sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Paljon melua tyhjästä


Meidän suolamyllymme hajosi pari kuukautta sitten, ja elämä ilman merisuolarakeita on ollut jotenkin vähän vaillinaista elämää. Olisin tietysti voinut kävellä kauppaan ja ostaa uuden myllyn, mutta se tuntui jostain syystä todella hankalalta.

Yhtäkkiä oli nimittäin aivan mahdoton ajatus kipaista Minimaniin ja ostaa parilla eurolla uusi suolamylly. Miksikö? Koska se kuitenkin hajoaa hetkessä ja koska se on roudattu tänne jostain maapallon toiselta puolelta ja koska sen ovat todennäköisesti tehneet pienet ja viattomat kätöset.

Olen huomannut, miten käsityöyrittäjäidentiteetti on vaivihkaa ja pikkuhiljaa vallannut sisältäni yhä suuremman ja suuremman alueen. Ei jonkun pienen taloustavaran hankkiminen ole aikaisemmin aiheuttanut minussa tällaista reaktiota.



Minua harmitti nyt aivan holtittomasti, että olin ehtinyt panna kirpparille vanhan, puisen pippurimyllyn, josta olisi nyt tuunaamalla saanut oikein hyvän ja hauskan myllyn. Ei olisi tarvinnut lähteä ostamaan uutta. Se 30 vuotta vanha olisi takuulla kestänyt käytössä loppuikäni.

Koska talosta ei löytynyt vanhoja myllyjä tuunattavaksi, lähdin kuitenkin kauppaan. Harmistus menetetystä puisesta yksilöstä taisi ohjata valintaani, sillä ostin ihan samanlaisen, perinteisen myllyn. Ranskassa valmistettu sentään, eikä kaukoidässä.


Otin maalit ja siveltimet esiin ja sutaisin myllystä meidän keittiön näköisen. Ei siitä kovin kaunis loppujen lopuksi tullut, mutta saanpa taas rouhia suolaa aamupuurolleni ja munilleni.

Jäin sitä pohtimaan, että jos yhden maustemyllyn kanssa joudun tällaiseen episodiin, niin millainen mahdan olla viiden vuoden kuluttua? Siinä vaiheessa, kun käsityöläisidentitteeti on ehtinyt vallata jokaikisen soluni... sitten minulle kelpaa ehkä vain jonkun suomalaisen keraamikon tekemä mortteli.

30 kommenttia:

  1. Minä pohdin kans melkein jokaista ostosta samoin perustein. Oltiin muuten elokuussa ostamassa isännän kanssa suolamyllyä, ei sitten raaskittu kun ei muka ollut varaa Peugeot merkkiseen. Päätettiin olla mieluummin ilman. Käveltiin seuraavalle osastolle ja ostettiin Kitchen Aid, johon mystisesti olikin varaa... Suolamyllyä emme omista vieläkään, koska mitään Kiinan p****a tähän taloon ei tule! Viime viikolla avauduin Facebookissa aiheesta, kun nuo Joulun krääsämarkkinat ahdistavat suuresti. Onneksi Jouluna myydään paljon myös suomalaista käsityötä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi niin.

      Nuo halpamarketit ovat sellainen juttu, että niistähän minä olen aina kaiken ostanut. Kun köyhä ei voi mennä Stockmannille eikä Sokokseenkaan, niin olen sitten aina ostanut kaiken, mitä tarvitsen Löytötexistä tai Tokmannista tai Minimanista tai mitä näitä nyt missäkin puolella Suomea on. Vaatteet, kengät, keittiötarvikkeet, työkalut, ihan kaiken.

      Myös Sulolla on ollut samanlainen perinne, ja sitä vielä tukee se seikka, että hänen äitinsä on tehnyt kymmenien vuosien työuran eräässä halpismarketissa. Sieltä on sitten luontevaa käydä hakemassa ihan kaikki nauloista pelastusliiveihin.

      Mutta ei ole enää. Ajatusmaailmani on muuttunut olennaisesti.

