perjantai 27. joulukuuta 2013

Sieluton saapastelija tilittää


Niinhän minä tuossa ennen joulua kirjoitin, että voisin myydä sieluni parista huopalapikkaita. Nyt se sielu on sitten mennyttä. Ja minulla on tyylikkäät jalat.

Se meidän hieno keskustelumme blogimainonnasta päätyikin joidenkin tonttujen (❤) toimesta huopalapikasväen silmiin asti ja minulle tarjottiin lahjaksi (❤)  Arctips-huopalapikkaat. Ihan ilman velvoitetta edes mainita asiasta blogissa. Minulle tuli hiki ja ahdistus, kävin kamppailua itseni kanssa. Mites nyt suu pannaan? Piru toisella olkapäälläni kiljui: "Tätähän sinä toivoit, siinä ne lapikkaat nyt ovat, ota ne, ota ne heti!" ja enkeli toisella olkapäällä yritti piipittää: "Ole parempi ihminen, sano kauniisti kiitos ei. Et ole ansainnut niitä! Pysy puhtaana!"

Ahneus voitti. Enkeli hävisi sodan. Ja Sulo. Olisittepa nähneet Sulon katseen, kun tein päätökseni ja sanoin: "Kyllä kiitos, otan vihreät".


Ja nyt tulevat ne kehut, sillä ei minulla tietenkään ole näistä lapikkaista mitään pahaa sanottavaa, ja toivon sydämestäni, että Arctipsien varsin näkyvä mainoskampanja sosiaalisessa mediassa tehoaa ja kauppa käy. Suomessa kun ei turhan paljon kenkiä enää tehdä ja nämä harvat, jotka yhä sinnittelevät, ansaitsevat tulla toimeen.

Törmäsin näihin lapikkaisiin ensimmäisen kerran muistaakseni toissatalvena Virkkukoukkusessa. Ryntäsin saappaiden kimppuun, sillä tiesin heti kohdanneeni kenkärakkauteni. Villaa! Väriä! Hieno perinteinen malli! Sitten katsoin hintalappua ja laskin lapikkaan pettyneenä käsistäni. Ja menin ostamaan marketista satasella ihan tavalliset, harmaat huopikkaat, koska satasen ja 225 euron välillä on justiinsa niin iso ero, että ulkonäköasioilla ei ole merkitystä.

Mutta onhan siinä tosiasiassa muutakin eroa kuin se, että toinen on harmaa töppönen ja toinen iloisenvärinen, kauniisti muotoiltu innovaatio. Eron paitsi näkee, myös tuntee. Minusta nämä kengät ovat juuri niin ihanat, kuin kuvittelinkin. En siis myynyt blogimainosneitsyyttäni mille tahansa roskalle, vaan hienolle suomalaiselle käsityölle.

Ainoa miinuspuoli näissä ihanuuksissa on se, että joka ikinen kerta, kun katsonkin niitä, tunnen ilkeän piston siellä, missä sieluni ennen sijaitsi.


Nyt minä olen yhä vahvemmin sitä mieltä, että "blogiyhteistyö" niin, että minun blogini on mainospaikkana, ei todellakaan ole minun juttuni. Tuntuu kuin olisin varastanut nämä lapikkaat. Älytöntä, tiedän. Uskoisin, että tuo tunne katoaa ajan myötä, eivätkä saappaat polttele jalkojani joka askeleella.

Vaikka tässä blogissa ei tulla koskaan "blogiyhteistyöllä" saatuja tuotteita siis näkemään, aihe kiinnostaa minua kovasti, koska olen yrittäjä. Omia riepujani ja tulevia Käsityökortteleita pitää minun kuitenkin mainostaman.

Me kaikkihan olimme aikalailla samoilla linjoilla siinä, että blogimainonta saattaa olla ärsyttävää ja vielä sitä ärsyttävämpää, mitä enemmän sitä on. Vieläkö kuitenkin jaksaisitte paneutua samaan aiheeseen? Faktahan on, että blogikirjoituksen muotoon puetut mainokset ovat tätä päivää ja ne ovat aivan takuulla myös huomispäivää. Fakta on myös se, että niiden ainoa tarkoitus on lisätä yritysten tunnettavuutta ja kasvattaa myyntiä.

Mutta toimivatko ne oikeasti? Mitä mieltä olette? Kun minä kehun sinulle, miten huiput huopalapikkaat minulla on, tilaatko sinä sellaiset itsellesi? Eli suoraan sanottuna kannattiko Töysän kenkätehtaan lähettää minulle ilmaiseksi nämä kalliit, kauniit, ihanat saappaat, joita en ansaitse?


En tietenkään usko, että yksittäinen blogipostaus olisi niin hyvä mainos, että töysäläiset saisivat hurjan tilausryntäyksen. Mutta kun nämä samat jalkineet näkyvät parissakymmenessä blogissa, niin jokohan alkaa tehota?

Toisto on mainonnan peruskivi. Mitä useammin tuote X tunkeutuu verkkokalvoillemme, sitä todennäköisemmin alamme himoita sitä. Esimerkkinä eräs naulakkohökötys ja outo bambilamppu, jotka ovat toistollaan ja muun muassa bloginäkyvyydellään onnistuneet saamaan ihmiset himoamaan ja ostamaan. Joko niitä alkuperäisiä tai ikävä kyllä myös halpoja kopioita.

Minulle itselleni kävi isoäidinneliöiden kanssa niin, että kun niitä alkoi jokunen vuosi sitten vilistä blogeissa, en ymmärtänyt ollenkaan, mikä niissä tunkkaisissa muinaisjäänteissä on yhtäkkiä niin hienoa. Mutta aikaa kului, neliöitä sinkoili ympäri blogistaniaa ja piankohta minäkin jo huomasin niitä virkkaavani. Toistossa on voimaa.


Minulle tulee mieleen kolme yleistä tapaa tehdä "blogiyhteistyötä" ja luoda tuota yrittäjille elintärkeää toistoa.

Ensimmäinen on tämä, että yritys A antaa bloggaajalle B lahjaksi tuotteen, josta B kirjoittaa blogiinsa. Houkuttaako sellaisen tekstin lukeminen sinua ostamaan tuotteen X? Menetkö kauppaan ja ostat tuotteen, koska lempibloggaajasi on kehunut sitä? Vai tuleeko sinulle kademieli? Miksi tuo sai tuotteen X ilmaiseksi ja minun pitää maksaa siitä summa, jolla elätän perheeni kaksi viikkoa? Epäreilua.

Toinen tapa on se, että yritys A antaa bloggaajalle B tuotteen, jonka B arpoo bloginsa lukijoiden kesken. Houkuttaako arvonta sinua menemään kauppaan ja ostamaan itsellesi tuotteen X, jonka joku muu voitti arvonnassa? Vai tuleeko pelkästään ärtymys, sillä ethän sinä näissä arvonnoissa koskaan mitään voita?

Kolmas tapa on se, että yritys A antaa bloggaajalle B alennuskoodin kauppaansa ja B jakelee koodin bloginsa lukijoille. Tartutko tilaisuuteen? Vain nyt, vain sinulle, vain tällä koodilla tämä hieno tuote X kymmenen prosentin alennuksella!

Miten toisto tehoaa sinuun? Mikä noista "blogiyhteistyön" tavoista on sinusta toimivin? Vai olisiko jonku muu tapa parempi ja vähemmän ärsytystä herättävä?

Joko sinusta alkaa sinusta tuntua siltä, että haluaisit palavasti ostaa itsellesi Arctipist? Vai onko vaikutus juuri päinvastainen? Etkö voi enää sietää koko kenkiä?

Entä oletko joskus ostanut jotakin muuta, koska lukemasi blogit ovat huomaamatta luoneet pakottavan tarpeen siihen? Kiurujen yö -tapettia? Sen valkoisen Ikean sohvan? Kansakoulun vanhan opetustaulun? Emalikattilan? Retropulloversion Fairysta tai Felix-ketsupista? Liitutaulumaalia? Tai leivoitko edes macaronseja?


151 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Nauti huopikkaistasi rauhassa, blogiyhteistyö on ihan ok kunhan siitä vain mainitsee :) Itse ainakin mieluummin hankin uusia tuotteita, jos joku "tuttu" niitä kehuu, oli se sitten ystävä tai ihanan blogin pitäjä (jonka tyylin tuntee ja jota pitää luotettavana, kun on blogia seurannut jo pitkään)

Anonyymi kirjoitti...

Jatkoa vielä edelliseen.. Koskaan ei ole tällaiset blogimainontahankinnat olleet huonoja, vaan itselleen sopivaa laatutavaraa :) Musta on myös hienoa, että nostat esille suomalaisn valmistajan, joka muuten voisi jäädä "suurelta yleisöltä" piiloon, itse en ainakaan ollut ko. firmasta kuullut. Ja vaikka lapikkaat eivät ole mun juttu, saatikka noin kalliit kengät ylipäätänsä, niin ei tekstiä ollut ärsyttävää lukea. Onhan ne kuitenkin kuvat katsoa ;) Mutta siis summa summarum: älä yhtään kie huonoa omaatuntoa kauniista kengistäsi :)
-Hetti

Anonyymi kirjoitti...

Siis kivat katsoa, ei kuvat ja koe huonoa omaatuntoa ei kie ;) Vähän oikoluku alkoi tökkimäään loppua kohti ;)
-Hetti

Susanna kirjoitti...

Kiitos synninpäästöstä. :)

Hassua, sillä minun itseni olisi ihan helppo tykätä blogimainonnasta, jos niissä EI sanottaisi, että kyse on blogiyhteistyöstä. Toki on selvää, että sen on käytävä ilmi, sillä mainos ja artikkeli pitää erottaa toisistaan. Olen ehkä tullut allergiseksi sanalle "blogiyhteistyö", enkä mainonnalle.

Maija kirjoitti...

Meikäläiseen vetoaa varmaan eniten alennuskoodit. Tosin bloggaajan käyttökokemuksetkin on vetäviä, siks oonkin ostanut postauksen perusteella farkut ja kaikenlaista pientä, esim mausteita ja shampoota. Noi lapikkaat oon nähny ekan kerran Oi mutsi, mutsi -blogissa. Jos mulla ei olis nahkaisia lapikkaita, alkaisin säästää huopaisia varten. Saapastele vaan ylpeenä, sää oot lapikkaas ansainnu. Kerro sit kevväällä, että miten kestivät käytössä. :-)

Hanna Emilia kirjoitti...

Nauti saappaista ihan huoletta! Ne ovat kauniit ja ihanat! Itse luen ihan mielelläni blogeista käyttökokemuksia erilaisista tuotteista, kunhan ei ole pelkästään sitä tuotteiden mainostamista koko blogi. Ja tässä tapauksessahan kyseessä on kuitenkin suomalainen tuote, niin sitä on syytäkin vähän mainostaa :)

Unknown kirjoitti...

Voi Susanna, mielestäni olet ansainnut lapikkaasi koska ne ovat niin sinun juttusi! Tuote, jota varmasti voit kehua ilman "pakottamista" ja tuote, jota arvostat ilman mitään vaadittavia manontaan liittyviä meriittejä. Luultavasti jokunen on ottanut lapikkaansa vastaan ilman sen suurempia arvostan käsityötä - ajatusta vaan ottaneet ne koska saavat ne ilmaiseksi pientä kehumista vastaan. Ymmärsitköhän ajatukseni..? Kyllä minäkin, jos annettaisiin mahdollisuus johonkin tuotteeseen, jota kovasti ihailen, ottaisen sen vastaan ja ilolla kertoisin kehuni. Mutta ne turhat vessapaperiyhteistyöt, blaah.

Ja mitä mainontaan tulee niin oma taloudellinen tilanteeni on kaiken remontin ym keskellä se, että vaikka noita lapikkaita mainostettaisiin joka sivulla niin eipä niitä näillä pennosilla osteta. Vaikka kyllä ne oikein somasti jalkaani kävisikin..Mainonta ei sinällään tartu minuun kun ei tässä nyt oikein mitään suoranaisesti tarvitse ja sellainen jatkuva blogiyhteistyö tykistys vaan ärsyttää. Muutamissa tuotteissa on käynyt niinkin, että ensisilmäyksellä tuote vaikuttaa tosi kivalta jonka voisi halutakin, mutta seuraavan viikon aikana niitä ilmestyy joka tuutista ja torvesta ja sen jälkeen innostus laantuu. Tiedätkö, ei ole enää sellainen spesiaalijuttu. Toki kaikki remppaan liittyvä herkemmin korvan taa, mutta kyllä se on raha joka loppupelissä ratkaisee. Arvontoihin tulee joskus sitten osallistuttua, mutta ei se häviökään nyt pistä klikkailemaan niitä ostoksia koriin. Juu, aika huono markkinointikohde olen :)

Unknown kirjoitti...

Sori kirjotushäröt. Tyssi sylissä :)

Koti1898 kirjoitti...

Ainakin blogit lisäävät tietoisuutta. Mä en jostain syystä ollut huomannut missään k.o. Huopalapikkaita ennen sun blogia. Eli 225 euron mainoksella sun blogissa valmistaja sai tiedon yhdelle uudelle kohdeasiakkaalle. Varmaan aika monelle muullekin, blogin lukijamäärästä päätellen.

Mä en osta. Ei ole mun tyyliä. Itse haluan jollain aikavälillä perinteiset punaiset huopikkaat. Tällä sateella en ole tehnyt asialle mitään.

Kannatan kuitenkin kotimaista teollisuutta ja käyn katsomassa valmistaako tämä kenkätehdas jotain minulle sopivaa.

Susanna kirjoitti...

Minulla oli lapsena nahkaiset lapikkaat, ahkerassa käytössä. Niiden huono puoli oli se, että olivat kylmät. Nämä ainakaan eivät ole. En ole vielä raaskinut saapastella muualla kuin sisätiloissa, sillä pihalla on törkeät kurat. Väittävät huovan hylkivän likaa ja että näitä voisi pitää kurakelilläkin, mutta en viitsi ottaa riskiä, ennenkuin olen käynyt ostamassa jotain sumutetta. Haluan näiden pysyvän nätteinä lopun ikääni.

Susanna kirjoitti...

Noin minäkin ajattelen. Mutta sitten, kun blogin sisältö on pelkkää mainosta, niin hermo palaa ihan urakalla. :)

Susanna kirjoitti...

Ymmärsin ajatuksesi ja uskon itskein, että noita saappaita on mennyt myös ihmisille, joilla ei ole samaa arvostusta käsityötä kohtaan, kuin meillä täällä. Toisaalta, niiden blogeja saattavat lukea myös ne, joilla on varaa maksaa kengistä 225 euroa, joten varmaan ihan paikallaan on sekin sijoitus ollut.

