torstai 13. kesäkuuta 2013

Kannattiko käydä Helsingissä saakka seisomassa päivä sateessa?


Saavuimme viime yönä kotiin Helsingistä. Umpiväsyneenä ja täpärästi hirvikolarin välttäneinä jaksoimme vielä kantaa litimärät tavarat sisälle. Levittelin märät näyterievut ja pyyheliinat ympäri salia. Tänään on edessä kaiken muun läpikäyminen ja kuivatteleminen.

Helsingissä nimittäin satoi. Ja satoi. Ja satoi vielä sittenkin. Ihmeellisen huono tuuri.


Suurin osa myyjistä luovutti etuajassa, mutta minä kökötin sitkeästi loppuun saakka. Ja onneksi kökötin. Muuten olisi jäänyt pari kauppaa syntymättä ja hauskaa kohtaamista kohtaamatta. Mikähän voisi olla mieltälämmittävämpää, kuin ne kaksi nuorta neitosta, jotka kipittävät sateen keskellä ja hihkaisivat jo kaukaa: "Tuolla on tiskirättikoju!"

Tai ne, jotka sanovat "tullaan myöhemmin uudestaan" niinkuin tapana on sanoa, mutta ihan oikeasti tulevatkin uudestaan! Nytkin yksi tarkkaan harkittu riepu kaivettiin esiin vielä auton takakontista, kun koju oli jo keritty purkaa.

Vaikka minä aina niin kamalasti pelkään näitä myyntitapahtumia, niin aina minulla on kuitenkin kivaa. Asiakkaita ja blogin lukijoita on ihan mainiota tavata kasvotusten. Eräskin teistä oli minun vessassakäyntini aikana kiikuttanut meille juomatölkit! Miten liikuttavaa ja ilahduttavaa!

Liinan olisi voinut silittää?

Sulohan oli minun apunani tällä reissulla. Hän on tärkeä henkinen tuki, sillä minä jännitän aina etukäteen uusia tapahtumia niin paljon, että pienikin vastoinkäyminen saattaa syöstä minut lähes autistiseen tilaan. Sulo myös ajoi auton niin kauas keskustan törkyhinnoitelluista parkkipaikoista, että säästimme siinä 30 euroa. Se on iso raha kuulkaas. Ilman tuollaisia menoeriäkin pitää myydä riepuja aika reippahasti, jotta tällaiset reissut alkavat lyödä leiville.

Aamulla vaikutti kuitenkin siltä, että hyvin menee ja hyvä kun tulin. Keli oli mitä mainioin, töihinmenijät pysähtyivät ja tekivät ostoksia ja Kaartin soittokunta soitti upeasti suomalaista poppia ja iskelmää. Meininki oli parempi kuin missään.


Mutta sitten tuli sade. Kuka haluaisi ihan välttämättä kastua sateessa torikojujen seassa kierrellen? En minä ainakaan. Jokunen sentään oli niin urhea, että jaksoi. Tämä kuva tarot-tulkitsijasta ja asiakkaastaan kuvaa minusta sympaattisesti päivän tunnelmaa.

Olisin suonut kaartin soittokunnan ja poutasään pysyvän paikalla koko päivän. Ukkonen ja vesisade kyllä pilasivat koko homman. Eikä se korviariipovaa hevi(?)musiikkia soittanut yhtyekään oikein parantanut tunnelmaa. Eräskin rouva juoksi esiintymislavan suunnalta korviaan pidellen ja huusi, että tuo laulajatyttöhän on riivattu. Kieltämättä olin taipuvainen siinä tilanteessa yhtymään mielipiteeseen. Aggressiivinen musiikki vaikutti selkeästi paitsi omaan mielialaani myös asiakkaiden liikkeisiin.

Siis kannattikko reissu? No, mielestäni myin erinomaisen hyvin siihen nähden, että puolet ajasta satoi vettä, eikä ollut ostajia. Mutta kunhan kohta lasken myynnistä pois arvonlisäveron, tuotteiden valmistuskulut, matkakulut, hotellilaskun ja paikkamaksun, tulen jälleen kerran toteamaan, että ei todellakaan kannattanut.

Minusta on ihan kauheaa sanoa tämä, mutta sanon silti: alan ymmärtää niitä, jotka pistävät myyntitapahtumien käteismyynnin suoraan taskuunsa ja sopivasti unohtavat sen kirjanpidosta. Kiukkuhan siitä tulee, kun kaikki kassaan kertyneet kahisevat ovatkin ihan nollatuloa.

Mutta en anna periksi ja menen kuitenkin heinäkuussa uudestaan, ja toivon parempaa keliä. Silloin minulla on ilmainen yöpymispaikka, joka jo helpottaa asiaa tosi paljon.


Tällä reissulla me yövyimme Hotelli Korpilammella. Vuonna 1976 valmistunut hotelli on rumuudessaan vaikuttava, mutta minun lempihotellini. Se sijaitsee aivan täydellisellä paikalla, nimensä mukaisesti keskellä korpea lammen rannalla.