      Poista
  2. Sattuuko toi sun vanha mylly olemaan bilteman laatua? Mulla on suola- ja pippurimyllyt biltemasta, näyttävät ihan samalta ko toi sun ja hajosivat kans just. Hianosti tuunattu, kai munki tarttee ostaa seuraavalla kerralla vähä laadukkaampaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mitään hajua, mistä tuo muovinen läpinäkyvä yksilö on peräisin, se nimittäin muutti meille Sulon mukana. Siitä voisi päätellä sen todella olevan Biltemasta. :D

      Poista
  3. Meidän muovisen (just tuollainen läpinäkyvä) anoppi osti joskus muinoin lahjaksi Stokckmannilta. Kun se hajosi, kävin katsomassa siellä uutta ja pyörittelemässä silmiäni.
    Ja mä jo olen jumissa sen morttelin oston kanssa. Tarttisin sitä kipeästi omien yrttisuolojeni hienontamiseen mutta kun sitä EI VOI ostaa marketista. Sen on oltava keramiikkaa ja löydyttävä kirpparilta Tai siltä keraamikolta itteltään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äskettäin tätä postausta kirjoittaessani yritin guugletella huvikseni, että onkohan sellaista keraamikon tekemää morttelia olemassakaan. En varmaan osannut keksiä oikeita hakusanoja, sillä löysin sellaisia vain ameriikan maasta.

      Poista
    2. Mä olen kans miettinyt mahtaako sellainen keraaminen edes kestää? Oikeastaan en muista koskaan nähneenikään sellaista. :D
      Mun lapsuudenkodissa oli valurautainen mortteli ja se olisi käynyt painonsa puolesta vaikka itsepuolustusvälineestä.

      Poista
    3. Mulla on äitiltä peritty keraaminen mortteli, enkä ikinä vaihtais sitä pois! Siinä ei ole mitään valmistusmerkintöjä ja on varmasti yli 30 vuotta vanha, ja muotoilultaan aivan optimaalinen varsinkin pippureiden murskaamiseen. Se on tuskin ollut kovin kallis silloin aikoinaan, mutta on todellakin ollut hyvä ja kovassa käytössä. Meillä oli lapsuudenkodissa myös metallinen (kuparinvärinen) mortteli, mutta se nökötti koristeena, se oli tosi huono muotoilultaan. Eikös kivinen mortteli kävisi, tekisköhän joku niitä täällä Suomessa? Semmosia on näkynyt ainakin kokkiohjelmissa...

      Mä oon haaveillu myös Peugeoteista, kun vanha mylly alkaa vedellä viimeisiään. Mut kun ei raaski ni ei raaski... :/

      Poista
  4. Voi tuska, kun ei sitä voi ostaa kohta ruokaakaan, kun joutuu miettimään liikaa valintojaan :(
    Mitä maalia muuten käytit tuohon? Kun mietin, ettei kai siihen voi ihan mitä sattuu käyttää kun on kuitenkin keittiötarvike...?! Mutta kaunis on :)
    Raks

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruoka se vasta vaikea asia onkin. Toistaiseksi suljen sen pois aivoistani, koska se on liian vaikea asia.

      Maalasin lateksilla ja vedin venelakan päälle. Eihän sillä niin väliä ole, mitä maalia käyttää. Suola on sisäpuolella, myrkyt ulkopuolella.

      Poista
  5. Elämä on valintoja. Mut noinhan se menee, yksi pieni esine kerrallaan.

    VastaaPoista
  6. Mun oli pakko päästä avautumaan tänne juuri tuosta Peugeot-myllystä. Siinä tuotteessa on yksi ylivertainen ominaisuus muihin verrattuna: Peugeotin myllyjen koneistolla on elinikäinen takuu.
    Siinä suhteessa se puoltaa paikkaansa tässä kertakulutusyhteiskunnassa. Tuota ei tarvitse hevillä uusia.
    nimim. köyhän ei kannata ostaa halpaa

    VastaaPoista
  7. Tunnen olevani niin tyhmä ja pihalla. En ole ilunä kuullutkaan Peugeotin maustemyllyistä. Ja kaikki te sellaisesta puhutte! Huomisaamuna on alettava guuglailla sitäkin.