Itse olen yhtä huono mainosuhri kuin sinäkin. Kun ei vaan ole rahaa eikä oikein tarvettakaan, niin ihailuun se sitten jää.

Se mietityttää, että missä kohtaa se toisto muuttuu äryttäväksi. Käsityökortteleita on tulossa ensi keväälle ja niiden mainostuksen pitäisi onnistua sataprosenttisen hyvin: eli saada tietoa mahdollisimman laajalle ilman, että ihmiset hermostuvat joka paikkaan tunkevaan violettiin logoon.

Susanna kirjoitti...

Itse taas tiesin vain nuo huopalapikkaat kyseisen tehtaan tuotteista ja minulle oli yllätys, että sieltä saa myös oikeita lapikkaita, vanhoja kunnon jatsareita ja kumiteräsaappaita. Ja kansallispukukenkiä! Minusta oli ihanaa huomata, että niitäkin vielä Suomessa valmistetaan.

Toivottavasti saat joskus punaiset huopikkaasi. Minä etsin huopikkaita pari vuotta, kun vanhat olivat kuluneet kannoista puhki ja kaikkialla myytin vaan eioota. Lopulta sitten ne tylsänharmaat löytyivät Prismasta.

Anonyymi kirjoitti...

Koska ymmärtääkseni haluat rehellisiä kommentteja, niin mulle kävi ainakin niin, että tämän blogin myrskyn jälkeen en ikimaailmassa ostaisi noita lapikkaita - tehtaan maineen kannalta olisi ollut hyvin paljon parempi, ettet olisi kertonut saaneesi lapikkaita.

adelheid kirjoitti...

Hyvää tuotetta kannattaa aina mainostaa! Itse kehun kyseisiä ihan itse ostettuja popoja maasta taivaisiin kaikille, jotka niitä ihailevat ja niitä on kuukaudessa (käytännössä vasta kolme kertaa jalassa) ollut jo useampi :)

Mä huomasin popot ekan kerran pari vuotta sitten Taito-lehdessä ja jäin koukkuun. Siitä lehdestä olen bongannut muitakin suomalasia tuotteita, joita sortunut ostamaan... eli blogimainonnat ei ainakaan vielä ole muhun vaikuttanut, mutta tuo yhden lehden artikkelit on :D

Valoblogin Taru kirjoitti...

No tottakai olet Susanna lapikkaasi ansainnut! Ei tässä mitään pahaa ollut. Huoli pois :)

On ne ihanat, ja monissa blogeissa olen niitä ihastellut (ja osallistunut jokaiseen lapikasarvontaan :D). Kyllä, mainos on uponnut minuun ja saatan ehkä jopa ostaakin.

Muutoin olen kovin kranttu. Mitään muuta blogimainonnan perusteella haluamaani tai ostamaani ei tule mieleen, paitsi Susannan Työhuoneen tuotteet <3

AnniP kirjoitti...

Minuun kyllä uppoaa parhaiten tämä mainonnan malli, jossa rehtinä ja mukavana tyyppinä pitämäni bloggaaja saa tuotteen ja kertoo omia kokemuksiaan siitä. Olisi kuuten kiva tietää miten kauan tuo väri pysyy kirkkaana, ovatko vain lumikelin kengät? Onnea joka tapauksessa, nuo kengät ovat huiput! Itselläni on vastaavat 7€ kirpparipopot, vanhat venäläiset huopakengät ja pidän niitä kyllä aina kun sää sallii.

Heli kirjoitti...

Minä käsitin aiemmassa postauksessa, että et tiennyt mistä nuo oli ilmestyneet, niin kuin kommentoinkin. No mutta siis sait ne sieltä valmistajalta, ja mun mielestä olet just oikea henkilö ne saamaan. Ja olisit oikea henkilö saamaan myös niitä Playmobilejakin, koska sinä ihan OIKEESTI rakastat niitä. Minusta just sellaiset ihmiset oliskin oikeita henkilöitä saamaan tuotteita, eikä sellaset, joilla on jo muutenkin ihan kaikkea mahdollista ja ne lahjukset on vain yksi roina muiden joukossa...

Mulla on muuten pieni epäilys, että tuo Mutsi-blogi kuuluu joukkoon jotka työkseen mainostaa erilaisia juttuja. Vaikka siis niiden arvot ja mainostuksen kohteet onkin ihan hyviä (ekologisia ja muutenkin jotain muuta kuin Loreal tms) niin se niiden blogiyhteisö kyllä ihan tekee yhteistyötä ja etsii mainostajia. Näin siis mun käsitys asiasta, ja tuo tekee kyllä minusta siitä mainostuksesta aika ällöä suorastaan...

Ja vaikka olenkin aiemmin tunnustanut olevani kade joistain jutuista, mitä jotkut saa (esim. se Lumia 1020... josta edelleen haaveilen, mutta jota en kovasta mainostuksesta ja kuolaamisesta huolimatta todellakaan raaski ostaa...) niin näistä popoista en ole sinulle kade, koska eivät ole lainkaan mun juttu ja koska nämä selkeesti on sun juttu ja minusta on tosi ihanaa, että lopulta sait ne!

Noissa mainitsemissasi mainostusvaihtoehdoissa on kaikissa puolensa ja puolensa. Ehkä reiluin tapa kaikille lukijoille on kuitenkin se alekoodi.

Ja hmmm.... noista mainitsemistasi tuotteista, mitä paljon blogeissa näkee... no, ainakin Ektorp on mulle sellanen haave, jonka vielä toivon toteuttavani joskus. Mutta se ei ehkä kuitenkaan johdu pelkästään siitä, että sitä näkee niin paljon, vaan siitä, että se on mielestäni nätti sohva, kokemukseni perusteella hyvä istua (parempi kuin meidän nykyinen, joka se on myös kyllä nätti ja Ikeasta...) mutta ennen kaikkea se on halpa ja sopii meidänkin budjettiin. Jos mulla olis määrättömästi rahaa, ostaisin ilman muuta mahdollisimman ekologista ja mieluiten kotimaista käsityötä, mutta kun ei ole niin käännyn Ikean puoleen...

Täytyy sanoa, että moni blogeissa hehkutettu juttu ei ole ollenkaan mun juttu, enkä ostais. En osallistu myöskään blogien arvontoihin, ellei voittona ole jotain mitä oikeesti tahtoisin. Olen yleensäkin aika nihkeä ostelemaan mitään nykyisin, joten aika harkitusti (jos koskaan) innostun mistään niin palavasti, että menen ostamaan ihan vaan siksi kun muillakin on. Ennemminkin alkaa tökkimään se joka paikassa niin läpinäkyvästi mainostaminen. Mutta kyllä blogien kautta silti ihan kivoja juttuja näkee ja kenties inspiraatiotakin saa. En paljoakaan enää lue lehtiä, blogistania ajaa kyllä sen asian ja enenmmänkin, ja ihan ilmaiseksi...

terveisin Romaanikirjailija (näköjään... ups!)

Tiina-Mari kirjoitti...

Eiköhän tämä tapahtumasarja vain osoita sen, että sinäkin olet inhimillinen ja ihminen. Jokaisella meistä on oma moraalimme ja etiikkamme, jonka mukaan toimimme eri tilanteissa - ja itse me itseämme ankarimmin ruoskimme jos emme toimi niin kuin oletamme toimivamme. Mutta sitä kutsutaan omatunnoksi :)
Sinulle, jos jollekin soisin nuo lapikkaat koska osaat niitä ja niiden tekijöitä arvostaa - sitä taas minä arvostan. Ja vuosia blogiasi seuranneena luulen hieman jo tietäväni arvomaailmaasi, joten en ole huolissani siitä, että nyt olet "menetetty sielu".Itselläni ei ole tarvetta mennä kaikenlaisten kotkotusten perässä mitä blogeista löydän mutta seuraan mielenkiinnolla miten ja missä esim. joku samainen tuote aina putkahtelee esiin. Nämä lapikkaat olivat jo tuttu juttu ja jos olisin bloggaaja, tämän tapaisia tuotteita minäkin voisin esille tuoda. Minusta tärkeintä on siis ajatus tuotteen takana ja tietenkin on aina plussaa jos se olisi vielä Suomessa tehty.
ps. Kuvituksesi tässä jutussa on mainio - sain hymyilyn aihetta

Enne kirjoitti...

Jotenkin ajattelen niin, että blogiyhteistyössä ei lähtökohtaisesti ole mitään väärää, kunhan siihen löytyisi joku ns. kultainen keskitie. Harkittuja tuotteita valikoituihin blogeihin ja oikein kohdennetulle yleisölle, ei niin, että samat tuotteet lähetetään jokaiselle vähänkin suositulle bloggaajalle, blogin aihepiiristä riippumatta. Esittelyt ja käyttökokemukset oikeassa viitekehyksessä mielenkiintoisesti esille tuotuna herättävät kiinnostuksen (samalla tavalla kuin vaikkapa sisustuslehtiä selaillessa), "massapostitukset" vaan ärsyttävät ja tavallaan jopa syövät toistensa tehoa. Ymmärrän, että innokkaat markkinoijat ovat viime vuosina heränneet tajuamaan blogien voiman, mutta järjen käyttö olisi siinäkin, kuten kaikessa markkinoinnissa ja brändin rakentamisessa, sallittua. Se on muuten välillä ärsyttävää, kun olen keksinyt haluavani jonkin jutun tai kehittänyt jotain omasta mielestäni tosi uniikkia, niin yhtäkkiä tajuankin sen saman idean/tuotteen pyörivän joka blogissa ja lehdessä. Tulee sellainen höhmäluulinkeksineenitäneka-fiilis :D

Susanna kirjoitti...

Tottakai rehellisiä kommentteja kaivataan. Olisin kiinnostunut kuulemasn myös perustelut sille, miksi en olisi saanut kirjoittaa tästä?

Toivon kovasti että tämä ei vaikuta muihin samoin kuin sinuun.


Arctipsien merkkinointihenkilön yhteydenoton voi muuten jokainen lukea sen aiemman postauksen kommenteista, täältä:
http://susannantyohuone.blogspot.fi/2013/12/paivan-sana-blogiyhteistyo.html?m=1

Susanna kirjoitti...

Eli myös foorumilla on merkitystä, mistä sen tuotteen bongaa.

Minä olen mainostanut iZettlen maksulaitetta ihan kaikille, koska se vaan on ihan huippukeksintö. Hyvää kannattaa mainostaa.

Susanna kirjoitti...

Hyvä kuulla - sekä minun että töysäläisten puolesta! :)

Eliisa kirjoitti...

Minusta on ihanaa, jos mainostat suomalaista käsityötä, piste. Noh, varsinkin, kun minustakin ne ovat niin ihanat. Kävin käsityömessuilla ja kokeilin huopikkaita - vihreitä tietysti - jalkaani ja olivat tosi hyväntuntuiset. Hinta hirvitti, mutta ajattelin, että nyt kun tiedän kokoni, voin ostaa ne myöhemmin. Toivottelin samalla menestystä huopikkaille, koska toivon niin, että suomalainen käsityö, tuotteet menestyisivät. Minusta ne mustat, nahkaiset olivat myös ihanat. Eli - nautihan Susanna saapikkaistasi!!! Minä mainostan huopikkaita saamallani avaimenperällä - vihreä huopahuopikasläpykkä - jonka sain myyntipisteestä :)

Susanna kirjoitti...

Noiden sivuilla sanotaan, että koska villa hylkii likaa, niihin ei pitäisi tulla tahroja. Eräs pari vuotta samanvärisiä käyttänyt kertoi minulle, että niistä todella on roiskeet itsekseen kadonneet. Suositteli silti ostamaan suojasuihkeen.

Susanna kirjoitti...

Minä ilmaisin tosi epäselvästi siinä eilisessä postauksessa, mistä tulivat. Nyt lisäsin siihen sen asiaankuuluvan maininnan.

Minustakin alekoodi on mukavin vaihtoehto. Silloin sen hyödyn omasta edustaan voi edes vähän jakaa lukijoiden kanssa. Ja alekoodeja olen itsekin tainnut käyttää hyväkseni, kun niitä on blogeissa näkynyt.

Kirsikka / Kirsikan Unelmat kirjoitti...

Turhaan podet minkäänlaista syyllisyyttä "sielun myymisestä" :) Minusta noiden lapikkaiden mainostaminen sopii sun blogiin hyvin juuri siksi koska ihan aidosti niistä tykkäät ja sitä paitsi mainostit niitä jo ennen kuin niitä edes sait :) Ja kyseessä on vielä suomalainen tuote, ja kuten olet itsekin sanonut, kotimaisten yrittäjien soisi menestyvän.

Itse törmäsin noihin lapikkaisiin vasta sun blogissa, ja vaikkei ne varsinaisesti ole tyyliäni, niin ovat niin hauskan näköiset että voisinpa hyvinkin harkita sellaisten hankkimista joskus. Ja minulle lisäarvoa ja hyväksyntää hinnallekin antaa se että kyseessä on kotimainen käsityö.

Minua ärsyttää eniten sana "blogiyhteistyö". Puhuttaisiin vaikka rehellisesti ihan vaan mainonnasta, en ymmärrä miksi se on verhottu tuollaisen hienomman(?) sanan taakse. Että se kuulostaisi jotenkin hyväksyttävämmältä? Minua ei ainakaan häiritse jos mainostat jatkossakin silloin tällöin jotain tuotetta jonka saat ilmaiseksi, jos se on sun tyylisesi :)

Maija kirjoitti...

Se mutsi tosiaan on ammattibloggari. Mää en jaksa lukea puoliakaan sen jutuista, mut en oo sitä blogilistastakaan poistanut. Ennen tykkäsin lukee sen elämästä, nyt se on muuttunut liian urbaaniksi. Voitin sen arvonnasta joskus nokian saappaat, ehkä oottelen siltä niitä arvontoja.

Susanna kirjoitti...

Minulla oli kivaa tätä kuvitusta tehdessäni. Ja pikkulapikkaita askarrellessani. Ilman blogiyhteistyötä sanon, että kyseinen askarteluhuopa on oikeadti villaa ja se on ostettu muutama vuosi siiren Kärkkäiseltä. Nykyisin askarteluhuovat ovat melkein aina akryyliä ja niiden liimaaminen on yhtä tuskaa.

Susanna kirjoitti...

Tästä kokemuksesta opin, miten vaikeaa on kieltäytyä ilmaisesta tavarasta. Opin myös sen, että sen vastaanottaminen on melkein yhtä vaikeaa.

Anne kirjoitti...

