Poista
    3. No todellakin. Säät ovat niin järkyttäviä, että kutimen ja ulosastumisen välisessä kamppailussa ei ole lenkkeilyllä mitään mahdollisuuksia.

      Poista
  7. Ruisleipää ja tiiliskiviä! Vaikka kuvassa on vieläpä hienoa käsintehtyä suklaata! :D Jätän ne parhaat suklaat viimeiseksi. Ennenkuin tuon pinon kimppuun saa käydä, pitää syödä minttusuklaat ja kitkerät tryffelit loppuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän, että tämä on radikaali ehdotus, mutta pahat karkit voi heittää roskiin. ;-)

      Poista
    2. Ehkä joku muu voi, mutta minulle ruoka on sellainen asia, että sitä ei heitellä roskiin. Silloinkin, kun se sattuu jostain syystä pilaantumaan, minun on lähes mahdotonta heittää sitä roskiin.

      Poista
  8. Kuulostat ihan minulta!!! Mulla on aivan sama ongelma, että jos vain talossa on murunenkin herkkua, mä en saa rauhaa vaan vetelen KAIKEN napaani. Kuvittelen, että sitten se oli siinä ja pystyn olla ilman herkkuja jatkossa. No en pysty. Suklaa on mullakin se kaikkein koukuttavin juttu ja olen vetänyt suklaata kaksin käsin viime aikoina. No ok, viime vuodet... Minäkin ihmettelen, etten ole tän paksumpi, vaikka kyllähän mulla nytkin ylipainoa on jokunen kilo. (Ja sivumennen sanoen, sinä et kyllä näytä yhtään liian painavalta!! Päin vastoin olet mun mielestäni hoikka ja sulle sopii kivasti mekko.)

    Olen koittanut tässä tehdä lupauksia itselleni, että kaikella lailla parannan elämäntapojani. Siis niin ruoan kuin vaikkapa unen kanssa. Puhumattakaan siitä, että pitäis ehdottomasti vähentää tätä nettiaikaa..... Liikunta tuntuu olevan mullekin kauheeta pakkopullaa ja lopetin kuntosalilla käymisenkin, koska se alun älyttömän innostuksen jälkeen muuttui vaan ärsyttäväksi pakkopullaksi. Onkohan sellasta liikuntaa olemassakaan, mitä jaksaisin oikeesti jatkaa aina ja aina vaan...? No koiria kyllä lenkitän kävellen ja siitä tykkään, mutta se ei tunnu tarpeeksi "liikunnalta". Ja oikeesti pitäis tehdä sitä kuntosaliliikuntaa, että lihakset ja sitä kautta koko kroppa pysyis paremmassa kunnossa... *huoh* Olen samaa mieltä tuolla ylempänä kommentoivien kanssa, että jo vaikka metsässä samoilu on hyvää liikuntaa ja hyväksi myös mielelle.

    Voitko kertoa enemmän tuosta Jutta-dieetistäsi, eli miten sitä päivittäisessä elämässä toteutat. Mä koitin siihen osallistua kerran, mutta mun hermot kesti tasan puolikkaan aamupalan verran... Jotenkin se ajatus, että "tuo ja tuo on kielletty, tää ja tää on pakollisia" saa mut vihaamaan koko hommaa... mutta se tuntuu tosi tehokkaalta joten kuitenkin se mua kiinnostais.

    Ja vielä lopuksi, kun tää viestihän ei vielä kyllin pitkä ollukaan muuten.... haluan toivottaa sulle ja Sulolle ja Kerttu-lapsoselle oikein ihanaa ja onnellista uutta alkanutta vuotta!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kommentoin vielä, että minä kyllä tunnistin ihan välittömästi että tuossa kuvassa on suklaata... tein itse äskettäin Rocky Roadia ja heti tuli se (ihana herkku ♥) mieleeni!!

      Poista
    2. No minä täällä taas, hei.... Sitä piti vielä kysymäni, että millä lailla tuo Jutan dieetti vaikutti siihen, että selkäkivut sai pois??? Se kiinnostaa mua erityisesti!!