    VastaaPoista
  8. Tunnistan niin tuon ongelmasi! Kävin etsimässä talvitakkia, koska toinen vanha takkini on vuorista riekaleina ja toinen hajoaa päällikankaasta. Koska kaunista, eettistä, järkevän hintaista ja sopivaa oli niin vaikea löytää, päädyin siihen että korjaan vanhat. Sillä ne ehkä kestävät vielä vuoden tai kaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun pelastukseni on, että pystyn tekemään itse vaatteeni. Tosin, onhan kankaissa monesti ongelma.

      Poista
  9. Minulla on kivinen mortteli. Kotimaista tekoa, mutta enpäs nyt muista kuka sen on valmistanut. Sain joululahjaksi vanhemmilta. Painaa varmaan 10 kg.. Ja ei ole olemassa mitään, mitä sillä ei saisi rouhittua :D

    VastaaPoista
  10. http://umami.fi/ruoka-juoma/news/peugeot-pippurimyllyjen-tarina/

    Sain sivistettyä itseäni heti aamutuimaan.

    VastaaPoista
  11. Heirol-myllyt (kotimainen myyjä/merkki) antaa 10 vuoden takuun. Saa Prismoista yms. isommista marketeista sekä Heirol.fi. Hinta ei ole ihan Peugeotin luokkaa.

    VastaaPoista
  12. Olisko sama "neuroosi"... Mulla on se käsityöläisen tekemä mortteli ; )

    VastaaPoista
  13. Vastaukset
    1. Kiitos. Ja onpas sinun blogissasi hienoja ompeluksia!

      Poista
  14. Pakko ottaa osaa keskusteluun :D Meillä on Hackman pippurimylly. En tiedä onko se miten kotimaisesti valmistettu lopun viimen , mutta eikös Hackman ole Suomalainen yritys jo vuosien takaa? Nykyään kun ei enää voimolla varma onko (ainakaan isompien ja tunnettuimpien)kotimaisuus ja Suomalaisuus todellisuudessa enää muuta kuin historian kirjoissa, että joskus tehdas oli Suomessa...Ehkä ymmärrätte pointtinne, mutta takaisin aiheeseen: Siis meillä on joskus lehtitilauksen lahjana saatu tuollainen Hackman mylly ja se on ollut hyvä. Mitä minä nyt olen tarvinnut. Olen http://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/12/01/perinteinen-pippurimylly-vei-voitonkuitenkin ihan tavis perheenäiti, joten sen kummempaa kokemusta ei ole pippurimyllyistä. Googletin Hackman pippurimyllyn ja tässä tulos: Kuningaskuluttajan testi erilaisista myllyistä Yllätyin, että ikivanha lehtitiluksen kylkiäisemme olikin kallein hilavitkutin noista testatuista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hups. Näköjään en onnistunut linkittämään tuota testiä ja se on ihan vika kohdassakin, mutta koittakaa saada selvää ;D

      Poista
    2. Löysin tuon linkin guuglen avulla, joten pääsin kurkkaamaan testiä. Siinä oli mukana se jänismyllykin, jota Sulo aina himoitsee!

      Olemme nyt käytössä olleet tosi tyytyväisiä tuohon minun maalaamani myllyyn. Jotenkin tuo perinteinen kiertotekniikka miellyttää ja tuntuu mukavalta käsissä.

      Poista
    3. Voi hyvänen aika. Luin uudestaan tuon kommenttini ja repesin ihan täysin! voimolla, ehkä ymmärrätte pointtinne... =D Vitsit mitä oikein kirjoitusta ;) No, puolustuksekseni sanon, että suurperheen äiti aamukahveellaan täällä kommentoi innoissaan kohta 1v. tytär sylissään, joten teksti ei ihan pysy kasassa niin hyvin kun voisi toivoa :D Etenkään kun ajatus lentää paljon nopeammin kuin sormi(yhdellä sormella,yhdellä kädellä kirjoitan, toinen käsi pitelee lasta sylissä)näppäimistöllä. =D

      Poista
  15. Aivain huippu idea ja kaunis toteutus! Hyvän kuulosta pohdintaa tavaroista, minäkin ajattelen paljolti tuollein.

    VastaaPoista