Nautiskelehan saappaistasi Susanna, ihan täysillä ja sydämesi kyllyydestä, olivatpa ne sitten blogiyhteistyön antimia tai mainostamisen sivutuotteita :) Ajattelehan asiaa näinpäin: on myös henkilöitä, jotka EIVÄT tykkää värikkäistä lapikkaista, ja joiden tyyliin ne EIVÄT sovi. ( _o/ käsi ylhäällä täällä...) Maailma on siis tasapainossa ja pyörii edelleen ihan samaan tahtiin, hyvä me :)

piaeliina kirjoitti...

Ihan tyynesti voit saappaistasi nauttia minunkin mielestäni. Nyt pitänee tunnustaa, että en ollut ikinä ennen kuullutkaan sana blogiyhteistyö. Enkä ollut tullut ajatelleeksi, että joku blogissa kehuttu tuote on bloggaajalle annettu mainostarkoituksessa. Olen kyllä niin valitettavan sinisilmäinen, että olen kuvitellut henkilön itsensä hankkineen tuotteita ja sitten ihan vaan omakohtaisten kokemusten perusteella niistä kertovan. (Tämä nyt paljastaa ehkä senkin, että en edes lue kovin paljon blogeja.)
En kyllä koskaan ole mitään tuotetta näillä perusteilla hankkinut, enkä arvontoihin osallistunut. Joku tuote on voinut tulla tutuksi, mutta ostopäätös ei ole syntynyt. Yleisellä tasolla en lue mainoksia lehdistä, en katso televisiosta ja radiossa ne vain ärsyttävät. Sinänsä harmittava ominaisuus juuri minun kohdallani, koska en sitten osaa omiakaan tuotteita mainostaa, koska olen aivan varma muidenkin haistavan suoran mainonnan ja ärsyyntyvän siitä samoin kuin mainonta minua ärsyttää.

Anonyymi kirjoitti...

Hei Susanna! Nauti nyt vaan puhtain sieluin ja sydämin niistä lapikkaista. Sie et niitä pyytänyt!!!!!! Vaan sait ne siksi kun puhuit/kirjoitit niistä niin pyytteettömästi ja kauniisti. Jos niistä pitää sielu menettää, ni mie voin sen siun puolesta tehdä.
T. eläinhattu Anne

Lady of The Mess kirjoitti...

Minusta voit kyllä ihan hyvällä omallatunnolla lapikkaistasi nauttia! Minusta sellaisen tuotteen mainostamisessa, jota muutenkin käyttäisi, ei ole mitään pahaa - teki sen sitten vastikkeellisesti tai ei. Kunhan blogissa on muutakin sisältöä kuin yhteistyöjuttuja ja ne muut jutut on sen blogin sisältö. Yrittäjällä se tietenkin on aika usein jotain siihen yritykseen liittyvää, mutta sehän on lukijoille ollut selvää koko ajan.
Yksi mainonnan peruskiistakysymyksistähän on kautta aikain ollut se, että tuottavatko tarpeet tuotteita vai synnyttääkö mainonta tarpeita. Itse ajattelen, että kyllä mainonta saattaa näitä tarpeita synnyttää - ja itsestä sitten on kiinni, miten paljon mainonnan antaa vaikuttaa. Hyvä mainonta on informatiivista ja objektiivista - ja siitä saa sellaista tietoa, minkä perusteella sen ostopäätöksensä joko tekee tai ei. Siis saatan hyvinkin ostaa tuotteen, jota joku bloggaaja kehuu - esim. olen ostanut naamarasvaa, jota muutama itseni ikäinen bloggaaja kehui - ja tiedän, että he jopa itse olivat tuotteensa ostaneet. Tämä ei kyllä ollut se tekijä, mikä minut sai ostamaan. Sillä itse myönnän olevani esim. noiden rasvojen kanssa ihan mainosten höynäytettävissä.
Ja arvontavoitot ovat ihan kivoja - itse osallistun vain arvontoihin, joiden palkinnot ovat sellaisia, että niitä käytänkin. Ja olen ollut aikamoinen onnentyttö:) Omiin arvontoihini olen voitot ostanut itse - en aio kinuta tai pyytää keneltäkään. Ja minulla on ollut arvonnoissani ihan omat teemansa.
Alennuskooditkin ovat hyvä juttu - ja saattaisin käyttääkin, jos kohdalle osuisi tuote, jota olisin muutenkin tilaamassa.
Ja vielä noista lapikkaista - suomalainen hieno tuote - ja minusta valmistajalta erittäin fiksusti toimittu tämä mainonta blogien kautta - ja vielä fiksumpaa lahjoittaa sinullekin.

Minna kirjoitti...

Mä näkisin että sun täytyi tietää miten tämä päättyy, jos noista lapikkaista blogissasi kirjoitat. Olisit voinut kirjoittaa blogiyhteistyöstä liittämättä sitä mihinkään tiettyyn tuotteeseen tai käyttää esimerkkinä jotain muuta. Ei sillä, ettetkö lapikkaitasi ansaitsisi siinä kuin muutkin ne saaneet :) Mutta olisi ollut firmalle melko huonoa mainosta olla reagoimatta keskusteluun, joka siitä nousi. Ja voin kuvitella Sulon ilmeen! Mutta en silti näe mitä olisit saavuttanut kieltäytymällä kengistä. Sitäpaitsi minusta on hienoa että olet rehellinen, et täydellinen :)

Itseäni "blogiyhteistyöt" tuppaavat ärsyttämään juuri siksi, että ne ovat aina samat blogit joiden kautta sitä pukkaa. Ehkä se on kateuttakin, mutta kulutuskeskeisyys korostuu, kun tavaravirrat keskittyvät. Toki on mainostajalle edullisinta valita kanavat, jotka tavoittavat mahdollisimman suuren lukijakunnan. Minussa arvostusta herättäisi kuitenkin hyvin kohdennettu mainonta, mikä vaatisi blogeja mainoskanavanaan käyttäviltä yrittäjiltä hieman pohjatyötä. Olisiko se liikaa vaadittu, kun kuitenkin "ilmaisesta mainoskanavasta" itsekin puhuvat? Ärsyynnyn myös bloggaajien käyttämistä eufemismeista, joilla kierrellään ja kaareellaan sitä blogiyhteistyötä muttei kuitenkaan tuoda asiaa selkeästi esille. Jos siinä ei ole mitään pahaa, miksi siitä ei voi puhua? Jos siinä taas on jotain pahaa, miksi siihen lähdetään mukaan? Miksi on niin vaikea seistä tekojensa takana?

Tässä keskustelussa taas huvittaa kun moni vakuuttelee ettei ole kateellinen, koska nuo lapikkaat eivät satu olemaan oma juttu. Entäs jos ne olisivat oma juttu, olisiko sitten kateellinen? Mä luulen, että pohjimmiltaan tässä on kyse pitkälti juuri siitä kateudesta. Harva vain sitä myöntää. Tästähän syntyy myös jonkinlainen noidankehä, kun suositut bloggarit saavat ihqu-tavaraa blogissa esiteltäväksi. Tietynlaisen kuvaston ylläpitäminen vaatii resursseja kuten rahaa, ja kuvastoa on helpompi ylläpitää kun saa ilmaista materiaalia. Tää internetin ihmemaa kun ei ole tasa-arvoinen, vaan paljon riippuu myös niistä "tosielämän" puitteista.

Noin yleiseensä mulle on kuitenkin opetettu, että toisen hyvä ei ole minulta pois. Joskus kadehdin, joskus en (lapikkaista olen ehdottomasti kade!), mutta ymmärrän, että jos joku lapikkaat saanut ei niitä olisi saanut, niin meitä olisi vain kaksi ilman lapikkaita. Ja olen joskus ostanut bloginäkyvyyden ansiosta. kulutustottumuksua. Suurin vaikutus on kuitenkin ollut se, että olen alkanut kyseenalaistaa omia kulutustottumuksiani rajusti. Blogien tavaratulva toimii hyvänä peilinä ;)

Katja kirjoitti...

Susanna hyvä, sinä jos kuka olet ansainnut vihreät huopalapikkaat! Pidä niitä ilman omantunnontuskia.
Itseäni ärsyttää se sana "blogiyhteistyö" kun sitä käytetään maksetun mainoksen yhteydessä. Minusta rehellinen sana mainos on paljon parempi, yhteistyö voi johtaa harhaan. Omalla kohdallani vain harva mainos, yhteistyö tai kehu kolahtaa. Yleensä jos päädyn hankintaan, on sille tarvetta muutenkin. Muutenkin taidan olla enemmän oman tien kuin massaväylän kulkija :) vaikka ei minua haittaa jos kotonani on jotain sellaista mikä on pinnalla juuri nyt kunhan ei ole vain sen pinnalla olon takia. Itse asiassa montaa juttua kartan vain siksi että ovat pinnalla.

Blogit, internet yms. on tätä päivää ja tulevaa ja on ihan luontevaa että mainostaminen siellä lisääntyy, ja piilomainostaminen. Tiedostaa se kyllä täytyy ja opettaa myös lapsille. Jos aikakausilehdet on täynnä piilomainontaa, niin on sitä myös netti.

Katja kirjoitti...

Ai niin, en muista olenko sanonut mitään näistä kuvituksista, ihan mahtava juttu, tykkään ihan täysillä :))

Anonyymi kirjoitti...

Minä pidän alekoodeista. Tosin harvemmin niitä käytän (lastenvaateostoksilla enemmän, lastenvaateblogeista kun himotuksia löytyy paljon ja lapsi aidosti tarvitsee jatkuvasti vaatetta .. koitan sit palloilla niin että en tuhlaa liikoja, enkö osta pääosin kuin tarpeeseen). Lastenvaateblogien suurkuluttajana huomaan helposti himotusten tarttuvan, mutta toisaalta blogimainonta ärsyttää mua yllättävän vähän. Se kun on pääosin paljon avoimempaa kuin aikakauslehtien harrastama tuotevinkkailu. Ennen blogeja kun ei käynyt edes mielessä, että lehtien toimituksiin sataa "ilmaista" tavaraa ihan yhtä paljon kuin suosituimmille bloggereille.

Sinun saamasi huopikaslahjoitus saa mut hymyilemään. Oikea osoite ja toivottavasti kuullaan kokemuksia pakkaskeleiltä. Kademielikin pysyy pois, koska postipoika toivottavasti tuo pian mulle huopaiset paulapieksut (vinkki niille, joille 200 euroa on liikaa, mutta 100-150 euroa siedettävä, että lasten metsolan nettikaupan alessa on paria mallia noita lapikkaita, esim. juuri noita sinun saamiasi vihreitä :)). Toivottavasti tämä mainostus ei kenenkään mieltä pahoita, minulla ei ole mitään kytköksiä tuohon kauppaan, muuta kuin että itselleni sieltä kengät äskettäin tilasin alesta ilahtuneena.

- Elli

Anonyymi kirjoitti...

Toisto vaikuttaa meihin kaikkiin, halusimme tai emme, mitä useammin näemme jotain, sitä tutummaksi ja helpommin lähestyttäväksi (=haluttavaksi) asia tai tuote tulee. Tuolta voi välttyä ainoastaan, jos onnistuu välttämään minkäänlaisia tuotekuvia tai vastaavia ja aika hankalaahan se on nykymaailmassa.

On hyvä tiedostaa oma ostokäyttäytymisensä, mikäli blogien tuotteet ajavat ostoksiin joita katuu ja talous joutuu tiukille, niin kannattaa miettiä, miten voisi välttää moisen käyttäytymistavan, koska sekin on mahdollista oppia.

Itse tykkään nähdä eri blogeissa erilaisia juttuja eli esim. sinun blogistasi olen oppinut paljon kotimaisesta käsityöstä ja tykkään siitä ja mielelläni tiedän ja luen aiheesta lisää ja se helpottaa valitsemaan kotimaista käsityötä niissä tilanteissa kun voin. Sisustuksen puolelta minuun vaikuttavat muutamat blogit paljonkin ja pidän myös tiedosta ja uusista tuotteista, joista niissä kerrotaan. Mikäli uusia tuotteita on kaiken aikaa blogissa, se ei herätä minun mielenkiintoani mutta varmasti sellaisellekin bloggaukselle on kohderyhmää aika paljonkin.

Pidän ei niin kulutuskeskeisitä blogeista ja ostopäätöksiin haen tukea juurikin samanlaisen arvomaailman jollain tavoin mieltämästäni blogista, mutta en kuitenkaan osta kaikkea mitä haluaisin, koska siinä ei olisi järkeä, eikä ostoksiin tarvetta, eivätkä rahani riittäisi. Mutta kyllä blogeilla on vaikutusta, paljonkin, sen olen huomannut.

Minusta bloggaajan tulee saada ihan asiallinen korvaus postauksesta, jossa kerrotaan tuotteesta jonkinlaisessa yhteistyössä yrityksen kanssa. Mikäli riihikuivaa ei ole tarjolla, niin pitäisin ideaalina bloggaajalle oikeasti tarpeellinen ja mieleinen yrityksen tuote korvaukseksi ja mielellään myös alennuskoodi lukijoille. Bloggaaminen käy ihan työstä eikä työtä tarvitse toiselle ilmaiseksi mielestäni tehdä. Eli tuollainen yhdistelmä vaikuttaisi ostokäyttäytymiseeni, mutta vain jos olen jo ajatellut tuotteen hankkia (kalliimmat jutut), pienempiä ostoksia (muutama kymppi max) voin tehdä nopeammalla päätöksellä.

Olen iloinen, että sait nuo lapikkaat ja iloinen myös siitä, että nyt tiedän suomalaisesta kenkävalmistuksesta enemmän. :)

terkuin turkulainen lukijasi

Milla / Millainen Elämä kirjoitti...

Totta kai lapikas-firma "lahjoittaa" sinulle lapikkaat aiempien blogitekstiesi myötä. Antamatta jättäminen olisi ollut firmalle ei-kovin-fiksu-veto ottaen huomioon sinun lukijakuntasi ja firman potentiaalisen kohderyhmän. Postaustasi blogiyhteistyöstä lukiessani myönnän pitäneeni asetelmaa lapikasfirmaa kohtaan hieman epäreiluna ja sarkasmiin verhottu tilauksesi lapikkaista johti ilmiselvään lopputulokseen. Siksi on hiukan hassua, että haet meiltä lukijoilta synninpäästöä saatuasi tuotteen, jota itse pyysit.

Firma toimi fiksusti ja odotetusti. Lapikkaista ja firmasta ajattelen aivan kuten aiemminkin. Loistava tuote, fiksusti toimiva markkinointi. Minusta olet itse puolestasi tehnyt kovasti duunia blogisi, tuotteittesi ja brändisi ympärille, joten siinä mielessä olet lapikkaat ansainnut. "Nobody"-blogi ei lapikkaita saa, mutta sinä olet luonut blogistasi lukijoineen ja omasta yrityksestäsi sen kokoisen, jonka pyyntöihin kannattaa vastata. Siitä sinun kannattaa onnitella itseäsi. :)

Merja kirjoitti...