      Poista
    3. Ihana romaani taas! :D

      Kirjoittelin silloin viime keväänä siitä kuurista. Laitan tähän linkit niihin vanhoihin teksteihin:

      Kolmen ja puolen viikon jälkeen tuntui tältä.

      Ja
      koko kymmenen viikon jälkeen tuntui tältä.

      Poista
    4. Tuolla on kuvakin siitä, miltä näytin ennen ja jälkeen kuurin. Silloin lähtöpainoni oli näköjään 70 kg. Nyt se on 72 kg. Olen siis puolessa vuodessa lihonut 9 kiloa. Jos jatkan tällä linjalla, olen pian jo selkeästi lihava. Olen malliltani sellainen laiha läski. Kaikki ylimääräinen on pelkästään mahan ympärillä, joten minua ei helposti pidetä ylipainoisena.

      Poista
    5. Selkäkipujen katoamiseen vaikutti varmaan tosi moni asia. Ensinnä olemattomat vatsalihakset, joihin tuli kotijumpan myötä huomattava parannus. Kun saa tukea vatsan puolelta, slekä ei ole koko ajan rasituksessa. Ryhtikin parani ja käveleminen helpottui. Toiseksi puhdas ruoka varmasti myös vaikuttaa, kun ei ole koko elimistö täynnä sontaa. :)

      Poista
    6. Tajusin muuten aamulla tämän postauksen kirjoitettuani, ettei minusta ole yksinäni sitä dieettiä kestämään, ja niinpä ilmoittauduin taas Jutan kuurille mukaan. Tällä kertaa valitsin kuuden viikon Superdieetin. En tiedä, miten se poikkeaa tuosta viime kevään Litestä, mutta sehän sitten pian selviää. :)

      Ja tosiaan, netistä pitäisi poistua, ja käyttää sekin aika kävelylenkillä.

      Poista
  9. Täällä toinen sokeriaddikti! Tämän joulumässyttelyn ohessa huomasin vielä, että sokerin syönti pahentaa myös astmaani :(. Että taas yksi hyvä syy (yrittää) lopettaa...
    Tsemppiä sullekin juttailuun, ollaan samassa veneessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ihmettele, jos pahentaa. Jotenkin tuntuu siltä, että sokeri pahentaa vähän hirmuisen monta asiaa.

      Poista
  10. Suklaata ja karkkia täälläkin vedetään ja nyt pitäisi siitä tavasta päästä eroon ja n. 5 kg elopainosta pois... Ja vyötärölle minullakin kertyy ne kilot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän peukkuja, että sinäkin onnistut pääsemään tavasta eroon.

      Poista
  11. Tunnustan että tunnistin heti kuvan suklaat. Myös meillä on tänään viimeinen makeansyöntipäivä, sitten alkaa vieroitus...Jäljellä on vielä pellillinen herkkuleivonnaisia ja jonkin verran suklaata. Saa nähdä miten tässä onnistutaan.

    VastaaPoista
  12. Tunnen itseni hirviöksi kun toin teille fonduepadan (keksitte sille jotain Juttamaista käyttöä??) sekä nuo kattotiilenpalat. Toivon hirmuisesti sitkeyttä, onnea ja pysyvyyttä tämänvuotiseen projektiin! Mä NIIN muistan miten riemuissasi olit silloin viime keväänä sen oranssipaitaisen kuvan ottamisen aikoihin. Toivon myös että päväkirjan pitäminen aiheesta jatkuu! Jes jes, go for it!!!!!!!!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos se kohtuus löytyy joskus, niin kohtuullinen määrä suklaafondueta tuoreiden mansikoiden kera on ihan sallittu ja kaunis juttu sitten tulevaisuudessa!

      Päiväkirja jatkuu, mä jo panin sinne tämän päivän kuvat. Ja jos saan ne kilot pois... eikun KUN saan ne kilot pois, lätkäisen nuo kuvat jääkaapin oveen. Muistuttamaan, mihin se ylensyönti johtaa.