Matka Helsingin keskustaan kestää vain 40 minuuttia, autoparkki on ilmainen ja aamiainen tuhti. Ja aamupalalla näkymät lammelle ovat mitä parhaat.


Parastahan Korpilammella on juuri se lampi. Aiemmin olemme yöpyneet siellä vain 30 asteen pakkasella, jolloin jätimme uimisen väliin. Mutta nyt ihana lampi saunoineen teki äärimmäisen hyvää yliahdistuneelle jännittäjälle. Saunaostasolla on myös uima-allas, mutta hienointa on se, että saunasta pääsee uimaan oikeaankin veteen aivan muutamalla askeleella.


Lammen ympäri kulkee kaunis polku. Maisemat ovat ihanat, paikka mahdottoman rauhallinen ja tällä kertaa muut hotellivieraat olivat hiljaisia japanilaisia.


Ehkä tämä kuva on hyvä lopetuskuva tälle tarinalle. Kai tämän ilta-aurinkoisen kallion takia kannatti lähteä.

35 kommenttia:

Pellavasydämen Mervi kirjoitti...

Asian vierestä. Eilen tuli ET-lehti ja siellä oli tiskirättisi esittelyssä. Huomasin.

TuulaJ kirjoitti...

Kovaa on pienyrittäjän elämä! Hyvä silti että jaksoit taas lähteä. Onneksi on Sulo joka kannustaa ja auttaa. Mukavaa viikonvaihdetta.

Nonna kirjoitti...

No olet sinä kyllä sisukas! Rentoa loppuviikkoa!

Susanna kirjoitti...

Oo, mahtavaa! En yhtään tiennyt, mihin numeroon ne ovat menossa. Käynpä hankkimassa itsellenikin lehden, kiitos!

Susanna kirjoitti...

Sulo on niin aarre. Minä jaksan aina vaan ihmetellä, miten hän jaksaa minua. :)

Susanna kirjoitti...

Kiitos! Ainakin aurinko paistaa täällä kotona!

Silmäilijä kirjoitti...

Jos koko päivän olisi paistanut aurinko ja kauppa käynyt hullun lailla, olisikohan tätä postausta tullut? Onneksi siis satoi vettä, niin saatiin lukea taas yksi mainio teksti :). Tsemppiä yrittäjän arkeen!

Sanna kirjoitti...

Hotelli Korpilampi herättää tunteita. Muistan 70-luvulta kun faija lähti sinne tärkeän kuuloisiin seminaareihin. Se on siis oikeasti olemassa! Voin kuvitella että paikka sopii hyvin japanilaiseen mielenmaisemaan.

Susanna kirjoitti...

Sitten olisitte saaneet postauksen täynnä kuperkeikkoja ja kärrynpyöriä. :)

Susanna kirjoitti...

:D Epäilitkös mokoma isäsi reissuja?

E kirjoitti...

Mä ootan milloin tulet meidän lähelle, niin tuun sit moikkaamaan ja ostamaan oman rätin :)

Anonyymi kirjoitti...

Ostin Sinulta rätin eilen ja sai ihailua teinityttäreltä kotona. Ehkäpä tulen nettikaupan asiakkaaksi ihastuttuani. Kauppa siis voi jatkua vielä sateen jälkeenkin :)
Johanna

Susanna kirjoitti...

Enpä muuten taitaisi osata sijoittaa kartanoasi mihinkään suuntaan Suomea... onkin hassua, miten täällä blogimaailmassa tuntee toisen ihmisen kodin melkein joka nurkan, mutta silti ei ole hajuakaan siitä, missä se koti mahtaa sijaita. :D

Susanna kirjoitti...

Kiva, että sait ihailua! Ja kiitos vielä ostoksesta!

Sen varaan minä paljon laskenkin näillä reissuilla, että vaikka kotiintullessa ei ole rikastumaan päässytkään, niin jokainen uusi asiakas on potentiaalinen kanta-asiakas. :)

Anonyymi kirjoitti...

Hih!Teet meistä rättiriippuvaisia....

Susanna kirjoitti...

Se on katala tarkoitukseni. ;)

mia kirjoitti...

Lapsi ei innostunut tiskirätistä (vaikka se on punainen JA siinä on kissa!) mutta muovikassi jonka annoit laitettiin talteen ja siihen pakataan kuulemma leluja kun lähdetään reilun kuukauden päästä mökille :)

tarutikki kirjoitti...

Tuota minäkin olen harrastanut, nimittäin myyntireissun jälkeen levitellyt tavaroita ympäri huushollia kuivumaan.
Olen menossa kahtena peräkkäisenä viikonloppuna heinäkuussa markkinoille ja pahoin pelkään ettei molemmille viikonlopuille osu kauniit ilmat.

Susanna kirjoitti...