Voin hyvin kuvitella, että olet "kiemurrellut kuin mato ongenkoukussa".
Postauksesi blogiyhteistyöstä ja tuotemainonnasta herätti kiitettävän paljon kannnanottoja.
Kun hommassa joku roti säilyy, ei tartte surra sielusi myymistä. Kotimaista tuotantoa ja perinneosaamista nämä lapikkaat sentään on.

Sitten kun hankit sen suojasprayn muista nanoparttikeleihin perustuvat myrkyttömät vaihtoehdot (http://www.pintanikkarit.fi/kauppa/index.php?tid=371). Mä olen vaan asuntomessuilla kuunnellut tuotteiden käyttömahdollisuuksista ja myrkyttömyys vetos muhun; eili ei mitään taloudellisia hyötyjä tässä taustalla;)

Titte kirjoitti...

Hieno juttu että sait ne. Olen itse niitä ihastellut juuri sinun edellisen blogipostauksen ansiosta ja meinasin hankkia sellaiset. Sadevesi vaan hirvittää. Kun läpinäkyvästi kommunikoi tämä ei haittaa!!

Anonyymi kirjoitti...

Mä olen aiemmin haaveillut lämpimistä huopatossuista, mutta vasta blogisi kautta sain tietää näistä huopalapikkaista. Noi on ihanat! Toisenlaisessa elämäntilanteessa ostaisin varmasti saappaat sinun mainoksesi perusteella. Mutta olen kahden lapsen osatyöllistetty äiti, joten itseen ei ole mahdollista satsata noin suuria euromääriä. Sisäistä kettutyttöäni jäi kuitenkin vaivaamaan, ettei sivuilla kerrottu merinovillan alkuperästä sen enempää. Tahtoisin ostaa vähintään mulesing-vapaata villaa.

Blogiyhteistyö on minulle ok jos siitä rehellisesti kerrotaan. Liika on kuitenkin liikaa. Mainoksia täynnä olevat blogit ja siirappiset mainospuheet tuppaavat ärsyttämään. Ja kun se on niiiiin läpinäkyvää. Rehellisiä käyttökokemuksia arvostan, oli bloggaaja saanut tuotteen ilmaiseksi tai ei. Harvoin nuo blogimainokset tällaiseen mainontaan peruskriittisesti suhtautuvaan ihmiseen tehoaa. Joskus olen blogin alekoodilla ostanut lasten ulkovaatteita. Arvontamainoksiin voin toisinaan osallistua, mutta eipä sitä tuotetta ole koskaan tullut ostettua kuitenkaan.

Tein vuosia sitten itse tiskirättejä bambufroteesta (kestovaipan jämäpaloja), mutta ne rupesivat nopeasti haisemaan. Kun törmäsin blogiisi pari vuotta sitten, sain ensi kertaa tietooni, että kestorättejä voi ihan ostaakin ja luvattiin etteivät haise. Niinpä tilasin sinulta satsin hieman epäluuloisena, mutta sainkin yllättyä iloisesti :) Nämä eivät todellakaan rupea lemuamaan, kun vain pyykkiin laittaa ja välillä käyttää keittopesussakin. Pesevät ja imevät hyvin, kuvitukset ovat juuri minun makuuni, ei moitittavaa. Olen mainostanut ja kehunut näitä tutuille ja fb:ssa ihan omaa tyytyväisyyttäni. Muutama on tilannut itselleen ja lahjaksi. Samoin saatan hehkuttaa universal stonea, sonetin villapesuaineita, herkkureseptejä, hyviä kirjoja, lautapelejä ym. mukavaa :) Uskon että yllättävän tehokkaasti hyvä tuote mainostaa itse itseään! Ja tuntuu hyvältä kun saa rehellisesti kehua hyvää juttua, ilman mitään "sitoumuksia". Toisaalta on niitäkin ihmistyyppejä, jotka välittävät enemmän brändistä ja siksi näkyvä mainonta on monelle yritykselle välttämätöntä.

Mutta älä tunne huonoa omaatuntoa uusista popoistasi, olisin minäkin ja varmaan aika moni muukin ne ottanut :) -terhi-

Rouva Vattu kirjoitti...

Ääh. Älä tuskastele, olisin varmaan itsekin ottanut jos olisivat tarjonneet. Tai enpäs tiiä, mulla on sekä lapikkaat että huopikkaat, niin en ehkä olisi kyllä tarvinnut enää huopalapikkaita niiden lisäksi. Mutta sä oot kirjoitellut monesti aikaisemminkin sun talvikenkien tarpeesta, niin ihan tarpeeseenhan ne meni nyt.

Mutta ei tämä saa nyt minua tilaamaan huopalapikkaita. Ylipäätään mitkään mainokset puree muhun tosi huonosti, olen juuri sellainen viherpiipertävä mainostenvälttelijä, mitä kaikki firmat kammoksuu. Mutta jos nyt pitää valita, niin alennuskoodit on ehkä kivoin ja vähiten ärsyttävä vaihtoehto, koska siitä hyötyy itsekin ja joskus saattaa osua sellaiseen putiikkiin, josta tarvitsisi ostaa jotain tarpeellista.

Jessika kirjoitti...

ää, mä koen aina epäreiluna tällaisen että toiset saa ilmatteek, haluaisin minäkin, mut ei ole todellakaan varaa. Kateutta tiedän.

Anonyymi kirjoitti...

Samaa mieltä kuin Milla. Eihän firmalla ollut muuta vaihtoehtoa - lukijakunnassa on varmasti paljon potentiaalisia asiakkaita.

Jos firman markkinointihenkilö on vielä linjoilla, reipas alekoodi blogin lukijoille olisi ihan asiallinen veto, tilauksia tulisi varmaan useita.

Rouva Vattu kirjoitti...

Lahtisen huopikkaita saa muuten tilattua niiltä itseltään suoraan, kun lähettää sähköpostia. Niin minä tilasin omani. Muutenhan niitä on aika hankala löytää mistään ja tilatessakin kannattaa varautua useiden kuukausien toimitusaikaan. Fiksuinta olisi tilata kesällä, vähemmän ruuhkaa.

Susanna kirjoitti...

Minustakaan siinä ei ole mitään väärää. Missään mainostamisessa ei ole. Siksi onkin aika outoa, että lapikkaiden vastaanottaminen tuntui väärältä. Omassa aivossani on jokin asetus varmaan vähän vinksallaan. :D



Susanna kirjoitti...

Ovat myös minun jalkaani varsin sopivanmuotoiset. Toivotaan, että asiakkaita riittää. :)

Susanna kirjoitti...

Ihan samaa mieltä. Blogiyhteistyö on yhtä ärsyttävä sana kuin haastava, jota nylkyisin käytetään silloin, kun aiemmin puhuttiin ihan reilusti vaikeasta. Mainos on mainos, vaikka sen kuinka blogissa kierittelisi.

Susanna kirjoitti...

Ei siis mennyt maailmankirjat sekaisin tästä? Hyvä! :D

Ute Lias kirjoitti...

En ole nähnyt noita huopalapikkaita missään muualla kuin blogeissa ja ne ovat hienot, mutta ostaisin ne vain, jos voittaisin lotossa. En myöskään osta mitään muuta vain sen takia, että se on ollut blogeissa. Mutta jos tutustun blogin kautta tuotteeseen, jonka sitten haluaisin, ei minulle tuota estettä se, että tuote on esiintynyt blogissa blogistille ilmaiseksi annettuna, arpajaisvoittona tai alennuskoodein varustettuna. Ja huono omatunto pois! Totuushan on, että tällainen näkyvyys tulee tuotteen markkinoijalle todella halvaksi verrattuna vaikka tv-kampanjaan!

Susanna kirjoitti...

Voi, ja minä kun jo totesin siinä edellisessä keskustelussa, että olenkin hälyttävän sinisilmäinen. Onpa suloista, että joku on vielä minuakin sinisilmäisempi. ❤

Susanna kirjoitti...

Sinun sielusi ja niiden muiden suurisuisten tonttujen. ;)

Susanna kirjoitti...

Mainonta synnyttää tarpeita aivan takuuvarmasti. Jopa meillä, jotka osaamme ne tunnistaa ja suhtaudumme niihin kriittisestikin. Aika usein totean olevani mainonnan uhri, mutta mitäpä se haittaa, kun sen tajuaa.

Susanna kirjoitti...

Minäkään en näe, että kieltäytymällä lahjasta olisin saavuttanut muuta kuin kyseenalaisen marttyyrin kruunun. Ja kieltäytyminen olisi tuntunut myös loukkaavalta niiltä kohtaan, jotka sen edellisen tekstin kommentteineen katsoivat parhaaksi saattaa lapikastehtaan silmiin saakka, koska arvelivat minun "ansainneen" lapikkaat.

Ja olisin tosiaan voinut olla kaukaa viisas ja kirjoittaa ilman konkreettista esimerkkiä aiheesta, mutta totuus on, ettei käynyt pienessä mielessäkään, että kirjoituksestani syntyisi niin laaja keskustelu, saati sitten siitä, että lapikasporukka sen lukisi. Kun sitten sellaista alettiin esittää kommenteissa, minua alkoi nolottaa tosi paljon, sillä tekstini ei ollut välttämättä kyseisen yrityksen kannalta mitenkään positiivinen asia. Mutta kun kirjoitan blogia, en koskaan mieti etukäteen. Ne lapikkaat nyt vaan sattuivat olemaan se minun kateuskynnykseni ja ajankohta kirjoitukselleni valikoitui eräästä toisesta tuotteesta kirjoitetun superteennäisen postauksen takia, jonka silloin edellisenä iltana olin lukenut.

Susanna kirjoitti...

Lapikasmarkkinointihenkilö Heidi kirjoitti tuossa julkisessa kommentissaan näin: "Mekin vasta harjoittelemme blogiyhteistyön tekemistä. Emme itse ole aktiivisia blogien seuraajia – mikä varmaan on monen muunkin yrityksen ”synti”. Markkinoinnin näkökulmasta on sitten helpointa ottaa ensin yhteyttä blogeihin, joilla on hirmuisen paljon lukijoita. Jos muutkin yritykset tekevät samoin, yhdet ja samat blogit saavat paljon yhteistyöehdotuksia. On kuitenkin ehkä syytä huomata, että blogit joilla ei ehkä ole niin hirmuisesti lukijoita saattavat olla sisällöllisesti joskus mielenkiintoisempiakin. "

Minusta tuossa on tärkeä pointti. Voisin kuvitella, että tulevaisuudessa blogimainonta kehittyy juuri tuohon suuntaan. Jollei jo ole olemassa somemarkkinointiin keskittyviä firmoja, jotka todella tuntevat suuret määrät blogeja lukijakuntineen ja myyvät kohdennettua palveluaan yrityksille, niin niitä varmasti tulee joskus olemaan. Johan on olemassa firmoja, jotka tekevät harkittua, kohdennettua facebookmainontaa asiakasyrityksilleen hyvinkin menestyksekkäästi.

Susanna kirjoitti...

Tuostahan on kuluttajaviraston ohjeistus, jossa opastetaan puhumaan nimenomaan blogiyhteistyöstä. Pyrkimyksenä kai luoda tähän blogimainostuksen villiin länteen jonkinlaiset yhteiset pelisäännöt. Kun tänä aamuna sen luin, niin lisäsin heti joululahjapostaukseeni sen kyseenalaisen sanan. :)

Susanna kirjoitti...

Jeejee, ihanaa, että sinullekin on tulossa omat! Ja tosiaan, Metsolassa on todella hulppealla alennuksella näitä samoja kenkiä, joten hyvällä tuurilla sieltä saattaa löytyä oikeaa kokoa ja väriä.

Susanna kirjoitti...

Minä myös olen saanut oikeasti tosi paljon hyvää tietoa ja oppia eri blogeista. On mukavaa oppia samalla kun viihtyy blogien parissa.

Ja kuten tuosta Piaeliinan kommentista tuli ilmi, että kaikki eivät tosiaan erota, mikä on mainos ja mikä muuten vaan kirjoitusta. Totta puhuen, en minäkään blogeista pysty niitä aina erottamaan, jos ei selkeästi sanota. Ja sehän kuuluisi sanoa, mutta moniko sanoo? Ammattimaiset bloggaajat ja ne, jotka tekevät paljon mainoshommaa taitavat olla nykyisin erittäin hyvin selvillä näistä säännöistä.

Tämäkin asia varmasti ajan kanssa selkitytyy ja ihmisten medialukutaito kasvaa.

Susanna kirjoitti...

"Sarkasmiin verhottu tilaus"? Ihan järkyttävää, jos se on tulkittu tuolla lailla. Minua oikeasti nolotti, kun tajusin kommenttien kertyessä, että se kirjoitus saattaa hyvinkin vielä päätyä lapikasväen silmiin. Kirjoitukseni kun ei ollut pelkästään mairitteleva ja se saattoi hyvin toimia myös negatiivisesti hienoja lapikkaita vastaan. Tuossa jo äsken toiseen kommenttiin vastasinkin, että jos olisin ollut kaukaa viisas ja tajunnut uhkan ajoissa, en olisi käyttänyt esimerkkinä todellista tuotetta.

Toivon sydämeni pohjasta, ettei vaikka Playmobil koe , että heillä "ei ole muuta vaihtoehtoa" kuin lahjoittaa minulle leluja, sillä todellakin haluan jatkossakin ostaa ne ihan itse tai saada lahjaksi Sulolta, joka ostaa ne ihan itse.

En minäkään koe, että jos joku kehuu pyyteettömästi riepujani tai laittaa ne esimerkiksi johonkin tekstiinsä, minun pitää lähettää kiitokseksi ilmaisriepuja. Olen kiitollinen ilamsiesta mainoksesta, mutta siihen se jää. Yhtälailla minäkään en mielestäni ansainnut lapikkaita, vaikka täällä moni jo on vakuutellutkin, että kyllä ansaitsin.

Susanna kirjoitti...

Apua, minä justiin kävin ostamassa sen sprayn, tietämättä asiasta yhtään mitään! Tuli varmaan nyt myrkkyjä ja partikkeleita. Halusin vaan ostaa sen nimenomaan sieltä liikkeestä, jossa äärimmäisen törkeästi kävin sovittamassa kenkiä, että saan oikean koon Töysästä.

Pintanikkarit on muuten sellainen yritys, joka on saanut myös minut pysähtymään monilla messuilla ja myhäilemään hyväksyvästi tarjolla oleville tuotteille. Suojapray on jäänyt hoksaamatta, lähinnä olen noita sisustamiseen ja remontointiin liittyviä aineita siellä ihmetellyt.