      Poista
  13. minusta patrik borg selittää kohtuuden aika hyvin. http://patrikborg.blogspot.fi/ häneltä on julkaistu myös opus: rentoa painonhallintaa.

    VastaaPoista
  14. Taidan kuulua kastiin joka opettelee kohtuullisuutta koko ikänsä. Sokeri addiktoi pahasti ja jo pienikin määrä riittää kontrollin menetykseen. Mutta sellasta se on, suklaa on myös nautinto.
    Jos Lidlissä on ollut tuollaisia kertomiasi herkkuja, niin onnekseni en ole niitä huomannut :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun olimme Sloveniassa, siellä oli kaikissa kaupoissa niitä suklaamömmössä uivia tuulihattuja. Myös Lidlissä. Maistoimme, ja olimme järkyttyneitä siitä, ettei niitä ole Suomessa tarjolla. Ja sitten niitä olikin! Mutta onneksi olivat Lidlissä vaan kausituotteena ja nyt niitä ei enää saa. Olisi ihan kohtuutonta, jos niitä olisi aina tarjolla. :P

      Poista
  15. Mä olen viime vuoden aikana käynyt useilla "terveys on valinta" -luennoilla. Niitten aikana on käynyt selväksi, että sokeri on paljon pahempi myrkky kuin rasva. Sokeri aikaansaa elimistössä hiljaisia ja äänekkäämpiä tulehduksia. Se vanhentaa elimistöä nopeutetulla tempolla. Kasvisten syönnin lisääminen radikaalisti on kaiken A ja O.
    Aiemmin mäkin olen ensin syönyt urakalla turmiolliset suklaat pois ja sitten... Nyt Jouluna mä en edes korkannu suklaita, vaan laitan ns. kiertoon eli annan pois. Jos "pahalle antaa pikkusormensa se vie koko käden". Kasvisten syöntini on hiipunu samoin liikunnan määrä. Niitten kimppuun. Sillä konstilla sain reilussa vuodessa kahdeksantoista kiloa kevyemmän kropan. Nyt en ole astunut vaa'alle, mutta housunkalus istuu aika napakasti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On helppoa uskoa tuo sokerin myrkyllisyys. Sen vastustamisessa on kyse paljon pelkästä psykologiasta ja vaikka haluaisinkin oppia kohtuullisuuden, pelkään että kyse kuitenkin on joko-tai-tulevaisuudesta. Eihän alkoholistikaan voi ottaa vain yhtä kohtuullista ryyppyä.

      Poista
  16. Oikein Hyvää Uutta Vuotta, Susanna! :)

    VastaaPoista
  17. Oih, niin tuttua juttua. Jospa homma hoituisi arkiliikunnan lisäämisellä ja herkkujen vaihtamisella hedelmiin. Siitä ajattelin itse aloittaa, kun elämäntaparemontit tuntuvat liian suurelta ponnistukselta näin pimeään vuodenaikaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla toimii paremmin täydellinen muutos ja siihen paneutuminen, mutta toivottavasti sinä löydät itsellesi sopivimman tavan! :)

      Poista
  18. Ihanan lohduttavaa luettavaa. En olekaan ainoa sokerihiiri 8) Itseä vähän ärsyttää TAAS aloittaa uusi elämä, mutta toisaalta jos ei edes yrittäis niin sehän olis vielä huonompi juttu. Se kohtuus olis päämääränä, mutta miten ihmeessä siihen pääsis. Kaks vuotta sitten pudotin eka kerran 20 kiloa pussikeitolla, nyt takaisin on tullut 15. Liikunta on jäänyt ja herkut maistuu ja selityksiä löytyy... Nyt pitää ryhdistäytyä!

    Tsemppiä meille kaikille niin paljon että riittää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin ärsyttää! On ihan säälittävää jatkuvasti aloittaa uusia elämiä, kun kuitenkin palaa pian takaisin siihen vanhaan. Tarvitsisin jonkun kohtullisuusaivopesun.

