Kannattiko käydä Helsingissä saakka seisomassa päivä sateessa?

Saavuimme viime yönä kotiin Helsingistä. Umpiväsyneenä ja täpärästi hirvikolarin välttäneinä jaksoimme vielä kantaa litimärät tavarat sisälle. Levittelin märät näyterievut ja pyyheliinat ympäri salia. Tänään on edessä kaiken muun läpikäyminen ja kuivatteleminen.

Helsingissä nimittäin satoi. Ja satoi. Ja satoi vielä sittenkin. Ihmeellisen huono tuuri.

Suurin osa myyjistä luovutti etuajassa, mutta minä kökötin sitkeästi loppuun saakka. Ja onneksi kökötin. Muuten olisi jäänyt pari kauppaa syntymättä ja hauskaa kohtaamista kohtaamatta. Mikähän voisi olla mieltälämmittävämpää, kuin ne kaksi nuorta neitosta, jotka kipittävät sateen keskellä ja hihkaisivat jo kaukaa: "Tuolla on tiskirättikoju!"

Tai ne, jotka sanovat "tullaan myöhemmin uudestaan" niinkuin tapana on sanoa, mutta ihan oikeasti tulevatkin uudestaan! Nytkin yksi tarkkaan harkittu riepu kaivettiin esiin vielä auton takakontista, kun koju oli jo keritty purkaa.

Vaikka minä aina niin kamalasti pelkään näitä myyntitapahtumia, niin aina minulla on kuitenkin kivaa. Asiakkaita ja blogin lukijoita on ihan mainiota tavata kasvotusten. Eräskin teistä oli minun vessassakäyntini aikana kiikuttanut meille juomatölkit! Miten liikuttavaa ja ilahduttavaa!

Liinan olisi voinut silittää?

Sulohan oli minun apunani tällä reissulla. Hän on tärkeä henkinen tuki, sillä minä jännitän aina etukäteen uusia tapahtumia niin paljon, että pienikin vastoinkäyminen saattaa syöstä minut lähes autistiseen tilaan. Sulo myös ajoi auton niin kauas keskustan törkyhinnoitelluista parkkipaikoista, että säästimme siinä 30 euroa. Se on iso raha kuulkaas. Ilman tuollaisia menoeriäkin pitää myydä riepuja aika reippahasti, jotta tällaiset reissut alkavat lyödä leiville.

Aamulla vaikutti kuitenkin siltä, että hyvin menee ja hyvä kun tulin. Keli oli mitä mainioin, töihinmenijät pysähtyivät ja tekivät ostoksia ja Kaartin soittokunta soitti upeasti suomalaista poppia ja iskelmää. Meininki oli parempi kuin missään.

Mutta sitten tuli sade. Kuka haluaisi ihan välttämättä kastua sateessa torikojujen seassa kierrellen? En minä ainakaan. Jokunen sentään oli niin urhea, että jaksoi. Tämä kuva tarot-tulkitsijasta ja asiakkaastaan kuvaa minusta sympaattisesti päivän tunnelmaa.

Olisin suonut kaartin soittokunnan ja poutasään pysyvän paikalla koko päivän. Ukkonen ja vesisade kyllä pilasivat koko homman. Eikä se korviariipovaa hevi(?)musiikkia soittanut yhtyekään oikein parantanut tunnelmaa. Eräskin rouva juoksi esiintymislavan suunnalta korviaan pidellen ja huusi, että tuo laulajatyttöhän on riivattu. Kieltämättä olin taipuvainen siinä tilanteessa yhtymään mielipiteeseen. Aggressiivinen musiikki vaikutti selkeästi paitsi omaan mielialaani myös asiakkaiden liikkeisiin.

Siis kannattikko reissu? No, mielestäni myin erinomaisen hyvin siihen nähden, että puolet ajasta satoi vettä, eikä ollut ostajia. Mutta kunhan kohta lasken myynnistä pois arvonlisäveron, tuotteiden valmistuskulut, matkakulut, hotellilaskun ja paikkamaksun, tulen jälleen kerran toteamaan, että ei todellakaan kannattanut.

Minusta on ihan kauheaa sanoa tämä, mutta sanon silti: alan ymmärtää niitä, jotka pistävät myyntitapahtumien käteismyynnin suoraan taskuunsa ja sopivasti unohtavat sen kirjanpidosta. Kiukkuhan siitä tulee, kun kaikki kassaan kertyneet kahisevat ovatkin ihan nollatuloa.

Mutta en anna periksi ja menen kuitenkin heinäkuussa uudestaan, ja toivon parempaa keliä. Silloin minulla on ilmainen yöpymispaikka, joka jo helpottaa asiaa tosi paljon.

Tällä reissulla me yövyimme Hotelli Korpilammella. Vuonna 1976 valmistunut hotelli on rumuudessaan vaikuttava, mutta minun lempihotellini. Se sijaitsee aivan täydellisellä paikalla, nimensä mukaisesti keskellä korpea lammen rannalla.

Matka Helsingin keskustaan kestää vain 40 minuuttia, autoparkki on ilmainen ja aamiainen tuhti. Ja aamupalalla näkymät lammelle ovat mitä parhaat.

Parastahan Korpilammella on juuri se lampi. Aiemmin olemme yöpyneet siellä vain 30 asteen pakkasella, jolloin jätimme uimisen väliin. Mutta nyt ihana lampi saunoineen teki äärimmäisen hyvää yliahdistuneelle jännittäjälle. Saunaostasolla on myös uima-allas, mutta hienointa on se, että saunasta pääsee uimaan oikeaankin veteen aivan muutamalla askeleella.

Lammen ympäri kulkee kaunis polku. Maisemat ovat ihanat, paikka mahdottoman rauhallinen ja tällä kertaa muut hotellivieraat olivat hiljaisia japanilaisia.

Ehkä tämä kuva on hyvä lopetuskuva tälle tarinalle. Kai tämän ilta-aurinkoisen kallion takia kannatti lähteä.