Susanna kirjoitti...

Sadevedenkään ei pitäisi olla ongelma, kun noissa on ihan kunnolliset pohjat. Villahan ei ime kosteutta, ennenkuin upottamalla. Käytössä sitten näkee, miten hyvin kestävät märät kelit.

Susanna kirjoitti...

Myös minua jäiu mulesing-asia vaivaamaan, kun se tuyotiin esiin edellisen tekstini kommenteissa. Olen ollut vähän hataralla tietopohjalla siinä, käytettänkö mulesingia vielä nykyisinkin vai onko se jo menneen talven lumia. Kysyin siitä ja saion vastauksen:

"Arctipseihin käytetty merinovilla valmistetaan Saksassa, ja saksalaiset valmistajat ostavat villan valtaosin Etelä-Afrikasta ja Uudesta Seelannista. Etelä-Afrikassa mulesing on lailla kielletty ja Uudessa Seelannissa villantuottajajärjestö on asettanut vapaaehtoisesti mulesingkiellon. Toinen saksalaisista valmistajistamme kertoo kuitenkin hankkivansa villaa vähäisiä määriä myös Australiasta, jossa mulesingia saattaa edelleen esiintyä. Tuottajavierailuihin ja tilojen tarkastamiseen meillä ei valitettavasti ole resursseja, joten tiedostamme, ettei tilanne ole täysin aukoton. Pyrimme kuitenkin omalta osaltamme tekemään niin hyvät eettiset valinnat kuin mahdollista. "

Hassu juttu, että itse tekemäsi rievut ovat alkaneet haista. Eroa ei pitäisi olla. Mutta ainakin kotimaisessa joustoftroteessahan on polyesteriä aika paljon, joten vaikuttaisikohan se asiaan? Minun käyttämässäni neuloksessa on vain bambua ja puuvillaa.

Susanna kirjoitti...

Olen samoilla linjoilla. Alennuskoodit ovat hyvä asia ainakin asiakkaan kannalta. Ja yleensä myös yrityksen, sillä ne kasvattavat myyntiä. Sitten tullaan kuitenkin siihen ongelmaan, että jälleenmyyjät eivät tykkää, jos yritys myös itse tuotettaan alennuksilla, joihin jälleenmyyjät eivät pysty.

Susanna kirjoitti...

Tottakai olet kateellinen, ja olet ihana, kun myönnät sen. Minäkin olin kateellinen näistä toisille bloggajille, mutta minun kateuteni palkittiin. Ja se taas on toisten kateellisten kannalta aivan perseestä.

Susanna kirjoitti...

Kyllä, onnistuessaan blogimainonta on varsin edullista verrattuna moneen muuhun mainoskanavaan.

Susanna kirjoitti...

Silloin, kun olin itse huopikkaiden tarpeessa, myös Lahtiselta sanottiin, ettei ole. Heillä ei riittäneet resurssit valmistaa niin suurta määrää, kuin silloin oli kysyntää. Joten tosiaan: aloittakaa ostostiedustelu jo keväällä!

Susanna kirjoitti...

Joko sillä on ollut lapikasarvonta? Voin osallistua ja antaa ne sinulle, jos voitan! :)

Milla / Millainen Elämä kirjoitti...

Sävy ja sanavalinnat ratkaisevat.
Se, että joku on ostanut (oikeasti loistavia) tiskirättejäsi esimerkiksi ja kehuu niitä blogissaan, ei eroa siitä, että kehuu hyvää matkakohdetta tai loistavaa ravintolaa. Ihan vain siksi että koki jotakin hyväksi ja kehumisen arvoiseksi.
Mutta kuten Minna tuolla aiemmin ilmaisi, ei tämä voinut tulla ihan yllärinä tämä lopputulos. Erinomainen blogi tuo valtaa. Olet saavuttanut bloggaamisella tietyn aseman eikä sitä pidä hävetä. Päinvastoin.

phocahispida / Ilman sinua olen lyijyä kirjoitti...

Yhteistyökuvioissa silloin tällöin mukana olevana bloggaajana pidin kieltämättä olemassa olevan yrityksen ja tuotteen nostamista esimerkiksi hieman arveluttavana. Miksi ko. firman tuote, oletan että siksi, että se kiinnosti juuri sinua ja kiinnitti siksi huomiosi. Olen samaa mieltä kuin ylempi kommentoija siinä että "Postaustasi blogiyhteistyöstä lukiessani myönnän pitäneeni asetelmaa lapikasfirmaa kohtaan hieman epäreiluna ja sarkasmiin verhottu tilauksesi lapikkaista johti ilmiselvään lopputulokseen."

Bloggaaja voi kehua tai haukkua tuotteita mielensä mukaan, mutta lähtötilannehan on yleensä se, ettei suosittukaan blogi yleensä saa hurjasti yhteistyöehdotuksia tai vastaavia, jos blogissa ei ole pitkänkään aikavälin takaa löydettävissä yhteistyöpostauksia ns. referenssiksi tai blogissa käydään ajoittain melko negatiivissävytteistä keskustelua yt:istä. Jos mietit asiaa yrittäjänä, antaisitko itse (kivoja!) riepujasi riepoteltavaksi sellaiseen blogiin?

Minulle jäi tästä vähän paha maku suuhun. Ei siksi, että yhteistyö ja saadut lapikkaat vaan siksi että pitkät selittelyt aiheesta ja aiempien yt-aiheisten postauksiin liittyvä sävy, jolla yt-kuvioita ruodittiin. Jos asia on niin vastenmielinen ja ei yhtään blogisi juttu, pitäisikö joko pitäytyä koko asiasta tai miettiä oman toiminnan premissejä uudelleen.

Koti1898 kirjoitti...

Kiitos!

phocahispida / Ilman sinua olen lyijyä kirjoitti...

Ja jos jotain saa, minusta on hyvän tavan mukaista kiittää kauniisti, kertoa oman maun mukaan käyttökokemuksia heti tai myöhemmin ja jos intoa/halua perehtyä aiheeseen on ja epäilee lukijakuntaa kiinnostavan, kertoa tuotteesta, sen taustoista yms. vähän laveammin eikä surkutella, että ikävää kun tämmöiset lähettivät.

Anonyymi kirjoitti...

Olen vilpittömän iloinen puolestasi : NAUTI niistä saappaista hyvillä mielin! Ajattele niitä vaikka palkkiona upeasta blogista jota kirjoitat :D Mua ei haittaa mainostaminen blogeissa, kunhan niitä ei ole koko ajan ja tulee selvästi esille että blogiyhteistyö kyseessä.Itse en seuraa kovin ahkerasti mainoksia lehdissä tms. joten moni kiva tuote on tullut tietooni juuri blogiesittelyjen kautta, ja olen sellaisia innostunut hankkimaankin sen nähtyäni. En lukenut kaikkia kommentteja tuosta yläpuolelta mutta en minä ainakaan koe mitenkään negatiivisena sitä tapaa millä blogiyhteistyöstä ja lapikkaista kirjoitit, minusta kirjoitat aina kovin rehellisesti ja siten miltä susta oikeasti tuntuu. Avoimesti ja reilusti, aina.Keskustelu oli avointa, pohtivaa ja mielenkiintoista seurattavaa, ajatuksia herättävää jne. Oli hienoa että lapikastehtaaseen tämä kantautui, oli hienoa että he tarjosivat lapikkaita sinulle ja kiva että sait sellaiset jalkojasi lämmittämään. Olet varmasti kiittänyt heitä, ja se riittää! Mukavaa vuodenvaihdetta :) Teija

piipadoo kirjoitti...

Tämä bloggaaja meni ja osti itselleen omat Arctipsit pitkän harkinnan jälkeen joululahjaksi. Tykkään villasta ja Lahtiset minulla jo olikin, mutta näiden muotoilu ja kyllä, kotiseuturakkaana pohjalainen alkuperä viehätti. Ajattelin myös, että ei niitä minulle kotiovelle tulla tarjoamaan ja pyytämään en rupea. Olen myös (jästipää) huono puhumaan tekemisistäni ja uskon, että tekeminen riittää ja sen pitää riittää. Näinhän sinäkin kirjoitit. Ehkä sitä glooria sitten joskus tuleekin, jos teen ahkerasti, hyvin ja sydämellä. Ehkä, ehkä ei, mutta muuten en osaa olla :)

Nyt toivotaan kovia pakkasia niin pääsevät lapikkaat tositoimiin!

-Paula

Susanna kirjoitti...

Juu, kiitin kyllä nöyrästi ja henkilökohtaisesti. Juttelin myös siitä, miksi minun on vaikea ottaa hieno ja kallis lahja vastaan. Jotta eiköhän minun ja Arctipsin välillä asiat ole kunnossa. Siitäkin huolimatta, että minusta heillä ei olisi ollut mitään syytä tai velvollisuutta palkita purkaustani.

Susanna kirjoitti...

Olen tosi yllättynyt siitä, että phoca...jne piti kirjoitustani verhoiltuna "tilauksena". Saattaisiko tuollainen ajatuksenkulku johtuakin siitä, että sinä olet tehnyt blogimainontaa ja se on sinulle tuttua? Sinun ajatusmaailmassasi se, että joku ei voi tajuta hyödyntää ilmaisen tuotteen tai alennuksen saamista blogin avulla on varmaan ihan yhtä vieras kuin minulle se, että joku todella voii pyytää niitä lahjoja ja alennuksia.

Susanna kirjoitti...

Minua niin ilahduttaa se, että tämänkin blogin lukijoista löytyy niitä, jotka ovat ostaneet kyseiset kengät. Tietyt kommentit ovat saaneet minut katumaan sitä, että käytin oikeaa tuotetta ja oikeaa blogiyhteistyökampanjaa esimerkkinä. Toisaalta uskon, että juuri oikea tuote, jota on paljon blogeissa näkynyt, oli syy siihen, miksi te lukijat innostuitte niin ihanasti asiaa pohtimaan. Uskon seniin, että näiden kommenttejen joukossa on paljon sellaista hyvää, joka auttaa myös Arctipsien markkinoinnin suunnittelussa. Potentiaalisten asiakkaiden mielipiteet ovat arvokasta tietoa kenelle rahansa.

Kati kirjoitti...

Mä mietin tuota tehoaako blogimainonta minuun. Toki se jonkin verran. Jos näen jossain blogissa jonkun jutun, joka näyttää kivalta silmääni ja johon on varaa, saatan sen ostaa. Silloin on tietty kiva, jos jossain sattuu olemaan vielä alennuskoodikin kohdalla. Mutta samalla tapaa bongailen juttuja myös lehdistä. Minuun ei toisto tehoa kamalan hyvin, ihan varmaan siksi, että mainospuolen kokemus aiheuttaa kyynisyyttä ja tiettyä toleranssia. ;)

Niin ja noita Arctipseja en raaskisi ostaa. Valitettavasti ovat liian kalliit budjetilleni. Tukisin toki mielelläni suomalaista kenkätehdasta. Itse asiassa olen huomannut, että en kauheasti häiriinny esim. pienten, aloittelevien firmojen blogiyhteistyöstä. Aika monesta en olisi ilman noita mainostuksia edes kuullut. On kuitenkin kiva ostaa kortteja, printtejä ym. pikkujuttuja pieniltä tuottajilta ennemmin kuin niitä kaikkein tavanomaisimpia marketeista löytyviä ja noiden tekijöitä olen bongaillut nimenomaan blogiyhteistöistä.

Niin ja vielä tuosta sun huopikaslahjastasi. Sinähän kerroit heti postauksessasi, että sinun sielusi lähtee huopalapikkaista. Mitäpä sitä häpeilemään, jos ne huolit. En minä ainakaan voi sinua epärehelliseksi tai tekopyhäksi väittää. :D

Koti1898 kirjoitti...

Mä ihailen sun avautumisia ja rehellisyyttä. Jaksat hienosti kommentit, jopa sellaiset, jotka luettuani mulla sappi kiehuu. Ja mä en edes ole sä.

Tää toimi Lahtisten huopikkaille mainoksena, koska sen lisäksi, että ne on musta kivat, käydyn keskustelun jälkeen ne on myös lähes järkihintaiset. Jospa lumi tulisi...

Anonyymi kirjoitti...

en näistä yhteistyöhommista ymmärrä hönkäsenpöläystä,mutta blogiasi jo muutaman vuoden seuranneena ja rättejäsi ostaneena tämä takinkääntö ykskaks ällöttää.joten poistun ostajien joukosta terv.annelir

KahviKaneli kirjoitti...

No, älä pode huonoa omaatuntoa, kanna lapikkaasi ylväästi, niin ihkut ne ovat. Ymmärrän toki pointtisi.
Tulisi vain lunta, että lapikkaita voisi täällä pitää. ostin jokunen vuosi sitten lahtisen lapikkaat itselleni, minun kukkarolle ne oli juuri kipupiste, mutta pakko oli saada. Kääntövarrella.

Anonyymi kirjoitti...

Ei ollu syytä tai velvollisuutta ei, mutta TAHTO ilahduttaa :) ja jokainen yhtään blogiasi lukenut tietää että lapikkaat ja oli toivottu ja arvostettu paketti, kotiutui se nyt miten vaan :) Kävin lukemassa sen Arctipsin kommentin sinulle, hienoa että sait kutsun ihan paikan päälle! Aika mahtavaa olisi varmaan päästä huopatossutehtaalle katsomaan! ja jos Töysään menet, niin töysäläiset piparkakut on aika nam :) Teija ( Tuo tuossa yläpuolella oleva vastauksesi ei taida olla mulle? )

Tyynenmeren Aaltonen kirjoitti...

Todella hauska kuvitus!

Minua ärsyttää arvonnat, koska en kuitenkaan voita mitään :/ Osallistujia on ihan liikaa. Olen kuitenkin itse järjestänyt joskus arvontoja, mutteivät ne ole koskaan liittyneet mihinkään blogiyhteistyöhön, vaan usein palkinto on ollut oma käsityöni tms.

Eniten kuitenkin ärsyttää teennäiset postaukset ja teennäisesti hymyilevät bloggarit mainosvaatteissaan tai koruissaan!

Alennuskoodit ovat OK, mutta en ole tainnut itse koskaan käyttää niitä. Käyttäisin kyllä mielelläni, jos haluamani tuote olisi tarjouksessa. En vain enää ehdi metsästää tarjouksia blogistaniasta. Sinuslta kerran tilasin riskirättejä, eivätkä ne päästäneet väriä kuin ennen ensimmäistä pesua ;)

Jatka samaan malliin Susanna, blogiasi on tosi hauskaa lukea!

Susanna kirjoitti...