      Poista
  19. Meille ei jostain syystä ilmestynyt jouluna paljoakaan suklaata, mystistä. Sokeriherkut eivät mulle olekaan henkilökohtaisesti suuri ongelma, mutta tykkään yksinkertaisesti ihan ruuan syömisestä. Saamattomuus iskee täälläkin usein kun pitäisi liikkua, mutta koira on kyllä mahtava lenkittäjä, se kun on pakko viedä lenkille kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä loppui suklaat viime jouluna jo joulupäivänä. Siitä traumasta opin, että pitää ostaa varuiksi paljon suklaata, jos niitä ei tulekan alahjaksi. No, tänä vuonna sitten tulikin...

      Minäkin tykkään myös ruoan syömisestä. Jos se on hyvää, syön määrättömästi.

      Poista
  20. Toivotan sinulle. Susanna olikein mukavaa vuotta 2014, pala suklaata ei ole pahaksi :)
    tuksu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuksu! Ihanaa vuotta sinullekin!

      Poista
  21. Olen muuten tehnyt ihan samoja mielikuvaharjoituksia. Kohtuullisuutta on niiiin vaikea löytää, kaikki tai ei mitään. Tunnen läheltäni alkoholisteja. Siks just oon miettiny miten heiltä vaaditaan sitä totaalista korkin kiinni laittoa, kun sellaista sopivasti ottamista ei useimmille ole. Ton sokerin kanssa (siis lisätyn sokerin) kannattais toimia samoin; vaikkei ihan yhtä rankoista haitoista olekaan kysymys. Tosin kokoajan selviää lisää tietoa sokerin myrkyllisyydestä.
    Sitä paitsi kuten olen jo muutamaan kertaan maininnut, tulevana isoäitinä mun on syytä miettiä esimerkkinä olemiseni tosi tarkkaan. On niin paljon helpompi olla aloittamatta jotain haitallista, kuin sitten aikanaan kärvistellä poisoppimisen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen näitä ruoka-asioita miettiessäni ollut tosi kiitollinen siitä, ettei meillä ole lapisa. Olisi ihan hirveää, että heillä olisi kotona malli ahmimisesta, ja jatkuvasta ruoasta pähkäilystä. Olisi mahdottoman vaikeaa ruokkia oma lapsi niin, että hän saisi tervellisen ja riittävän ravinnon.

      Poista
  22. Sinulla todella ihana blogi ja ihania värejä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja toivotan sinulle hyvää matkaa uuden blogisi kirjoittamisen parissa! :)

      Poista
  23. Se tasapainoilu onkin taito sinänsä... Miulle hiipi taas muutama ylimääräinen kilo tässä stressaavan loppuvuoden ja mässäilyntäyteisen joulun aikana. Ei auta muu kuin tarttua härkää sarvista. Miun onni ja epäonni on se, etten normaalisti lihota itseäni herkuilla, vaan ruualla. No, nyt alkaa taas uusi elämä ja Facebookissa lupasin olla 52 päivää syömättä karkkia ja sipsejä. Hiljaa itsekseni lupasin lisäksi noudattaa erityistä minimaalisuutta leivosten, kahvin ja liian syömisen kanssa. Hullua on se, että pidän kevyestä ruuasta, se vaan on työläämpää valmistaa kuin hiilari-rasva-höttö ja stressissä ja kiireessä syön spagettia ja pestoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En laittanut tykkäystä siihen sun facebook-juttuun. Niitä päiviä kun kertyi niin kamalasti, etten halunnut aiheuttaa sinulle yhtään enempää tuskaa. :D

      Ylipäänsä ruoan valmistaminen on työlästä. Niin paljon mukavampaa on napata konvehtirasia. Siitä saa parin päivän energiantarpeen noin vaan...

      Tänään sain Superdieetin ruokaohjeet. Se on hurja... Edellinenkin kuuri oli rankka, mutta tästä tulee vielä rankempi.

