lauantai 19. lokakuuta 2013

Himppaista vaille täydellinen


Ja elämäni paras. Nimittäin meidän kesämme.

Nappasin kesäkuvahaasteen Kootuista muruista. Katselin läpi kaikki kuvat viime kesästä ja yritin löytää seitsemän kuvaa, jotka kiteyttäisivät meidän kesämme.

Iso juttu oli tietysti naimisiinmeneminen. Oli huikeaa kirjoittaa kirkon vieraskirjaan "rouva Susanna M". Nyt sitä ei enää edes muista ajatella, että rouviahan tässä ollaan. Elämä ei nimittäin muuttunut miksikään, enkä minä kasvanutkaan aikuiseksi yhdessä päivässä.


Koko kesä oli tolkutonta mässäilyä. Osittain siksi, että häävieraita kävi monena päivänä pitkin kesää ja kakkua piti olla pöydässä ihan yhtenään. Mutta pääasiassa varmaan kuitenkin sen takia, että koko kevään ajan olimme sinnitelleet Jutan diettillä. Kuurin loppuminen aiheuttikin järjettömän himon syödä syömisen riemusta eikä tuonutkaan meille uutta, terveellistä elämäntapaa. Keräsinkin kesän aikana vyötärölleni jälleen sen saman löllykkäkerroksen, josta jo pääsin kerran eroon. Minä niin tykkään herkuista.


Entäpä ilmat! Voi miten hyvät ne olivatkaan! Kuumaa, kuivaa, kaunista. Paljon uimista, paljon ulkonaoloa. Säiden ansiosta kesä oli pitkä, kunnollinen kesä, sellainen kuin kesän kuuluukin olla. Mustikkaa ja mansikkaa kertyi pakastin täyteen. Ja hyttysiä ei ollut lainkaan.


Kesäämme mahtui monta mukavaa päivää perheen ja ystävien kanssa. Niin täällä kotosalla kuin muuallakin.


Ja onneksi myös yksinäisyyttä ja rauhaa. Kumivene oli kesän paras ostos. Se vei meidät pakoon arjen huomaamattomia paineita ja kotona vallitsevaa työntäyteistä elämää.


Sillä työtä tähän kesään mahtui varsin paljon. Ansiotyön lisäksi tietysti ikkunaremonttia, joka oli kyllä tänä kesänä jo sujuvampaa ja vähemmän rasittavaa kuin viime kesänä. Ja sitten oli sitä polttopuuhommaa, jota emme olleet tälle kesälle suunnitelleet, mutta johon jouduimme, kun rautateiden varret pakkoparturoitiin.


Myös Kertun elämän ensimmäinen kesä oli menestys. Tämä ensimmäinen puoli vuotta hamsterin äitinä on ollut suloista aikaa. Olen ylpeä siitä, että lapsellamme ei ole minkäänlaista häiriökäyttäytymistä, vaikka sellaista minä aluksi pelkäsin. Se ei järsi kaltereita, ei yritä tunkeutua pois kodistaan, ei pure sormiamme, ei ravaa juoksupyörässä neuroottisesti, eikä kertaakaan ole osoittanut olevansa vihainen. Se on rento ja utelias pikku kaveri. Toistaiseksi vaikuttaisi siis siltä, että olemme onnistuneet vanhemmuuden vaikeassa tehtävässä.

Kaiken kaikkiaan siis ihan upea, täydellinen kesä.


Siis melkein. Jos hirvittävää, silmiä kirvelevää, nenää kutittavaa, oksettavaa ja päätäsärkevää bituminhajua ei olisi ollut, tämä kesä olisi ollut uskomattoman hyvä. Siksipä en ihan kauheasti kiukuttele, vaikka talvi jo alkaisikin. Mitä nopeammin lumi saapuu, sitä nopeammin bitumiasema katoaa.

30 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

Hieno tiivistelmä :)

ps. mitenkähän voi olla mahdollista, että joka kerta kun mainitset bitumin, niin haistan sen ihan selvästi.

Anonyymi kirjoitti...

"hamsterin äitinä" hihi, oot ihana! Ottiko kukaan muuten pahalla kun menitte salaa naimisiin?

Saila kirjoitti...

Hyi himpsula tuota viimeistä kuvaa! Niin ihania kesämuisteloita ja sitten Kerttu-jutulle lempeästi hykerrellen ja sitten lumisade. Äh.
Ihana kesä, sellainen jonka muistaa aina.

Unknown kirjoitti...