Mennä hupsahti vähän väärään kohtaan se vastaus phocahispidalle. Kirjoittelin hankalasti kännykällä näitä kommentteja eilen illalla, niin tuli näemmä väärään paikkaan. Anteeksi. :)

Minusta olisi ihan huippua lähteä sinne tehtaalle ja kutsua mukaan myös joukko kivoja bloggaajia. Mutta aargh, miten kaukana on Töysä. Jouduin sille kutsulle sanomaan kiitos ei.

Susanna kirjoitti...

No samoja tunnelmia huomaan itsessänikin. Jos on pienen yrityksen blogimainontaa, niin se on hyvä. Esimerkiksi minä ihan oikeasti toivon, että Arctipisen kampanja toimii. Samoin toivon menestystä vaikka Nousevan Myrskyn koruille, joita myös olen blogiyhteistyökuviona jossain bongannut. Mutta jos kyse on jostain beigeistä Finlaysonin pyyhkeistä, niin sitten paukkuu sietokykyni raja. Ja sitten näköjään kirjoittelen blogiinkin...

Susanna kirjoitti...

Kirjoitin vaataukseni sinulle eilen illalla tuohon Teijan kommentin alle, kun kännykällä sohelsin. Ehkä löydät sen sieltä.

Ja se, miksi satuin valitsemaan juuri Arctipist esimerkiksi, tuli kyllä ilmi teksteistäni. Se taas, miksi juuri sinä aamuna kirjoitin aiheesta, johtui eräästä blogipostauksesta, jossa hyvin väkisinsorvatusti oli tehty postaus ison firman beigeistä kylpypyyhkeistä. Se toimi laukaisijana aiheeseen tarttumiseen. Eivät Arctipist. Mutta minä en ole kateellinen rumista pyyhkeistä, joten niiden ottaminen esimerkiksi ei olisi toiminut ollenkaan. :P

Susanna kirjoitti...

Minun kasvunpaikkani ovat ne sappikiehumiskommentit ja niihin suhtautuminen asiallisesti ilman kiihtymistä. Jos ne tulevat ilman provosointia, teen parhaani, että luen ne rauhassa ja yritän katsoa peiliin, ennenkuin vastaan.

Lahtisethan ovat myös ihanat. Olen aiemmin himoinnut Niitä Aki Choklatin malliston remmillisiä huopikkaita, mutta nythän siellä on kaikkea muutakin hauskaa uutta!

Susanna kirjoitti...

Tämä reaktio oli tosiaan vaarana tässä kaikessa, enkä ihmettele, jos joku toinenkin päättää äänestää jaloillaan. Toivottavasti löydät toisen tiskirättitehtailijan, jolta voit jatkossa ostaa ihania bamburiepuja. Kiitos tähänastisesta ja heihei. :)

Susanna kirjoitti...

Laitan tähän linkin Lahtisiin, koska ne ovat tulleet tässä esiin jo pariin kertaan ja joku perushuopikkaita etsivä saattaa ilahtua linkistä.

Lahtiset

Susanna kirjoitti...

Kiitos Mia, ja onneksi Riskirättisi olivat kuitenkin käyttökelpoiset. Huh, mitä kamalaa aikaa se olikaan. :)

Minuakin arvonnat ärsyttävät, koska en ikinä voita mitään. Paitsi Rynttyliisalta, jonka arvonnassa en edes tiennyt olevani mukana. :D

Susanna kirjoitti...

Sarkasmi on muuten sellainen taiteenlaji, että sitä minä en harrasta koskaan. Koska en hallitse sitä. Itseironiaa täällä kyllä näkyy useinkin, ja sen tajuaminen tietysti vaatii myös lukijalta pientä pilkettä silmään.

Susanna kirjoitti...

Myös = myy.

Oppisinpa kirjottamaan oikein heti ekalla kerralla.

Äitix5 kirjoitti...

No niin. Parasta tässä postauksessa oli kuvat :DDDD Olet niin hulvattoman hauska! Olet ansainnut kenkäsi, koska oikeasti rakastat niitä. Itse en kohta enää muista, mikä kyseisen firman nimi on :))) mainokset blogeissa on ok, jos niitä on maltillisesti. Hyppään yli, jos ei kiinnosta. Mutta jos kaikki mainokset olisi näin tehtyjä!!!! Mieti, miten "rakentaisit" playmobileilla itseruskettavan rasvan mainoksen :DDD Hulvatonta!

Olet huippu <3

Susanna kirjoitti...

Itseruskettava rasva... tarvitsisin kyllä edes yhden bikinibeibi-playmobilhahmon, jota minulla ei (vielä) ole! :D

Kiitos sinulle, tuli hyvä mieli.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä minulle sitä postausta ja kommentteja lukiessa tuli mieleeni, että kyllä sä varmasti nyt ne huopikkaat saat;) Vaikka se ei alkuperäinen ajatuksesi ollutkaan, se juttu vaan jotenkin kääntyi sellaiseksi. Älä ota tätä kovin vakavasti, nauti huopikkaistasi täysin siemauksin:)
Itse osallistun blogien arvontoihin joskus jos jotain kivaa on arvottavana. Tosin ei ole minun tuurillani pelkoa voitosta. Olen ollut esim. kerran irl arvonnassa, jossa osallistujia oli 6 ja palkintoja 5. Arvaa vaan kuka ei voittanut...
Minussa blogeissa liikaa esiintyvät tuotteet (sekä mainostetut että muuten vaan esitellyt) saavat aikaan sen, että lakkaan haluamasta niitä, koska liian moni muukin haluaa ja omistaa ko. tuotteen. "Massojen" haluama jotenkin vain menettää mielenkiinnon tyystin.
Alekoodeja en ole koskaan käyttänyt, ei ole juuri tullut vastaankaan. Monesti niissä taitaa olla niin arvokkaita tuotteitakin, etten raskisi ostaa kuitenkaan. Omat hankinnat kun tulee tehtyä kirppiksiltä, huutonetistä ja muista mistä saa vanhaa tavaraa edullisesti.
-Rosanna67-

Susanna kirjoitti...

Minullekin se ajatus alkoi hiipiä mieleen niiden postaukseen kertyneiden kommenttien myötä, mutta siinä vaiheessa oli jo myöhäistä alkaa muuttaa tekstiä. Tosin arvelin, että vaikka ne lapikasväet lukisivatkin kirjoituksen, he eivät todellakaan haluaisi lähettää minulle lapikkaita. Se mahdollisuus tuntui epätodennäköiseltä, mutta silti mahdolliselta ja erittäin pelottavalta.

Pyydänkin, ettei kukaan teistä hyväätarkoittaen lähestyisi Playmobilia tai Volkswagenia, vaikka sanoinkin, että voisin myydä sieluni myös niiden tuotteista. En ikinä enää halua joutua tällaiseen tilanteeseen. :)

Voi ei, mikä kauhean huono arvontatuuri sinulla. Tuskin kannttaa lähteä lottokuponkeja täyttelemään. :P

Koti1898 kirjoitti...

Mäkin olen himoinnut samoja oranssiremmillisiä, mutta nyt ihan peruspunaisia.

Vihreiden lapikkaiden käyttäjä kirjoitti...

Ha-haa, kyllä tämä on ollut huvittava keskustelu ja aina vaan koomisemmaksi menee: 'Tosin arvelin, että vaikka ne lapikasväet lukisivatkin kirjoituksen, he eivät todellakaan haluaisi lähettää minulle lapikkaita.'
Ensin lapikkaita lähestulkoon kerjättiin, sitten ne saatiin ja sitten alettiin kerjäämään 'olet ne ansainnut' -kommentteja. Samalla kirjotetaan moralismi-juttuja siinä sivussa, joopa joo. Tyylilajiin kuuluu tietysti myös se, että leimataan erilaiset näkemykset kateudeksi. Siis perinteinen keino nonsoleerata muiden mielipiteet peliin.
Omista Arctipseistä meni vähän maku, kun tuli seurattua tätä, harmi.

Anonyymi kirjoitti...

Mä en tyhmyyksissäni ymmärtänyt sillon enkä ymmärrä vieläkään, että kukaan olis kerjännyt mitään kyseisessä postauksessa. Onko se nyt niin vaikea ymmärtää? Asiaa käsiteltiin pohdiskelevaan sävyyn. Luin tekstistä seuraavan pointin: "Minua harmittaa blogimainostus." Sittemmin Susannalle tuli mieleen, että no niin no, sielu lähtisi lapikkailla, ettei ole siis mitenkään niin pyhä, kuin aluksi ajatteli. Pointti oli lopulta pohtia, mikä kenellekin on se tuote tai asia, mistä periaatteensa möisi.
Minusta Susanna olisi voinut halutessaan saapikkaat ottaa yhteyttä suoraan niiden valmistajaan eikä "verhoilla pyyntöä sarkasmiin" kuten joku on täällä nähnyt. Voi olla, että olen edelleen naivi, mutta uskon kyllä, ettei postauksen takana ollut salaliittoa, jonka tarkoituksena oli saada jotkut hikiset saappaat muutaman asiakkaan kustannuksella.

Eevi

Emilie kirjoitti...

Joka paikkahan on nykyisin mainosta täynnä, jos sillä silmällä katsoo. Lehdet, teevee, musiikki, joka tuutista tulee mainosta. Joihinkin se vaikuttaa ja joihinkin ei, syystä tai toisesta. Minä oon ainakin niin yksinkertainen, etten sen kummemmin arvosta esim. merkkejä, joita on vaatteissa. Enkä osta, kun ei ole rahaa johonkin. Täällä blogeissa näkee paljon mielenkiintoista, mistä ei ole ennen kuullut tai nähnyt, niinkuin nyt nuo huopalapikkaat :) Ei ole vielä kyllä tullut ostettua niistä mitään...
Kieltämättä tarvis jotkut lämpimät huopikkaat tms talvella kun on -30 astetta pakkasta ja huono verenkierto jaloissa, mut tänäkin talvena olis kumisaappaat tärkeämpi juttu, kun on vettä tiellä.
Nauti vaan hienoista kengistä, jos kerran joku ne lahjoittaa.
Kyllähän firma saa lahjoittaa omia tuotteitaan ihan kelle tahtoo, ihan mistä syystä tahansa!!!

Anonyymi kirjoitti...

Ihania vuoden viimeisiä päiviä:) Nautitaan hämäryydestä ja odotellaan talvempaa.
Olen iloinen että sait kengät, ei ole minulta pois, enkä näe mitään väärää. Ite käytän muuten teiniltä "perittyjä" Kuoma-kenkiä:D !! -Raija-

Tiina kirjoitti...

Minua on ruvennut nyt ärsyttämään se, että olen törmännyt noihin ihaniin lapikkaisiin joka toisessa blogissa, jotka ovat saaneet ne ilmaiseksi. Tilaisin nimittäin sellaiset heti jos hinta olisi edes sen 100 euroa. Erotus siihen 225euron hintaan on liikaa. Enkä tilaa. Ärsyynnyn vain siihen, että niin moni on saanut ne ilmaiseksi ja ne ovat nyt niin ihanat. Koetan lohduttautua sillä, että minulla on lyhyet jalat ja olen itsekin lyhyt ja pienijalkainen, joten näyttäisin joka tapauksessa typerältä lapikkaissa.

Tämä ärsytys koskee nyt vain näitä staileja lapikkaita. Muuten minua ärsyttää blogimainonnassa eniten nämä neljä asiaa: 1) VALTAVA MAINOSBANNERI missä tahansa kohtaa sivua, joka häiritsee aivan helkatisti sitä blogin sisällön lukemista. (olen lähestulkoon lopettanut niiden blogien lukemisen, joihin on hypännyt bannerit. Eläköön siis Divaani- yhteistyöt ja nemuutmitkäliet)
2) POP-UP MAINOKSET (Niitä onneksi on tosi harvoin, mutta kristus että ne raivostuttaa!)
3) Ne tuotteet, jotka on saatu BLOGIYHTEISTYÖLLÄ. Että on tosi kiva kuva vaatteesta, ja sitten tulee teksti: "Vaate saatu blogiysteistyönä (ja linkki josta pääsee ostamaan satasen neuleen.)" Eihän siinä jos niitä olisi silloin tällöin, mutta siinä vaiheessa, kun joka ikisessä postauksessa on jokin ryysy, joka on saatu jostain. Sitä rupeaa ajattelemaan, että montako erilaista vaatekappaletta ihminen oikeasti tarvitsee? Että onko järkeä jakaa niin älytön määrä tavaraa yhtään kellekään?
4) Nyt tuntuu, että eniten ärsyttää kuitenkin ne blogipostaukset, joissa on jokin ihana juttu ja siitä kerrotaan vähän. Ja sitten kerrotaan, että KOKO JUTUN VOIT LUKEA VAIN TÄNÄ LAUANTAINA SIITÄ JA SIITÄ LEHDESTÄ JOKA MAKSAA SEN JA SEN VERRAN. Nekin blogit jäävät nykyään lukematta, kun eihän siellä enää ole mitään muuta kuin mainoksia joihinkin lehtiin. Pyhpah.

Kannatan bloggausta harrastuksena ja hyvänmielentuojana. En kannata bloggaamista rahastustarkoituksessa.

Enkä kyllä itse asiassa ärsyynny siitä, että käsityöyrittäjä esittelee omia tuotteitaan (ja vaikka käskee ostamaankin niitä, omasta verkkokaupastaan, koska miksipä ei käskisi?) omassa blogissaan. Eniten varmaan ärsyttää tollainen ihan mainosmainosmainos- tarkoituksessa luotu tyrkyttäminen. Siitä en pidä. Ja siitä, että ennen ilmainen blogi kytketään kaikkeen, joka maksaa, eikä ilmaiseen blogiin enää asia riitä.

Olen siis kade sun lapikkaista enkä aio ostaa niin kalliita kenkiä itse. Ehkä minä nyt istun alas mököttämään ja toivon, että joku antaa minulle moiset ilmaiseksi. Tosin minä kyllä enemmän pidän niistä perinteisistä harmaista Lahtisista. Niitäkään en ole raaskinut ostaa. Enkä ole kyllä saanutkaan. Pyhpah.

Indigo kirjoitti...

Ei hätää! Ostan Annelinkin puolesta tiskirättejä :) En ymmärrä tuollaista mäkätystä asiasta. Olen niin iloinen puolestasi, että sait saappaat. Olet viihdyttänyt meitä lukijoita kuvilla ja jutuilla niin kauan, että teki mieli tilata ne sinulle.

Älä lopeta pohdinto postauksiasi vaikka saatkin negatiivistä vinguntaa. Minusta on hienoa, että olet niin rohkea kirjoittaja! Blogiyhteistyössä ei ole mitään väärää, ainakaan jos tuodaan esiin suomalaista käsityötä.

