tiistai 25. kesäkuuta 2013

Paluu nettiin! Ja tunnelmia bittimaailman ulkopuolelta.


Meillä on nyt uusi modeemi ja tadaa: minä pääsen taas kunnolla kirjoittamaan blogia. 

Juhannus on tietysti jo soooou lääst siison, mutta minkäs sille voi, etten kyennyt reaaliaikaiseen postailuun. Niinpä tässä tulee juhannustunnelmakuvia, vaikka olette varmasti jo niistä saaneet tarpeeksenne.

Vietin juhannuksen vanhempieni, siskoni ja toisen siskoni tyttären kanssa veneillen Saimaalla. Edellisestä venejuhannuksestani oli ehtinyt vierähtää vuosia, ja olin vähän unohtanutkin sen viehätyksen. Siis sen, miten ihana asia on tautinen 30-asteinen helle silloin, kun saa olla Saimaalla. Ja sen, millaista on kömpiä aamulla teltasta kesäiseen luontoon ja nähdä ensimmäiseksi kimmeltävän veden ja sinisen taivaan. Ja tietysti senkin, millaista on elellä ulkoilmassa monta vuorokautta yhtä kyytiä, eikä silti joutua kärsimään hyttysistä tai paarmoista.


Erityisen ihanaa oli se, että ei tarvinnut, eikä voinut tehdä mitään tähdellistä. Ei tarvinnut uhrata ajatustakaan tiskiräteille, graafiselle suunnittelulle tai kotitöille. Minä sain kerrankin pääni ihanan tyhjäksi ja luin kaksi kirjaa. Pelasin lautapelejä, ajelin kumiveneellä, söin törkeät määrät suklaata, lakua ja keksejä. Ja uin ja otin aurinkoa. Tärkeitä asioita kaikki.


Se, että tekee töitä kotona ja vieläpä töitä, joista tykkää niin paljon, ettei oikein tunne tekevänsäkään töitä, on oikeastaan aika salakavala asia. Kun koko ajan on töissä ja kuitenkaan ei ole ollenkaan, niin päivät eivät eroa toisistaan mitenkään. Saatan tehdä töitä aamulla aikaisin sunnuntaina tai illalla myöhään keskiviikkona, pitämättä konkreettisia vapaapäiviä. Siinähän ei sitten huomaa kovin helposti tarvitsevansa lomaa. Minä aivan selvästi olinkin nyt lomaa vailla, vaikka en ollut sitä ymmärtänytkään. Oli hyvä saada pieni loma sekä kodista että työstä.


Minulle tekisi hyvää tehdä tällaisia irtiottoja useamminkin. Ja Sulolle tekisi hyvää saada useammin olla yksin kotona. Taidan pyytää vanhemmiltani kyytiä jonakin viikonloppuna mihin tahansa Saimaan saareen. Voisivat jättää minut perjantaina sinne eväineni, telttoineni ja kirjoineni ja tulla sitten sunnuntaina noukkimaan pois.


Luonnonläheisen viikonlopun jälkeen palasin kotiin Kouvolan kautta, sillä halusin viedä siskontytön Tykkimäen huvipuistoon. Kiva päivä sekin oli, vaikka huvipuistot eivät minun juttuni olekaan. Minusta on outoa nähdä, miten ihmiset tuntuvat tosissaan tykkäävän kieppumisesta, pyörimisestä ja korkeuksiin sinkoutumisesta. Minullehan se kaikki on pelkkää kuolemanpelkoa ja kauhua.

Poissaollessani kotona oli tapahtunut vaikka ja mitä. Niistä lisää myöhemmin.

5 kommenttia:

  1. Pakko se on lomanen joskus pitää,, Sulolle ja Kertulle Terkut :-D

    VastaaPoista
  2. Ihanaa, että olet saanut viettää oikein kunnon loman! Voin nimittäin kokemuksesta kertoa, että kaikenaikainen kivan työn tekeminen johti minun kohdallani kuitenkin työuupumukseen ja masennukseen. Tosin isona tekijänä oli varmaankin se, etten enää saanut tehdä unelmatyötäni astman vuoksi. No, siitä on selvitty ja vapaapäiviä osaa kyllä oikeasti arvostaa. On muuten ihan kivaa vaan maata sohvalla ja lukea sitä kirjaa!

    VastaaPoista
  3. Vaikka minulla on tässä kotona työskentelyssä selkeä työaika, kaipaan silti lomaa myös jossain muualla kuin kotona. Viikonloppu silloin tällöin jossain poissa tekee niin hyvää. Ja on siinä toinenkin pointti, paluun jälkeen osaa arvostaa tätä kotona tehtyä työtä ja sitä kaikkea mitä itsellä on kun sitä saa katsella vähän kauempaa.

    VastaaPoista
  4. Ihanan kuuloinen juhannus sinulla on ollut.
    Minulle kotona oleminen on no 1, mutta muistan kun olin puolitoista vuotta vapaalla kotona, niin olihan se mukava välillä päästä muuallekin:)

    VastaaPoista
  5. Minulle on aina lähes mahdotonta POISTUA kotoa. Alan aina pari päivää ennen lähtöä uikuttaa Sulolle: "Mä en haluu mennä. Mä haluun olla kotona. Miks mun pitää mennä?" Ja joka reissun jälkeen totean aina, että kannatti olla vähän aikaa poissa.

    Tuo on aika pelottava ajatus, että tälläkin elämäntavalla voisi saada burnoutin, mutta uskon sen kyllä. Minunkin pitäisi pyhittää viikonloput. Eiväthän ne verkkokaupan tilaukset kuitenkaan mihinkään lähde ennen maanantaita, vaikka minä kuinka kiikutan niitä lauantai-iltana postiin.

    VastaaPoista