Kuvakoosteen perusteella on helppo nähdä kuinka kesä on ollut rento, lämmin ja mukava :) Hääkuva se vaan vieläkin jaksaa ihastuttaa, huoh.

Koti1898 kirjoitti...

Tästä saa sellaisen kuvan, että teidän on onnellisesti mahdollista elää ilman kelloa ja kalenteria! (Ja vielä pakko lisätä, että ihanan ruskeat kesäjalat hääkuvassa!)

Mari kirjoitti...

Oih, tuo on ihana kuva sinusta järven rannalla... Huoks, tulee niin ikävä kesää!

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Kivat muistelot!
Kyllä viime kesä oli ihana...niin säiden puolesta, kuin muutekin..:)

Susanna kirjoitti...

Se on sellainen se bitumi.. tunkee läpi vaikka tästä tietokoneesta.

Susanna kirjoitti...

Olin aistivinani, että Sulon äidillä oli hiukan katkeruutta äänessään. Jotain mutisi, että "eivät ne halunneet häntä sinne karjalanpiirakoita paistamaan..." mutta taisi hänkin siitä toipua. :)

Susanna kirjoitti...

Aika kylmä suihku tuo viimeinen kuva. Onneksi tänään paistaa kauniisti aurinko.

Susanna kirjoitti...

Toivottavasti kesä oli tuota kaikkea myös sinulle!

Susanna kirjoitti...

Minun on mahdollista. Sulopoloisen elämä sen sijaan on tarkkaan aikataulutettu työn takia. Ja mahdollisimman epäsäännölliseksi vieläpä.

Susanna kirjoitti...

Niin minullekin tulee!

Susanna kirjoitti...

Ihanaa, jos se olis sitä sinullekin!

Susanna kirjoitti...

Huomaatko myös naarmut noissa kesäjaloissa? Varsinaisena hääpäivänä oli lisäksi kauheat mustelmat, kun olin juuri lentänyt mopolla nurin.

Heikku kirjoitti...

Ihana kesä on ollut. Törmäsin vastikään hauskaan hyvänmielen lauluun, lieneekö teille tuttu? Kertoo Kalevi Hamsterista. :) http://www.youtube.com/watch?v=lTkdHL4pBWY

tarutikki kirjoitti...

Kaunis ja tunteellinenkin kesäsi on ollut:)
Minullakin on ollut muutosten alkamisen kesä ja jatkuu ensi kesänä...

Koti1898 kirjoitti...

Kännykän näytöltä ei näy!

Karkkis kirjoitti...

Ihana kesämuistelupostaus! Tällaista on vielä paljon kivempi lukea nyt kuin juuri kesän jälkeen.

Hääkuvanne on niin hurmaava!

Jutta kirjoitti...

Teidän kesä näyttää aivan unelmalta. Hääkuvat on ihan parhaita, mekkosi varsinkin. On kyllä niin hauskoja sinun äitiyspostauksesi. Veikkaampa että olet tehnyt aiheesta jopa enemmän päivityksiä kuin minä! ;D

Paavalinkukka kirjoitti...

Oi kesä!

Susanna kirjoitti...

Ilmeisesti positiivisten muutosten kesä?

Susanna kirjoitti...

Omituista oli huomata, että ne kesämuistot olivat jo ehtineet kadota mielestä. Onneksi on kuvat, joilla ne palautuivat mieleen.

Susanna kirjoitti...

No enkä! :D

Susanna kirjoitti...

Niinpä. Seuraavaa odotellessa.

Susanna kirjoitti...

Ei ollut tuttu! Mutta nyt se varmaan pyörii päässä loppupäivän. :D

Lievestuore As. kirjoitti...

Oli hieno kesä, samaa mieltä :)
Saako söpö Kerttu mahdollisesti jossain vaiheessa pikkusisaruksia?

Susanna kirjoitti...

Kerttu on erakko. Sille ei saa antaa pikkusisaruksia. Mutta täysi kysymysmerkki on se, mitä tapahtuu Kertun jälkeen. Tuo suloinen olento kun elää max. 2 -vuotiaaksi. :(

Anonyymi kirjoitti...

Ihana postaus! Miulle tuli hyvä mieli (bitumin en antanut häiritä)!

Niina

Susanna kirjoitti...

Hyvä, ettet antanut! Minua se häiritsi taas viime yönä niin että itketti. Mikään ei ole karmeampaa kuin herätä siihen kirvelevään katkuun keskellä yötä.