Liiolii kirjoitti...

Huu, onpa paljon kommentteja täällä. Itse olen sitä mieltä, että nuo lapikkaat on ihanat, yritä vaan nauttia niistä. Olen mainosmiehen tytär enkä näe mainostamisessa periaatteessa mitään pahaa, vaikka se usein mua ärsyttääkin. Ristiriitaista, tiedän. Isä opetti paljon miten mainoksiin pitää suhtautua. Järjellä. <3

Anonyymi kirjoitti...

Myös minulla meni maku koko lapikkaisiin. Jos näen ne jossain blogissa tai jonkin jalassa, väkisinkin hiipii mieleen ajatus: onkohan saatu "blogiyhteistyön" nimissä vai kerj...siis pyydetty pientä blogikirjoitusta vastaan. Kampanja kääntyi siis itseään vastaan ainakin minun ajatuksissani eli en tule hankkimaan ko. tuotetta ikävän mielikuvan takia. Susannalle sanoisin että nauti kengistä kaikin mokomin, vaikka tämä spektaakkeli olikin aika kummallinen.

Susanna kirjoitti...

Arvoisa anonyymi, et tuo kauheasti lisäarvoa keskusteluun toistelemalla muiden sanomisia.

Minä en ole täällä tainnut kateelliseksi mainita ketään muuta kuin itseäni. En myöskään ole kerjännyt "ansaitset ne" -kommentteja, sillä vain minä päätän, ansaitsinko vai en. Ja minun mielestäni en.

Sinun olisi ehkä syytä harjoitella luetun ymmärtämistä. Mutta ole ystävällinen ja tee se jossain muualla, kuin täällä. :)

Susanna kirjoitti...

Ja Eevi, minulla on samanlainen käsitys tapahtumien kulusta kuin sinulla. ❤

Tätä keskustelua tosiaan voitaisiin käydä hiukan rakentavammassa hengessä kuin analysoimalla minun tarkoitusperiäni. Ei Phocajoku sen enempää kuin muutkaan näistä syväluotaaviin analyyseihin äityneistä lukijoista tunne minua tarpeeksi hyvin voidakseen etsiä merkityksiä rivieni välistä. :)

Susanna kirjoitti...

Niin saa. Toivon todella kovasti, että tämä kaikki on vaikuttanut mielummin positiivisesti kuin negatiivisesti lapikkaiden imagoon. Onneksi minun blogini on vain pisara meressä ja ne muutama tosi kurja kommentti, joita tänne on tullut, eivät ehkä satuta töysäläisiä yhtä paljon kuin minua.

Susanna kirjoitti...

Tiedätkö, olet trendien aallonharjalla Kuominesi. Täälläpäin Kuomat viedään kaupoista Venäjälle, ovat vissiin tosi suuri hitti siellä. Ihmettelin hirmuisesti, miksi niitä on niin valtavat vuoret eräässä kaupassa tarjolla, mutta sitten luin lehdestä, että venäläisturistit rakastavat niitä. :)

Susanna kirjoitti...

Kiitos, Tiina. Tämä kommenttisi on aika helmi tässä ketjussa, jossa asia meni ihan muille raiteille, kuin sinne, mihin sen toivoin menevän ja mistä toivoin keksutelua syntyvän.

Mainostaminen on taitolaji. Blogimainostaminen myös. Se raja, milloin se muuttuu vain suunnattoman ärsyttäväksi, ylittyy helposti.

Susanna kirjoitti...

Minun on juuri nyt hyvin vaikeaa nauttia niistä, mutta itsepä kuoppaani aloin kaivaa. :)

Olet oikeassa, mainonta on ärsyttävää, siihen pitää suhtautua järjellä. Mutta mainosihmiset tietävät myös sen, että kun puolet ihmisistä ärsyyntyvät, niin puolet rakastuvat ja silloin ollaan onnistuttu.

Susanna kirjoitti...

Mikä tahansa tuote kenen tahansa päällä tai kodissa voi olla ilmaiseksi saatu tai kerjätty. Ainakin sen olemme tästä keskustelusta oppineet. Minulla tämä on ollut monin paikoin silmät avaava "spektaakkeli".

eilen tein kirjoitti...

No huh huh mikä tapahtuma tästä on tullut! Löytyypä täältäkin aivan käsittämätön määrä mielensäpahoittajia :D Voisin kuvitella, että oot Susanna jo aivan uuvahtanut tähän kyseiseen aiheeseen...Hatun nosto aktiivisesta kommentteihin vastailusta :)

Mua hämmentää tämä osasta viesteitä nouseva vihamielisyys. En ymmärrä mistä se nousee, mitkä on sen perusteet? Miten joku jaksaa katkeroitua siitä, että joku toinen on saanut jotain? Miten se on itseltä pois? En keksi mitään muuta vastausta kuin se kateus, vaikka senkin täällä jo joku torppasi täysin mahdottomana ajatuksena. En myöskään jaksa ymmärtää, miten osa tuntuu ajatelleen, että tämä olisi ollut joku salaruinausoperaatio…minä oon seurannut sun blogia pitkään, eikä käynyt kyllä mielessäkään moinen. Päin vastoin, kun huomasin että olit saanut nuo lapikkaat, hihkuin Jokelle että et ikinä arvaa, nyt ne oli ottanut Töysästä Susannaan yhteyttä! Mun mielestä se oli kiva ele Artictipsiltä. Mutta ehkä mulla on tällainen näkemys, kun kerta oon itsekkin pienimuotoisesti tehnyt blogiyhteistyötä. Ehkä asiaa kokeilleena en näe niitä kaikkia peikkoja, mitä osaa täällä näkee. Että kaikki olisi riunausta, salaliittoa ja viattomien lukijoiden höynäyttämistä. Voi voi. Ja edelleen, kuten jo siinä ekassa postauksessa kommentoin, mä en ymmärrä, miten ihmiset ottaa näitä juttuja niin vakavasti. Mainoksia ja mainostusta on joka puolella ja tulee aina olemaan. Miten tämä otetaankin nyt näin henkilökohtaisesti?

Toivottavasti näiden mielensäpahoittajien kommentit ei liiaksi harmistuta sun mieltä ja pilaa hyviä lapikkaita! Säkin pistät niin paljon aikaa ja vaivaa tähän blogiin, että välillä on ihan hyvä saada siitä pientä palkkaa, vaikka sitten lapikkaiden muodossa. Niin mä näitä juttuja katselen. No, tää nyt oli taas tämmöstä ajatuksen virtaa. Pääpointtina ehkä että pöh teille harmistuneille, murehtikaa isompia juttuja. Peukun nosto Töysän laadukkaille kengille ja ihanaa vuoden vaihdetta sulle Susanna!! Kiitos tästä hyvinkin mielenkiintoiseksi muuttuneesta postaussarjasta ;)

Norppa kirjoitti...

Lukematta muita kommentteja totean vain omasta puolestani lukijana, että hienoa, että yritys löysi oikean kohderyhmäläisen. Ei tässä elämässä kaikkea muutakaan ansaita. Ei hyvää eikä pahaa. :) Ne ovat kuitenkin v a i n lapikkaat. :)

Anonyymi kirjoitti...

Hyvät bloginlukijat, avatkaapas tv ja katsokaa mitä tahansa elokuvaa ei kaupalliselta kanavalta. Miettikää, miksi siellä esiintyy mitäkin tuotteita. Avatkaa silmänne kadulla kävellessänne ja miettikää hetken, mitkä kaikki pinnat ovat mainosten täyttämiä. Eihän tämä voi olla vieras aihe kenellekään! Ei kai nyt internet blogeineen ole sen pyhempi paikka!

Susanna, sait upeat, kauniit kengät. Niitä ei käsittääkseni ole valmistettu lapsityövoimalla kaukaisessa maassa. Uskoisin niiden kestävän ja palvelevan sinua hyvin ja pitkään. Ne ovat perinteistä suomalaista muotoilua tähän päivään tuotuna. Vedä ne jalkaasi ja kävele ylpeänä. Ole iloinen, että voit käyttää tuon summan rahaa johonkin muuhun. Minä ainakin olen iloinen puolestasi. Olen lukenut blogiasi niin kauan kuin se on ollut olemassa ja ilostutat minun päiviäni. Toivon, että osaat nyt ilita tästä palkkiosta. Et ole myynyt sieluasi. Suhtaudu asiaan samalla ihanalla huumorilla millä vaikutat suhtautuvan moneen muuhunkin asiaan.

On täysin naurettavan kuulloista väittää, "että meni maku koko kengänvalmistajiin" kun kehtaavat mainostaa, kuten joku anonyymi teki. Plääh. Tai että meni maku sinun tuotteisiisi. Ihan totta ihmiset, katsokaa ympärillenne. Auttakaa jotakuta, jolla on oikea ongelma.

Tinttamaara

Henna/Koti asemalla kirjoitti...

Mä kyllä myönnän ostaneeni monesti jotain koska näin sen blogissa ja harkinneeni todella montaa asiaa sen vuoksi. Toisaalta taas mä haaveilin Ikean "blogimatosta" pitkään, mutta jätin ostamatta mm siksi että alkoi ärsyttää kun se näkyi joka blogissa ja sisustuslehdessä. Kyllä mä uskon että se blogimainostus toimii, ja se vaan on tätä päivää.
Mäkin kirjoitin just ekan blogiyhteystyöpostauksen muuten! Kuitenkin asiasta josta oikeasti tykkään.
Sä taas olet todella ansainnut nuo saappaat! ja kyllä, olen harkinnut niitä kun blogeissa olen ne nähnyt mutta liian kalliit ovat mullekin.

Koti1898 kirjoitti...

Asiaa!

Susanna kirjoitti...

Todellakin Asiaa. Kiitos Hanne!

Olen uuvahtanut. Mutta joka leikkiin ryhtyy jne... Suhtaudun itsekin liialla vakavuudella lahjasaappaisiini, mutta se huumorinpoikanen, jolla tätä omaa hupsua vakavuuttani yritin tuoda esiin (noilla kuvituksilla ja sielunmyyntivitseillä) on kyllä mennyt ihan kuuroille korville eräiden osalta.

Susanna kirjoitti...

Vain lapikkaat. Mutta tosi hienot lapikkaat kuitenkin. ;P

Susanna kirjoitti...

Jostain syystä blogien kirjottajat ovat ihmisiä, joissa ei saisi olla vikoja. Yksi moka ja sinut seivästetään.

Takinkääntämisestä blogimainontaa kohtaankin on ihan turha puhua, jos ollenkaan ajatuksella luki minun kirjoituksiani. Samoin minun on hankala ymmärtää, että minä jonkun mielestä tein tässä niin pahan synnin, että hetkessä riepunikin muuttuivat täysin kelvottomiksi.

Minä olen sen puolesta vähän pöljä yrittäjä, että tyhmyyksissäni pulpatan asiani asiakkaiden silmiin. Fiksu yrittäjä vain tekisi hiljaa tuotteitaan ja pysyisi itse taka-alalla kaikkine virheineen, vikoineen ja epätäydellisyyksineen.

Minua huvitti oma syyllisyydentuntoni lahjan vastaanottamisesta ja toin sen esiin näillä sielunmyyntilausahduksilla ja hassuilla kuvituksilla. Se huumori minusta kyllä kitkettiin aika hyvin muutamalla kommentilla tämän ja eilisen aikana, mutta enköhän minä toivu.

Harmittaa tosi paljon töysäläisten puolesta nuo muutamat "meni maku koko kengistä" -kommentit.


Susanna kirjoitti...

Kiitos Henna!

Minäkin uskon, että blogimainostus voi toimia. Uskon myös, että se voi ärsyttää tosi paljon. Ja kiinnostuneena seuraan, mihin kehitys kehittyy. Sillä takuuvarmasti se tulee kehittymään. Minun osaltani aihe alkaa olla kaluttu, sillä oma kantani ja paikkani siinä on selvennyt.

Minä vähän arvelinkin, että sinulla on tulossa mainosjuttuja lastenvaatteisiin liittyen, kun silloin ennen joulua kyselit, kiinnostaisiko ihmisiä lukea lasten vaatetuksesta. :)

Susanna kirjoitti...

Bloggaaminen on ihana harrastus, josta saan tosi paljon hyvää. Välillä sitten tulee näitä hetkiä, kun teksteistäni luetaankin sitä, mitä halutaan, eikä sitä, mitä minä olen niihin kirjoittanut. Silloin bloggamisesta on ilo kaukana. Se on väsyttävää, raskasta ja inhottavaa.

Onneksi sitten tulee taas niitä hyviä päiviä. Toivottavasti lukijoista näiden ikävien tilanteiden myötä katoavat ne, joiden on mahdotonta lukea blogiani ilman tahallista/tahatonta väärinymmärtämistä.

Anonyymi kirjoitti...

Tämähän on mielenkiintoinen keskusteluketju. Minulla on trauma lapikkaista... sen kummemmin selittelemättä myönnän että nuo vihreät on ihan sievät. Omiin jalkoihini .. never.. Älä huoli sielusi myymisestä, blogien lukeminen on hyvää viihdettä ja meille tavan pulliaisille ihan ilmaista (ei kirjoittamisen vaivaa). Nauti ihanan värisistä kengistäsi, Jos jollakin menee maku he on vähemmistönä ja narisevat kaikesta mahdollisesta kumminkin.. on näin ja niin helppoa kommentoida anonyyminä, purkaa kateutta yms. Hyvin kirjoitettua aitoa tekstiä on vaan tosi kiva lukea. Kuvatkin on aikas hauskoja.
-stinksu-

Jaana kirjoitti...

Hei Susanna! Ensiksikin, kiitos tästä blogistasi. Olen ollut lukija jo pitkään, ja yleensä tulee luettua kaikki kommentitkin, kun täällä syntyy aina niin mielenkiintoista keskustelua. Jostain syystä en vain koskaan tahdo saada omaa suutani auki.

Pakko oli nyt kuitenkin kommentoida tätä saapaskeskustelua. Olen varmaan hyvin sinisilmäinen, mutta ei mulle tullut mieleenkään, että se aiempi postaus olisi ollut jonkinlainen saapastilaus tai että sen jälkeen tehtaan on "pakko" lahjoittaa sinullekin saappaat. Enkä oikein ymmärrä, miksi osa lukijoista on niin kovasti pahoittanut mielensä, kun saappaita satuttiinkin tarjoamaan sinulle ja vieläpä otit ne vastaan. Sinähän nimenomaan kirjoitit aiemmin: "Ihan varmasti söisin periaatteeni, jos saisin huopalapikkaat tai ulkomaalit taloomme". Eli missä välissä se Susannan takki muka kääntyi? ;)

Minusta nämä kirjoituksesi ovat usein hyvinkin pohdiskelevia ja joissa vielä mietit kantaasi erinäisiin asioihin. Ja kai sitä ihminen saa jopa takkiaankin kääntää, jos niikseen tulee, perehdyttyään aiheeseen syvemmin ja mielipiteen jalostuessa suuntaan tai toiseen.

