Bitumipäivitys

Muistatteko, kun kerroin, että meidän naapuriimme on tulossa kesäksi bituminlastausalue?

Se on nyt ollut toiminnassa kolme viikkoa ja olemme äärimmäisen kiitollisia ja onnellisia siitä, että se ei noussut alunperin suunnitellulle paikalle aivan meidän ikkunoidemme eteen, vaan noin sata metriä sivummalle.

Ovathan nämä venäläiset säiliövaunut toki sen verran rouhea näky, että niissä voi nähdä jopa karua kauneutta. Mutta silti minusta on kiva, etteivät ne ole ihan heti silmissä koko ajan.

Näkymien heikentyminen ei kuitenkaan ole se asia, mikä tässä on harmittanut, vaan haju. On päiviä, jolloin löyhkä on jatkuvaa ja niin voimakasta, että hengitysteitä kirvelee, päätä särkee ja tulee kuvotuksen tunnetta. Ja sitten on onneksi päiviä, jolloin haisua ei tunnu lainkaan. Ja kolmanneksi on päiviä, jolloin haju kantautuu meille mietoina ohimenevinä löyhähdyksinä.

Kaikki on kiinni siitä, mistä päin tuulee. Toivomme tälle kesällä ihania etelätuulia, jotta löyhkä kulkeutuisi poispäin kaikesta asutuksesta.

Lämpimiä tuulia on nyt ollut mukavasti ja niiden ansiosta on matonpesukausi päästy aloittamaan tehokkaasti. Matot kuivuvat narulla yhden vuorokauden aikana ihan rutikuiviksi.

Miksi joka kesä tuntuu siltä, että ei millään jaksaisi eikä viitsisi ruveta pesemään mattoja, kun se on niin kauhean työlästä ja siinä on niin kova urakka? Miksi ei koskaan muista, että kuitenkin aina käy niin, että kunhan ryhtyy hommaan, havaitseekin matonpesun olevan maailman mukavinta touhua?

Tämä on 10 kuvaa kesään -haasteen kymmenes eli viimeinen kuva. Minulla on nyt kiva kuukausittainen kuvasarja meidän aitan päädystä. En aio lopettaa kuitenkaan vielä, sillä haluan saada koko vuodenkierron täyteen. Heinä- ja elokuun kuvat vielä kuvaan ja sitten julkaisen koko sarjan kerrallaan.

Kaksi kuvaa syksyyn, miettikääs sitä. Apua. Parasta ollakin miettimättä.