      Poista
  24. Samassa veneessä ollaan maanantaista lähtien... Tsemppiä alkaneelle vuodelle ja kiva, kun olet olemassa blogeinesi ja rätteinesi! :)

    VastaaPoista
  25. Olin viime keväänä Superdieetillä ja olihan se melkoista. Kuusi viikkoa samaa ruokaa, vihreitä vihanneksia ja lihaa/kalaa. Ensimmäinen viikko oli aika hankala, oli päänsärkyä ja muutenkin kurja olo. Päänsärkyyn join suolavettä (yök) ja se kyllä auttoi. Minulle sopii paremmin tällainen dieetti jossa on koko ajan samat raaka-aineet, ei tarvitse olla koko ajan kokkailemassa mitä ihmeellisempiä ruokia ja juosta kaupassa ostamassa ruokatarvikkeita. Painonpudotustavoitteeni oli vaivaiset viisi kiloa ja ja sen verran myös lähti. Kotijumpat jäi aika vähälle ja missään kuntosalilla en käynyt. Aamulenkit tyhjällä vatsalla heti herättyä koin tehokkaaksi. Nyt en ole käynyt puntarilla, mutta vaattet kiristää sen verran, että painoa on tullut takaisin. Useita laihdutuskuureja olen kokeillut, mutta Superdieetti oli kyllä minulle sopivin ja tehokkain, ihan paras. Ajattelin seuraavaksi kokeilla pikapaastoa, siis pari paastopäivää viikossa jolloin syödään n. 500 kaloria vuorokaudessa. Tsemppiä Superdieettiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Totta puhuakseni olen aika kauhuissani. Nyt kun olen Superdieetin ruokalistaan ja kotijumppaan perehtynyt, voin todeta, että Lite taisi olla lastenleikkiä. Viikonlopun aikana pitäisi saada motivaatio kohdalleen... miten lie onnistuu.

      Poista
    2. Olen ihan vakuuttunut, että noitten superdieettien takana on silkka bisnes, ihmisten on tarkoitus koukuttua niihin. Muutaman viikon rutistus on kyllä tiukka, ja kilot putoavat, mutta se tiukkuus tekee sen, että kuurin jälkeen retkahtaa varmasti. Elimistö on niin kovilla, että se huutaa lisää ravintoa, ja sitähän myös syö. Lopputulos on vähintäänkin sama kuin ennen dieettiä, kenties jopa muutaman kilon plussalla, kuten sinulla. Tämän jälkeen asiakas tilaa uuden paketin, joka on vielä tiukempi, ja lopputulos on vielä surkeampi. Kierre jatkuu, Jutta tienaa.

      Hetkellisillä dieeteillä harva saa lopullisia tuloksia, kun epäterveelliset elämäntavat jatkuvat laihiksen jälkeen samanlaisina. Olen ihan vakuuttunut, että ihminen laihtuu pysyvästi vaan muuttamalla elintapojaan - syömällä terveellisimmemmin, vähentämällä (ei kokonaan lopettamalla, koska sitten tulee houkutus ahmia) herkkuja ja liikkumalla. Kukaan ei koskaan joutuisi laihduttamaan, jos jokainen korjaisi elintapojaan siinä vaiheessa, kun huomaisi hankkineensa pari liikakiloa.

      Tsemppiä joka tapauksessa, itse en ikinä pystyisi moiseen rääkkiin!

      Poista
    3. Olen ihan yhtä vakuuttunut kuin sinäkin. Tottakai kyse on bisneksestä. Jutta ja kumppanit elävät sillä, ja hyvä heille. Toivoisin toki, että onnistuisin siinä asennemuutoksessa, ettei minun enää koskaan tarvitsisi ilmoittautua Jutan kuureille. Mutta näissä kuureissa on se hyvä puoli, että tulokset näkyvät nopeasti. Malttamattomuushenkilölle se kilo viikossakin on liian hidas tahti.

      Poista
    4. Ja kun niitä juttalaisten onnistumistarinoita lukee ja katselee, ketkä pärjäävät, niin ne ovat aina niitä, jotka hurahtavat siihen salitouhuun. Palkkaavat personal trainerin ja jäävät herkuttelun sijasta koukkuun kehonrakennukseen.

      Bisnestä ilman muuta, ja mitä onnistuneinta sellaista.

      Poista