Nuo saappaat on kyllä niiiin ihanat, nauti niistä!

Hyvää ja menestyksekästä tulevaa vuotta Susannan Työhuoneelle!

Susanna kirjoitti...

Se on hassua, miten yhtä olen tuotteeni kanssa. Moni on sanonut ostaneensa rättejäni, koska tykkää minusta ja haluaa tukea. Näemmä sama toimii myös toisin päin. Jos minä teen virheen, riepuni muuttuvat käyttökelvottomiksi. Onneksi muut tiskirättivalmistajat pitävät syntinsä omana tietonaan, ja saavat ehkä muutaman hyvän asiakkaan minulta. :)

Susanna kirjoitti...

Minulla on krookustrauma. Olen yrittänyt parantaa sitä istuttamalla krookuksia omaan kukkapenkkiin, mutta ei tunnu auttavan. Ihan puistattaa, kun puhkeavat kukkaan. Tsemppiä lapikastraumasi kanssa - uskon että sen kanssa voi elää. :)

Susanna kirjoitti...

Voi kiitos. Minusta on aina tosi ilahduttavaa kun joku postaukseni saa tällaisen kommenttitulvan aikaan. Tämä vuorovaikutus pn se asia, mikä kannustaa kirjoittamaan lisää. Oppisinpa vielä kasvattamaan paksumman nahkan. :)

En minäkään löydä täältä blogista todistetta takkini kääntymisestä, mutta ihmisillä on taito lukea edessään olevaa tekstä pirunsarvet päässään. Tiedän, että kirjoitustyylini on joskus sellainen, ettei kaikille mene jakeluun, ja tässä varmaan oli osittain kyse siitäkin.

Tiina kirjoitti...

Jopas on polveilevaa keskustelua. Ja kaikki lapikkaiden takia. Ikäville kommentoijille rypistän kulmia ja kehoitan seuraavan kerran kommentoimaan siten kuin itselle haluaisi toisen kommentoivan.

Kävin muuten joulun ennen ohimennen hipelöimässä töysäläisiä (kävin siellä hevosenkenkäpaikassa). Lapikkaiden vieressä oli pikkuisia tanhukenkien tapaisia huopakenkiä. Olivatkohan ne saman valmistajan? Oletan ainakin. En löytänyt niitä valmistajien sivuilta. Oisivat kivat säärystimien kanssa. Ja villasukkien <3

Arvonnoista sen verran, että voitin muuten kerran 10kg hienoa sokeria, kun satuin kaupassa seisomaan jonkun numeron päällä ja se numero kuulutettiin voittajaksi.
Teini-ikäisen noloin hetki ikinä.

E kirjoitti...

Tykkään siitä, että osaat herätellä. Kaikki media on niin uskomattoman täynnä mainosta, että pieni ihminen ei sitä käsitäkään. Olet oikea ihminen saamaan huopikkaasi. Sinulle ne sopivat, etkä ole muodinoikkujen orja. On väärin, kun suosittuja blogisteja lahjotaan tavaroilla, joista he eivät oikeasti välittäisi. En lue sellaisia blogeja, kun ne maistuvat jotenkin likaisilta. Blogissa on oltava tietty hauskan harrastuksen maku.

En ole kateellinen, että sait ne ilmaiseksi, ja vaikka olisit saanut minun haaveilemani Lahtisten Aki Choklatin pitkävartiset tummanharmaat huopikkaat mustilla remmeillä (en pahastu, jos ne löytyvät pian kaapistani), niin en silti osaisi olla kateellinen. Minä kun en vain ole koskaan osannut olla kade. Lahtiset ovat tarpeeksi lähelläkin (älä kerro kenelläkään), joten olisi oikein, että ne mielistelisivät juuri minua. Lähituote ja silleen :) Epäilen tosin, ettei niitä kiinnosta yhteistyöt. Harmi, koska jään siksi ilman lämpimiä töppösiä. Onneksi ei ole paukkupakkasia, niin en edes muista koko asiaa ;)

Näitä kommentteja on aina hauskaa lukea. Pitikö jotain muutakin kirjoittaa? Yleisesti sanoen, blogit eivät ole onnistuneet saamaan minua pakkohaluamaan jotain, eivätkä myöskään inhoamaan jotain vain siksi, että joku tuote sattuu olemaan "kaikilla".

Krookustrauma sentään! Minulla on sama juttu narsissien kanssa. Yök. Odotan punaisia narsisseja, koska uskon niiden saavan minut rakastumaan mokomiin narskuihin, mutta ne eivät ole onnistuneet luomaan sellaisia. Musta narsissi olisi myös tosi makea :)

Anonyymi kirjoitti...

No enpä tiennyt:D (olevani missään asiassa trendien aallonharjalla!!)
Kiitos Susanna!! ;) Ja toivotaan että vientiä riittää siihen suuntaan, se on ennenkin ollut tärkeä asia suomalaisen kengänvalmistuksen kannalta.

Susanna kirjoitti...

Ovat ne saman tehtaan! En minäkään löytänyt tehtaan sivuilta niitä nyt - ovatkohan kausituote vai valmistus lopetettu? Yksi jälleenmyyjä löytyi guuglen kuvahaun avulla. Minustakin ihanat.

Mites sait kymmenen kiloa sokeria kuskattua kotiin? :D

Susanna kirjoitti...

Kannattaa huudella ääneen toiveitaan. Siitä saattaa olla arvaamatonta apua niiden toteutumisessa. :P

Punaisia narsisseja! Onko sellaisia olemassa? Minun pitäisi löytää krookuksia, jotka eivät ole krookusten muotoisia.

Anonyymi kirjoitti...

Eikö nuo kateuden sokaisemat huomannu, kun joku ystävällisesti neuvoi paikan, mistä noita lapikkaita saa satasta halvemmalla? Ostakee sieltä.

Onnea Susanna! Nyt vaan ootellaan lapikaskelejä :)

Tiina kirjoitti...

Justiin nuo! Ihanat olivat. Siinä vieressä oli lapikkaitakin, mutta iskin silmäni noihin. Olisivat just hyvät. :)

Tarina "Kun 10kg sokeria voitin" ei enää kerro sitä (tai en muista). Luulen (toivon), että äiti oli kaupassa mukana :D

Anonyymi kirjoitti...

Ahneus voitti moraalin. Petyin pahasti, koko blogin sielu on myyty.

Susanna kirjoitti...

Todellakin. Voi kurjuuden kurjuus.

Susanna kirjoitti...

Minulla on nyt suojasuihke ja lapikkaat ovat jo käytössä. Säätiedotus kun lupailee yhtä ja samaa tulevallekin viikolle ja hukkaan menevät komeat kengät, jollei niitä käytä. :)

Susanna kirjoitti...

Liiallinen järkytys oli se sokerivoitto, muistikin meni. :D

Pellavasydämen Mervi kirjoitti...

Voi voi. Ainakin kuvittelen ymmärtäväni mitä Susanna tarkoitit alkuperäisellä kirjoituksellasi ja olen niin samaa mieltä. Jokaikisen palkinnon, minkä olen oman blogini arvonnoissa jakanut, olen itse ostanut. Ikinä mitään lahjoja saanut. Ehkä pikkasen kateellinen ja nyt tunnen itseni myös syylliseksi.

Asuin aikoinaan lähes 20 vuotta Töysän Kenkätehtaan naapurikunnassa ja kaikki kenkäni sieltä ostin - vieläkin on osa niistä tallella, 10 vuoden jälkeen.

Syyllistyin siihen, että lähetin sähköpostia ko. firmaan ja linkkasin blogikirjoituksesi. En ollenkaan kuvittele, että minun ja muutaman muun vinkki pelkästään vaikutti asiaan, mutta olemme siis osasyyllisiä pahaan mieleesi. En pyydä anteeksi, mutta harmittelen, sillä mielestäni OLET TODELLA ANSAINNUT LAPIKKAASI!

Silmäilijä kirjoitti...

Kyllä minä voin ihan rehellisesti sanoa olevani Susannalle nyt ihan hullun kateellinen. Minulle ei ole kukaan tarjonnut sen enempää lapikkaita kuin muitakaan ihania tuotteita "lahjaksi", vaikka olen itsekin blogiyhteistyön kiemuroista kirjoittanut.

Mutta silti en koe, että Susannan saappaat olisivat minulta mitenkään pois.

Silmäilijä kirjoitti...

Hyvin kirjoitettu, Milla!

minttumaria kirjoitti...

Mä niin toivoin että sä saat ne lapikkaat, ihanaa kun sait. Nyt nauti niistä :)

Talvikettu kirjoitti...

Minä en myöskään ymmärrä että mistä syystä on se herne mennyt joidenkin lukijoiden nenään. Sinä sait kengät ilmaiseksi, mitä sitten? Päivittäin näemme asioita, mitä joku muu on saanut / saa ja mitä emme itse saa, koska ei ole esimerkiksi rahaa.
Silti herne vetäistään nenään. Olet ansainnut kenkäsi etkä ole takinkääntäjä.
Takinkääntäjä olisi esimerkiksi kasvissyöjä (eettisistä syistä) joka menisi töihin turkistarhalle tai atrialle.

Susanna kirjoitti...

Olen takinkääntäjä, koska se ihan ensimmäinen tekstini blogiyhteistyöstä jo tulkittiin väärin.

Susanna kirjoitti...

Kävin niillä juuri Kouvolassa saakka. Ovat hyvät autoilukengätkin. Hymyilin niille monta kertaa matkan aikana.

Susanna kirjoitti...

Sinulla ei ole mitään syytä pyytää anteeksi, Mervi. Saappaat ovat ihanat, ja tiedän, että ne tulevat ahkeraan käyttöön monien vuosien ajaksi. Kiitos niistä. :)

Susanna kirjoitti...

Ah, tässä kommentissani syyllistyin juuri sarkasmiin.

Laurakaisa kirjoitti...

Tulen taas ihan jälkijunassa kommenttini kansssa mutta kommentoinpa kuitenkin.

Minä tykkään sellaisista kotikutoistyyppisistä blogeista, ja vastavuoroisesti en juurikaan tykkää asioista, joita voi ostaa kaupasta. Siksi suosikkiblogini ovat sellaisia, joissa ei yleensä ole blogiyhteistyöstä saati ylipäänsä tavaroiden ostelusta tietoakaan - ne ovat harrastus, jäävät välillä päivittämättä kun elämä jyrää yli ja niiden lukijakunta on yleensä maltillinen. Sinun blogisi taitaa olla ainoa ammattimaisemmin pidetty (ei tuo ammattimainenkaan ole oikea sana mutta ehkä siitä välittyy se ero, jota haen - satunnainen harrastus versus taitava, osaava ja osin tavoitteellinenkin toiminta), jota jaksan lukea, ja josta saan paljon iloa. Minulla ei siis lähtökohtaisesti riitä mielenkiinto niihin kovin blogiyhteistyöaktiivisiin blogeihin - omalla lukulistallani sellaisiakin on, mutta harvoin niitä tulee todellisuudessa luettua. Sinun blogisi on ensinnäkin minusta ihan oma, vahva brändinsä, ja toisaalta sitä lukiessa on ihan samanlainen olo kuin lukisi hyvää aikakauslehteä. Vähän kaikkea, sisustusta ja remonttia ja työelämää ja syvällisempää pohdintaa ja taitavia kuvituksia ja hyviä tekstejä. Laatua, yhdellä sanalla. Siihen on monella matkaa, ja ainakin minä nostan todella korkealle omaa kukkahattutätihattuani kun mietin, miten paljon itselläni menisi aikaa ja energiaa siihen että saisin edes jonkinlaista blogikötöstystä ulos sinun julkaisutahdillasi - ja kuten sanoin, nämä tiheään julkaissut jutut ovat sitten tosiaan vielä laadukkaita kaikin tavoin. Siitä minä olen avoimesti kateellinen - minäkin haluaisin osata kirjoittaa ja kuvata yhtä hyvin ja elämänmakuisesti ja kivasti ja värikkäästi ja ilahduttavasti ja jokapäiväisesti!

Niin että jos et nyt ihan itse belsebuubille sieluasi myy ja ala markkinoimaan täällä joka tarinassa jotain hilavitkutinta niin minä ainakin pysyn sitkaasti lukijana ja tilaan tiskirättejäkin. Vein vasta yhden tuliaisiksi Pietariin yhdelle kaimallesi muuten. Pitääkin täydentää pian varastoja.

Mitä tulee sitten tähän kaiken hälinän keskelle kadonneeseen pääteemaan: En minä siltikään osta lapikkaita. Sain joululahjaksi puolisolta kauan haaveilemani Kuomat :D Luen vissiin minäkin tosiaan jotenkin vääriä blogeja kun en ole aiemmin lapikkaisiin törmännyt... Meillä on ehkä vessassa Ebba Masalinin Ruis-koulutaulu koska olen nähnyt niitä mustapohjaisia tauluja jossain blogissa, tai sitten jossain sisustuslehdessä - se tulee mieleen ensimmäiseksi ideasta, jonka olen saanut jostain tämän talon ulkopuolelta. Joku kommentoi blogiini joskus virkattua ontelokudevessanmattoa niin, että kaikki inhoamani shabby chic -sisustusblogit ovat niitä pullollaan, mutta kun en lue niitä sellaisia blogeja niin en sitten tiennyt sitäkään. Olen selvästi perin huono blogiyhteistyön kohderyhmä.

Susanna kirjoitti...

Ihana Laurakaisa! Kaikki tuo, mitä puhut blogini ammattimaisuudesta, on sitä, johon pyrin ja jota blogiltani haluan. Ja vain sitä. Joten ei tänne mitään mainosyhteistyöjuttuja tule enää ikinä, ei varmasti. Tämä on ollut sellainen kokemus, että kiitos ja anteeksi. :)

Onnea Kuomista! Ne ovat toimivat jalkineet!

Susanna kirjoitti...

Minä taidan nyt sulkea kommentointimahdollisuuden tältä tekstiltä. Alan olla ihan lopussa. Jos joku haluaa rakentavasti keskustella siitä, miten blogimainonnan voisi toteuttaa niin, että se ei pilaisi blogeja, mutta että siitä hyötyisivät pienet yritykset, joilla ei ole mahdollisuutta näyttäviin, perinteisiin mainoskampanjoihin, niin laittakoon vaikka sähköpostia minulle.