:D Ovela lapsi. Varmasti tajusi, että jos innostuu, niin joutuu siivoushommiin. Mutta kiva kuitenkin, että muovikassi ilahdutti!

Susanna kirjoitti...

Onneksi tääällä on tänään tuulista ja poutaista, niin sain telttakankaat sentään kuivatettua.

Pitäisi ehkä asua jossain Kaliformiassa, että voisi olla varma säiden suosimisesta.

Anonyymi kirjoitti...

Terveisiä Kaliforniasta! Täällä onulkoilma tapahtumissa aina varma sää. Aurinkoa;)

Unknown kirjoitti...

Äitini myypi torilla joka kesä. Joka aamu (6pvä viikossa) ajaa kaupunkiin puoli kuudeksi, pystyttää kojun (kaksi toripaikkaa eli aika iso), asettelee kaikki miljoona tavaraa, myy päivän, illemmalla 16-17 maissa pakkaa kaikki kamat laatikoihin ja autoon, purkaa kojun osiin, pakkaa sen ja ajaa kotia. Joka päivä. Koko kesä. HUH! Yhden kesän olen ollu mukana ja juu - kävi kunnon päälle :) Arvostan kyllä tuota touhuamista, siinä saa tehä leipänsä etteen aika lailla!

Susanna kirjoitti...

Se on takuulla kovaa hommaa. Minäkään en tajua, miten ihmiset jaksavat olla torikauppiaita. Ja tosiaan se kasaus ja purku joka ikinen päivä. Olen aina ihmetellyt, mikseivät vakiotoripaikkaa pitävät saisi jättää sitä kehikkoa edes olemaan yöksi paikalleen.

Susanna kirjoitti...

No niin juuri! :D

Sanna kirjoitti...

En mä mitään epäillyt. Hotelli Korpilammen nimi sisältää minulle vain jotain kummallista glooriaa. Sitä ihmettelin.

Unknown kirjoitti...

Ilkivalta. Tuo turha ja inhottava asia :(

Anonyymi kirjoitti...

Tunnelma siellä torilla oli kieltämättä aika väsähtänyt silloin loppusuoran jo häämöttäessä.

Hyvä että olis paikalla kun mua hermostutti etten kerkeäisi ostoksille sun kojulle kun työasiat vaan venyi ja venyi. :)

Oli mukava tavata itse blogin pitäjä, vaikkakin vain pikaisesti. Pidä lippu korkealla!

Susanna kirjoitti...

Yritän pitää. Ja ihanaa, että kerkesit paikalle!

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä, jos pystyitte yöpymään Korpilammella... Itse, homeallergisena, jouduin kääntymään aulasta takaisin melkoisen kohtauksen saattelemana. Ryhmäni oli istunut auditoriossa ja vettä oli tipotellut pöydälle. Toivottavasti saavat tilat kuntoon...

Zigu kirjoitti...

Korpilampi on kyllä viehättävällä paikalla, ihan "korvessa" mutta kuitenkin ihan lähellä pääkaupunkia. Mieheni järjesti minulle synttärilahjaksi yöpymisen siellä, kun lapset olivat aika pieniä. Olimme lähellä kotia, jos olisi jotakin tullut, mutta kuitenkin tuntui, että ollaan jossain tooosi kaukana. :)
Sääli vaan, jos rakennukset pääsevät rapistumaan, koska paikka on niin hieno!

Susanna kirjoitti...

Ohoh, ei meillä ollut onneksi mitään ongelmia. Yleensä on ihan sama, mikä hotelli on kyseessä, sillä kuiva ilma ja ilmastointi panevat minut ihan tukkoon ja aamuisin on kamala olo. Korpilammella sellaista ei ilmennyt.

Susanna kirjoitti...

Minua hämmästytti yleensäkin se, miten maaseutua Espoo oikeasti onkaan. Miksi taivaan tähden sitä Helsinkiä koko ajan ylirakennetaan, kun ympärillä olisi tilaa vaikka kuinka paljon?

Zigu kirjoitti...

Ihan totta! Ei Espoo ole mikään kivikylä, siellä on tilaa vielä vaikka kuinka. Samoin muut Helsingin ympäristökunnat. Espoossa on viisi maantieteellisesti pientä "keskustaa", ja muu alue on aikas maaseutua. Vaikka esim. liikennemäärät ovat kyllä aika hurjia verrattuna tähän "oikeaan" maaseutuun täällä Pirkanmaan perukoilla... :)

Susanna kirjoitti...

Olen aikaisemmin ihmetellyt jo Vantaan viljapeltoja, auringonkukkameriä ja navettoja, mutta totta vie Espoo menee ihan samaan sarjaan.

Suski kirjoitti...

Niinhän se menee. Jos minä Espoolainen tarvin kameran korjaajaa tai vaikka vaan askartelukauppaa niin Helsinkiin mun pittää lähtiä. Täällä on tarkalleen yks Sinelli ja se on niin mini, ettei siellä kaikkee oo. Kameran korjaajia täällä ei oo.