Järjen valo

Olen tässä nyt kaksi päivää tehnyt ihan pää sumussa tiskirättejä, koska varasto tyhjeni viime viikonloppuna yllättävästi. Olin siihen saakka kuvitellut, että minulla olisi hyvä rieputilanne lähteä pariin joulumyyjäisiin Lappeenrantaan, mutta se tilanne siis muuttui yhtäkkiä aivan päinvastaiseksi, kun viime viikoloppu ylittikin kaikki odotukseni.

Alkoi ahdistaa ihan urakalla. Linnoituksen Joulumarkkinat ovat lauantaina ja sunnuntaina. En millään kerkiäisi tehdä tarpeeksi varastoa viikonlopuksi, jotta saisin kunnon esillepanon myyjäisiin ja myös verkkokauppaani jäisi jotakin. Päätin tehdä pelkkiä ruskea-valkoisia riepuja mukaan, koska en kerkiäsi tehdä koko valikoimaani. Silti koko itsenäisyyspäivä pitäisi pyhittää rättitehtailuun.

Maanantaina minulla olisi vielä yksi ainoa päivä aikaa leikata, ommella ja prässätä lisää rättejä ennen seuraavaa myyntitapahtumaa. Tänään pitäisi keritä vielä kauppaankin ja miettiä jo valmiiksi koko viikonlopun eväät torille, koska huomenna eivät kaupat ole auki. Pitäisi kantaa sisälle mahdottomasti polttopuita, sillä viikonloppuna niitä ei kukaan olisi täällä kantamassa. Pitäisi pystyttää toriteltta omalle pihalle, ja suunnitella, miten ihmeessä sen valaisisi.

Ja koko ajan tulee lunta taivaan täydeltä, teltan koepystystys on mahdotonta pihalla. Niinpä pystytin teltan Sulon huoneeseen. On kuulkaa pieninkin mahdollinenkin toriteltta yhtäkkiä aika valtavan kokoinen, kun se nousee sisätiloihin.

Teltan valaiseminen oli ihan mahdotonta ilman oikeita toritelttavaloja tai ymmärrystä kohdevalaisemista. Siihen hommaan tarvitsisin vähintään jonkun Ekku Peltomäen. Ahdistus kasvoi. Lunta satoi ja satoi, piha peittyi ja kolaamaan en kerinnyt. Enkä saanut rättipinoa kasvamaan, vaikka kuinka yritin. Ottaisinko myyntiin sitten vaikka tarjottimia? No juu, mutta kun ei niitäkään ole enää tarpeeksi.

Mikä vastenmielinen tilanne. Kauhea stressi, liian vähän aikaa, liian vähän myytävää ja täydellinen innottomuus lähteä kahdeksi päiväksi ulkomyyntitapahtumaan.

Ja sitten minulle yhtäkkiä välähti. Kuka minut sinne pakottaa? Onnettomalla varastolla, onnettomalla valaistuksella ja onnettomalla mielellä? Ei kukaan! Juuri sen takiahan minä halusin yrittäjäksi, ettei minun tarvitse tehdä työtä, jota inhoan ja joka saa minut onnettomaksi. Minä rupesin yrittäjäksi, jotta olisin itse itseni pomo ja määräisin aivan yksin siitä, mitä teen.

Ihmeellinen tunne. Tajusin, että voin aivan yksinkertaisesti peruuttaa menoni. Voin määrätä itseni pysymään kotona ja rentoutumaan! Voin unohtaa teltan valot, voin laittaa kaikki valmistuneet rievut myyntiin verkkokauppaan ja voin ottaa rennosti viikonlopun. Voinkin mennä kolaamaan pihaa, käydä kaupassa vasta illalla ja ostaa jotain hyvää ruokaa huomista pyhää varten. Mikä vapauttava olo minut valtasikaan. Tuhat kiloa taakkaa varisi hartioiltani.

Niinpä nyt sanon teille, että rentoutukaahan viikonloppuna tekin. Ja käykää ihmeessä Lappeenrannan Linnoituksen Joulumarkkinoilla, sieltä löytyy varmasti paljon hienoja käsitöitä ja ihania jouluherkkuja, mutta Susannan Työhuoneen bambutiskirättejä sieltä ei saa. :)